Viime viikonloppuna vietetiin kavereiden kesken kesän ekoja festareita. Uuden uutukainen Sideways järkättiin nyt ekaa kertaa ja festarialueena toimi Helsingin Teurastamo. Ihan uusien tapahtumien kanssa saa usein vähän jännittää, että mitehkän kaikki siellä toimii, mutta tässä tapauksessa kaikki toimi oikein hienosti. Ensinnäkin tuo Teurastamon alue on kiva ja tunnelmallinen ja selvästi oikein mainio myös vähän isommille festareillekkin. Tapahtuma oli loppuunmyyty, mutta silti kokoajan oli mukavan väljää eikä mitään ihmisryntäyksiä tai ruuhkia ollut. Toki vessaan sai välillä jonottaa, mutta se nyt olikin odotettavaissa. Perinteisten keikkojen lisäksi tarjolla oli myös puheohjelmaa, bingoa, pelihalli, taidenäyttely ja pingistä. Ja se ruoka! Festareiden ruokatarjonta oli huippua (ja hyvää). Niin hyvää ettei yhtäkään kuvaa ruoista näköjään olla maltettu ottaa.

Musatarjonta oli luonnollisesti myös hyvä ja kiinnostava. Ja sopivan monipuolinen. Kyllähän me keikkoja käytiin katsomassa, mutta tällä kertaa ei juostu kello toisessa ja ohjelma toisessa kädessä lavalta lavalle, vaan fiilisteltiin enempi kavereiden kanssa vaan mahtavaa säätä ja toistemme seuraa. Oli kiva törmätä lisäksi vielä niin moneen tuttuun!

Oikein ihana festarikesän aloitus siis. Viikonloppu meni ohi taas aivan liian nopeasti. Onneksi näitä reissuja tulee vielä kesän mittaan. Ja toivottavasti Sidewaysiä järkätään myös jatkossa, sillä 5/5.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Se olis sitten kesä ihan noin virallisestikkin. Kesäisempiä säitä toki toivotaan, mutta eiköhän ne aikanaan sieltä tule. Olen jotenkin ihan hurjan fiiliksistä tulevasta kesästä. Ehkä sen takia, ettei sen kummempia suunnitelmia (suoritettavaa) ei ole, vaan menen minne nenä näyttää. Tai siis onhan mulla se lista, muttei nekään suunnitelmat siinä niin kovin vakavia tai tarkkoja ole. Koitan nyt vaan elää hetkessä ja opettaa lapsille samaa. Sen verran pitää kuitenkin katsoa taaksepäin ja todeta että herranjestas, kesäkuu – juurihan tämä vuosi vaihtui!

Jos keväällä yhtäkkiä hurjasti lisääntyvä valo vei puhdin pois ja aiheutti jonkin sortin kevätmasista, on homma nyt ihan päinvastoin. Energiaa olisi vaikka muille jakaa! Siitä kertoo muunmuassa viime yönä vaihdettu asunnon järjestys…

Yllä vielä kesäisiä kuvia Espanjasta. Oli kyllä mainio aloitus tälle kesälle tuo reissu. Koska täällä meillä on vielä vähän liian kylmä maauimaloihin, saatika sitten luonnonvesiin, ilmoitin pojat viikon kestävään kesäuimakouluun. Se alkaa kohta ja kestää koko viikon, joten heippa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huh, taidan mennä nukkumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hyvä kesäruoka koostuu kolmesta asiasta: voista, kermasta ja suolasta. Hahhaa, no ei sentään, mutta tuovathan ne ruokaan kun ruokaan aika kivasti lisää makua. Kesällä rakastan herkutella kotimaisilla tuoreilla kasviksilla ja jälkkäriksi marjoja tietty! Olin ihan onnessani kun lähi-Alepaamme oli alkuviikosta saapuneet uudet perunat. Meillä ei juurikaan pottua syödä, keitoissakin korvaan sen aina muilla juureksilla, mutta kesällä otetaan sitten senkin edestä takaisin. Uudet perunat on vaan n i i i i n hyviä. Voin ja suolan kanssa tietty. Vanhemmalla iällä olen alkanut tykkäämään myös tillistä, mutta olen niin myöhäisherännyt siihen juttuun, että se unohtuu melkein aina kauppaan. Kuten tälläkin kertaa.

Tilli olisi nimittäin sopinut mainiosti tähän kesäiseen lohiherkkuun. Loihdin reseptin vähän vanhingossa, meille oli tulossa vieraita syömään ja piti äkkiä keksiä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Esivalmistelut olivat nopeat ja ruoka kyspyi itsestään uusissa, jonka aikana ehti sitten hyvin seurustella. Itse ainakin tykkäsin, ja isosta satsista jäi syötävää vielä seuraavalle päivälle.

Mintun kesälohi

Tarvitset:

reilu 1 kg lohifile
2 nippua kevätsipulia
4 dl kermaa
1 purkki ranskankermaa
suolaa
pippuria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Tarvittaessa poista kalasta ruodot ja laita se uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Pilko kevätsipulit pieneksi ja ripottele ne kalan päälle, jätä kuitenkin pieni kourallinen vielä sivuun. Kaada päälle kerma. Lisää lusikalla ranskankerma ”klöntteinä” kalan päälle, ripottele vielä loput sipulit sekä ripaus pippuria. Paista uunissa puolisen tuntia. ja keitä samalla perunat. Tadaa!

En ole ihmeemmin uudessa keittiössä kokkaillut, ihan sitä perus arkiruokaa, mutta nyt kun tilaa on kymmenen kertaa enemmän kun edellisessä on siellä paljon kivempi hääräillä. Ja ihan varmasti tulen nyt enemmän tekemään vähän enempi vaativimpiakin juttuja. Myös leipominen kiinnostaa. Oikeasti, ekaa kertaa varmaan kolmeen vuoteen mietin tänään leipovani sämpylöitä! Voin kertoa että se on jo paljon. Ja äsken ehdotin lapsille että voisin tehdä aamupalaksi pannukakkuja!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.