VIERAILULLA ORPOKODISSA

22/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAbaan san fan 10OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissumme yksi varmasti mieleenpainuvin juttu oli vierailu Baan San Fanin orpokidissa täällä Khao Lakissa. Suurin osa orpokodin lapsista on tsunamin jälkeen orvoksi jääneitä, nyt 7-20 vuotaita, lapsia.

Vuonna 2004 tsunamin iskiessä juuri pahiten tänne alueelle, tulivat orpokodin myöhemmin perustaneet Gai ja Sam, auttamaan lapsia ja pystyttämään telttoja heille. Heidän pyytteettömästään työstään inspiroituneena eräs Sveitsiläinen turisti, Dr Donat Schibler, osti heille lahjaksi tilan jonne he orpokodin rakensivat. Aluksi lapsia oli kahdeksan, tällä hetkellä heitä on viisitoista. Thaimaassa vanhempien huumeidenkäyttö sekä prostituutio ovat suurimmat syyt joutua katulapseksi. Valitettavasti maa ei auta näitä lapsia mitenkään, ja heilläkin on suuri todennäköisyys joutua seksityöläisiksi. Gai ja Sam ovatkin epäitsekkäästi täysin omistautuneita auttamaan ja pitämään huolta näistä lapsista.

Myöskään orpokotitoiminta ei saa minkäänlaista avustusta köyhältä Thaimaalta, vaan orpokoti pyörii lahjoitusten, vapaaehtoisten sekä heidän oman luomufarminsa voimin. Pienellä farmilla he kasvattavat kanoja ja paljon erilaisia hedelmiä, lähinnä omaan käyttöönsä mutta kokoajan enemmän ja enemmän myös myyntiin. Tilan kookoksista he valmistavat muunmuassa öljyä sekä erilaisia saippuoita. Gailla, eli äidillä, on toiveena laajentaa toimintaa entisestään. Hän pelkää miten lasten käy jos hän vaikka jonain päivänä yllättäen kuolla kupsahtaa. Haaveina heillä on perustaa luomukahvila sekä myymälä orpokodin edustalla olevaan rakennukseen. Näin ollen lapset voisivat jatkaa turvattua elämäänsä jatkossakin.

Orpokodilla auttelee myös vapaaehtoisia työntekijöitä. Nyt sinne oli juuri muutamaa päivää aiemmin tullut kaksi tyttöä, Englannista ja Australiasta. He vievät lapsia kouluun, auttavat läksyissä, kotitöissä, leikkivät, käyvät retkillä ja vain viettävät aikaa lasten kanssa. Voin kuvitella että auttamisen ilon lisäksi tämä on hieno tapa tutustua Thaimaalaiseen kultuuriin ja elämään ylipäätään.

Aamuna, jona vierailulle lähdimme, tuli minulle olo etten haluaisikaan lähteä. Jännitti että mitäs jos lapsilla on siellä jotenkin huonot olot tai että meno on jotenkin muuten lohdutonta. Olin valmistautunut kyyneliin, mutta lopulta vierailu oli yhtä pelkkää hymyä vaan. Tietysti olot aivat toiset mitä suomessa olisi, mutta eihän kahta täysin erilaista maata voi edes keskenään verrata. Tärkeintä oli nähdä ja kokea rakkautta ja huolenpitoa tulviva ilmapiiri. Se oli kuin mikätahansa muukin yksi suuri perhe.

Äitini, joka vierailua alunperinkin lähti järjestämään, keräsi mukaan myös suuren määrän lahjoituksia. Ihan kaikkea emme pystyneet mukanamme viemään, mutta oli hienoa nähdä että niin moni yksityinen henkilö sekä yritys olisi ollut valmis mukaamme laittamaan muunmuassa joululahjoja lapsille. Muutaman ison matkalaukullisen kuitenkin vihkoja, kyniä, pelejä, leluja ja vaatteita pystyimme mukanamme viemään. Niistä oli todella paljon iloa. Gai sanoi myös mielellänsä lähettävän Suomeenkin saakka heidän valmistamiaan tuotteitaan, joten laittakaa ihmeessä hänelle viestiä jos haluatte toimintaa tukeaksenne niitä tilata.

Oli hieno kokemus ja toivottavasti pojatkin muistavat tämän vierailun vielä aikuisina. Heidät ainakakin tullaan varmasti muistamaan, niin kovin näihin vaaleisiin pikkupoikiin siellä ihastuttiin.

Kiitos lahjoituksista: Suomalainen Kirjakauppa, Loreal, Ibero, Finnmatkat (lisäkiloista), Joulupukin pääposti, Lotta & Antti sekä Stina, Kata, Susu, Riikka, Kati, Johanna, Sinikka ja Punavuori kierrättää fb-ryhmä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

2 Responses to “VIERAILULLA ORPOKODISSA”

  1. Avatar Jonna sanoo:

    Mä mietin otsikon lukiessani, avaanko koko postausta. Olin varma, että kerrot kuinka kamalaa lapsille onkaan ja missä olosuhteissa he asuvat ja miten huonosti niitä kohdellaan. Mut olipa positiivinen yllätys!

    Ootte ihania, kun jaksatte kantaa omien tavaroidenne lisäksi vielä noikin tavarat! <3