Pitäisi oppia pitämään ne fiskarssit vain siellä keittiönlaatikossa ja olla leikkaamaatta enää yhdenkään meidän perheenjäsenen hiuksia. Joka kerta päätän jatkossa jättää tukanleikkuuhommat ammattilaisille, mutta niin sitä vaan taas tuli napaistua – tällä kertaa Elviken hiuksia.

Äitini, joka siis on kampaaja, nauroi kauhistuneena kun hiljattain kerroin haaveilevani Elvikselle perinteistä pottatukkaa. Myös pikkuveljellä oli samanmoinen, reilu parikymmentä vuotta sitten, ja heti näin samoja piirteistä heissä kun hiukset leikkasin. Lopulta (onneksi) en ihan täyspottaa leikannut, vaan jätin hiukset takaata vähän pidemmiksi. Mielessäni oli kesällä espanjassa näkemäni paikallinen poika, jonka kanssa lapset leikkivät useana päivänä rannalla. Hän oli Elviksen ikäinen, ihan superkaunis, päivettynyt ja hiukset auringossa vaalentuneet, juuri tuollaiset hiukset. Ei niistä ihan niin hienoja tullut, enemmän juurikin keittiösaksilla kynityn näköiset, mutta ei kai niitä kukaan nyt suurennuslasin kanssa syynää. Ja pipohan päässä on suurimmaksi osaksi aikaa.

Mutta aika söpö silti, eikö (mitä nyt vähän rähmää, räkää ja porkkanaa naamassa)? Hassu katsoa tuota poikaa, joka on nykyään niin iso ja jolla oli elämänsä ensimmäiset kolme vuotta iso kihara hiuspehko.

Olisi myös kiva menovinkki viikonlopulle! Tänään Kaapelitehtaalla pyörähti käyntiin Ornamon Design joulumarkkinat, jossa on mukana 230 myyjää. Kolme päiväisestä tapahtumasta löytyy niin muotia, asusteita ja koruja, kodin sisustusta kuin lifestyle-tuotteitakin koko perheelle. VIMMA on vienyt kulutusjuhlan vielä seuraavalle tasolle ja heidän myyntipistellään tapahtuu ja paljon. Kaikki voivat tulla shoppailun lomassa osallistumaan yhteiseen hyväntekeväisyystyöpajaan, jossa taiteillaan koko perheen voimin ja teokset huutokaupataan myöhemmin bloggaajien valitsemien kohteiden hyväksi. Luvassa on myös lasten stailausta sekä kuvaamista KID-LOOKS sivulle. Meitä bloggareita on paikalla huomenna ainakin Miiu, Kaisu ja Linda, sunnuntaina voitte tulla moikkaamaan minua ja Riikkaa! Toivottavasti nähdään siellä!

ps. Mainio-arvonnan voitti KatjaS, kiitos kaikille osallistujille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kotimaisen Mainion vaatteet ovat vilahdelleet blogissa ja instassa ahkerasti pitkin syksyä. Nyt meille saapui taas iso paketellinen pehmoisia vaatteita, ja joukosta löytyi myös minulle itselleni jotain kivaa. Mainion vaatteissa tykkään yksinkertaisesta leikkisyydestä, niissä on omaan makuuni sopivasti yksityiskohtia sekä nätit simppelit värit ja printit. Tykkään kovasti materiaaleista ja kaikenkaikkiaan nuo ovat vaan ihan meidän näköisiä. Haluaisitteko tekin?

Mainion kanssa ajateltiin nimittäin pistää kiva arvonta pystyyn. Valkkasin heidän mallistostaan pojille setit, ja niistä jompi kumpi voi olla juuri sinun! Kaikkia vaatteita pitäisi löytyä koossa 98-152. Joten, onko KAAPO vai ELVIS setti suosikkisi?

KAAPO                                                                                                                 ELVIS
SUMU college-huppari                                                                                      SUMU nappitakki
TYYNI college-farkut                                                                                          SUMU ribbilegginssit

KOMMENTOI ALLE kumpi setti olisi enemmän mieleesi, aikaa sunnuntai-iltaan saakka!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna tuli räpsittyä kuva sieltä, kuva täältä. Tuli mieleen, että ennen se bloggaaminen oli vain tällaista. Kuvailin arkisia kuvia ja jaoin ne blogiin. Nykyään sitä tulee ihan liian harvoin tartuttua kameraan ihan muuten vaan. Nykyään kuvaustilanteet tulee mietittyä etukäteen tai kuvattua jotain tiettyä, vaikkapa tavaraa. Tuntui tosi hyvältä pikästä aikaa tallentaa kameralle vaan meidän arkisia tunnelmia.

Vaikka eihän nyt mikään arki ollut, vaan viikonloppu. Mutta pitkästä aikaa meillä ei ollut mitään menoja, ihan tarkoituksella pysyttiin ihan kotikulmilla, vaikka keskustassa tapahtuikin vaikka mitä. Pari päivää oli sellaista mitä meidän arki oikeasti oli vielä vuosi sitten, kun olin vielä hoitovapaalla eikä aamulla tarvinnutkaan sännätä päiväkotiin ja duunijuttujen pariin. Ulkoiltiin, käytiin syömässä eväät talvipuutarhassa, tehtiin ruokaa, lueskeltiin, köllöteltiin, käytiin uimahallissa.. Ihanan virkistävää ja erilaista. Tästä on hyvä aloittaa taas se oikea arki.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin se vauva täytti tänään jo kolme vuotta. Muistelin eilen facebookissa Elviksen synnytystä, sitä joka kesti 102,5 tuntia. Hulluinta mitä olen ikinä tehnyt ja tekisin koska vain uudestaan.

Kolme vuotta on kulkenut sivillä. Kuulostaa rankalta, mutta onhan se vähän niin että toinen lapsi menee vaan siinä ekan vanavedessä. Ainakin sinä ensimmäisenä vauvavuotena, siksi ajankulku tuntuu varmaan vielä tuplanopealta. On ollut hienoa seurata tässä vuosien aikana sitä että millainen persoona Elviksestä oikein kehkeytyy.

Siinä missä Kaapo näyttää paljon isältään, on Elvis taas ihan miniversio minusta. Hassua nähdä tismalleen samat ilmeet ja eleet, jotka itselleni ovat tuttuja esimerkiksi lapsuuden valokuvistani. Myös luonteen puolesta pojat ovat ihan erilaisia. Se kävi ilmi jo synnytyssairaalassa. Nimittäin että tässä on kyseessä nyt melko pippurinen tapaus.

Tempperamentiltaan Elvis on siis hyvin räiskyvä ja itsetietoinen. Hän tietää mitä haluaa, miten asiat pitää tehdä ja ne pitää myös tehdä sillä samaisella sekunnilla. Samalla hän on kuitenkin hyvin empaattinen. Isoveljeä kokoajan seuraten Elvis on jo kolmevuotiaana hyvin omatoiminen, osaa ja haluaa (ainakin välillä) tehdä asioita ihan itse.

Tällä hetkellä uhma tuntusi olevan huipussaan, en ainakaan voi usko että se tuosta voisi vielä pahentua. leikit ovat usein vauhdikkaita ja jopa rajuja, mutta kyllä Elvis välillä jaksaa pitkäänkin puuhastella rauhassa vaikka legojen parissa. Mielikuvitus on myös huikea, kuten lapsilla yleensäkkin – myös erilaiset rooli -ja pukuleikit ovat jo pitkään olleet tosi mieluisia.

Puhetta tulee kokoajan lisää ja se selkiytyy pikkuhiljaa. Äitinä sitä itse tietysti ymmärtää paljon paremmin kun muut. Yövaippa jätettiin pois ekoja kertoja joskus loppukesästä, vaihtelevalla menestyksellä sen kanssa. Elvishän vaihtoi päiväkodissa jo isojen (3-5v) heti kesäloman jälkeen ja onkin siinä ajassa kehittynyt huimasti juurikin näiden erilaisten taitojen kanssa. Hän käy vessassa omatoimisesti, osaa ottaa juotavaa kun janottaa sekä pukea ja riisua ulkovaatteet. Nyt harjoitellaan sormilla uuden iän näyttämistä ja lelujen jakamista kavereiden kanssa, hankalia juttuja molemmat!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin tosiaan se loma loppui. Lapsilla seitsemän viikon tauko päiväkodista takana. Täytyy sanoa että kukaan ei kyllä kovasti sinä aikana kaivannut päiväkotiin. Tai no Elvis ehkä. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet lasten hoitoon viemisestä. Tietysti lasten on siellä ainakin osittain oltava ja minun töitä tehtävä, mutta silti mietin jatkuvasti että olisiko joku toinen ratkaisu mahdollinen. Luulen että suurin ongelmani on se etten pysty luottamaan täysin päiväkodin toimintaan. Se ei kumpua mistään tietystä jutusta, en vaan voi tietää että kuinka tarkasti heitä siellä pidetään silmällä, onko siellä turvallista, onko lapsilla joku aikuinen jonka syliin mennä, osallistutetaanko heitä tarpeeksi pienryhmätoimintaan vai riehuvatko he vain päättöminä menemään. Se että päiväkodille pitää iiertää ja kavuta kauhea mäki ei myöskään auta asiaan.

Kaikesta huolimatta päiväkodin aloutus on mennyt kyllä hienosti. Elvis vaihtoi isojen ryhmään ja kasvoi silmissä heti kymmenen senttiä. Elvis on ollut siirrosta innoissaan, itse vähän kauhistelen hurjia leikkejä mitä hän toisten viisivuotiaiden kanssa leikkii. Mutta ihanaa että pojat ovat nyt samassa ryhmässä, ainakin heillä on turvaa toisistaan jos ei muuta.

Vaatteiden nimikoinnit ja muut olemme totuttuun tapaan hoitaneet aamuisin kauheassa kiireessä. Onneksi tilasin alkuvuodesta tarramonsterilta valmiita nimikoituja tarroja. Vaikka toki maalarinteippiin kuulakärkikynällä kirjoitettu nimi ja selkään lätkäisty teippikin toimii melko hyvin.

Varavaatteet on minusta kaikista yksinkertaisin viedä päiväkodille säilöön, kun kuljettaa edestakaisin kodin välillä. Varavaatekorista löytyy sisähousut, muutamat kalsarit, sukat, legginssit, t-paidat ja ohuet pitkähihaiset. Samoin tossut jäävät aina päiväkodille, kuten myös kumpparit ja kurahousut. Molemmilla on myös omat unilelut päiväkodilla. Talven tullen sitten viedään vielä villasukkaa, varahanskaa ja pipoa. Ajattelen myös että näin ollen päiväkodista kulkeutuu mahdollisimman vähän mitään pöpöjä meille kotiin.

Ennen kesälomaa Kaapollahan oli vaikeuksia jääädä päiväkotiin ja asiaa saattoi itkeä jo edellispäivänä. Pientä nurinaa on nytkin olla, mutta tosi tosi hienosti ja ilman itkuja on mennyt tähän saakka. Siitä olen hurjan iloinen. Kuten moni silloin epäilikin, kyseessä taisi olla vaan joku vaihe. Onneksi.

Mites muilla, joko arki on alkanut rullaamaan? Mites hoitokuviot?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.