Kaksiviikkoinen Thaimaassa oli tosiaan ihana. Loistava kohde lasten kanssa. Vaikka lennot olivat pitkät, sujuivat ne ilman mitään kommelluksia. Uskon että näiden reissumiesten kanssa myös matka välilaskulla olisi onnistunut, mutta onhan suora lento aina stressittömin. Aiemmista reissukerroista poiketen en myöskään tällä kertaa matkustanut poikien kanssa yksin, vaan lisäkäsinä olivat sekä äitini että kaksi veljeä. Vaikka välillä tuntui että minulla olikin neljä lasta kaitsettavana…

Thaimaassa parasta ehdottomasti oli lämpö, sen jälkeen tulee upea ranta ja meri. Ihmiset olivat aivan ihania ja ihan uskomattoman lapsirakkaita. Sain viimeksi tänään facebook viestin eräältä hotellimme työntekijältä viestin kuinka hän ikävöi poikia. Toinen oli juui ladannut heistä kuvan Instagramiinsa…

Kiehtovaa paikassa on sen rosoisuus, kontrasti kauniiseen ja kurjaan. Samalla se oli paikoitellen myös surullista. Olla nyt turistina paikassa jossa moni elää hurjan köyhissä oloissa ja työskentelee pyöreitä tunteja joka ikinen päivä, muun perheen ollessa pahimmillaan satojen kilometrien päässä. Mutta, kuten tänään Kaaponkin kanssa puhuttiin, on matkustamisessa juurikin hienoa se että pääsee näkemään maailmaa. Näkemään että mitä kaikkea täälle pallolle mahtuu ja miten erilaisia ihmisiä ja paikkoja onkaan olemassa. Se kasvattaa arvostusta ihmisiä sekä eläimiä -ja ylipäätään maapalloamme kohtaan.

Tuolla Kaho Lakissa, jossa olimme, vaikutti olevan useampia lapsiystävällisiä hotelleja. Ja vaikka meillä ei enää tarvetta olekkaan, näytti ruokakaupoissa olevan ihan reilusti erilaisia vaippoja sekä valmiita vauvanruokia. Usein kun ne suositellaan Suomesta saakka mukaan raahaamaan. Myöskään kaikkia lääketarpeita ja aurinkorasvoja ei kannata pakata mukaan. Vaikka tuo Khao Lakin keskusta on hyvin pieni, löytyi sieltäkin kolme apteekkia. Ja hinnat olivat myös edullisemmat. Toki ihan pienten lasten kanssa matkustaessa täytyy ehkä ennakoida pikkuisen enemmän kun meidän. UV-vaatteet suosittelen pakkamaan lapsille mukaan, kaksin kappalein jos mahdollista. Muutoin peräänkuulutan, jo ehkä vähän kulunutta nevoani matkaajille, ota rennosti. Täällä vielä 12 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen jos kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joko se olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Itseasiassa blogin neljäs sellainen! Kylläpä vuodet vierivät. Vuosi 2014 on ehdottomasti ollut ystävyyden ja uusien tuttavuuksien vuosi. Olen käynyt paljon keikoilla, ja parhaitten ystävieni kanssa ollaan yökyläilty enemmän kuin koskaan. Näiden lisäksi viime vuoden mieleenpainuvimpia asioita on varmasti ollut poikien päiväkodin aloitus, Tinderiin liittyminen sekä blogityöstä saamani tunnustukset. Lisäksi juoksukoulu, sinkkuna oleminen sekä matkustelu olivat asioita joita tulee varmasti vielä pitkään muisteltua. Ihan hirvesäti hyviä asioita on tapahtunut, ja tässä siis tiivistetty pikakatsaus viime vuoteen:

Tammikuussa käytiin Tukholmassa Riikan perheen kanssa. Pojat aloittivat päiväkodin. Lumi ja kovat pakkaset tulivat myöhemmin muutamaksi viikoksi. Olin Tampereella Meandin muotinäytöksessä mallina. Mieshuolia. Liityin Tinderiin. Kävin treffeillä. Kävin myös ahkerasti tanssitunneilla.  Aloitin juoksukoulun ja juoksin cooperin televisio-ohjelmaan. Yritin aloittaa skeittaamista.

Helmikuussa odottelin jo kevättä kun talvikin jo meni. Pohdin paljon omaa käytöstäni äitinä ja koin omantunnontuskia hermojen menettämisestä. Ostin lapsille ekat kuravaatteet. Kävin Lahdessa ja yökyläililtiin kavereiden kanssa useaan otteeseen puolin ja toisin. Käytiin katsomassa Lego-elokuva ennakkoon. Blogimimmeistä oli kiva juttu Tutti Frutti magazinessa. Nyrjäytin pahasti nilkkani. Kävin treffeillä. Lunta satoi ja kaksi viikkoa oli hurja pakkanen.

Maaliskuussa juhlittiin Riikan synttäreitä. Kävin Lahdessa. Hävitin lompakkoni Hämeenlinnaan. Kevät lähestyi kovaa vauhtia. Päiväkotielämä alkoi rullaamaan. Aloin tekemään blogiin listoja. Kävin luistelemassa. Kävin treffeillä. Sain pakit. Meillä oli oksennustauti. Kävin eksäni kanssa bailaamassa. Otin uuden tatuoinnin. Söin terveellisemmin kun varmaan ikinä. Hain kouluun. Kävin Tampereella.

Huhtikuussa vuoden ekat pussikaljat. Optikko kauhistutteli ikänäöllä. Ilta Järvenpäässä. Pääsiäinen. Kävin treffeillä. Pidettiin piknikkiä pihalla. Ostin nahkatakin. Juoksukoulu alkoi pyörimään telkkarissa. Voitin Vuoden 2014 blogiteko-palkinnon. Kävin Saksassa vaippatehtaalla. Leikkasin hiukseni. Irtisanoin blogisopimukseni. Ihastuin ja minuun ihastuttiin. Juhlittiin lasten kanssa perinteisesti vappua.

Toukokuussa lomailimme muutaman viikon lasten kanssa Espanjaan. Ratsastin vuorilla. Minut ja Kaapo kuvattiin Happy in Helsinki-videoon. Kävin katsomassa balettia. Matkustimme pariksi yöksi Tarttoon.

Kesäkuussa syötiin hyvin, ulkoiltiin ja nautittiin kesästä. Kaapo ei halunnun mennä päiväkotiin. Otin tatuoinnin. Käytiin Saimaalla kylpylälomalla. Vuoden eka ulkokeikka Kalasatamassa. Pojat olivat Aarrekidin malleina. Käytiin puistoruokailemassa. Ostin sohvan. Paras kaverini alkoi seurustelemaan. Poistin melkein kaikki Tinder-mätsini. Hytistiin viikko mökillä Juhannusta viettäen. Pojat olivat mönkijän kyydissä. Minut kuvattiin laihdutuslehteen. Päätin lopettaa deittailun.

Heinäkuussa matkasimme Rusirockiin. Näin idolini Lily Allenin. Leikkasin hiukset vielä lyhyemmiksi. Ostin matkarattaat. Heitin paljon lasten leluja roskiin ja kirppikselle. Ostin uuden sängyn, mutten osannut kasata sitä. Kävin suppaamassa. Lähdimme kuukaudeksi lomalle Espanjaan. Juhlimme isäni 50-v päiviä. Tein uuden blogisopimuksen.

Elokuusta puolet meni Espanjassa. Kaisu perheineen tuli myös käymään. Keksin loistavan baileys-pirtelön. Hurahdin virkkaamiseen. Pojat palaisivat seitsemän viikon loman jälkeen päiväkotiin. Elvis siirtyi isojen ryhmään. Etsin uutta asuntoa. Blogini muutti Indiedaysille. Jouduin lopettamaan ystävyyssuhteen. Leikattiin poikien hiukset. Sain sängyn kasattua. Blogi muutti. FLOW.

Syyskuu on synttärikuu. Täytin 28 Kaapo 5. Kävin Kööpenhaminassa ja Malmössa. Meinasin myöhästyä lentokoneesta. Kävin läpi kaikki vaatteeni ja järjestelin kaapit. Ihastuin. Ostin farkut.

Lokakuussa vietettiin poikien synttäreitä, Elvis täytti 3. Leikkasin itse ostatukan. Vietin kolme mahtavaa päivää Pariisissa. Sain 3. palkinnon parhaan perheblogin sarjassa. Ihania juttuja ystävien kanssa. Sekosin Vansin ystävämyynnissä. Meidän koti esiteltiin lehdessä. Sain serkun.

Marraskuussa oli pimeää. Sydänsuruja. Kävin taas Kööpenhaminassa. Rakennettiin paljon legoilla.
Kävin pitkästä aikaa treffeillä, mutta se oli katastrofi. Tuli vähän lunta. Aivovuodon keikka Riikan ja Villen olkkarissa. Vaalensin hiukset.

Joulukuussa valmistauduttiin matkaa varten. Käytiin ottamassa rokotukset ja pojat kävivät neuvolassa. Kävin Lahdessa ja vietin tosi kivan viikonlopun ennen lomaa. Jouluna jorasimme thaimaalaisissa joulubileissä. Vuosi vaihtui ystävän kainalossa raketteja katsellen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan täällä ihailtu kaikkien kavereiden joulukuvia. Lunta, aurinkoa ja perinneruokia. Ihanan näköistä! On meilläkin ollut aivan ihana joulu, ihan erilainen. Aaton suunniteltu snorklausretki peruuntui voimakkaiden merivirtojen takia, joten keksimme muuta tekemistä. Vuokrattiin puoleksi päiväksi taksi ja käytiin tutkimassa lähialuetta. Päädyttiin syöttämään elefantteja, vierailtiin merikilpikonnien pelastuskekusksessa, nähtiin tsunamissa keskelle mannerta lentänyt laiva, käytiin uimassa vesiputouksessa ja ennätettiin vielä joulumarkkinoillekkin. Illalla hotellilla oli ihan hillittömät bileet. Pukkikin kävi tuomassa lahjoja ja lähetettiin hyvän onnen lyhdyt vielä yöllä rannalta. Tämä joulupäivä taas meni vain rannalla maaten. Mites teillä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Reissumme yksi varmasti mieleenpainuvin juttu oli vierailu Baan San Fanin orpokidissa täällä Khao Lakissa. Suurin osa orpokodin lapsista on tsunamin jälkeen orvoksi jääneitä, nyt 7-20 vuotaita, lapsia.

Vuonna 2004 tsunamin iskiessä juuri pahiten tänne alueelle, tulivat orpokodin myöhemmin perustaneet Gai ja Sam, auttamaan lapsia ja pystyttämään telttoja heille. Heidän pyytteettömästään työstään inspiroituneena eräs Sveitsiläinen turisti, Dr Donat Schibler, osti heille lahjaksi tilan jonne he orpokodin rakensivat. Aluksi lapsia oli kahdeksan, tällä hetkellä heitä on viisitoista. Thaimaassa vanhempien huumeidenkäyttö sekä prostituutio ovat suurimmat syyt joutua katulapseksi. Valitettavasti maa ei auta näitä lapsia mitenkään, ja heilläkin on suuri todennäköisyys joutua seksityöläisiksi. Gai ja Sam ovatkin epäitsekkäästi täysin omistautuneita auttamaan ja pitämään huolta näistä lapsista.

Myöskään orpokotitoiminta ei saa minkäänlaista avustusta köyhältä Thaimaalta, vaan orpokoti pyörii lahjoitusten, vapaaehtoisten sekä heidän oman luomufarminsa voimin. Pienellä farmilla he kasvattavat kanoja ja paljon erilaisia hedelmiä, lähinnä omaan käyttöönsä mutta kokoajan enemmän ja enemmän myös myyntiin. Tilan kookoksista he valmistavat muunmuassa öljyä sekä erilaisia saippuoita. Gailla, eli äidillä, on toiveena laajentaa toimintaa entisestään. Hän pelkää miten lasten käy jos hän vaikka jonain päivänä yllättäen kuolla kupsahtaa. Haaveina heillä on perustaa luomukahvila sekä myymälä orpokodin edustalla olevaan rakennukseen. Näin ollen lapset voisivat jatkaa turvattua elämäänsä jatkossakin.

Orpokodilla auttelee myös vapaaehtoisia työntekijöitä. Nyt sinne oli juuri muutamaa päivää aiemmin tullut kaksi tyttöä, Englannista ja Australiasta. He vievät lapsia kouluun, auttavat läksyissä, kotitöissä, leikkivät, käyvät retkillä ja vain viettävät aikaa lasten kanssa. Voin kuvitella että auttamisen ilon lisäksi tämä on hieno tapa tutustua Thaimaalaiseen kultuuriin ja elämään ylipäätään.

Aamuna, jona vierailulle lähdimme, tuli minulle olo etten haluaisikaan lähteä. Jännitti että mitäs jos lapsilla on siellä jotenkin huonot olot tai että meno on jotenkin muuten lohdutonta. Olin valmistautunut kyyneliin, mutta lopulta vierailu oli yhtä pelkkää hymyä vaan. Tietysti olot aivat toiset mitä suomessa olisi, mutta eihän kahta täysin erilaista maata voi edes keskenään verrata. Tärkeintä oli nähdä ja kokea rakkautta ja huolenpitoa tulviva ilmapiiri. Se oli kuin mikätahansa muukin yksi suuri perhe.

Äitini, joka vierailua alunperinkin lähti järjestämään, keräsi mukaan myös suuren määrän lahjoituksia. Ihan kaikkea emme pystyneet mukanamme viemään, mutta oli hienoa nähdä että niin moni yksityinen henkilö sekä yritys olisi ollut valmis mukaamme laittamaan muunmuassa joululahjoja lapsille. Muutaman ison matkalaukullisen kuitenkin vihkoja, kyniä, pelejä, leluja ja vaatteita pystyimme mukanamme viemään. Niistä oli todella paljon iloa. Gai sanoi myös mielellänsä lähettävän Suomeenkin saakka heidän valmistamiaan tuotteitaan, joten laittakaa ihmeessä hänelle viestiä jos haluatte toimintaa tukeaksenne niitä tilata.

Oli hieno kokemus ja toivottavasti pojatkin muistavat tämän vierailun vielä aikuisina. Heidät ainakakin tullaan varmasti muistamaan, niin kovin näihin vaaleisiin pikkupoikiin siellä ihastuttiin.

Kiitos lahjoituksista: Suomalainen Kirjakauppa, Loreal, Ibero, Finnmatkat (lisäkiloista), Joulupukin pääposti, Lotta & Antti sekä Stina, Kata, Susu, Riikka, Kati, Johanna, Sinikka ja Punavuori kierrättää fb-ryhmä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Reissua suunnitellessamme itselläni oli vahvasti mielessä että majoittuisimme johonkin hyvin pieneen ja vaatimattomaan bungalowiin rannalle. Lopulta kuitenkin majapaikaksi valikoitui melko suuri hotellikompleksi. Nopeasti tuli kuitenkin tunne että tämä on myös ihan hyvä ratkaisu, etenkin lasten kanssa, ja nyt paikan päällä se todellakin sellaiseksi osottautui.

Hotellimme, Apsara Beachfront Resort and Villa, varattiin lentojen kanssa pakettina Finmatkojen kautta. Kun tähtäimessä on lomailu ja rentoilu, tuntui parhaalta vaihtoehdolta myös hoitaa reissaaminen (suora lento ja hotellikuljetus) ja majoittuminen (lapsiystävällinen hotelli ja täyshoito) mahdollisimman iisisti. Tämä oli lopulta myös edullisin vaihtoehto.

Hotellimme on siis kahdessa osassa, Villan puoli oli jo täyteen varattu, mutta tämä ”perus” hotelli puolikin on kiva. Huoneita on muutamia erilaisia. Osasta huoneita pääsee parvekkeelta suoraan uima-altaaseen. Itsekkin haaveilimme ajatuksta uida aamupalalle, mutta noita huoneita ei kuitenkaan vuokrata alle 12 vuotaille turvallisuusriskin takia. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Kuten koko hotellin alue, huoneet ovat tilavia, viihtyisiä, siistejä ja täynnä kivoja yksityiskohtia.

Aiemmin jo mainitsin, hotelli sijaitsee oikeastaan keskellä ei mitään. Se on 15 km Khao Lakin keskustasta, nimensä mukaan aivan valkoisen hiekkarannan edustalla. Muutenkin tämä Khao Lak on t o d e l l a rauhallinen paikka. Sopii oikein mainiosti rentoutumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Minkäänlaista yöelämää ei edes keskustasta löydy. Lähimmät hotellin ulkopuoliset ravintolat / katukeittiöt ovat noin muutaman kilometrin päässä ja 7/11 viiden kilsan päässä. Hotellista löytyy kuitenkin kolme ravintolaa ja baari, joita olemmekin pääosin tässä neljän päivän aikana käyttäneet. Meillä on tosiaan all inclusive-paketti, johon kuuluu aamupalan, lounaan ja illallisbuffetin lisäksi aamusta iltaan kaikki juomat sekä snacksit baarista. Pari pina coladaa ja baananipirtelöä on tullut vedettyä altaan reunalla…

Itse tykkään juurikin eniten hotellissa siitä, että vaikka se on iso, se ei tunnu siltä. Joka puolella on väljää, omaa tilaa ja rauhaa. Meri aivan vieressä ja näkymät luonnonsuojelualueelle ja vuorille rauhoittavat jo itsessään mielen. Jokapuolella on todella kauniita yksityiskohtia, tuoreita kukkia, etenkin orkideoja, on joka puolella. Nyt joulunaikaan joka paikka on vielä korsiteltu todella kauniisti illalla loistavilla valoilla. Ja entäs ihmiset. Henkilökuntaa on tosi paljon, ja kaikki ovat vaan niin ihania. Thaimaalaiset ovat ihan super lapsirakkaita ja etenkin Elvis lähinnä kulkee vain sylistä syliin esimerkiksi ravintolassa ollessamme. Ainiin, ja hotellin wifi toimii tuolla meressä saakka. Se on luksusta jos mikä.

Palveluja täältä löytyy myös vaikka ja kuinka. Tänään nautin perinteisestä thaihieronnasta aaltojen löydessä vieressä rantaan. Viihdyn.

Muistuttelen että Instagramista @mintturipakinttu nimellä voi reissuamme myös seurata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.