Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lapland Hotels & Indieplace kanssa
Lähdimme miehen kanssa pienelle lomalle, ihan kahdestaan. Olemme olleet kahdenkeskeisen rentoutumisen tarpeessa jo jonkin aikaa. Lapsiperheajesta on kuitenkin vaikea ottaa mitään suurta irtiottoa, vaikka juuri niistä arkisista askareista tekisi tosi hyvä päästä joskus edes hetkeksi pois.
Kun tulee puhetta irtiotosta tai lomasta, päähän tulee helposti mielikuvat etelän-lämmöstä, eli vähän pidemmästä reissusta. Usein nämä haaveet kaatuvat aikatauluhaasteisiin, budjettiin, lastenhoitopulmiin, ajatukseen siitä ettei lapsia kuitenkaan viitsi jättää ulkopuolelle ja viimeistään ilmasto -ja lentoahdistukseen.
Aina ei edes tule mieleen, että lomailla voi vaikka ihan omassa kotikaupungissa. Ei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen elämyksiä tai rentoutuakseen. Staycation, eli lähimatkailu ajaa parhaimmillaan saman asian. Ja matkustamiseen kuluneen ajan saa käyettyä paremmin hyödyksi vaikkapa vaahtokylvyssä vähän pidempään nautiskellen.
On oikeastaan aika hauskaa viettää lomaa omassa kotikaupungissa, vähän kuin turistina. Tai tehdä kuten me, viettää vuorokausi hotellihuoneessa, kaupunkia sen kattoterassilta ihaillen (samalla kuohuviiniä siemaillen). No okei, käytiin me hotellin ravintolassakin aivan ihanalla illallisella ja aamupalalla.
Voin kertoa, että uusi viikko on joskus alkanut vähän arkisimmissa tunnelmissa, mutta ei tällä kertaa. Me nimittäin varasimme maanantai-tiistai väliselle yölle huoneen Helsingin keskustasta löytyvästä Lapland Hotels Bulevardista. Ensin veimme taaperon hoitoon mummolaan, parinsadan metrin päähän. Oli ihan kätevää ja oikeastaan aika jännä kokemus, kun kotoa lähtiessämme olimmekin kymmenen minutin ratikkamatkan jälkeen yhtäkkiä mystisen Lapin tunnelmissa. Ilman mitään matkustamiseen normaalisti liittyvää vaivaa. Kassissa vain vaihtovaatteet ja hammasharja.
Hotellin Staycation-pakettiin kuului yöpyminen, illallinen sekä aamiainen. Nimensä veroisesti pohjoisen mystisyys ja ripaus Lapin-taikaa näkyivät pieninä tyylikkäinä yksityiskohtina ympäri hotellia ja sen ravintolaa. Yleisissä tiloissa oli esimerkisi uniikkeja Anu Pentikin keramikkateoksia, sisustuksessa toistuvat tunnelmalliset tummat sävyt ja luonnonläheisyys. Tosin jopa hotellihuoneen vessassa soinut Joikhu-musiikki alkoi jo vähän naurattamaan, mutta toisaalta teki Lappi-kokemuksesta erittäin kokonaisvaltaisen.
Meidän upea ja ylellinen, ylimmän kerroksen Spa(!!!!!)-huone sisälsi mielettömät maisememat Helsingin kattojen ylle, ison, koko huoneen levyisen kattoterassin ja sitten sen itse span – eli huonettakin suuremman kylpyhuoneen isolla ammeella ja omalla saunalla. Myös ammeesta ja saunan lauteilta oli kauniit näkymät kaupungin ylle. Lähes kaikista Lapland Hotels Bulevardin huoneista löytyykin vähintään tuo oma sauna.
Itselleni parasta hotellissa olossa on aina iso sänky ja pehmeät valkoiset lakanat. Ja tottakai se, ettei ole mitään arjen askareita hoidettavana. Eli ei siivousta, ei pyykkiä, ei tiskiä. Ja tällä kertaa ei juuri mitään muitakaan velvollisuuksia tai vastuita – vain me ja yksi kokonainen vuorokausi kahdestaan.
Oli ihana valmistautua rauhassa illalliselle, etenkin kun kylpyhuoneessa oli täydellinen meikkipeili valoineen. Kukaan ei roikkunut lahkeessa, eikä tullut edes kiirekkään, kun ravintola oli vain yhden hissimatkan päässä.
Ennen illallista otimme drinkit hotellin aulabaarissa – ihan kun oikeasti lomalla. Istuimme ikkunapöydässä ilman kiirettä, juttelimme ja katselimme ohikäveleviä ihmisiä. Tässä vaihessa, kehon ja mielen vaipuessa kokoajan rentoutuneempaan modeen huomasin, miten ihan oikeasti olimmekaan olleet tämän tarpeessa.
Hotellin ravintola Kultá oli yhtä elämyksellinen kokemus kun koko hotellikin. Olin etukäteen lukenut ravintolan olevan hyvä ja sen taustalla hääriikin maineikas keittiöpäällikkö Tero Mäntykangas. Silti menu, maut ja tunnelma pääsivät yllättämään erinomaisuudellaan. Hotellin ravintola on pääosin omavarainen ja aidot puhtaat maut eroittuivat kyllä edukseen.
Meille tarjoiltiin useamman ruokalajain yllätysmenu niihin sopvilla viineillä. Raaka-aineita ravintolaan tulee pohjoisesta omilta tuottajilta ja listalta löytyy monia harvinaisempia erikoisuuksia sieltä suunnilta – joita en halua liiaksi paljastaa, jos joku muukin miettii yllätysmenu-illalliselle menoa.
Yhden aivan ihanan herkun voin kuitenkin kertoa, nimittäin ravintolan omaan, yli kymmenen vuotta vanhaan juureen leivotun hillaleivän. Rehellisesti, en ole ikinä syönyt yhtä hyvää leipää ja ihan varmasti joku päivä käyn sitä uudelleen syömässä. Aion ehdottomasti vaatia, että sitä pitäisi saada ostaa myös mukaan! Tämäkin on aika kätevää staycatonissa, kun paikkaan pystyy palaamaan helposti vaikka seuraavana päivänä uudestaan.
Myös hotellin runsaalla aamupalalla toistui pohjoisen-teema, laadukkaat ja osittain erikoiset raaka-aineet, kuten
kuusenkerkkäsmoothie, Myrttisen kurkut, tilauksesta tehdyt savulohi -ja poromunakkaat, leipäjuusto ja Sodankylän hillat, jääkellarin pikkelöity lohi, Muonion mustikat sekä erilaiset marjajauheet.
Illallisen jälkeen meidän loppuilta meni omassa spassa rentoutuen, oli skumppaa, saunaa, vaahtokylpyä ja suklaakonvehteja. Välillä käytiin viilentymässä kattoterassilla. Aamulla nukuimme myöhään, laitoimme saunan taas päälle, kävimme aamupalalla, saunottiin ja nukuttiin päikkärit. Ainoastaan yksi asia jäi vähän harmittamaan – miksi emme varanneet samantien kahta yötä! Seuraavan päivän olisi voinut vielä viettää muhkeassa sängyssä sarjoja katsellen ja edellisillalta jääneitä suklaita syöden.
Reissusta on kuitenkin aina kiva palata kotiin ja tässä tapauksessa erityisen ihanaa oli, että olimme kotona jo puolituntia hotellista uloskirjautumisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikille pientä irtiottoa ja lähimatkailua, staycation konseptina on ihan mahtava ja helposti toteutettavissa milloin vaan!
