Hurjaa miten aika taas juoksee, olemme asuneet tässä ”uudessa” kodissamme nyt tasan viisi kuukautta. Eka kuukausi meni tosin ihan remppameiningeissä ja toinen kuukausi reissussa, mutta silti! Olen ollut tyytyväinen päätökseen lähteä sisustamaan tosi pikkuhiljaa ja harkiten. Karsin tavaraa tosi paljon ennen muuttoa ja kun tilaa tuli kerralla vielä melkein 30 neliötä lisää, ei liika ahtaus ainakaan ahdista. Valkealle ja simmppelille pohjalle on sitten helppo tehdä vaikka mitä, jos sisustustyyiä haluaa jossain vaiheessa muuttaa.

Olenkin aiemmin esitellyt vähän tarkemmin jo olohuoneen sekä keittiön, pohapiirustus löytyy täältä ja auttaa ehkä hahmottamaan vielä vähän enemmän.

Eteinen on varmaankin kotimme ahtain ja pimein kolkka, ja siksi olenkin halunnut pitää sen mahdollisimman tyhjänä. Siinä auttaa eteisen yhteydessä oleva vaatehuone/komero jonne onnekseni mahtuu siististi kaikki kengät, ulkovaatteet ja muu sälä. Lapsetkin opetin heti alusta saakka siihen, että he riisuvat kenkänsä ja takkinsa aina suoraan sinne. Joten jos lattialla pyörii ylimääräisiä tavaroita, ne ovat useinmiten minun. Mietin jopa tuon söpön vanhan naulakonkin irroittamista, mutta vieraille on kuitenkin hyvä olla paikka takeille ja kasseille.

Pitkään mietin myös jotain säilytyshommaa eteisessä normaalisti sälitettäville tavaroille, kuten avaimille, aurinkolaseille yms pikkutavaralle. En vain oikein ollut varma että millaisen haluaisin ja sinä aikana näille kaikille on löytynyt jo luonnolliiset muut paikat. Eli sellaisellekkaan ei ole enää tarvetta.

Maton kanssa tuskailin myös pitkään. Kaikki testaamani käytävämatot olivat jotenkin hölmöjä ja lopulta tuo, alunperin ulko-oven edustalla rapun puolella ollut, perus-eteismatto päätyi tuohon. Saa nähdä lähteekö se joskus vaihtoon, toisaalta tässä tapauksessa käytännöllisyys saattaa voittaa ulkonäön. Tuo on nimittäin superhelppo pitää puhtaana, eikä se liu’u eikä liiku ärsyttävästi, kuten kaikki muut matot tahtoivat tehdä. NUDin peruslamppu mustavalkoisella johdolla on myös vanhan kodin peruja.

Uusi hankinta on kuitenkin tuo Iittalan plektra-jakkara. Valkoiseksi kuultomaalattu vanerijakkara on juuri täydellisen korkuinen kengännauhojen solmimiseen ja lasten pukemiseen (senkin aika koittaa taas pian, hyrrr). Kyllä se penkki vaan kuuluu sinne eteiseen, vaikka yritinkin pärjätä ilman. Ja paljoa muuta siellä ei sitten olekkaan, vielä kerran kiitos ja ylistys eteisen komerolle. Niin paitsi tuo pupupeili! Se on h&m homen lasten puolelta.

Eteinen siis jatkaa samaa pelkistettyä ja valkoista linjaa. Mutta jännä, että siitä huolimatta sekin on jotenkin ihan meidän näköinen. Varsinkin niinä päivinä kun en ole jaksanut siivota… ;-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.	 	Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koska tänään en vaan jaksa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin poikien kanssa muutama yö mummolassa. Rakastan tuota paikkaa yli kaiken, asuin itse siellä siihen saakka kunnes kotoa muutin pois, reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyään isossa talossa tosiaan asustelee mummoni sekä muutama vuokralainen. Ihanaa että on tuollainen paikka missä rentoutua täysin.

Talo on saaressa ja suunnilleen keskellä metsää. Oli pitkästä aikaa ihana nukkua täydellisessä hiljaisuudessa. Ei mitään liikenteen melua missään. Piha on täynnä kukkia, marjoja, sieniä ja yrttejä. Pihapiirissä asustelee myös pupuja ja peuroja. Joskus metsässä vastaan saattaa tulla kettu tai hirvi ja naapuripellolla asuu kesäisin lampaita.

Ihanaa että on tällainen paikka mihin välillä paeta kaupungin hälinää. Tekee hyvää pojillekkin nähdä vähän toisenlaista elämää betoniviidakon sijasta. Ja ihanaa on tottakai myös se, että mummini on nuori ja jaksaa vielä touhuta lasten lasten -ja lasten lasten lapsiensa kanssa. Käydä soutelemassa ja metsäretkillä. Ihania muistoja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Älkää käsittäkö väärin, parasta on se kun lapset on kotona, ja sillon kun eivät ole niin ikävöin heitä tosi paljon. Mutta niinä päivinä kun pojat ovat isällään ja minä monta päivää yksin kotona, huomaan pystyväni keskittymään ihan pienempiinkin asiohin. Fiilistelemään, pysähtymän ja nauttimaan hetkestä aika paljon paremmin. Parhaita ovat etenkin ne päivät kun ei ole kiire minnekkään. Sitä vaan pysähtyy ihastelemaan ikkunasta heijastuvia värejä, istumaan kaikessa rauhassa aamupalapöydässä (kello kaksitoista päivällä yökkäri päällä) ja jotenkin rauhoittua ja nollata pää kaikesta arkihulinasta. Eikä kukaan ole sanomassa että äiti sä oot nolo, kun tanssin keskellä keittiötä ja laulan Hesan naisia.

Joskus aikoinaan, kun opin olemaan kotona ilman lapsia ja nauttimaan siitä, aloin potemaan myös huonoa omaatuntoa. Luonnollisesti, äitiys – kyllä te tiedätte. Mutta onneksi sitä äitiyttä ei kuitenkaan mitata sillä, kuka itkee eniten yksin kotona lastensa perään. Oikeastaan poden nykyään enemmän huono omaatuntoa siitä, jos en käytä tätä täysin omaa aikaani mahdollisimman hyvin. Ja se ei siis liity mitenkään vaikka siihen, että kuinka paljon sinä aikana teen töitä tai siivoa. Vaan juurikin siihen, että miten hyvin pystyn olemaan ja arvostamaan sitä yksinoloa, fiilistelemään juttuja joista tykkään. Oli sitten ihan vaikka ikkunasta ulos katselemista. Ja tottakai lasten ollessa kotona myös pidetään hauskaa, koitetaan olla läsnä ja nautitaan siitä, mutta onhan se silti silloin vähän erilaista.

Ennen kun silloin 2,5 vuotta sitten erosin, en ollut oikein edes ollut yksin. Ja silloin kun olin, käytin sen lähinnä nukkumiseen tai juurikin siivoamiseen. Muutama kaverini on väsyneenä arjen pyörittämisestä joskus sanonut, että on miettinyt eroa ihan vain sen takia että saisi kunnolla vapaa-aikaa sitten kun lapset ovat isällään. Eihän kukaan oikeasti siitä syystä eroaisi, mutta ymmärrän hyvin ajatuksen tuossa takana. Varmaan moni teistäkin? Oma aika ja kivojen juttujen tekeminen on tärkeää. Mutta silti olen joutunut opettelemaan tekemään asioita yksin, olemaan yksin, niin että oikeasti nautin siitä. Juuri tänäänkin on ollut ihan parasta rauhassa aamulla kokkailla aamupalaa itselle, pyöriä kotona, puuhailla, pysähtyä kun siltä tuntuu, mennä pyörällä uimaan, istua hiljaisuudessa saunassa ja sitten tulla takaisin tyhjään kotiin kotiin – tehdä tämä kaikki yksin omassa hiljaisuudessa. Välillä ajatukset laukkaavaat ja sitten välillä mielen saa ihan tyhjäksi. Tavallaan pystyy olla vaan ja hengitellä juuri sitä hetkeä. Hurjan terapeuttista. Kun on viettänyt koko edellisen viikon lasten kanssa ja sitten viikonlopun öitä myöten ystävien seurassa, on tällainen päivä, kun ei (naapurin moikkaamista lukuunottama) ole edes puhunut kenellekkään, verrattavissa vaikka paastoon. Tekee vaan tosi hyvää.

En kuitenkaan kokoajan halua olla yksin. Mutta on kiva että pystyn siihen jos pitää, ja juurikin siinä hetkessä elämisellä saa siitä itselleen tosi kivaa. Mielelläni teen asioita lasten kanssa tai ihan vaan puuhailen heidän kanssaan kotona, nään kavereita ja tuon macbookinkin vaihtaisin tosi paljonn mielummin johonkin vähän pehmeämpään unikaveriin. Yksinolo ei pelota enää, niin kun joskus ennen ja itseasiassa tykkään siitä sopivissa määrin tosi tosi paljon. Etenkin tällaisista päivistä, kun osaa nauttia täysillä jopa niistä ihan pienistä jutuista. Vahva suositus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat edellisessä postauksessa, että astiahyllyssä on jotain uutta. Nimittäin kahvikone. Mutta saa olla todella tarkkasilmäinen, sillä laite on samanlainen kun edellenkin – päivitetty malli vain. Lähes neljä vuotta palvellut kone oli edelleen toimiva, mutta Nespresso lähetti meille uuden, vielä kätevämmän Lattissima Touch koneen kesälahjaksi ja haastoivat samalla kertomaan vähän suhteestani kahviin.

Tänään kävi sellainen hassu juttu. Pikkuveljeni soitti ja kysyi saisiko viedä pojat pariksi tunniksi tekemään jotain kivaa. No tottakai se sopi! He lähtivät porukalla jätskille ja snadistadiin, ja arvaattekos mitä minä tein? Hoidin kaikki rästissä olevat sähköpostit? Aloin siivoamaan? Ripustin aamusta asti koneessa olleet pyykit? No ehei, kaivoin kasan lukemattoa lehtiä ja keitin kahvit.

Suhteeni kahviin on siis se, että rakastan sitä. Ja rakastan eritysesti tuota kapselikahvikonettani. Jos en aamulla syystä tai toisesta saa kahviani, ei päivä lähde käyntiin ollenkaan. Väsyttää vielä seuraavanakin päivänä. Kahvia tulee päivässä juotua sellaiset 1-4 kuppia. Reilu vuosi sitten jätin hetkeksi kaikki maitotuoteet ja samalla opettelin ensimmäistä kertaa juomaan kahvini mustana. Nykyään juon kahvini maidon kanssa hyvin harvoin, silloin kun haluan herkutella. Latte tai cappucchino punaisella maidolla maistuu silloin paremmalta kuin mikään muu.

Nespresson kahvikapseleita löytyy kymmenissä eri mauissa ja vahvuuksissa. Lisäksi aina välillä tulee erilaisia sesonkimakuja. Jokaiseen kapseliin on kätketty maailman hienoimpia kahvilaatuja, joiden taidokkaasta sekoituksesta, paahtamisesta ja jauhamisesta vastaavat palkitut kahviasiantuntijat. Juurikin nyt kun juon kahvin mustana, maistan siinä todella hyvin erilaiset nyanssit. Lemppareitani on tällä hetkellä mm Rosabaya de Colombia, Arabica-kahvilaatujen pehmeä sekoitus, jonka maussa on viinimäisiä ja punaisten marjojen aromeja. Dharkan jossa Latinalaisamerikkalaiset ja aasialaiset Arabica-kahvipavut yhdistyvät kaakaon ja viljan aromeihin sekä silkinpehmeään koostumukseen sekä herkutteluun Vanilio joka on yhdistelmä samettisen vaniljan ja miedon Livanto Grand Cru -kahvin aromeja. Kahvikapselit voi sellaisinaan kierrätää metallin mukana. Näittekin ehkä myös samaisista kapseleista tehdyn mekon viime Linnan juhlissa?

Nespressolta löytyy monenlaisa kapselikoneita eri tarpeisiin, minä olen eniten tykästynyt tähän Lattissimaan. Ensinnäkin se on ulkonäöllisesti makuuni, kivan simppeli ja eleetön. Mutta parasta siinä on kuitenkin se, että se tekee kaiken vain yhdellä napin hipaisulla. Halusi sitä sitten nopeasti sen mustan kahvin aamulla tai sitten hemmotella itseään isolla latella, kaikki onnistuu. Uudessa koneessa on kivaa myös se, että siitä saa valittua pelkän maitovaahdon, joten lapsillekkin saa nopeasti kuumat kaakaot 🙂

Noita kapseleita saa tilattua netistä tai sitten ostettua suoraan Keskuskadun Nespresso Butique myymälästä. Siellä on muuten yksi kaupungin parhaimmista asiakaspalveluista. Joten jos oma kone kiinnostaa, kannattaa suunnata sinne niitä testailemaan ja eri kahvilaatuja maistelemaan.

Minulle siis kahvi on osa päivää eikä se siinä sen ihmeemmin näy. Saatan kotona puuhaillessa litkiä kupin tai pari siinä sivussa. Tai sitten erityistilanteissa juoda sen hartaudella, juurikin vaikka lehtipinon kera. Vauvavuosista oppineena, pystyn edelleenkin hyvin juomaan kahvini myös kylmänä jos se johonkin unohtuu. Myös erilaiset kahvidrinkit ovat tulleet näin ”aikuisena” suosikeiksi.

Minkäslaiset suhteet teillä on kahviin? Omasta ystäväpiiristä löytyy niin monenlaisia juomia ja jotenkin on silti aina niin eksoottista kun joku sanoo ettei juo kahvia, tai mitään kuumia juomia ylipäätään! Entäs mitä tykkäätte näistä nykypäivän erilaisista kapselikoneista vai onko perinteiset pannukahvit se juttu?

Postaus toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.