Viimeisen kerhopäivän kunniaksi puettiin mekko ja laitettiin hiukset Taaperon toivomalla tavalla ”Peppikampaus”, eli tehtiin lettisaparot. Ei tosin muistettu, että viimeisen kerhopäivän lapset viettivätkin koko päivän ulkona metsäretkellä. Eli siis ulkohousut jalassa ja lippis päässä, mutta ainakin niiden alla vähän juhlallisemmin.

Vaikka vanhemmat lapseni ovat olleet pienestä pitäen pitkä -ja paksuhiuksisia, ei pojille tullut juuri satunnaista nuttaraa kummemempaa kampausta ikinä tehtyä. Nyt onkin hauskaa, kun taas hiuksettomana syntyneen tyttären hiukset alkavat olla kasvaneet ja paksuuntuneet niin, että niihin saa tehtyä jo kaikenlaista. Ja vielä hauskempaa, että hän itse tykkää miettiä millainen kampaus tänään tehtäisiin.

Toistaiseksi omat taidot eivät kuitenkaan juuri näitä lettisaparoita paremmiksi yllä, seuraavaksi voisi alkaa treenaamaan vaikkapa ranskanlettiä. Tuollaiseen pieneen (pyörivään) päähään ja liukkaisiin hiuksiin sen tekeminen kun on vielä pikkuisen haastavaa.

Tykkääkö teidän lapset hiusten laittamisesta ja kampauksien teosta? Ja saa ihmeessä vinkata kaikkia kivoja (ja helppoja) ohjeita pikkuisten kampauksiin liittyen!

Ollaan lasten kanssa synnytty syksyllä, eli vietämme kaikki kahden kuukauden sisällä syntymäpäiviämme. Tänä syksynä minulla on jo 12, 10 ja 3 vuotiaat lapset. Ikäero vanhimman ja nuorimman välillä on siis yhdeksän vuotta ja näin kirjoitettuna se kuulostaa aika paljolta.

Vanhemmilla pojillani ikäeroa on kaksi vuotta + muutama viikko. Olen aina ajatellut, että pari vuotta on hyvä ikäero sisarusten välille. Silloin vanhempi lapsi alkaa olla omatoimisempi ja ennenkaikkea sisarukset elävät saman kaltaista ikävaihetta pitkään yhdessä. Leikit ja kiinnostuksen kohteet ovat samat, mikä lähentää sisaruksia entisestään. Kuitenkin nyt kokemus on osoittanut, että mikä vaan ikäero on hyvä.

Toki omien lasten ollessa leikki-ikäisiä oli ihanaa kun heillä oli aina seuraa toisistaan. He tulivat tosi hyvin juttuun, eivät juuri ikinä tapelleet ja olivat kiinnostuneita samoista leikeistä. Sanoin aina, että he olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä toistaan tukien ja yhdessä leikkien. Ja ovat he toki sitä edelleen, mutta kasvaessa ja itsenäistyessä omat jutut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja silloin myös syntyy riitoja.

Vasta myöhemmin kavereita kuunnellessa olen oppinut, ettei se pieni ikäero niitä riitoja estä tai hio sisaruksia tykkäämään samoista leikeistä. Meillä elämä nyt sattui vaan menemään näin, eikä sellaista voi etukäteen suunnitella tai tietää.

Nykyiset sisarussuhteet ovat toki erilaiset, siihen liittyy suuremman ikäeron lisäksi uusperhekuviot kuten vuoroviikkoasuminen, mutta toki myös kaikkien omat persoonallisuudet. Vaikka vanhemmilla on useamman vuoden ikäero ja aivan erilainen vaihe elämässään, sanoisin että he ovat silti kaikki hyvin läheisiä ja rakkaita toisilleen. Kaikilla heillä on omat erityset suhteet keskenään.

Kun pienin pompottaa isoveljijään niin veljet tuntuvat vain nauttivan pikkusiskon huomiosta. Kun kaikki kolme leikkivät yhdessä huomaa, että he ovat hyvä tiimi, silloin vanhempien sisarusten kesken ei myöskään synny samalla tavalla erimielisyyksiä kun kahdestaan ollessa.

Nuorin ihailee suuresti veljiään, joka on näkynyt myös kehityksessä. Isojen leikkeihin on ollut kiire päästä  mukaan vauvasta asti ja se on varmasti vaikuttanut positiivisesti niin motoriseen että kielelliseen kehitykseenkin. Toisaalta on ollut ihana, että jo leikkiajat taakseen pikkuhiljaa jättäneet pojat ovat syventyneet pikkusiskon kanssa nukkekoti, kokkailu -ja duploleikkeihin.

Vanhemman näkökulmasta isosta ikäerosta on hyötyä myös avun kannalta. Kun teen ruokaa, isommat pitävät pienen pois jaloista. He myös auttavat pukemisessa kun ulos pitää päästä nopeasti ja mitä luksusta onkaan istua rauhassa taloyhtiön saunassa sillä aikaa kun lapset kylpevät keskenään pesuhuoneessa.

Kaikessa on aina puolensa ja kaikki ikäerot sisarusten kesken ovat tosi hyviä ja oikeita. Juuri nyt tämä ikäero tuntuu hyvältä ja toimivalta – ja ihan turha sitä olisi edes muusta haaveilla.

On niin suloista seurata, miten moni asia maailmassa on 2.5 vuotiaalle niin uutta ja ihmeellistä ja samaan aikaan moni asia myös hyvin yksikertainen ja selkeä. Kuten jos vaikka metsäretkellä tapaa kaatuneineiden puiden yli keppihevosilllaan leikkiviä lapsia, voi heidän luokseen tarmokkaasti mennä kyselemään, että mitäs nämä tällaiset hepat ovat, saako lainata ja aika kiva kun on tullut kevät ja voi ottaa takin hetkeksi pois.

Samoin sitä voi tallustella ihmettelemään isompien poikien majanrakennusta, istua rauhassa heidän viereen riviin kaatunen puun päälle, kysellä puukonkäytöstä ja kertoa omasta uudesta pyörästä ja sitä, mitä näki matkalla metsään. Toki nämä uudet tuttavuudet voivat olla aluksi vähän hämillään, huvittuneitakin suulaasta pikkutytöstä, joka höpöttää ujostelematta, käyttäen joistakin sanoista ruotsinkielistä vastinetta, mutta eipä se mitään haittaa.

Tänään meidän taapero on jo lähemänä kolmea kun kahta vuotta. Vaikka moni asia aina unohtuukin näihin listauksiin kirjata ylös, ovat ne ihana muisto itselle ja niistä on aina hyvä tarkistaa, että milloin mitäkin kehitysvaiheita tuli saavutettua. Ehkä näiden avulla saisin vihdoin sen vauvakirjankin täytettyä…

Kaksi ja puolivuotiaana:

– Vaatekoko noin 98 ja kengännumero 26
– Puhuu paljon ja monen sanan monimutkaisiakin lauseita
– Lempileikkejä on nukkekoti ja sen asukkaat, Duploilla rakentaminen, leikkiruoan valmistus ja nukkejen hoitamien ja pukeminen
– Muuta lempipuuhaa on vaahtokylpy, maalaaminen, piirtäminen ja muovailuvaha, yhdessä lukeminen, ulkoilu, käsien pesu ja rasvaaminen
– Ulkona tahtoisi ajaa pyörällä ja skuutata tai työntää nukkea rattaissa, nyt talvella laskee enimmäkseen rattikelkalla, pulkalla tai hurjaa jäämäkeä. Puistossa parasta keinuminen, liukumäki, kauppaleikki ja kakkujen teko. Myös kävelyt, lumen tutkiminen sekä kaverit kiinnostaa.
– Nukkuu normaalisti parin tunnin päikkärit ja nukahtaa aina itsekseen omaan pinnasänkyyn
– Käyttää tuttia unillaan ja niitä pitää olla myös käsissä, yleensä 2-4 kerralla ja unien jälkeen hyvästelee jokaisen tutin yksitellen ennen kun laittaa ne sänkyyn odottamaan seuraavia unia
– On hyvin reipas, puhelias ja sosiaalinen, ei jännitä vieraita ihmisiä vaan juttelee kaikille ja voisi varmaan lähteä kenen tahansa mukaan
– Muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea
– Suunnittelee jo että pian hänestä tulee päiväkotilainen ja sitten vihdoin koululainen
– Käy kolme kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa ja leikkii jo kivasti yhdessä muiden kanssa
– Osaa monen monta laulua ja laululeikkiä ulkoa sekä keksii kokoajan omia
– Kotona haluaa olla aina ilman sukkia, mutta vaihtelee senkin edestä jatkuvasti eri kenkiä
– Puhuu pääosin suomea, mutta ymmärtää kaiken hänelle ruotsiksi puhutun
– Haluaa aina auttaa kauppakassien purkamisessa ja kaupassa haluaa aina ”maksaa” eli laittaa ostokset hihnalle
– Osaa piirtää tunnistettavasti ainakin ilmapallon, pään ja melkein M-kirjaimen – sekä toki paljon kaikkea muuta jonka tunnistamisessa aikuiset tarvitsevat vielä vähän apua
– On testannut useamman kerran jo hiihtämistä, luistelua ja laudalla sekä suksilla laskemista
– Tykkää kovasti eläimistä, kuten koirista, hevosista, pupuista, oravista ja linnuista
– Osaa laittaa kielen rullalle ja hypätä yhdellä jalalla
– Tykkää katsoa videoita itsestään vauvana
– Sanoo lempiruokansa olevan spaghetti, jogurtti ja rusinat
– Saa silloin tällöin katsoa ohjelmaa ja lempparit on Pipsa Possu, Sanabileet, Dinojuna, Pikku prinsessa, Seikkailija Dora ja Totoro
– Jos ei muista jotain sanaa, osaa kyllä selittää mitä tarkoittaa
– Vastaa tai kommentoi usein ”niin”
– Osaa sanoa ärrän
– Hassulla tai lempinimellä kutsuttessa vastaa, ei minä olen ….. (sanoo ihan koko nimensä)
– Pelkää vähän ötököitä
– Heittää taitavasti palloa ja saa usein otettua pallosta kopin kun sen hänelle kevyesti heittää
– On kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, mutta sekoittaa ne vielä
– Tahtoisi jo päästä elämänsä ensimmäistä kertaa kampaajalle
– Muistuttaa joka aamu d-vitamiinistaan
– Kysyy jatkuvasti kaikesta ”miksi?”
– On selvästi tahto-ikäinen, mutta pahimmilta uhmakohtauksilta ja kiukuilta ollaan vältytty (toki myös vältellään sellaisia tilanteita, esim vaatekaupoissa käyntiä, jossa kiukku helposti voi iskeä)
– Muistelee usein jotain kauan sitten mieleen jäänyttä tapahtumaa
– On mielestään jo tosi iso tyttö

Vanhemmat vauvakirja-sarjan postaukset:
KAKSIVUOTIAS, 1,5 VUOTIAANA, YKSIVUOTIAS, 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK,

Kun ei koronan vuosi olla uskallettu nähdä juuri kenenkään kanssa aikoihin, tipahti alunperin joululahjaksi tarkoitettu paketti eräs päivä postiluukusta. Paketista paljastui jotain pientä ja pehmeää, nimittäin villapaita ja housut jotka olivat kun tehty unipupulle. Minun mummini tekemänä.

Tuo villapaita-malli on sellainen klassikko, jollaisia mummi on kutonut lapsilleni useamman kappaleen. Luulen, että kyseessä on malli joka tulee hänellä vain jostain takaraivosta, ilman sen kummempaa miettimistä tai ohjeista katsomista. Ja nyt pupullakin on samanlainen!

Itsehän olen aivan toivoton neuloja. Olen muutamaan kertaan ollut mummin opeissa ja saanut kyllä aikaan niin patalappua, kaulahuivia kun jopa villasukatkin (joista kylläkin tuli tosi tosi isot ja oudot), mutta opit eivät ole jääneet mieleen enkä osaa vaikkapa seurata mitään kaavoja tai ohjeita. En muista edes miten homma aloitetaan saatika tiedä mitä tarkoittaa oikein tai nurinpäin vai mitä niitä nyt oli.

Tästä ei kyllä montaa päivää ole, kun viimeksi TAAS mietin, että mitäs jos sitä nyt vaan ihan oikeasti opettelisi neulomaan. Se olisi ihanaa. Rakastan kaikenlaisia neulottuja vaatteita ja asusteita. Olisi ihanaa osata tehdä villapaidat itselle ja lapsille, jostain ihanasta mohair-pörröpiposta nyt puhumattakaan. Vinkkejä aloittelijatason nelontaohjeista (youtube-videoita, knitting for dummies yms) otetaan ilolla vastaan!