Vieressä nukkuminen
Huisten silittäminen
Niskan hipsutus
Pörröinen unilelu
Untuvapeitto
Tuhiseminen
Kainalossa iltasadun kuunteleminen
Tyynyn halaaminen unissaan
Valoon herääminen
Sotkuinen tukka
Unenpöpperö
Kuvioiden piirtäminen selkään
Varpaiden kutittaminen
Kiireettömyys
Suloinen hymy
Viereen kömpiminen
Kosketus
Posken nukka
Hellä katse
Vatsanpohjassa tuntuva rakkaus

 

Olen mukana LähiTapiolan kampanjassa, jossa pääsen testaamaan heidän uutta älyhenkivakuutusta. Yhteistyö on jatkuu aina tuonne huhtikuulle saakka ja luvassa on myös lukijailta, mutta siitä paremmin lähempänä!

Testaamani älyhenkivakuutus on paljon enemmän kun perinteinen, yleensä lähinnä omaa taloutta turvaava vakuutus. Se nimittäin auttaa ottajaansa voimaan paremmin. Kokonaisuuteen kuuluu henkivakuutus, sähköinen terveystarkistus sekä itsevalmennusohjelmat, aktiivisuusranneke tai sykemittari, hyvinvointitietoja sekä hyvinvointisovellus puhelimeen.

Oma hyvinvointivalmennukseni alkoi sähköisen terveyskyselyn täyttämisellä netissä. Lisäksi minulle lähetettiin kotiin sykemittari, jota pidin kolme vuorokautta. Sykemittauksen jälkeen tapasin ensimmäisen kerran uuden vakuutukseen kuuluvan personal trainerini joka teki minulle myös kehonkoostumusmittauksen. Puhuttiin samalla myös omista liikunta -ja ruokailutottumuksista ja lopulta sain sähköpostiin vielä oman treeniohjelman.

Minulla oli tosiaan aluksi Firstbeat-mittauslaite rinnassani kolme päivää. Jos joku teistä on joskus ollut sydänfilmissä, niin laite kiinitettiin ihoon samanlaisilla tarralapuilla. Toinen pää oikealle rinnan päälle ja toinen pää vasemmalle alle. Laite on todella pienikokoinen ja huomaamaton, se piti vain muistaa ottaa pois aina suihkun ajaksi. Muuten laite sitten mittaili sykettä, unen määrää ja laatua, stressitasoja sekä palautumista.

Lähtötilanteeni ennen mittausta oli mielestäni hyvä. Välillä on vähän kiirettä ja stressiä enkä aina ehdi oikein liikkua säännöllisesti. Nukuin kuitenkin mielestäni ihan ok ja minulla on päivän mittaan myös hengähdystaukoja. Tai niin ainakin luulin.

Itseasiassa mittauksessa ilmenneet stressimärät olivat jopa vähän huolestuttavia. On siis aivan normaalia, että päivän mittaan punaisia stressipiikkejä tulee, mutta päivän mittaan pitäisi olla myös muutavia palauttavia hetkiä, eli vihreitä kohtia. Jos ei päivän aikana ehdi pitämään taukoa, niin palautumisen olisi hyvä kuitenkin alkaa hetki ennen nukkumaan menoa ja aivan viimeistään sitten yön aikana. Minulla ei kuitenkaan näin ollut, vaan stressaan aivan liikaa (huom, kaikki stressi ei sentään ole aina negatiivista), mutta pahinta on kuitenkin se, etten palaudu tarpeeksi yönkään aikana. Liikuntaa päivissäni sensijaan oli oikein hyvät määrät!

Jotten kulu ihan loppuun, minun pitäisi jatkossa yrittää pitää päivän mittaan muutama rentouttava palautumishetki, sekä kiinnittää erityistä huomiota nukkumiseen. Eli pitää kännykkä ja läppäri pois jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja mennä OIKEASTI ajoissa nukkumaan. Usein käy niin, että menen suht aikasin kyllä sänkyyn, mutta kännykää näprätessä saatta vireähtää jopa pari tuntia, eikä senkään jälkeen uni ole kovinkaan laadukasta.

Myös vakuutusyhtiön tiloissa Isossa Omenassa tehty kehonkoostumusmittaus oli kiinnostava. Mittauksesta selvisi että vaikka kehon rasvaprosentti on vähän normaalia korkeampi, oli lihasmassaa kuitenkin oikein kiitettävä, jopa vähän normaalia korkeampi määrä. Mittaus kertoi myös, että aineenvaihdutani on normaalia alhaisempi. Tähänhän voi vaikuttaa suoraan tuo korkea stressihormoonin määrä, joka siis helposti laskee aineenvaihduntaa.

Emme ihan hirveän tarkasti ehtineet muuten mittauksen tuloksia vielä käymään läpi, mutta tavoitteenani olisi nyt ennen seuraavaa tapaamistamme kiinnittää huomiota säännölliseen ateriarytmiin ja siihen, että söisin ainakin 4-5 kertaa päivässä nykyisen kolmen sijasta. Harrastan paljon hyötyliikuntaa, sillä kävelen lähes kaikkialle, mutta yritän saada mukaan mahtumaan vielä jonkun kuntoa vielä vähän kohottavamman säännöllisen liikuntaharrastuksen. Aika korkeat tavoitteet ehkä maailman epäsäännöllisintä elämää elävälle, mutta yritetään! Ainakin sitten parin kuukauden päästä tehtävä uusintamittaus motivoi. Ja ennenkaikkea tietysti se oma hyvinvointi.

Hyviä vinkkejä päivän mittaan palautumiseen otetaan ilolla vastaan! Entäs miltä muuten tämänkaltainen, kokonaisvaltainen, vakuutus kuulostaa? Palailen taas aiheeseen noin kuukauden päästä!

LIFIE yhteistyössä LähiTapiola

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen aina pitänyt nukkumisesta ja voisin nukkua vaikka 12 tuntia putkeen jos saisin. Pystyn nukahtamaan myös melkein mihin ja missä tilanteessa tahansa, autossa, lentokoneessa, rannalla – hiljattain nukahdin jopa aamupalapöytään. Mikään ei kuitenkaan voita rauhallisia, keskeytymättömiä unia omassa sängyssä. Pimeä ja viileä huone, puhtaat lakanat sekä oikeanlainen sänky, peite ja tyyny tekevät unista makoisat.

Äidiksi tulon jäljeen en ole keskeytymättömiä unia saanut nukkua kovinkaan useasti. Mutta kun sellainen ihme aina silloin tällöin tapahtuu, tuntuu se aivan ihanalta luksukselta. Haluan myös jakaa vähän luksusta teille ja mikä ihanempi arjen luksustuote olisikaan kuin ylellinen Joutsen-untuvatyyny.

Kotimainen Joutsen on varmasti jokaiselle lukijalle tuttu. Joutsenen ajatuksena on alusta asti ollut maailman parhaiden untuvatuotteiden valmistus, asiakkaiden kuuleminen sekä luonnon arvostus. Näiden seikkojen takia tämä Suomalainen perheyritys on ollut pinnalla jo 75 vuotta. Hauska juttu on että ensimmäiset untuvatyynyt ovat valmistettu Kalliossa, ihan kotinurkillamme.

Joutsen untuvatuotteet ovat valmistettu eettisin perustein. Kaikki tuotteissa käytettävä untuva ja höyhenet saadaan elintarviketuotannon sivutuotteena ja ne ovat peräisin tiloilta joissa eläimiä kohdellaan inhimillisesti sekä eläinsuojelulakeja noudattaen. Luonnolliset ja hyvät elinolosuhteet ovat tärkeimpiä tekijöitä untuvaraaka-aineen muodostumisessa. Jouten tuotteet ovat aitoja kestävän kehityksen tuotteita sillä pitkäikäisten tuotteiden ostaminen on ympäristön kannalta oikea valinta. Untuva on raaka-aineena nopeasti luonnossa hajoavaa ja kompistoitavaa.

Joutsenen untuva on Allergia -ja astmaliiton hyväksymää, joten kaikki tuotteet ovat täysin allergisoimattomia. Peitteissä ja tyynyissä untuva on muutenkin erinomainen täyte. Puhtailla untuvilla täytetyllä Joutsen-tuotteilla on luonnollinen lämmönsäätelykyky, joka syntyy yhteistyössä hengittävien luonnon pintamateriaalien, pitkäkuituisen puuvillan tai silkin kanssa. Parhaimmillaan untuvapeite voi olla ihanan lämmin talvella ja sopivan viileä kesällä.  Joutsen-untuvatyynyt ovat miellyttävän pehmeitä ja ilmavia. Ne eivät hiosta ja niitä on helppo muokata tarvittaessa. Pestä ne voi koneessa 60 aseteessa. Kuulostaako hyvältä? Tahtoisitko oman Joutsen-untuvatyynyn?

Osallistu ylellisen Joutsen-untuvatyynyn (arvo 85 eur) arvontaan kertomalla että miten teillä nukutaan. Arvonta-aikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaihin 22.9 saakka. Onnea!

Toinen ihana, untuvaisen pehmoinen ja lämpöinen juttu tulossa vielä myöhemmin..

Reilu viikko sitten päätimme unohtaa lapsentahtisuuden. Elvis söi rintaa noin 10-15 kertaa päivässä, joista vähintään puolet näistä kerroista yöllä. Aloitimme siis unikoulun / lopetin yöimetykset.

Elvis aloitti kiinteät reilun 6kk iässä ja on aina syönyt niitä melko huonosti. Ruokaillun aikana alas menee muutama lusikallinen – vajaa desi. Hedelmäsosetta useimmiten vähän enemmän, eli se desi. Ja päälle vähän sormin syötävää. Maitoa hän tankkasi sitten senkin edestä, eikä ulospäin todellakaan huomannut ettei ruoka maistuisi, vaikka painokäyrä vähän laskikin.

Maito toki on alle yksivuotiaan pääasiallinen ravinto, mutta tulisi tässä iässä mielestäni syödä jo myös muutakin. Lisäksi yöt alkoivat tuntua raskailta ja levottomilta jatkuvan syömisen takia. Elvis nukkui suurimman osan yöstä välissämme ja imetysten välillä myös jouduimme vahtimaan, ettei hän liikkuisi unissaan kovasti ja putoaisi jalkopäästä lattialle.

Puolivuotisneuvolassa terveydenhoitajamme jo kehotti meitä pitämään unikoulun. Seuraavan kerran pääsimmekin neuvolaan vasta muutama viikko sitten, eli Elviksen ollessa 10 kuukautta. Taas puhuttiin unikoulusta ja yöimetyksen lopettamisesta, syömisjutuista lähinnä. Ja päätimme aloittaa heti samana iltana.

Tärkein askel unikoulun aloittamiseen on varmaan sopia yhdessä mahdollisen puolison kanssa taistelutekniikka. Me sovimme että minä nukun sohvalla, eikä ruokaa tipu ennen klo viittä aamulla ja sekin puuroa, sitten vasta maito. Ajattelimme että samoihin valvomisiin voisimme hoitaa myös Kaapon unikoulun, eli siirtymisen meidän makkarista nukkumaan omaan huoneeseensa uuten kerrossänkyyn. Ja niin että hän nukahtaisi itsekseen. Tähän saakka hän nukkui siis omassa sängyssään mutta makkarissamme, ramppasi yöllä sängystään meidän sänkyyn ja iltaisin nukuttamiseen saattoi mennä jopa kaksi tuntia. Lasse siis otti hoitaakseen Elviksen, minä Kaapon.

Ensimmäisenä iltana Elvis nukutettiin omaan sänkyynsä, kuitenkin niin ettei hän jäänyt yksin huoneeseen. Hän oli tähän saakka lähes aina tottunut nukahtamaan rinnalle. Itku kesti reilu puoli tuntia – lähemmäs tunnin, sitten hän nukahti.

Kaapo taas oli hätää kärsimässä eikä olisi millään halunnut jäädä yksin, omaan huoneeseensa. Hän oli niin hätääntynyt, että en voinut jättää häntä yksin. Eikä hän olisi siellä pysynytkään. Huudollaan hän olisi ennen pitkää herättänyt myös Elviksen, joten jäin huoneeseen. Lopulta hän, vähän rauhoituttuaan suostui jäämään sinne, minä vieressä kunnes hän nukahti. Yön aikana Kaapo heräsi muutaman kerran itkien ja halusi mennä meidän makkariin. Yli puolet yöstä vietinkin sohvan sijasta joko lastenhuoneen nojatuolissa tai Kaapon vieressä 150cm pitkässä kerrossängyssä…

Aamuyöstä Elvis alkoi sitten heräilemään ja itkemään enemmän ja pidempään, ja lopulta tasan klo viisi nousin ylös ja annoin hänelle puuron. Ihan iloisena hän söi vähän puuroa, jonka jälkeen maitoa ja nukahti uudestaan (tai siis kiipesi itse sohvalle ja kävi siihen nukkumaan). Muutamaa tuntia myöhemmin herättyään hän sai vielä hedelmäsosetta ja päivän mittaan ihan normaalisti ruokaa, eli lounaan, välipalan, iltaruoan ja iltapalan joiden päälle aina maito. Hän söikin heti paljon paremmalla ruokahalulla.

Toinen yö menikin jo paljon paremmin molempien osalta. Elvis nukahti nopeasti ja Kaapokin meni nätisti omaan huoneeseensa. Jonkin verran he molemman yöllä heräilivät, mutta vähemmän kuin edellisenä. Aamulla Elvis heräsikin vasta vähän ennen seitsemää aamupalalle ja päivä meni tosi kivasti ja E söi ekaa kertaa isoja annoksia. Jippii!

Kolmas yö olikin Elviken kanssa aika järkky. Vaikka nukuinkin edelleen sohvalla. Hän aloitti puolen yön aikaan itkemisen, huusi 40 min, nukkui 10 min, huusi 40 min, nukkui 10… ja tätä jatkui ihan aamuun, kuuteen saakka.

Neljäs yö meni taas paremmin ja viideskin, nämä nukuin vielä sohvalla. Parina iltana uskallauduin laittamaan E:n nukkumaan, ja hän nukahti sänkyynsä ihan hetkessä. Mutta sitten pojat tulivat kipeiksi. Ja Elvikselle tuli lisää hampaita.

Unikoulua tai muita suuria muutoksia ei missään nimessä kannata tehdä montaa samaan aikaan, eikä silloin kun lapsi on kipeä tai (kivuliaasti) tekee hampaita. Mutta tässä vaiheessa oli mielestäni turha ottaa askel taaksepäin. Muutenhan kaikki edellinen olisi ollut ihan turhaa ja lapsikin varmaan olisi hämillään.

Jatkoimme siis samaa, yöitkut lisääntyivät, univelka kasvoi eikä Elvis taaskaan oikein syönyt kiinteitä. Hermot paloivat helposti, mm eräänä iltana lähdin ovet paukkuen kauppaan ja löysin itseni lähibaarista meikit levinneenä, verkkarit jalassa, tukka likaisena siiderituopin äärestä yksin. Mutta se pieni irtiotto teki tosi hyvää. Muutama yö sitten olin tosin jo niin väsynyt, etten muistanut yhtään sitä että olin nostanut Elviksen viereemme. Tai mitään muutakaan yöstä. Toisena yönä taas havahduin siihen että olin jo kaivanut tissin esiin ja tajusin tekoni ihan viime hetkellä. Mutta siitäkös taas huuto syntyi.

Edellisyö meni kuitenkin taas paremmin. Elvis alkaa olemaan jo terveempi. Tänään se söi jo paljon paremmin. Odotan seuraavilta öiltä hyviä unia ja päiviltä iloisia, reippaasti syöviä lapsia. Aina saa toivoa.

Unikoulut ja yöimetyksen lopettamiset vaativat, neuvolasta kuulemani mukaan, keskimäärin kolme yötä ja pisimmillään pari viikkoa. Tämä meidän tyyli tuntuu meille toimivalta, se että pistetään yöimetys kerrasta poikki ja näin saadaan lapsi syömään päivällä enemmän ja hyvä kierre on valmis. Sillä Elvis söi öisin niin paljon, ettei hän ollut päivisin juurikaan nälkäinen. Muutama maitotilkka ja kurkunpalanen silloin tällöin riitti.

Kaapo tulee edelleen öisin vielä meidän viereen, mutta menee kiltisti takaisin omaan sänkyynsä jos hänet vain (jaksaa) saattaa sinne takaisin. Nukahtaa hän ei vieläkään tahdo yksin, mutta nukkumaanmeno käy paljon nopeammin ja viimeaikoina hän on nukahtanut kesken iltasadun. Joten nukkumanlaitto ei tunnu enää rasitteelta. Lähitulevaisuudessa siirrämme Elviksenkin nukkumaan lastenhuoneeseen.

Viime aikoina olen monesti miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa kaikki (siis elämä) olisikaan jos lapset vain nukkuisivat ja söisivät kunnolla. Pystyisi keskittymään lapsiin, arkeen, tekemisiin ja yhdessäoloon paljon paremmin ja pidemmällä pinnalla. Toivoa on.

Kertokaahan omia kokemuksianne ja ajatuksia erilaisista unikouluista, nukkumisjärjestelyistä ja yösyömisten lopettamisesta. Niitä on aina tosi mielenkiintoista lukea ja niistä saa hyviä vinkkejä ja näkökulmia. Itselleni ainakin sellainen vinkki että: mene hyvä ihminen ajoissa nukkumaan!

Minttu