Piti jo eilen kirjoittaa tästä, mutta kävi sellainen hassu juttu että päädyin kauppareissulla Pleikkarin pop up loungeen laulamaan sigstaria ja tulinkin kotiin vasta pari tuntia sitten. Hupsista. No mutta, ei siitä sen enempää vaan takaisin eileiseen, eli siivouspäivään!

Kuten varmaan aika monella muullakin, meillä perjantait ovat siivouspäiviä. Ainakin yleensä. On kiva viettää viikonloppua rauhassa, ilman arkisia aherruksia, kuten siivoamista. Tai sitten jos pojat ei ole kotona, niin näiltä viikonloppuriennoilta on vaan niin ihana palata siistiin kotiin.

Pojat eivät ihan hirveästi osallistu vielä kotitöihin, ja olenkin vähän sellainen että teen mielummin itse. Paitsi onneksi he alkavat pikkuhiljaa oppimaan sen, että lelut kerätään leikin päätteeksi. Kiitos tästä kuuluu varmaankin päiväkodille. Ja yllättävän nopeasti huone siivoutuukin nykyään. Meillä olikin oikein leppoisa perjantai aamupäivä, kun sain siivottua muun asunnon sillä aikaa kun pojat järjestelivät lelujaan ja puuhailivat huoneessaan.

Siivousmusana soi Reino Nordinin uusi levy, joka on ihana.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikonloppuna tuli räpsittyä kuva sieltä, kuva täältä. Tuli mieleen, että ennen se bloggaaminen oli vain tällaista. Kuvailin arkisia kuvia ja jaoin ne blogiin. Nykyään sitä tulee ihan liian harvoin tartuttua kameraan ihan muuten vaan. Nykyään kuvaustilanteet tulee mietittyä etukäteen tai kuvattua jotain tiettyä, vaikkapa tavaraa. Tuntui tosi hyvältä pikästä aikaa tallentaa kameralle vaan meidän arkisia tunnelmia.

Vaikka eihän nyt mikään arki ollut, vaan viikonloppu. Mutta pitkästä aikaa meillä ei ollut mitään menoja, ihan tarkoituksella pysyttiin ihan kotikulmilla, vaikka keskustassa tapahtuikin vaikka mitä. Pari päivää oli sellaista mitä meidän arki oikeasti oli vielä vuosi sitten, kun olin vielä hoitovapaalla eikä aamulla tarvinnutkaan sännätä päiväkotiin ja duunijuttujen pariin. Ulkoiltiin, käytiin syömässä eväät talvipuutarhassa, tehtiin ruokaa, lueskeltiin, köllöteltiin, käytiin uimahallissa.. Ihanan virkistävää ja erilaista. Tästä on hyvä aloittaa taas se oikea arki.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Löysin tänään itseni istumassa lastenhuoneen lattialta, korjailemasta lasten lego-poliisiasemaa. Ei siinä mitään, mutta kun olin yksin kotona ja lapset isänsä luona. Asettelin ukkeleita paikoilleen, poliisi vartiotorniin ja kahvikuppi käteen, toinen konttorille tietokoneen ääreen passihakemuksia näpyttelemään, mopopoliisi rosvoja pidättämään ja yksi onneton roisto putkan pöntölle istumaan… Ööh, piti kyllä tehdä jotain ihan muuta.

Pojat saivat Legolta pikkujoululahjaksi ihan älyttömän kokoisen poliisiasema-legohässäkän, joka liiottelematta sisältää noin viisi miljardia osaa. En ole koskaan nähnyt heidän siivoavan huonettaan niin nopeasti, kun viime perjantaina lupasin aseman koota heti kun huone olisi vain siisti. En myöskään tajunnut miten yksityiskohtainen ja miten monesta eri osasta asema koostuisi. Sen sisältä löytyy vessasta pienet hanat, toimistolta niin kahvinkeittimet kuin vesiautomaatitkin. Varustehuoneessa rivissä ovat kiikarit, radiopuhelimet, valolyhdyt ja minikokoiset käsiraudat. Autoissakin on toki kaikki mahdolliset vilkuista taustapeileihin ja nopeusmittareihin.

Koko höskän kokoamiseen meni melkein neljä tuntia. Siis huh, välissä tosin syötiin nopeasti, mutta silti! Siinä kokoamisen lomassa monta kertaa vannotin poikia että tätä ette sitten riko heti! Pojatkin huomasivat miten iso urakka oli, ja vain muutaman kerran kuulin tuskastuneen huokauksen että milloin se on valmis? Ja ah sitä kehujen määrää kun viimeinenkin poliisihelikopteri sai tarrat kylkeen. Äiti sä olet ihan sika taitava! Hahaha, niin olenkin.

6-12 vuotaille takoitettu asema on jo saanut pariin otteeseen osumaa, mutta yllättävän hyvin se on kaikenkaikkiaan pysynyt kasassa hurjimmisakin vankilapaoissa. Ladatessani viikonloppuna kuvan asemasta omaan facebookkiini eräs kaveri kommentoi että haluan nähdä karatepotkun jolla rakennelmani rikotaan. Mutta ehei, sellaista ei ole tulossa. Minä pidän siitä huolen, vaalin ja suojelen ja ehkä välillä vähän salaa käyn leikkimässäkin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt niitä taas saa, Aarrekidin kauniita joulukalentereita nimittäin. Viime vuonna kalenteria valmistettiin, muutaman vuoden tauon jälkeen, pieni erikoiserä. Moni jäi kuitemkin ilman, sillä kankaisten kestokalenterien suosio yllätti kaikki. Tänä vuonna kaikille ennakkotilaajille tehtiin kalenterit sekä Aarrekidin verkkokauppaan vielä useampi kappale.

Suomessa valmistetut kalenterit ovat puuvillaa ja taskuissa seikkailee Aarrekidin printeistä tuttuja hahmoja. Meillä pojat tykkäsivät viime vuonna tosi paljon kalenterista, taskuihin kun voi jemmata melkeimpä mitä vaan. Ja mikä parasta, kaunis ulkonäkö miellyttää omaa silmää. Viime vuonna kalenterista löytyi ainakin leluja, kuusen koristeita, herkkuja, tarroja, leffa -ja retkilippuja sekä pari kolikkoa.

TÄSTÄ siis suoraan kalenteriostoksille, veikkaan että tänäkin vuonna nopeus on valttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oili (aka Arttu Wiskari) on ystäväni Kaisun kissa. Tai en kyllä varma onko se oikeasti kissa, vai ennemminkin joku avaruusolento. Kun ensimmäisen kerran näin Oilin en voinut uskoa että se on oikeasti tästä maailmasta. Se seisoo kun magnusti, istuu tuolilla kuin ihminen, ei räpytä silmiään ja katsokaa nyt ylipäätään vaan tuota lyttänää naamaa! Ihan hassu kissa ja niin ihana. Ehdotinkin Kaisulle jo pientä bisnesideaa Oiliin liittyen, katsotaan saadaanko se toteutettua..

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.