Pojilla alkoi tänään kesäloma, mutta samaan aikaan myös taas yksi vaihe on elämässä takanapäin ja uusi alkamassa. Eskari loppui. Esikoiseni on tämän kesän jälkeen koululainen.
Vanhempana on uskomatonta olla tässä tilanteessa. Omat lapset näkee aina niin vauvoina. On vaikea käsittää että se juuri hetki sitten syntynyt poika itsenäistyy. Alkaa toden totta elämään omaa elämäänsä, enkä minä häntä enää omista, kuten ennen.
Vuosi eskarissa oli hieno. En olisi parempaa paikkaa, ryhmää ja aikuisia voinut ikinä toivoa. En edes tiennyt, että noin ihania paikkoja voi olla. Tulee sitäkin ikävä. Tuntuu uskomattomalta, että nyt se jo loppui. Tuntuu, että vasta muutama päivä sitten kirjoitin ekasta eskaripäivästä.
Tänään oli jännä päivä myös siksi, että hakemani korkeakoulun pääsykoetulokset tulivat. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että paikka tokalta varasijalta nousisi kesän aikana. Niin, että syksyllä meillä asuisikin sitten kaksi koululaista!
Kävi miten kävi, tilanne vaati jäätelöä. Sillä on hyvä aloittaa loma.
Ystäväni muutti poikaystävänsä kanssa hiljattain uuteen ihanaan kotiin ja tupareita vietettiin kaveriporukalla viime viikonloppuna. Me hankittiin kavereiden kesken kodintarvikkeita sisältävä yhteislahja, mutta otin mukaan juhliin myös Indiedaysin ja J.P. Chenet kampanjan myötä saamiani kuohuviinejä.
Vielä vuosi sitten J.P. Chenet’in Ice Edition -viinejä sai vain Alkon tilausvalikoiman kautta, mutta nyt ne ovat saaneet ansaitun paikkansa vakiona hyllystä. Tämä on ainakin tosi iloinen uutinen minulle, olen nimittäin ihastunut etenkin tuohon J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec viiniin. Sen lisäksi että tykkään sen raikkaasta ja hapokkaasta että aprikoisen ja päärynäisen kevyestä mausta, on kaunis valkoinen pullo kovasti mieleeni. Roseen ystäville samaan sarjaan kuuluu myös tuo pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition kuohuviini. Tämäkin on puolikuiva ja tuoksuu vähän mansikkaiselle.
Molemmat viinit on tarkoitettu juotavaksi isoista laseista jäiden kanssa ja ne sopivatkin mainiosti kesäjuomiksi. Erilaisiin juhliin, illanistujaisiin, piknikille.. Ja kauniin pakkauksen vuoksi myös lahjaksi, kuten tällä kertaa.
Tuparit menivät ihanasti, oli rakkaita ystäviä, tuttuja naamoja ja muutama ihan uusikin tuttavuus. Ystävieni uusi koti sekin on uskomattoman kaunis, vaalea ja valoisa. Neljänkymmenenviiden neliön kaksioon mahtui oikein hyvin parhaimmillaan nelisenkymmentä ihmistä. Juhliin viemäni viinit (ja kassillinen jäitä) saivat oikein hyvän vastaanoton, molemmat maut maistuivat ja nauru oli herkässä.
Lisäksi asukkaat olivat loihtineet mitä ihanimpia ruokia. Meitä kasvissyöjiä oltiin huomioitu hyvin, nimittäin kaikki syötävät olivat kasvista, osa täysin vegaanisia. Tästä suuren suuret pisteet! Ihana kun pystyi syödä kaikkea. Itsehän en ole kahdessa viimeisessä kodissani edes pitänyt tupareita, mutta näiden juhlien jälkeen tekee mieli pitää myös omat. Onko se näin 1,5 vuoden asumisen jälkeen ihan ok? 😀
Tuo yhteislahjan hankinta on mielestäni myös aina hyvä idea. Kun jokainen laittaa muutaman euron pottiin, saa sillä yhteistuumin hankittua sitten jotain vähän isompaa ja kalliimpaa, kun että kaikki toisivat tullessaan jotain pientä. Vai mitä olette mieltä?
Me lähdetään ensi viikolla lasten kanssa pitkään reissuun ja tulee oikein ikävä jo valmiiksi tätä porukkaa näitä kuvia katsellessa. Täytyykin suunnitella uudet yhteiset kesäjuhlat sitten kun palaamme! Onko teillä paljon juhlia kesäksi?
Alkoholilain mukaan alkoholiin liittyviä kommentteja en voi julkaista, muuten saa kyllä kommentoida mitä vaan! 🙂
Oho tuli pidettyä vahingossa pikkuinen Vappu-loma. Vietin vappua ekaa kertaa ihan vain kavereiden kesken sitten ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Sitäkään ennen en ole ollut mikään kovin kova vappu-juhlija, vaan viihtynyt silloin paremmin töissä. Vaikka en ollut suunnitellut viikonlopulle mitään ihmeellistä, olinkin sitten oikeastaan kokoajan menossa. Mitä nyt vain kävin kotona välissä nukkumassa. Enkä voi valittaa, ihan loistava viikonloppu.
Perjantaina tuttavaperheen pihalla livenä Basso-radion lähetystä seuranneena mietin jo ujosti,että voisikohan tätä kustua kesän ekaksi viikonlopuksi. Aurinko paistoi, perhoset lentelivät ympärillä, oli itse tehtyä simaa, grilli kuumana, ystäviä, yksi tikattavaksi lähtenyt sormi ja pihalla oleva skeittiramppi kovassa käytössä. Lauantai-aamu taas alkoi pyöräretkellä hetkeksi keskustan hulinoihin. Sitä oli hyvä jatkaa parhaiden ystävien kesken vappuiselle brunssille. Maailman parhaan perunasalaatin lisäksi meillä oli soijanakkeja, munkkeja, mansikoita, kuohuviiniä ja drinkkejä. Sekä tietysti nostalgisten ysäribiisien kuuntelemista, laittautumista sekä ikkunasta ohikulkijoille hyvän vapun toivotusten huutelemista. Kävimme myös perinteisissä kotibileissä, tanssimassa kaverin uudessa Soup-ravintolassa ja kun ulkona kajasti valo vielä kymmenen aikaan illalla, alkoi oikeasti tuntua enemmän kesältä kun keväältä. Käytiin vielä grime-keikalla Ääniwallissa, josta kävelin keskellä yötä kotiin – ihan kuin aina kesällä. Sunnuntain Vappupäivän piknikillä oli jo niin kuuma, että t-paidassakin tuli hiki. Kavereita kerääntyi pikkuhiljaa puistoon ja vaan oltiin ja nautiskeltiin. Alkuillasta otettiin vielä pyörät alle ja lähdettiin katsastamaan Teurastamon meininki. Kymmeneltä illalla kotona ajattelin vain hetkeksi ummistaa silmät ja heräsinkin niiltä sijoita tänä aamuna. Ehdottomasti kesän eka viikonloppu takana.
Eilen Suvilahden Kattilahallilla juhlittiin Inspiration Blog Awardseja, jossa palkittiin vuoden inspiroivimpia blogeja. Oma blogini oli yksi kymmenestä ehdolla olevasta blogista Vuoden Tyylikkäimmäksi. Ja niin siinä sitten kävi, että oma blogini nappasi kolmannen sijan palkinnon. Kiitos siitä kuuluu teille ihanille jotka kävitte antamassa äänenne. Kiitos!
Itse jätin kameran kotiin, mutta illan tunnelmia ja lisää kuvia on tulossa pian Indiedaysin omaan blogiin, kaikki illan upeat voittajat löytyvät jo sieltä.
Oma palkintotauluni koki illan aikana kovia, kun se putosi narikassa betonilattialle. Mutta sirpaleiden sanotaan tuovan onnea, eikö? Sitä on siis rutkasti tulossa vielä vuodelle!
Olin viikko sitten ystävieni häissä ja yhtään liioittelematta olen edelleenkin aivan rakkauspäissäni. Sen lisäksi että hääpari hehkui onnea ja rakkautta, oli myös vieraiden joukossa niin rakkautta täynnä olevia pariskuntia ettei tartunnalta voinut välttyä.
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei toisten onni ole itseltään pois. Ja olen sitä mieltä nyt entistä enemmän. Vaikka olin häissä yksin, oli ympärillä niin paljon onnea ja rakkautta, että oli vain ihana olla mukana siinä tunnelmassa. Ei tullut kertaakaan sellainen olo, että voi minua parkaa kun minulla ei ole ketään ja byyääh, vaan aidosti liikutuin ja olin onnellinen toisten onnesta. Oli ihana katsella umpirakastuneita pareja liimautuneena toisiinsa tanssilattialla.
Viikon ajan on pässä soinut myös parin hääbiisi, Nopsajalan Lupaan Olla:
”Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen, tytöt antais mulle kaiken, riisuis kaiken paljaaksi, vaan jotain puuttuu, sen tuntee. Haluun jotain muuta kuin tää, haluun mielen, merkityksen elämälle”
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
