Viime viikonloppuna poikaystäväni soitti ja käski vaan pakata lapset ja kameran mukaan, hän tulisi hakemaan meitä jonnekkin vartin päästä. En osannut yhtään arvata että minne hän meidät veisi, ajattelin että ehkä Ikeaan, vaikkakin ihmettelin että mitä sillä kameralla siellä tekisin. Hypin autonpenkillä onnesta, kun yhtäkkiä edessä avautui metsänlaita ja monta metriä korkeita ja kukkivia alppiruusuja.

Täytyy sanoa, että olen vähän huvittuneena seurannut eripuolella internettiä olevia keskusteuja siitä, miten ihmisiä ärsyttää kun bloggaajat ovat löytäneet Haagan Alppiruusupuiston tai Roihuvuoren kirsikkapuupuiston. Toki insta ja blogit ovat olleet täynnä kuvia näistä paikoista, mutta kun kerran näissä paikoissa kukkii vain hetken kerran vuodessa, niin tottakai se tuntuu hetkellisestä siltä että kaikki ovat siellä. Niinkun ehkä ovatkin.

Itse olin ensimmäistä kertaa nyt Alppiruusupuistossa ja se teki kyllä todella vaikutuksen. Olin kuullut siitä vasta muutama vuosi sitten, mutta autottomana ei ole tullut sinne aiemmin mentyä. Aikoinaan suoaluuena ollut metsikkö kuivatettiin ja ojitettiin 70-luvulla, jolloin myös ensimmäiset Alppiruusut sinne istutettiin. Myöhemmin paikalle on istutettu myös alppiruusun sukulaista puistosaleaa. On ihan mielettömän näköistä kun korkealle kohoavan mänymetsän keskellä kasvaa monta metriä korkeita värikkitä kukkia.

Joten vaikka kaikkialla näkyvät alppiruusut tuntuvat tulevan korvista ulos, niin suosittelen oikein lämpimästi käymään paikalla. Se on niin hieno. Hiljattain kunnostettuja pitkospuita pitkin pääsee muuten helposti liikkumaan vaikka lastenvanujen tai pyörätuolin kanssa ja kukkien sekaankin saa mennä.

Sainpas eilen illalla purettua osan reissukuvista. Kerroinkin että käytiin Malagassa huikeassa Gibralfaron linnassa, mutta pyörittiin myös vähän kaupungin keskustassa. Olen itse käynyt muistaakseni Malagan keskustassa aiemmin vain kerran, joten paljon oli uutta ihmeteltävää. Ihan keskustassa, mielettömän katedraalin kulmilla, olikin paljon ihmisvilinää, mutta heti lähdettäessä sivukaduille kovin rauhallista. Kävelimme myös kanaalin varrella olevaan nykytaiteen museoon, eli Centro de Arte Contemoráneo de Málagaan. Entiseen kauppahalliin rakennetussa näyttelytilassa oli muunmuassa Mark Rydenin surrealistinen näyttely. 

Myös shoppailumahdollisuudet ovat Malagassa hyvät ja sieltä löytyykin paljon niin pieniä putiikkeja kun isoja ketjuliikkeitäkin sekä ostoskeskuksia. Keskusta on myös aivan rannan tuntumassa, mutta tällä kertaa emme siellä käyneet. Täytyy ehdottomasti käydä päiväretkellä tuolla uudestaankin!

Meillä oli muuten vielä vuosi sitten, tai oikeastaan vielä viime kesänä, Elvikselle rattaat aina mukana reissuissa. Etenkin jos jotain tällaisia koko päivän kestäviä reissuja tehtiin, niin ne olivat kätevät. Hän kun nukkuu vielä yleensä päikkäritkin. Nyt ei tosiaan rattaita ollut ja askelmittariin kertyi kilometrejä yli 13. Eli aika hienosti jaksoi 5-vuotiaskin mukana käppäillä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kylläpä vähän kirpaisi palata eilen illalla +20 asteen lämmöstä tänne lumen ja tuiskeen keskelle. Kovimmat pakkaset taitavat olla jo taana päin, mutta olisin silti mielelläni jäänyt vielä Espanjan aurinkoon edes muutamaksi päiväksi. Kaksi viikkoa meni ihan liian nopeasti. Tänään aamulla, hytisten paksun untuvapeiton alla heräillen ja harmaata lumituiskua ikkunasta katsellen, olin samalla kauhuissani että iloinen, saimme kuitenkin tankata kaksi viikkoa aurinkoa kymmenen tuntia – joka päivä. Ajankohta lomalle ei olisi voinut olla täydellisempi, taisimme kaikki olla pienen aurinko-energian tarpeessa.

Itselläni on tässä vielä reilu viikko lomaa koulusta ja ajattelinkin nyt tosiaan ottaa sen vielä lomana. Latailla akkuja ja valmistautua varmasti melkoisen härdelliin kevääseen. Tänään minulla tosin oli suuret suunnitelmat pestä monta koneellistä pyykkiä ja järjestellä eteisen komero. Noh, pyykit on edelleen pesemättä, puolet komerosta ympäri eteisen lattiaa ja Netflxin uusi OA sarja katsottuna. Ainakin olen levännyt.

Pari muistikortillista kuviakin matkalta vielä odottaa läpikäyntiä. Jos teille tulee jotain tiettyä mieleen mitä tahtoisitte kuulla reisustamme tai vaikkapa jotain vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, niin vielä on mahdollisuus esittää postaustoiveita!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Voin kertoa, että näin korkean paikan kammoisena, tuo Gibralfaron linna on kaikin puolin melko jännittävä kokemus. Keskellä Malagan keskustaa kohoava linna on toki historiallisesti erittäin merkittävä ja todellakin näkemisen arvoinen. 900-luvulla rakennettu monumentti kohoaa maurilaisen Alcazaban linnoituksen yllä Montes del Malagan vuorijonolla. Huipulla on huikeat  panoraamanäköalat kaupungin sekä Alboráninmeren ylle, joka ulottuu Afrikkaan saakka. Yöhäältä voi bongata myös vanhat kaupunginmuurit, Málagan sataman, upean  Calle Molina Lariolla katerdraalin, härkätaisteluareenan sekä Välimeren rantaviivan.

Suoraan linnan porteille voi hurauttaa taksilla tai sightseeing-bussilla, mutta me reippailimme koko matkan alhaalta keskustasta jalan. Se oli jo itsessään aikamoinen urheilusuoritus ja askeleita koko reissulta kertyikin mittariin sellaiset 13 000. Ajattelin, että ylhäällä saattaisi olla viileä, mutta tuo toppatakki oli kyllä aivan liian yli liioittelua.

Muurien keskeltä löytyy vehreä ja kaunis suuri puutarha, ravintola sekä pieni museo. Kannattaa ehdottomasti käydä jos Malagassa reissaatte, paikka on varmasti niin lasten kun aikuistenkin mieleen. Ensi kerralla pitäisi kuullemma olla tuolla yöhön saakka.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joka kerta vaan jaksaa yllättää, että miten uskomattoman kaunista täällä on! Täältäuvorilta on aivan mielettömät näkymät jonnekkin Afrikkaan saakka (vaikkei edes vielä ihan kauhean korkealla ollakkaan), takana vielä lisää nousevat vuoret ovat toki myös itsessään melko vakuuttavia. Sininen taivas, aurinko, turkoosi meri, vaaleat rakennukset, värikkäät kasvit ja kaikkialla hedelmiä täynnä olevat appelsiinipuut saavat haukkomaan henkeä.

Onhan täällä kesäisinkin upeaa, mutta näin talvella kaiken huomaa vielä paremmin ja toki täällä on nyt paljon vehreämpää. Samoin rannalla on ihana käppäillä kun se ei ole ihan täynnä ihmisiä. Auringon tehdessä laskua ja jonkun jännän mereltä tulleen sumun ansiosta saatiin myös aika hienoja kuvia tuossa yksi päivä! Päädyimme itseasiassa tuolle Arroyo de la Mielin rannalle vähän sattumalta. Päätimme lähteä pienelle seikailulle ja hyppäsimme poikien kanssa ensimmäisenä tulleeseen bussiin ja köröttelimme (eli kaahasimme täysillä) kaunista vuorenrinnettä (eli pelottavaa kiemuraista tietä) alas. En tosiaan yhtään tiennyt minne kyseinen bussi oli menossa, mutta pääsimmekin sillä suoraan rannalle ja itseasiassa kulmat olivatkin suht tutut, olemme nimittäin ajalleet useamman kerran autolla sieltä läpi.

Rannalla simpukkakaupan rakentamisen jälkeen suunnistimme (ilman nettiä!) vielä läheiseen puistoon, mutta siitä myöhemmin lisää! Seurailkaa ihmeessä meidän menoa snäpin kautta, @minttummm nimimerkillä löytyy!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.