CAKE O’CLOCK

15/01/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa CAKE O’CLOCK

Postaus toteutettu yhteistyössä Cake O’Clockin kanssa

Heräsin tässä hiljattain eräs aamu, ja meinasin alkaa itkemään, niin paljon mieleni teki meillä ristiäisissä ollutta mausteista appelsiini-porkkanakakkua. Kaikista herkullisista vaihtoehtoehdoista valitseminen oli vaikeaa, mutta onneksi päädyin tähän makuyhdistelmään. Kaikki vieraat olivat myös samaa mieltä.

Ristiäisten kaikki makeat tarjoilut tarjoutui tekemään blogini pitkäaikainen lukija Taisia, Cake o’Clock kotileipomosta. Ennen kun koko ristiäisiä oltiin päätetty, oli minulla jo kansio inspiraatiokuvia tulevista kakuista. Kuvista Taisia sai helposti käsityksen, että minkälainen tyyli ja värimaailma minulla oli hakusessa ja pystyi toteuttamaan kakut sitten omaan tyyliinsä niiden kuvien pohjalta.

Minulle oli alusta saakka selvää, että tahtoisin enemmän kun yhden kakun. Kolmen erilaisen kakun sarja näytti mielestäni hauskalta. Kolme kakkua toimi hyvin myös siksi, että meillä oli vieraita yli 60. Lisäksi yksi kakuista oli gluteeniton että vegaaninen.

Omat toiveeni kakkujen ulkonäön suhteen olivat luonnollinen värimaailma (ripauksella vaaleanpunaista), rosoisuus ja talvinen tunnelma. Lisäksi halusin, että kakuissa käytettäisiin koristeina samoja jaloleinikkejä, mitä meillä oli muutenkin juhlapaikassa koristeena. Juuri oikean sävyisiä kukkia Taisia itse asiassa metsästi tuntikausia ympäri pääkaupunkiseutua. Kiitos vielä siitä!

Toivoin myös että osa kakuista olisi kuorrutettu semi naked- tyyliin, yhdessä piti olla valumaa ja yksi kakuista olisi kauttaaltaan kookoslastujen peitossa. Etukäteen Taisian taidonnäytetteitä katsellessa ei jäänyt epäselväksi, että erityisesti kakkujen koristelu on hänen erikoisalaansa. Olen aina ajatellut, että näin näyttävissä kakuissa se pääjuttu onkin juuri ulkonäkö, eikä minulle tunnut edes mieleen, että tuollaiset fantasiakakut voivat olla myös ihan järjettömän herkullisia.

Cake o´Clockin kakut tehdäänkin tavallisten sokerikakkupohjien sijaan maukkaampiin ja mehevämpiin maustettuihin kosteisiin pohjiin, kuten sitruuna, appelsiini, vanilja, suklaa tai mausteisen porkkanakakun makuisiin pohjiin. Kakuissa on yleensä moussetäytteet, jotka sisältävät  kermaa ja tuorejuustoa tai rahkaa, mascarponea sekä itse makua, kuten marjaa, hedelmää, karkkia tai suklaata. Meidän porkkanakakkuun valittiin appelsiinin makuinen tuorejuustotäyte ja kuorrutteeksi appelsiinikreemi.

Kakkujen lisäksi tarjolla oli suklaamarenkeja sekä vadelmatäytteisiä pikkuleipiä. Molemmat olivat myös ihan älyttömän hyviä, en ole ikinä syönyt niin hyvää marenkia! Myös näissä pikkuherkuissa tahdoin noudattaa sellaista luonnollista linjaa, vaikkakin keksit olisikin saanut myös kauniilla kuorrutuksella ja jopa vauvan nimellä koristeltuna.

Kaikissa hötäkässä meiltä unohtui ottaa kuva myös ihanista suolasista ruoista, joista suurimman osan anoppini valmisti. Cake o’Clokista tilasin kuitenkin myös muutaman suolaisen piiraan. Pähkäilin pitkään voileipäkakkujen ja niiden väliltä – myös siis suolaiset herkut onnistuvat Taisian keittiössä! Piirakat maistuivat ihanasti ja olivat samoten todella kauniit. Toinen piiraista oli maultaan parsa-lohi ja toinen sienipiirakka. Erityisen ihanan piiraista teki, maun lisäksi, niiden ulkonäkö. Tuoreet parsat olivat piiraan pitkinä tankoina ja samoin sienet kokonaisina ja toimivat itsessään koristeina.

Oltiin mitoitettu kaikki ruoat tosi hyvin niin, että melkein mitään ei tarvinnut heittää pois ja silti kaikki saivat enemmän kun vatsansa kylläiseksi. Kakkua jäi muutama pala, enkä anna ikinä itselleni anteeksi, etten pakastanut niitä loppuja. Voi miksi, miksi, miksi.

Cake o’Clockin luomuksia voi käydä katsomassa ja tietysti myös tilaamassa Facebookista sekä Instagramista.

Kuvat 3, 5, 9, 10 Minna Sipinen Photography


ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.


TÄSSÄ ON SELMA

6/03/2017

Oho hups, tuli ihan vahingossa pidettyä monen päivän bloggaamistauko. Loppuviikkoon mahtui flunssan parantelemista, paniikinomaista juhlavaatteiden etsintää, lapsien kuljettamista harrastuksiin ja kyläpaikkoihin, kirppiksellä myymistä sekä kaverin yllätyskolmikymppisten juhlimista. Viikon kohokohta oli kuitenkin eilen, kun minusta tuli ihan virallisesti kummitäti!

Olin ihan tosi otettu kun yksi vanhimmista, rakkaimmista ja parhaimmista ystävistäni pyysi minua tyttärensä kummiksi. En tiedä onko se tämä ehkä hassu haave, mutta olen aina haaveillut kummitytöstä. Ja nyt pääsin parhaan sellaisen sylikummiksi. Ihana kunnia!

Omassa kaveripiirissäni ei ole vielä hirveästi lapsia, joten tällaiset kummitehtävät eivät ole kovin yleisiä. Monet lapselliset kaverit ovat tulleet elämään omien lasten kanssa, mutta näistä vanhoista ystävistä harvalla niitä vielä on. Se on tosi erilaista kun oma paras kaveri saa ensimmäisen vauvansa.

Kaksi kuukautta vanha sinisilmäinen kummityttöni sai siis eilen nimekseen Selma ja en vaan kestä miten ihana se on. Minä ja pojat jo kovasti odottellaan yökyläilyjä, leffailtoja ja Linnanmäelle menoa yhdessä. Itsehän en kuulu kirkkoon, ja minusta kummin tärkein tehtävä on juurikin olla läsnä ja olla sellainen turvallinen aikuinen johon voi luottaa ja tarvittaessa turvautua. Olla sellainen joka muistaa muulloinkin kun syntymäpäivinä. Ja jonka luona yökylässä ja saa valvoa liian myöhään ja syödä jäätelöä aamupalaksi.