UNIKOULU

5/09/2012

Reilu viikko sitten päätimme unohtaa lapsentahtisuuden. Elvis söi rintaa noin 10-15 kertaa päivässä, joista vähintään puolet näistä kerroista yöllä. Aloitimme siis unikoulun / lopetin yöimetykset.

Elvis aloitti kiinteät reilun 6kk iässä ja on aina syönyt niitä melko huonosti. Ruokaillun aikana alas menee muutama lusikallinen – vajaa desi. Hedelmäsosetta useimmiten vähän enemmän, eli se desi. Ja päälle vähän sormin syötävää. Maitoa hän tankkasi sitten senkin edestä, eikä ulospäin todellakaan huomannut ettei ruoka maistuisi, vaikka painokäyrä vähän laskikin.

Maito toki on alle yksivuotiaan pääasiallinen ravinto, mutta tulisi tässä iässä mielestäni syödä jo myös muutakin. Lisäksi yöt alkoivat tuntua raskailta ja levottomilta jatkuvan syömisen takia. Elvis nukkui suurimman osan yöstä välissämme ja imetysten välillä myös jouduimme vahtimaan, ettei hän liikkuisi unissaan kovasti ja putoaisi jalkopäästä lattialle.

Puolivuotisneuvolassa terveydenhoitajamme jo kehotti meitä pitämään unikoulun. Seuraavan kerran pääsimmekin neuvolaan vasta muutama viikko sitten, eli Elviksen ollessa 10 kuukautta. Taas puhuttiin unikoulusta ja yöimetyksen lopettamisesta, syömisjutuista lähinnä. Ja päätimme aloittaa heti samana iltana.

Tärkein askel unikoulun aloittamiseen on varmaan sopia yhdessä mahdollisen puolison kanssa taistelutekniikka. Me sovimme että minä nukun sohvalla, eikä ruokaa tipu ennen klo viittä aamulla ja sekin puuroa, sitten vasta maito. Ajattelimme että samoihin valvomisiin voisimme hoitaa myös Kaapon unikoulun, eli siirtymisen meidän makkarista nukkumaan omaan huoneeseensa uuten kerrossänkyyn. Ja niin että hän nukahtaisi itsekseen. Tähän saakka hän nukkui siis omassa sängyssään mutta makkarissamme, ramppasi yöllä sängystään meidän sänkyyn ja iltaisin nukuttamiseen saattoi mennä jopa kaksi tuntia. Lasse siis otti hoitaakseen Elviksen, minä Kaapon.

Ensimmäisenä iltana Elvis nukutettiin omaan sänkyynsä, kuitenkin niin ettei hän jäänyt yksin huoneeseen. Hän oli tähän saakka lähes aina tottunut nukahtamaan rinnalle. Itku kesti reilu puoli tuntia – lähemmäs tunnin, sitten hän nukahti.

Kaapo taas oli hätää kärsimässä eikä olisi millään halunnut jäädä yksin, omaan huoneeseensa. Hän oli niin hätääntynyt, että en voinut jättää häntä yksin. Eikä hän olisi siellä pysynytkään. Huudollaan hän olisi ennen pitkää herättänyt myös Elviksen, joten jäin huoneeseen. Lopulta hän, vähän rauhoituttuaan suostui jäämään sinne, minä vieressä kunnes hän nukahti. Yön aikana Kaapo heräsi muutaman kerran itkien ja halusi mennä meidän makkariin. Yli puolet yöstä vietinkin sohvan sijasta joko lastenhuoneen nojatuolissa tai Kaapon vieressä 150cm pitkässä kerrossängyssä…

Aamuyöstä Elvis alkoi sitten heräilemään ja itkemään enemmän ja pidempään, ja lopulta tasan klo viisi nousin ylös ja annoin hänelle puuron. Ihan iloisena hän söi vähän puuroa, jonka jälkeen maitoa ja nukahti uudestaan (tai siis kiipesi itse sohvalle ja kävi siihen nukkumaan). Muutamaa tuntia myöhemmin herättyään hän sai vielä hedelmäsosetta ja päivän mittaan ihan normaalisti ruokaa, eli lounaan, välipalan, iltaruoan ja iltapalan joiden päälle aina maito. Hän söikin heti paljon paremmalla ruokahalulla.

Toinen yö menikin jo paljon paremmin molempien osalta. Elvis nukahti nopeasti ja Kaapokin meni nätisti omaan huoneeseensa. Jonkin verran he molemman yöllä heräilivät, mutta vähemmän kuin edellisenä. Aamulla Elvis heräsikin vasta vähän ennen seitsemää aamupalalle ja päivä meni tosi kivasti ja E söi ekaa kertaa isoja annoksia. Jippii!

Kolmas yö olikin Elviken kanssa aika järkky. Vaikka nukuinkin edelleen sohvalla. Hän aloitti puolen yön aikaan itkemisen, huusi 40 min, nukkui 10 min, huusi 40 min, nukkui 10… ja tätä jatkui ihan aamuun, kuuteen saakka.

Neljäs yö meni taas paremmin ja viideskin, nämä nukuin vielä sohvalla. Parina iltana uskallauduin laittamaan E:n nukkumaan, ja hän nukahti sänkyynsä ihan hetkessä. Mutta sitten pojat tulivat kipeiksi. Ja Elvikselle tuli lisää hampaita.

Unikoulua tai muita suuria muutoksia ei missään nimessä kannata tehdä montaa samaan aikaan, eikä silloin kun lapsi on kipeä tai (kivuliaasti) tekee hampaita. Mutta tässä vaiheessa oli mielestäni turha ottaa askel taaksepäin. Muutenhan kaikki edellinen olisi ollut ihan turhaa ja lapsikin varmaan olisi hämillään.

Jatkoimme siis samaa, yöitkut lisääntyivät, univelka kasvoi eikä Elvis taaskaan oikein syönyt kiinteitä. Hermot paloivat helposti, mm eräänä iltana lähdin ovet paukkuen kauppaan ja löysin itseni lähibaarista meikit levinneenä, verkkarit jalassa, tukka likaisena siiderituopin äärestä yksin. Mutta se pieni irtiotto teki tosi hyvää. Muutama yö sitten olin tosin jo niin väsynyt, etten muistanut yhtään sitä että olin nostanut Elviksen viereemme. Tai mitään muutakaan yöstä. Toisena yönä taas havahduin siihen että olin jo kaivanut tissin esiin ja tajusin tekoni ihan viime hetkellä. Mutta siitäkös taas huuto syntyi.

Edellisyö meni kuitenkin taas paremmin. Elvis alkaa olemaan jo terveempi. Tänään se söi jo paljon paremmin. Odotan seuraavilta öiltä hyviä unia ja päiviltä iloisia, reippaasti syöviä lapsia. Aina saa toivoa.

Unikoulut ja yöimetyksen lopettamiset vaativat, neuvolasta kuulemani mukaan, keskimäärin kolme yötä ja pisimmillään pari viikkoa. Tämä meidän tyyli tuntuu meille toimivalta, se että pistetään yöimetys kerrasta poikki ja näin saadaan lapsi syömään päivällä enemmän ja hyvä kierre on valmis. Sillä Elvis söi öisin niin paljon, ettei hän ollut päivisin juurikaan nälkäinen. Muutama maitotilkka ja kurkunpalanen silloin tällöin riitti.

Kaapo tulee edelleen öisin vielä meidän viereen, mutta menee kiltisti takaisin omaan sänkyynsä jos hänet vain (jaksaa) saattaa sinne takaisin. Nukahtaa hän ei vieläkään tahdo yksin, mutta nukkumaanmeno käy paljon nopeammin ja viimeaikoina hän on nukahtanut kesken iltasadun. Joten nukkumanlaitto ei tunnu enää rasitteelta. Lähitulevaisuudessa siirrämme Elviksenkin nukkumaan lastenhuoneeseen.

Viime aikoina olen monesti miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa kaikki (siis elämä) olisikaan jos lapset vain nukkuisivat ja söisivät kunnolla. Pystyisi keskittymään lapsiin, arkeen, tekemisiin ja yhdessäoloon paljon paremmin ja pidemmällä pinnalla. Toivoa on.

Kertokaahan omia kokemuksianne ja ajatuksia erilaisista unikouluista, nukkumisjärjestelyistä ja yösyömisten lopettamisesta. Niitä on aina tosi mielenkiintoista lukea ja niistä saa hyviä vinkkejä ja näkökulmia. Itselleni ainakin sellainen vinkki että: mene hyvä ihminen ajoissa nukkumaan!

Minttu


21 Responses to “UNIKOULU”

  1. Avatar Suvi sanoo:

    Olipa kiva lukea unikoulukokemuksestanne! Meillä siirrettiin poika jo 8kk:n iässä omaan huoneeseen. Siellä sitten ravattiin useasti yössä, siliteltiin selkää pinnojen välistä.. Kunnes kyllästyin ja pidettiin unikoulu. Se auttoi noin viikon itkujen jälkeen, tosin aina otettiin takapakkia sairauksien kohdalla. Nyt kaksivuotiaana hän nukkuu ”isojen poikien sängyssä” ja tulee joka yö sieltä meidän viereen. Ei ole jaksettu lähettää takaisin omaan sänkyyn, vaan pyöriskellään aina loppuyö ahtaasti tai yleensä mies siirtyy sohvalle :)Olen niin kanssasi samaa mieltä että äitiys nousisi ihan uudelle tasolle jos yöt nukuttaisiin hyvin!
    Kiitos muuten kivasta blogistasi, nyt uskaltauduin ekaa kertaa kommentoimaan :-)

  2. Avatar Lilli sanoo:

    Meillä unikoulutettiin yötissittely loppumaan pari viikkoa sitten (poika tasan 1v) ja hitaasti ja varmasti tuloksia tuli ja nyt jo nukkuu pääsääntöisesti heräämättä :) Äitiys on todella ihan erilaista kun saa itsekin yönsä nukuttua – jaksaa olla aidosti läsnä ja kestää ne kiukuttelutkin ihan erilailla.
    Meilläkin yöunien parantuminen loksautti muitakin ongelmia paikoilleen, poika ollut myös aina huono syömään mutta nyt ruoka maistuu, ja päiväunetkin piteni kertaheitolla.

    Kyllä teidän alku vaikutti niin hyvältä ettei kannata tosiaan antaa sairasteluiden ja muiden vastoinkäymisten takia periksi. Tsemppiä jatkoon! :)

  3. Avatar jarna sanoo:

    Hih, meillä Nöpö ei enää tule viereen muuta kuin kipeänä tai painajaisten takia ja aikaa ”unikoulusta” on ”vain” pari vuotta” :D Että hiljaa hyvä tulee.

    Meillä poitsun kanssa unikoulu auttoi kolmessa yssä pojan ollessa 11kk ja hän on siitä saakka nukkunut täysiä öitä kuin tukki omassa sängyssä klo 21-07. Nöpön kanssa yritimme unikoulua myös mutta ei se hänellä auttanut ollenkaan. Hän on nyt siis pian 5v ja nyt alkaa makuuhuoneessa olla aika rauhallista.

    Loppuun sanottakoon, että en todellakaan ole löysäillyt unikoulussa, sitä pidettiin jopa tiukempaan kun poitsulle, mutta lapset ovat yksilöitä. Yksilöllisyys on noissa unikouluissakin huomioitava. Minusta Nöpölle olisi tehty valtavaa hallaa pakottamalla johnkin sellaiseen, mihin hän ei kertakaikkiaan ollut valmis. Olen tosi tyytväinen kuitenkin, että yritimme ja osasimme myös luopua yrityksestä, kun sen aika oli.

    Meillä muuten 13v nukkui täysiä öitä laitokselta asti. Hän söi tissiä viimeisen kerran n. klo 23 ja sen jälkeen heräsi syömään vasta klo 5-6 ja jatkoi vielä senkin jälkeen jonkin matkaa unia. Olin ihmeissään, koska esikoinen oli syönyt puolentoista tunnin välein yötä-päivää :D

  4. Avatar Pipsa sanoo:

    Me pidettiin nukahtamisunikoulua joku aika sitten ja saatiin Emilia nukahtamaan ilman maitoa. Imetyskin jäi pois melkein huomaamatta, mutta maitopulloja piti ravata antamaan monta kertaa yössä. Toissapäivänä aloitettiin unikoulu niin että sitä maitoa ei tipu vaikka mikä olisi ja eka yö olikin tosi rauhaton. Viime yö sen sijaan nukuttiin 22-9 yhdellä heräyksellä ja ilman maitoa! Jee! Luulen, että Emilia oli vielä liian pieni silloin 7kk ikäisenä omaksumaan rajumpaa unikoulua. Nyt siis on vähän yli vuoden.

  5. Avatar Nanna sanoo:

    Tuo sun vinkki on kyllä oikeasti jaksamisen kannalta tärkeä! Meillähän on valvottu öitä pojan syntymästä asti ja alussa tahdoin lasten nukahdettua ottaa tunnin- pari itselleni. Siinähän saa vaan pahemman väsymyksen ja kooman aikaan! Paremmin jaksaa itsekin jos tajuaa mennä ajoissa nukkumaan!

    Tytöllä meillä pidettiin unikoulua viikko ja se oli siinä. Koskaan ei ole yrittänytkään tulla viereen! Poika taas on tottunut nukkumaan vieressä / puoli-istuvassa asennossa päällä. Vaivojen ollessa pahimmillaan tämä oli ainut keino saada itsekin nukuttua edes pari hassua tuntia. Nyt ollaan sitten jo kuukauden ajan palautettu poika aina öisin sänkyynsä. Paitsi niinä öinä jolloin maha kramppaa ja asento vaan on pojan parhaaksi. Poika pitäisi siirtää yläkertaankin, mutta millä voimilla? Ehkä tämä kooma joskus helpottaa! Siihen asti keskityn vain vähäisillä voimillani ja ajatuksen juoksulla lapsiin ja heidän perustarpeisiinsa. Kaikki muu ei katoa ja ehtii sitä myöhemminkin.

  6. Avatar Lillukka sanoo:

    Näitä unikoulujuttuja on tavallaan ihana lukea ja samalla miettiä kuinka valtavana onnekas mä olen kun molemmat tytöt (13v. ja 8kk) ovat kuukauden ikäisinä lopettaneet yösyömisen ja samalla siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan. Ja siellä nukkuvat edelleen! Nyt kun vielä itse oppisi menemään ajoissa nukkumaan eikä riekkuisi kaikkia öitä tilailemassa lastenvaatteita ja yllyttämässä muitakin kohtalotovereita tilaamaan. Mammojen unikouluun siis … vaiko sittenkin johonkin ’niiden parin lastenvaatemerkin joiden nimeä ei lausuta -vieroitukseen?! Ehkä molempiin ;)

  7. Avatar diätplan sanoo:

    very good post

  8. meilläkin on ollut taas unikoulua tässä parisen viikkoa. Nyt on ollut operaationa pinnasängyn vaihtaminen isojen lasten sänkyyn. Flunssa sekoitti meilläkin pakan ihan täysin, mutta periksihän ei anneta.

    Muistan elävästi tuon vaiheen, kun yöllä heräili tunnin välein ja läheskään joka kerta ei saanut sen jälkeen enää unta. Odotin vain sitä seuraavaa heräämistä ja panikoin jo valmiiksi. Meidän parisuhteen ja oman äitiyteni pelastikin se ensimmäinen unikoulu silloin 8kk iässä. Kun sitten vuoden iän jälkeen siirrettiin lapsi omaan huoneeseen, olen saanut vielä paremmat unet. Ei vieresssä könyämisiä, enkä herää lapsen jokaiseen käännähdykseen yms. Ja lapsi ei myöskään herää omiin vessassa käynteihini, joita nyt raskausaikana tulee ihan kiitettävästi.

    Ja totta, tuo oma aikasempi nukkumaanmeno on myös todella tärkeää :)

  9. Avatar Krista sanoo:

    Löysin nyt blogisi, ja näköjään hyvällä hetkellä löysinkin. Meillä on tyttö, 12/11 syntynyt, ensi viikolla tulee 9kk, ja 8kk neuvolassa kehoitettiin jättämään yösyötöt pois. Meillä täysin sama tilanne kuin teillä! tyty nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä, ja yöllä tankkaa niin paljon maitoa, ettei päivisin ruoka paljoa maistu. Kokeilin kuukausi sitten unikoulua, mutta tunnistin nälkähuudon niin kovaksi, että annoin maitoa. Nyt otin käyttöön omakehittelemäni kolmiviikkoisin ohjelman, 1viikko on menossa, ja siihen kuuluu se, että nostan tytön aina meidän viereltä pois, kun on syönyt, näin oppii nukkumaan pinniksessä. 2. viikkona opetan nukahtamaan pinnikseen, ja kolmantena viikkona lopetan yösyötöt. Yksin yritän pärjätä, sillä mies ei pysty öisin auttamaan kun työajat eivät anna periksi, eikä univelkaa suotaisi hänelle syntyvän, sen vuoksi yritän päästä näin ”helpommalla”, ja pitkittelemällä. Mutta toivottavasti meilläkin onnistuisi näin rauhallisin menetelmin tämä homma.

  10. Avatar Noel sanoo:

    Sulle on tunnustus mun blogissa :))

  11. Avatar Koo sanoo:

    Voih, niin tutun kuuloista! Haastetta tosin lienee tuplasti kahden unikoululaisen kanssa? Hienosti olette kuitenkin tsempanneet!

    Mä olenkin paljon kirjoitellut meidän unikoulukokemuksista tuonne omaan blogiin. Musta tuntuu, että suurin ahaa-elämys oli, kun tajusin, että lapsellekin on tärkeää oppia nukkumaan ja nukahtamaan itse ja että mun pitää aikuisena se opettaa. Epäjohdonmukainen toiminta on vähän niinku lasta kiusaksi – eihän ne vielä ymmärrä miksi vaikka joinakin öinä saa maitoa ja toisina sit taas ei (esim vaikka just tuo hampaiden tulo). Oon myös paljon miettinyt, että terminä tuo unikoulu on vähän harhaanjohtava. Usein lasten kans asiat ei oo ihan niin mustavalkoisia eikä nukkumishommatkaan ole on/off -tyyppisiä. Takapakkia tulee aina välillä, mutta se ei silti tarkoita et kaikki ois menny hukkaan ja ”koulutus” pitäis aloittaa taas alusta. Oppia tulee matkalla ja uusia metkujakin :) Meillä vedetään edelleen välillä yöraivareita kun tissiä ei tipukaan, mutta enimmäkseen nukutaan kuitenkin hyvin. Ei kai tuohon tissituskaan auta ku imetyksen lopettaminen, mutta kyllä me vielä pari kuukautta jaksetaan, jookos? :)

  12. Avatar Siilis sanoo:

    Nuorinta poikaa yöimetin kunnes oli itse valmis yösyönnit lopettamaan. Se loppui vajaa 2v iässä itsekseen eikä hänen syömisistään ollu koskaan mulle vaivaa mutta sitä edellinen lapsi söi vielä 1v1kk iässä 10 kertaa yössä ja olin niin tsippi että päätin että se on loppu nyt. Päätin että ennen kello kuutta ei rintaa putoa ja muutama yö siinä meni valvoes ja huutoa kuunnelles mut ei montaa. Oliskohan ollu 3 ekaa yötä pahimmat ja sit ei enää syöty öisin. Tää meidän nuorin ei ole ikinä edes syöny öisin kuin 1-2 kertaa. Ihanan helppoa :D Ikää nyt 4kk. Esikoisen yövieroitin kans siinä vuoden kohdalla ja samalla lailla kuin seuraavankin kanssa että päätin kellonajan jota ennen en tissiä anna ja sillä hyvä. Vaatii se kyl aikamista tsemppaamista iteltäkin ettei unenpöpperössä tosiaan kaiva sitä tissiä esiin :D Mulla siis 4 lasta, selostin niins ekavasti et parempi mainita erikseen :D

  13. Avatar Elina sanoo:

    Meillä neiti siirtyi parin kuukauden paikkeilla pinnasänkyyn ja nukkui unipussi avulla yönsä hienosti, kunnes unipussi heivattiin vajaan vuoden ikäisenä pois ja sitten neiti aloittikin pinniksestä pois kiipeämisen, joten normi sänky ja samalla oma huone tuli mukaan kuvioihin. Neiti nukahtaa kyllä hienosti itsekseen (kunhan iltarutiinit ja halittelu hoidetaan kunnolla), mutta aamuyöllä hän kipittää meidän väliin nukkumaan, emmekä ole häntä poiskaan vieneet. Silloin kun yritimme, kannoimme hänet omaan sänkyyn takaisin joka kerta, mutta hermothan siinä meni kun kolmatta tuntia kantoi lasta takaisin sänkyyn (ja sitten aamulla kello soimassa kuudelta). Tissistä ei tarvinnut vierottaa ikinä, kun äidin baarista maito ei kelvannut kuin parit ekat viikot ja yösyömisetkin jäivät kokonaan pois kun iltapuuro astui kehiin.

  14. Avatar Anonymous sanoo:

    Kirjoittelinkin jo johonkin aiempaan postaukseesi meidän unikoulusta. Ajoitettiin niin, että miehen ensimmäisenä lomapäivänä unikoulu pystyyn ja huutoa oli ensimmäiset kolme iltaa. Nykyäänkin nukkuu huonommin kuin esikoinen, mutta eiköhän se tästä parempaan päin ole menossa :). Taudit toki sotkee aina kuviot, mutta silloinkin yritetään pitää suht hyvin rutiineista kiinni. Me hankittiin myös vähän taustatukea ”Unihiekkaa etsimässä” -kirjasta, jota voi kyllä suositella.

    Hanna

  15. Avatar waapo sanoo:

    Meillä yötissi vaihtui rajoitettuun yösyömiseen, vähitellen isin kainaloon, vesipulloon ja tuttiin jossain 1v 2kk hujakoilla sellaisilla Jay Gordonin lempeän unikoulun vinkeillä. Muutama yö meni, ja maitoa ei enää syöty öisin. Olin jo 10kk iästä tosin rajoittanut niitä päiväimetyksiäkin, eli 4kk aikaisemmin oli pohjustus jo aloitettu. Tuohon 1v 2kk ikään saakka sai siis syödä niin paljon kuin lystäsi yöaikaan. Imetys sitten loppujen lopuksi loppui kokonaa 1v 3kk iässä periaatteella ”en tarjoa, en kiellä”. Yöt on parempia, mutta heräilee edelleen.

    Poika nukkuu nyt 1,5-vuotiaana edelleen meidän sängyn vieressä sivuvaunussa ja rauhoittuu öisin tutilla. Aamuyöstä pitää päästä oikein iholle nukkumaan, eli kömpii väliimme. Tämä sopii meille tosi hyvin, katsotaan milloin haluaa muuttaa omaan huoneeseen :) Kiirettä ei ole, kun lisää lapsia ei tule tältä erää.

  16. Avatar waapo sanoo:

    Joopajoo, kiitti blogger kun kadotit kommenttini.

    Meillä loppui yösyömiset 1v 2kk iässä Jay Gordonin lempeän unikoulun avulla. Mihinkään sissiunikouluun musta ei olisi, koska kestän huonosti univelkaa. Pari yötä oli aika kamalia ja lapsi huusi sen tunnin joka kerta kun ei saanut maitoa. Kölli siinä vieressä, söi tutti ja yritti saada unen päästä kiinni. Sitten kun oli vähennetty imetyksiä radikaalisti öisin, niin vaihdettiin äiti isiin, tuttiin ja vesipulloon. Päiväimetyksistä oli mielestäni helpompi vähentää ensin ja se aloitettiinkin jo 10kk iässä, eli tuli tietyt ajat jolloin imetin. Ihan siis tämän univelka-asian takia :) Vähitellen imetys sitten loppui kokonaan 1v 3kk ikään mennessä ”en tarjoa, en kiellä”-periaatteella. Yöt on nyt paljon parempia nyt 1,5-vuotiaana (pari kk meni imetyksen lopettamisesta kokonaan että yöt rauhottu), poika rauhoittuu tutilla sivuvaunuunsa ja aamuyöstä kömpii iholle nukkumaan ja rapsuttelemaan rintamusta. Ilmeisen paljon edelleen imetystä kaipaa, mutta olen onnellinen siitä että kaikki päättyi niin kivuttomasti molemmilta osapuolilta :) Me nukutaan perhepedissä varmaan siihen saakka, että poika haluaa sinne omaan huoneeseen.

  17. Meillä on molemmat neidit nukkuneet vauvasta asti omassa sängyssä omassa huoneessa = imetysaikana nukahtivat omaan sänkyynsä (saatiin miehen kanssa muutama tunti unta ilman ylimääräisiä tuhisijoita), syömään otin viereen ja siihen yleensä molemmat nukahdettiin. Imetyksen lopetin varhain molempien kanssa (ei tahtonut tulla maitoa) 3kk ja 5kk iässä. Tuon jälkeen yösyömiset sujuivat vanhemman kanssa pullolla, nuorempi taas 5kk iässä rupesi nukkumaan läpi yön ilman maitoa. Nuoremman kanssa pidettiin jossain vaiheessa unikoulua (hän on nyt 1v5kk), kun yöt alkoivat olla muutan tosi rikkonaisia ja aina sai ottaa viereen / käydä laittamassa tuttia monta kertaa. Nykyään nukutaan suht hyvin, todella harvoin koko yö heräämättä, mutta kyllä sellainenkin ihme silloin tällöin tapahtuu. Nykyään ollaan hieman lipsuttu ja pienempi otetaan joskus viereen jos herää aamuvarhain huutamaan (4-5 aikaan)…nukahtaa tuolloin paremmin viereen ja saadaan kaikki vielä pari tuntia nukkua.
    Meidän on jo pidempään pitänyt nuoremmalle hommata ”isojen tyttöjen sänky”, mutta laiskuus (mukavuudenhalu) on viivyttänyt asiaa… ;) Hoidon aloitus ja muut ”isot asiat” ovat nyt menneet edelle. Kahellaan, kun jaksetaan… :)
    Tsemppiä unikouluun!

  18. KIITOS kommenteistanne!!! Palailen pian, nyt villasukat jalkaan ja peiton alle!

  19. Avatar Anonymous sanoo:

    Meillä on nyt 2v 8kk ikäinen poika. Täysin lapsentahtisesti edetty nukkumisen ja imetyksen kanssa. Herätteli n. 15 krt yössä hampaidenpuhkeamisen aikaan pahimmillaan, ja vaati aina pääsyä rinnalle, ja vähintään 4-kertaa noin muutoin heräili tissille -turvallisuustankkausta varten. Ja rinnalle nukutin melkein aina, se toimi parhaiten, lähes itkuitta edettiin. 2v2kk ikäisenä alkoi nukkumaan täysiä yöunia heräilemättä – itsekseen. Jaksamista se vaati, mutta meille yöimetykset, läsnäolot ja täydellisen turvantunteen antaminen sopi, ja olen niin tyytyväinen nyt jälkikäteen että venyin, paukuin ja jaksoin :D! Siis jossain vaiheessa olin myös tosi väsynyt ja meinattiin kokeilla lempeää unikoulua, muttei sekään ollut yhtään meidän juttu. Toisille ehkä sopii, meille ei missään tapauksessa mikään ”lempeäkään” unikoulu, aika paransi tilanteen. Pääasia oli, että tunsin henkilökohtaisesti sen niin, että kiintymyssuhden on turvallisuudentunteisin näin miten edettiin, läsnäolo ja huomiointi, tarpeisiin vastaaminen, ei etäännyttäminen, sen aika ei ollut vielä silloin alle 2-vuotiaana. Meen poika ei siis tuttia suostunut ottamaan ikinä, se tutti oli mun tissi usein.. ja ei ravinnon puolesta, vaan kiintymyssuhteen ja turvantunteen. Nykyisin meillä asustaa reipas, iloinen ja empaattinen pikkupoika. Mihin tahansa päädytte, niin jaksamisia vaan toivotan, ei tässä oikein muuta voi kenellekään toivotella, koska oman perheennäköiset kommervenkit se vaatii ja paljon voimia! (Ainiin, loppuhuomautuksena pitää vielä todeta sellainenkin, että rupesi 1-vuotiaana preferoimaan vain toista rintaa, ja imetin siis 1,5-vuotta vain oikeanpuoleisesta kun vasen ei kelvannut! Eipä tullut eriparitissiä – kiitos tukevien rintsikoiden – vaikka aluksi niin pelkäsinkin ja meinasin lopettaa sen vuoksi koko imetyksen).

    – Viveka

  20. Avatar Anonymous sanoo:

    Oletko tutustunut Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaan? Siinä on neuvoja hyvän unen saavuttamiseen ilman huudattamista.

  21. Avatar Toimiva Unikoulu, 11-12 tunnin yö unet! sanoo:

    ”Viime aikoina olen monesti miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa kaikki (siis elämä) olisikaan jos lapset vain nukkuisivat ja söisivät kunnolla.”
    Kolme kuukautta sitten minä ajattelin tätä samaa! Ensimmäisen lapsen kanssa ei tullut nukkumisesta koskaan mitään ja sitten kun tuli toinen vauva ajattelin, että en mitenkään jaksa monta vuotta kärsiä huonoista nukutuista öistä. Aloin tutukimaan erillaisia unikoluluja ja paras jonka löysin löytyy tästä linkistä: http://www.sleepsense.net/share.html?p=Jess908&w=buynow (Helppoa Englannin kielistä tekstiä) (tässä ohjelmassa on myös rahat takasi-takuu!)

    Lapset nukkuu 12 tuntia heräämättä yöllä ja nukkumisen kanssa ei ole koskaan ollut enää ongelmia (paitsi kun he ovat kipeenä). Meni 3 yötä että sain tällaiset tulokset ja ajattelin silloin, että se on liian hyvä ollakseen totta! Ei ollut mitenkään yli rankka kokemus, koska tämä ohjelma on niin selkeä ja kertoo mitä tehdä joka päivä yksi askel kerallaan. Lapset olivat silloin 2v2kk ja toinen oli just täyttänyt 4kk (6 kiloa). Nyt on takana 3kk hyvin nukuttuja öitä ja ollaan myös saatu ilta-vapaata kaiken lisäksi!

    Suosittelen tätä ohjelmaa kaikille vanhemmille, koska ihmeitä voi tapahtua kun ymmärtää lapsesi uni tarpeita (kokemuksesta tiedän). Sitten kun sain lapset nukkumaan hyvin he olivat paljon iloisempia, jaksoivat leikkiä pidempään ja söivät paremmin! Minä sain vihdoin olla se äiti mikä olen aina halunnut olla, koska ei ollut enää univelkoja jotka silloin vaikutti meidän joka päiväiseen elämään. Monesti ei hoksaa (en minäkään hoksannut!), että vauvalla on myös tosi rankkaa herätä yöllä monta kertaa, sitten kun he eivät enää tarvitse yösyöttöjä. Minun mielestä annat lapsellesi paras lahja kun opetat hänelle nukahtamisen taito! Kertokaa kokemukset jos päätätte kokeilla tätä ohjelmaa :)