VAROITUS! ALLA OLEVAT KUVAT EIVÄT EHKÄ SOVI HERKIMPIEN SILMILLE!
Ensiksi pahoittelut ainakin herkempiä järkyttävistä kuvista. Mietin pitkään, että laitanko nämä tänne vai en, sillä en itsekään kestä tuollaisia katsoa. Sitten ajattelin, että jos olisin itse joskus samanlaisen kuvan nähnyt, en ehkä olisi ikinä ottanut rakennekynsiä, enkä olisi nyt tässä tilanteessa. Nimittäin yhtä kynttä köyhempänä ja yllättävän kovissa kivuissa.
Kävin viime viikolla laitattamassa kolmannen kerran akryllikynnet. Tällä kertaa otin vielä vähän pidemmät kun yleensä, Rihannan kuva mallina. Liimahan näissä on niin hyvää, ettei kynsiä saa irti kun hiomalla tai kynsitudiossa voimakkaassa asetonissa liottamalla.
Olen kyllä kuullut rakennekynsitapaturmista. Vaikkapa kaatuessa, jos kynsi taittuu, myös oma kynsi lähtee siinä mukana. Ajattelin tämän olevan kuitenkin todella harvinaista, eikä ainakaan tapahtuvan omalle kohdalle. Kunnes sitten tuossa muutama aamu sitten ihan normaalisti housuja pukiessa käsi jotenkin lipsahti ja tiesin heti katsomatta että mitä oli tapahtunut.
Inhottavaa tästä teki sen, että kynsi ei lähtenyt kokonaan irti. Se repesi juuresta saakka ja tuli osittain sormesta läpi ja jäi sojottamaan sivulle.
Olen todella herkkä kaikelle tälläiselle ja menin jonkinlaiseen pieneen shokkitilaan. Soitin ensin tehveyskeskukseen, josta ei vastattu. Sitten äidilleni. Kun äiti vastasi, purskahdin itkuun. Tiesin että kynsi pitää ottaa kokonaan pois.
En edes tiedä miksi menin yksityisen lääkärin sijaan teveyskesksukeen, mutta se oli virhe. Siellä nimittäin oltiin sitä mieltä ettei kynttä kannata ottakkaan pois, sillä myös puuduttaminen sattuu. Hoitaja yritti painaa sormen läpi tullutta kynttä takaisin paikoilleen ja vasta usean pyynnön jälkeen suostui konsultoimaan lääkäriä. Mutta lääkäri ei edes tullut katsomaan minua, vaan neuvoi minua menemään kynsistudioon ja pyytämään siellä liottamaan kynnen pois. Siis asetonia avohaavalle!?!
Siinä vaiheessa kun hoitaja oli vaan että, jaaa, no jos et mene kysnistudioon niin voin antaa sulle tämmöistä laastaria mukaan, lähdin siltä istumalta ovet paukkuen huoneesta pois. En muista mitä sanoin mennessäni, mutta tuskin mitään kovin kaunista.
Marssin vieressä olevalle yksityiselle lääkäriasemalle ja vaikka vapaita aikoja ei ollut, pääsin muutamassa minutissa sairaanhoitajan arvion kautta lääkärille ja seuraavaksi oltiinkin jo toimenpidehuoneessa sormea puuduttamassa. Lääkäri oli aivan yhtä ihmeissään terveyskesksuken toiminnasta kun minäkin.
Sormen puuduttaminen tuntui ikävältä, mutta jo ensimmäisen pistoksen jälkeen olin vain tyytyväinen että homma saataisiin pian tehtyä. Hoitaja pyyhki kyyneleitäni samalla kun lääkäri napsaisi kynnen pois tunnottomasta sormesta. Se kävi muutamassa sekunnissa.
Nyt minulla on siis pikkusormen kynnen tilalla todella kipeä verinen liha, jonka paranemissa kestää vielä päiviä. Uusi kynsi kasvaa siihen pikkuhiljaa kuukausien mittaan, mutta sormi ja uusi kynsi jää todennäköisesti aina vähän rumaksi.
Kynnen lähteminen noin brutaalisti tuntuu tosi pahalta ja kipu on noin pieneksi jutuksi yllättävän suuri. Syön edelleen buranaa ja panadolia sekaisin ja silti sormeen sattuu. Hirveintä on vaihtaa itse tuo side. Meinasin tänään pyörtyä, kun teki niin pahaa.
En ole varma mitä teen jäljellä olevien kynsien kanssa, taidan viilata ne lyhyiksi elleen ottaa kokonaan pois. Se on aivan varmaa, etten enää koskaan ota rakennekynsiä. Sen verran traumaattinen kokemus tämä on ollut. Enkä kyllä suosittele kenelleekään muullekkaan.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
