Ja niin tosiaan se loma loppui. Lapsilla seitsemän viikon tauko päiväkodista takana. Täytyy sanoa että kukaan ei kyllä kovasti sinä aikana kaivannut päiväkotiin. Tai no Elvis ehkä. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet lasten hoitoon viemisestä. Tietysti lasten on siellä ainakin osittain oltava ja minun töitä tehtävä, mutta silti mietin jatkuvasti että olisiko joku toinen ratkaisu mahdollinen. Luulen että suurin ongelmani on se etten pysty luottamaan täysin päiväkodin toimintaan. Se ei kumpua mistään tietystä jutusta, en vaan voi tietää että kuinka tarkasti heitä siellä pidetään silmällä, onko siellä turvallista, onko lapsilla joku aikuinen jonka syliin mennä, osallistutetaanko heitä tarpeeksi pienryhmätoimintaan vai riehuvatko he vain päättöminä menemään. Se että päiväkodille pitää iiertää ja kavuta kauhea mäki ei myöskään auta asiaan.
Kaikesta huolimatta päiväkodin aloutus on mennyt kyllä hienosti. Elvis vaihtoi isojen ryhmään ja kasvoi silmissä heti kymmenen senttiä. Elvis on ollut siirrosta innoissaan, itse vähän kauhistelen hurjia leikkejä mitä hän toisten viisivuotiaiden kanssa leikkii. Mutta ihanaa että pojat ovat nyt samassa ryhmässä, ainakin heillä on turvaa toisistaan jos ei muuta.
Vaatteiden nimikoinnit ja muut olemme totuttuun tapaan hoitaneet aamuisin kauheassa kiireessä. Onneksi tilasin alkuvuodesta tarramonsterilta valmiita nimikoituja tarroja. Vaikka toki maalarinteippiin kuulakärkikynällä kirjoitettu nimi ja selkään lätkäisty teippikin toimii melko hyvin.
Varavaatteet on minusta kaikista yksinkertaisin viedä päiväkodille säilöön, kun kuljettaa edestakaisin kodin välillä. Varavaatekorista löytyy sisähousut, muutamat kalsarit, sukat, legginssit, t-paidat ja ohuet pitkähihaiset. Samoin tossut jäävät aina päiväkodille, kuten myös kumpparit ja kurahousut. Molemmilla on myös omat unilelut päiväkodilla. Talven tullen sitten viedään vielä villasukkaa, varahanskaa ja pipoa. Ajattelen myös että näin ollen päiväkodista kulkeutuu mahdollisimman vähän mitään pöpöjä meille kotiin.
Ennen kesälomaa Kaapollahan oli vaikeuksia jääädä päiväkotiin ja asiaa saattoi itkeä jo edellispäivänä. Pientä nurinaa on nytkin olla, mutta tosi tosi hienosti ja ilman itkuja on mennyt tähän saakka. Siitä olen hurjan iloinen. Kuten moni silloin epäilikin, kyseessä taisi olla vaan joku vaihe. Onneksi.
Mites muilla, joko arki on alkanut rullaamaan? Mites hoitokuviot?
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Kurjaa kyllä, jos itsellä ei ole täysin luottavainen mieli viedä lapsia hoitoon – tosin joskus on vaikea luottaa, vaikkei mitään erityistä syytä olisikaan, kun ei vain ole itse näkemässä ja vahtimassa. Ehkä sä voisit miettiä sellaisia konkreettisia esimerkkejä ”miten te toimitte jos / kun…” joita voisit kysyä kun tulee vasu-keskustelun aika – tai pyytää päästä juttelemaan aikaisemmin, jos se on vasta joskus talvella.
Meillä on hoitoon paluu edessä ensi viikolla, mä niiiiin odotan sitä, koska töitä pitäisi tehdä ja kaksoset helmoissa se on hiukka hankalaa. Mutta toisaalta se tietää sitten enemmän kiirettä ja väsyneitä iltoja ja todennäköisesti taas viikkokausien sopeutumiskiukutteluja. Että ristiriitaisin tuntein. Onneksi on sentään tuttu ”koulu” ja osittain tutut kaveritkin, vaikka opettaja vaihtuukin.
Tsemppiä meille äideille!
Jos itselläsi ei ole luottavainen olo päiväkodin suhteen ja sinusta tuntuu ettet halua sinne lapsiasi viedä, ihan varmaa on että lasten suunnalta tulee myös vastustusta. Siinäpä selitystä aiemmalle” vaiheelle”. Lapsi kyllä aistii äitinsä fiilikset asian suhteen. Yritä siis vaikka keskustelemalla henkilökunnan kanssa saada luottamus rakennettua.
Anteeksi nyt vaan, mutta me tarvitaan tollaiset tossut!!!! IHANAT!!
Nyt joku alennuskoodi lukjoille ja linkkaa mulle joku ”mitä tarvitaan päiväkodissa”-postaus, jos olet sellaisen tehnyt joskus?!
Tiedän tuon tunteen kun on epäluottamusta hoitopaikkaa kohtaan, todella kurjaa. Ja sitten kun ei saa päivästä mitään tietoja lasta hakiessa niin sekin kummastuttaa, etenkin jos lapsi on saanut selvästi kovasti osumaa leikeissä. Mutta muutama puhelu ja tuokin asia alkoi sujua, eskarissa nääs:)
Meillä on isoja muutoksia tulossa parin viikon päästä: meille tulee hoitaja kotiin katsomaan lapasia ja minä alan itse käydä osan viikkoa töissä niinkuin muutkin aikuiset, siellä työpaikalla! Tähän saakka olen useamman vuoden tehnyt etänä kotona ja hoitanut samalla nasuja, syynä tälle oli lapsen sairastuminen syöpään ihan pienenä. Nyt on lapsi kunnossa ja taas mennään askeleen verran kohti tavallista arkea.
Hieman se hirvittää, miten tämä sujuu ja kohtaako lasten ja hoitajan kemiat millä tavalla. Toivoisim myös, että hoitajalla olisi paljon aikaa ja intoa askarella ja touhuta nasujen kanssa ulkona, taloudenhoitajahan hän ei ole. Se on mun duuni edelleen:)
Hellittäkää hetkeksi mammat! Suomalaisissa päiväkodeissa on ihan huippuammattilaiset töissä :)! Kyllä ne todellakin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta osaa hommansa hoitaa! Aikuisen kannattaa myös aina muistaa, että pahinta on edes epäsuorasti viestittää lapselle epäarvostusta päiväkotia tai koulua kohtaan
Mun lapset aloittivat päiväkotiuran nyt elokuussa, kirjoittelinkin siitä fiiliksiä blogiin. Ekat tutustumispäivät menivät oikein mainiosti, mutta tänään sain jättää kaksi itkevää lasta hoitoon ja poistua paikalta tippa linssissä… Mua myös vähän hämmentää se, etten tiedä mitä KAIKKEA hoitopäivän aikana voi tapahtua, ja eniten ehkä jännitän itse sitä, miten ”iso” esikoinen osataan ottaa huomioon. Täytyy kuitenkin ajatella hoidon hyviä puolia ja miettiä sitä, kuinka niiin ja niiin monet lapset kuitenkin päiväkodin kautta kasvaa ihan fiksuiksi ja terveiksi aikuisiksi 🙂 Hauskoja nuo kuvat teidän päikystä, ihan samannäköistä on meilläkin 😀
hei ihana toi tupsuhattu! mistä noita saa?