Nyt kun meidän vauvavuosi on takana päin, onkin oiva hetki toteuttaa yksi jo pitkään mielessä ollut postaus: kuinka paljon vauva maksaa?

Lapsen saaminen käy kukkarolle ja jotkut lykkäävätkin perheen perustamista taloudellisista syistä. Lapsen saamisessa ei toki maksa vain materia, vaan silloin usein myös omat tulot laskevat, pitkällä tähtäimellä myös oma eläke. Lisäksi jo odotusaikana monelle tulee ylimäärisiä kuluja esimerkiksi lääkärikäynneistä tai sairauslomasta.

Vauvan tarvitsemiin tavaroihin saa halutessaan uppoamaan todella suuret summat rahaa, mutta myös pienemmällä budjetilla voi pärjätä – etenkin jos on valmis vähän näkemään vaivaa, eikä ole aina kovin nuuka tai tarkka vaikka juuri oikeiden värien suhteen.

Siltikin, Tilastokeskus ja Stakesin laskelmien perustella lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa yhteensä noin 130 000 euroa. Tämä laskekelma on tosin jo muutaman vuoden vanha, joten nykyisin hintojen nousetessa jatkuvasti, summa on varmasti jo paljon suurempi.

Tässä postauksessa keskityn itse kuitenkin vain tähän ensimmäiseen ikävuoteen ja paljonko se meille teki. Monelle muulle summa on varmasti ihan toinen – suuntaan ja toiseen.

Koska vauvat kasvavat hyvin nopeasti, jäävät myös vaatteet nopeasti pieneksi. Siksi ne kannattaakin ehdottomasti ostaa käytettynä. Vauvanvaatteet kestävät usein uudenveroisina vauvalta toiselle, sillä käyttökertoja ja kulutusta niille tulee vähän. Itse panostan myös vauvanvaatteissa laatuun, joka toki näkyy myös hinnassa – myös käytettyjen vaatteiden osalta.

Mielestäni huomionarvoista on kuitenkin se, että jälleenmyyntiarvo pysyy näissä vaatteissa hyvänä, eli jos vaatteet haluaa myöhemmin myydä, saa niistä takaisin melkeimpä saman summan mitä itse maksoi. 10, jopa lähemmäs 20 euroa käytetystä bodystä voi kuulostaa paljolta, mutta kokemukseni mukaan nämä vaatteet kestävät myös pesuja ja aikaa, sekä menevät kyllä sitten taas seuraavillekin käyttäjille lähes samoilla hinnoilla.

Me myös koimme, ettemme halua vauvan joutuvan olemaan väärän kokoisissa vaatteissa. Liian isot vaatteet jättävät ikäviä ryppyjä ja painaumia paljon paikallaan makaavaan vauvaan. Liian kireissä vaatteissakaan ei ole mukava olla. Toki järkihankitojen lisäksi tuli myös ostettua muutamia vaatteita, ihan vain siksi kun ne olivat niin söpöjä.

Vaatteiden lisäksi laatua arvostan myös muissa vauvan tarvikkeissa, kuten vaunuissa. Vaunut olisin silti hyvin voinut ostaa käytettynä, mutta löysinkin juuri hauamani mallin postomyynnistä halvempana uutena kuin käytettynä.

Hormoneista voi sitten syyttää hieman hölmömpiä ratkaisuja. Kuten sitä, että halusin juuri tietyn värisen uutuussitterin, vaikka olisin saanut siitä vanhemman mallin toisessa värissä kymmenen kertaa halvemmalla käytettynä.

Jotkut hankinnat jäävät myös täysin turhiksi, vaikka jollakin toiseella perheellä se sama tavara on taas ollut kullan arvoinen. Itse myös jouduin esimekiksi testaamaan kolme eri rintapumppua, ennen kun löysin itselleni sopivan, joten näistäkin tulee lisää kuluja.

Jonkin verran myös tavaoita on hävinnut tai mennyt rikki, kuten tutteja ja tuttipulloja, jolloin pn pitänyt ostaa samoja juttuja useaan otteeseen. Hankimme myös mummoloihin, keittiöön + isomman ruokapöydän äärelle omat syöttötuolinsa sekä sängyt.

Koska en ole pitänyt tarkkaa kirjaa vauvavuoden menoista, listasta varmasti myös puuttuu asioita. Muutamia tavaroita olemme saaneet lahjaksi tai blogin kautta, mutta lasken silti ne nyt tässä kaikki yhteen, sillä isoimman osan hankinnoosta olemme kuitenkin tehneet itse. Tällöin listasta on myös helppo katsoa, mitä tarvikkeita tulevalle vauvalle voisikaan tarvita ja kuinka paljon. Olen myös pyöristänyt hinnat noin suunnilleen euron tarkkuuteen.

Toiveestanne, laskin mukaan myös jo raskausaikana syntyneet kulut äitiysvaatteista sekä lääkärikuluista. Päätin kuitenkin jättää pois laskuista ristäisiin menneet rahat, kiinteät ruoat sekä 1v synttärit koska niitä oli näin jälkikäteen liian hankala arvioida.

Koska imetys ei meillä valitettavasti onnistunut ja jouduimme ostamaan tavallisen äidinmaitokorvikkeen lisäksi kallista erikoiskorviketta, lisäsin ne laskelmiin. Huomioitavaa siis, että tästä tuli aika paljon reippaasti kuluja lisää.

Exel -ja graafiset taitoni ovat hieman ruosteessa, joten pahoittelut ei niin visuaaliseti kauniista taulukosta, tässä kuitenkin laskelmat, mitä vauvan ensimmäinen vuosi (+ raskausaika) meille maksoi:

11 736 euroa. Summa kuulostaa hurjalta ja sitä se onkin. Toisaalta kuten sanottu, monet vauvan vaaatteet ja tavarat lähtevät aikanaan eteenpäin ja veikkaan, että ainakin yksi kolmasosa siitä tulee takaisin. Joidenkin tavaroiden ja vaatteiden kohdalla olisi voinut harkita tarkemmin tai etsiä kärsivällisemmin käytettyä / edullisempaa, mutta toisaalta useat hankinnat olivat rahan arvoisia. Ajattelen usein niin, että myös aika on rahaa, enkä aina jakaisi säätää jotain halvempaa tavaraa toiselta puolen Suomea saakka.

Jollekin toiselle perheelle summa vauvavuodesta on paljon pienempi, toisille taas suurempi. Meillä ei ollut mitään vauvatavaroita tallessa, vaan jouduimme hommamaan kaiken. Kolmannen lapsen kohdalla, talous vähän paremmalla toallla kun ensimmäisen kohdalla, sitä myös halusi panostaa ja ehkä jopa vähän hemmotella itseään osalla hankinnoista. Päätin jo raskausaikana, etten osta tai ota vastaan mitään tavaroita joista en pidä vain siksi että ne ovat halpoja tai ilmaisia.

Raskausaikana ja vauvavuotena säästöä tuli taas siitä, että en hirveästi ostellut itselleni mitään, eikä rahaa mennyt esimerkiksi juhlimiseen ja ulkona käymiseen. Emme myöskään joutuneet laittamaan vaikkapa autoa vaihtoon (kun ei sellaista ole). Isompaan asuntoon muutimme kylläkin, joten asumismenojakin tuli muutama sata euroa lisää kuussa.

Emme harrastaneet vauvan kanssa myöskään mitään maksullista, kuten vauvauintia. Matkustimme kerran laivalla ja kerran lentokoneella mökkireissujen lisäksi, mutta vauvasta ei tullut juurikaan mitään lisäkuluja.

Sitten taas lääkärikuluja meille tuli paljon vauvan allergioiden vuoksi, mutta onneksi vakuutus korvasi niistä suurimman osan. Kuitenkin erikoiskorvikkeet jouduimme tosiaan lopulta maksamaan itse, samoin kun yhden allergia-altistuksen. Laskin silti, että vakuutuksen ansiosta jäimme voitolle lääkärikäyntien osalta.

Vauvan vaatteet ovat meillä olleet hyvässä kierrossa ja määrä on ollut minusta ihan hyvä. Noista suurimman koon vaatteisa iso osa on edelleen käytössä varmasti vielä talvenkin yli, sillä enää lapsi ei kasva yhtä nopeasti. Jatkossa ei siis tarvitse hommata tavaraa onneksi samalla tahdilla, vaan enemmänkin laittaa sitä kiertoon.

Osaako joku muu arvoida, kuinka paljon vauva ja raskausaika on teille maksanut? Miltä meidän summa kuulostaa?

Jos ei nyt jo naurattais niin varmaan itkisin. Vaikka siis, enhän mä edes itkenyt herättyäni eilen aamulla neljän yöherätyksen ja kuuden tunnin katkonaisten unien jälkeen, en kun lasi hajosi miljoonaksi sirpaleeksi keittiöön, en kun lapsen pyöräilykypärää ei löytynyt ja kaikki huusivat eteisessä toisilleen, en kun mun luottomekko olikin likaisena pyykkikorissa, en kun ruokakaupassa ei mahtunut kulkemaan rattaiden kanssa kuormien välissä, en kun läppäri kaatui ja kirjoittamani blogiteksti hävisi, en kun meidän eteisen kaappi tippui itsestään seinästä (luojan kiitos kukaan ei jäänyt alle), en kun kaapin päällä ollut lempikukkamaljakkoni hajosi tuhannen p***n päreiksi, en kun eteinen lainehti vedestä ja lasinsiruista, en kun imurin letku meni poikki kesken lasin imuroinnin, en kun meni lasia jalkaan, en kun yritin hoitaa tämän kaiken huutava vauva kainalossa (olen koko vklopun yksin lasten kanssa), en kun vauva löi kännykällä minulta silmäkulman mustaksi, en kun menimme ostamaan jäätelöä ja kauppa oli suljettu sairaustapauksen vuoksi, en kun vauva hajotti aurinkolasini, en kun löysin itseltäni harmaan hiuksen, en kun heitin vitutuksissani avaimet pudonneen kaapin päälle niin että siihen tuli kauheat jäljet, en kun kaappi jäi täyteen likaisia sormenjälkiä (mutta saatiin takaisin seinään!), en kun siitä lähti maalit sormenjälkiä hinkatessani, enkä kun huomasin että vauvan loput erikoiskorvikkeet ovat kellarissa ja kellarin avain mieheni mukana mökillä tiistaihin saakka eikä apteekista saa ostettua korvattuna lisää, en kun tiskikoneaine oli loppu, en edes vaikka mulla oli pms.

Tänään on ollut huomattavasti parempi päivä

Viime viikonloppuna juhlittiin Myyn 1-vuotissyntymäpäivää perheen ja ystävien kesken. Saatiin jännittää melko loppuun asti, miltä sää juhlapäivänä näyttää. Halusimme nimittäin pitää juhlat ulkona, mutta pitkään ennusteet lupailivat sateita juuri tuolle päivälle.

Siksi myös kutsuttavien lista jäi haluttua pienemmäksi, oli pakko varautua siihen, että kaikkien olisi mahduttavan sateen sattuessa meille kotiin. Juhlapäivä valkeni harmaana, mutta hieman juhlia aurinko alkoi paistamaan täydeltä taivaalta, eikä sateesta ollut tietoakaan.

Onneksi melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle ja osa viihtyi myöhään iltaan asti. Koska vanhemmat lapseni ovat syntyneet syys -ja lokakuussa, en ole koskaan ennen päässyt järjestämään synttäreitä kokonaan ulkona. Vaikka järjestelyt vaativat vähän enemmän miettimistä ja tavaroiden roudaamista, oli pihalla paljon kivempi olla kun ahtaasti ja meluisasti sisällä.

Lasten juhlia järjestäessä kannattaakin miettiä (toki sään ja vuodenajan mukaan), josko ne voisikin pitää ulkona. Jos omaa tai kunnollista taloyhtiön pihaa ei löydy, voi juhlat pitää myös missä vain julkisessa puistossa tai leikkipuistossa.

Meillä oli juhlissa paljon eri ikäisiä lapsia, eikä mitään sen kummempia ohjelmanumeroita. Veimme pihalle vilttejä, tiipii-teltan, saippuakuplia, muutaman naamiaispäähineen, poikien rakentaman kioskin sekä erilaisia puuruokia ja leikkiastioita sekä bobles-leluja. Lisäksi pihaltamme löytyy valmiiksi hiekkaleluja ja muutama pihapeli. Lapset viihtyivät todella hyvin, kun saivat touhuta omiaan ja tekemistä riitti.

Juhlien koristelun olin miettinyt vanhan kultaisen tupsuviirin ympärille – juhlaa edeltävänä iltana kuitenkin huomasin, ettei kyseistä koristetta löydy mistään.

Onneksi olin ostanut ison läjän teemaväreissä (kulta / ruskea, vaaleanpunainen ja ripaus vihreää) olevia biohajoavia ilmapalloja. Tämän lisäksi meillä oli pahvinen, kultapilkullinen viiri sekä valokuvia päivänsankarista.

En ole muutamaa kertaa lukuunottamatta järjestänyt mitään teemasynttäreitä, mutta jonkinlainen väriteema useimmissa juhlissani on aina ollut. Ilmapallojen ja muiden koristeluiden tai astioiden rajaaminen muutamaan väriin, ja näiden värien toistaminen vaikkapa osassa tarjoiluja tai synttärisankarin asua, tuo mieelstäni sellaista tiettyä juhlallisuutta. Toisaalta etenkin lasten synttäreihin sopii hyvin myös teema, missä on kaikkia mahdollisia värejä sekaisin.

Vaikka olimme puhaltaneet kaikki ilmapallot täyteen jo edellispäivänä, ja muutenkin yrittäneet laittaa kaiken etukäteen valmiiksi, loppui aika kesken järjestelyiden. Seuraavissa juhlissa täytyykin tarkkailla enemmän kelloa ja varata tupla-aika etukäteisjärkkäilyihin. Jos luulee selviytyvänsä jostakin askareesta tunnissa, on siihen parempi varata kaksi.

Osa ajoissa tulleista juhlavireista pääsikin heti ensitöikseen askartelemaan ilmapalloista viiiriä kahden puun väliin. Se toi kivasti juhlatunnelmaa pihalle, eikä tarvinnut pelätä että ilmapallot karkaavat tai menevät rikki.

Koko vauvavuoden olen ottanut joka kuukausi Myystä valokuvan ja nämä kuvat toimivat printattuina myös eräänlaisena viirinä. Kiinnitin kuvat molemmin puolin naruun pienten puisten pyykkipoikien avulla.

Kuvista oli ihana katsoa vauvan kasvua. Tätä ideaa aion jatkossa toteuttaa muillakin synttäreillä. Oli tarkoitus, että jokainen vieras olisi voinut ottaa mukaan myös kuvan, mutta se unohtui kokonaan (kuten ristiäisissäkin).

Ja niin unohtui aika moni muukin juttu. Kuten kokonaan osa tarjoiluista ja nuo kirjanpallotkin käytiin hakemassa ulos vasta kun juhlat olivat lopuillaan ja osa vireraista jo lähtenyt. Ensi kerralla pitääkin tehdä tarkka lista kaikista musiettavista asioista, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvatkin ihan itsestäänselvältä. Mutta onneksi juhlatunnelma ei ollut näistä kiinni.

Suurimman osan tarjoiluista olimme miettineet sen mukaan, että myös päivänsankari voi niitä syödä. Anoppi auttoi leipomalla munattoman kakkupohjan (Myyllä muna ja maitoallergia) jonka lisäksi tarjolla oli paljon erilaisia kasviksia ja vihanneksia joita hänkin pystyi syömään.

Toinen kakku oli siis kokonaan vegaaninen ja vaikka se sokeria sisälsikin, sai myös päivänsankari syödä sitä palan. Olisitte nähneet miten hän nautiskeli! Koska yksivuotias ei osaa vielä kynttilää puhaltaa, oli meillä sen sijasta kakussa kultainen 1:sen muotoinen tähtisädetikku ja kynttilä toisessa kakussa vain näon vuoksi.

Koska asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja muutenkin roudattavaa oli ihan hirveästi, päädyimme käyttämään kertakäyttöastioita. Nykyään onneksi jo ihan perus ruokakaupoista löytyy kokonaan biohajoavia astioita aina lautasista ruokailuvälineisiin ja muovilta näyttäviin mukeihin.

Oma oivallukseni oli se, ettei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Vaikka kaikki oli totaalisen keskeneräistä ja ensimmäiset vireraat saapuivat täysin tyhjälle pihalle, toinen kakku hajosi, yksi lapsistani joutui kusimuurahaishyökkäyksen kohteeksi (jeststas mikä show) ja osa tarjoiluista ja vartavasten hankituista tarjouluastioista unohtui kokonaan laittaa esille, olivat juhlat ainakin meidän mielestämme tosi ihanat. Pääasiahan on kuitenkin saada olla yhdessä ja pitää hauskaa.

Juhlat tosiaan jatkuivat epävirallisina lähemmäs puolta yötä. Sitä ennen käytiin kaivamassa vaahtomuovimiekat esille, pidettiin turnajaiset, lapset saivat hajottaa kaikki ilmapallot haluamallaan tavalla, tilattiin pizzaa, kummisetä laittoi lapset nukkumaan ja avattiin punkku.

Moni vieraista kyseli lahjatoiveita ja pyysimmekin täsmälahjoina sukulaisilta mm kumisaappaita, itse kudottua villapaitaa sekä lahjoitusta säästötilille. Eräs kaverini mietti hiljattain, että onko tökeröä toivoa jo synttärikutsussa aineetonta lahjaa – ei mielestäni! Etenkin isompien lasten kaverisynttäreillä korostuu sellaisen (anteeksi nyt vaan) turhan krääsän antaminen, joten pyyntö on minusta täysin asiallinen. Myy sai erikseen pyydettyjen lahjojen lisäksi ihania lahjoja, kuten muutaman kauniin puulelun sekä julisteen ja me vanhemmat lastenhoitoapua. Olen tosi iloinen, että mitään jättimäistä lahjavuorta ei kuitenkaan tullut (kuulostamatta toivottavasti kiittämättömältä), sillä yksivuotias ei kuitenkaan vielä ymmärrä lahjojen päälle, eikä häntä tarvitse sellaiseen myöskään opettaa. Kuten aiemmin sanottu, tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo.

POSTAUS TOTEUTETTU KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MALDONIN JA INDIEPLACEN KANSSA

Olen ihaillen katsellut monien sukulaisten ja ystävien kasvimaasatoa, jättimäisiä kesäkurpistoja, porkkanoita ja muita herkullisia kasviksia ja juureksia ovat nuo onnekkaat saaneet nostella omista viljelyksistään koko kesän ja nyt alkaneen syksyn. Ihana tapa onkin juhlistaa kesän päätöstä sadonkorjuu-tyyliin, sillä nyt myös kauppojen hyllyt norkuvat lähituottajien herkullisesta sadosta.

Meillä syksy on muutenkin juhlan aikaa, sillä suurin osa perheestämme, itseni mukaan lukien, viettää syntymäpäiviään. Jotta juhlista pääsee itsekin nauttimaan ilman liikaa vaivaa, kannattaa juhlien tarjoilut miettiä myös sen mukaan. Kaupallisessa yhteistyössä lempisuolani, Maldonin kanssa, jaankin nyt muutaman reseptin herkuista jotka sopivat monen tyyliseen juhlaan (kuin myös arkeenkin).

Syksyn sadosta inspiraation saaneet reseptit toimivat niin pienenä naposteltavana illanistujaisissa, alkuruokana illalliskutsuilla tai isona määrinä tehtyinä vähän suurempienkin bileiden buffetpöydässä. Pääfokus näissä resepteissä on yksinkertaisuudessa, makkaudessa ja sitä kautta myös laadussa.

Ihan ensin kerron vähän kuitenkin Maldonin suolasta, jos se ei ole vielä tuttuja kaikille. Meillä Maldonin sormisuola on kuulunut keittiön vakiovarustukseen jo vuosia. Viime raskaudessa se oli myös ainut kunnon ruokahimoni. Sirottelin Maldonia muun muassa appelsiinin päälle (niin hyvää!) ja tein siitä suolareunuksen usein myös mehulasiin.

Nyt kun meillä on perhessä pääosin kanssamme samaa ruokaa syövä vauva, valmistamme ruoat usein ilman suolaa ja lisäämme sitä vasta lopuksi oman annoksen päälle. Tällöin korostuu entistä enemmän se, että suolan on oltava laadukasta ja hyvänmakuista. Ja sitä Maldon totisesti on. Maldonia ei myöskään tarvitse niin paljoa, kun mitä jotain tavallista perussuolaa.

Maldon-suolaa on valmisettua vuodesta 1882 saakka ja se valmistetaan edelleenkin samoin perintesin käsityömenetelmin kuin silloinkin. Valmistustapaa on siis vaalittu sukupolvien ajan. Maldon suola on peräisin Englannin Maldonin läpi virtaavasta Blackwater-joesta, josta suola suodatetaan, keitetään ja kuumennetaan niin, että suola kristallisoituu. Sen jälkeen suola vedetään käsin altaista. Tämän taitavan käsityön tuloksena syntyy puhtaan valkoisia ja rapeita suolakristalleja.

Perinteisen merisuolan lisäksi Maldon valmistaa myös kylmäsavustettua gourtmetsuolaa, joka antaa ruokaan lempeän savustetun vivahteen. Sormisuolan lisäksi Maldonia saa nykyään myös kätevissä myllyissä ja valikoima on laajentunut lisäksi aromaattisella mustapippurilla. Mutta nyt niihin resepteihin!

KURPITSAFOCACCIA (uunipellillinen)

Tarvitset
pieni myskikurpitsa (n 500g)
2 rkl + ½ dl oliiviöljyä
½ tl + 1 tl Maldon suolaa
3 dl vettä
½ rkl hunajaa
2 pss (à 11 g) kuivahiivaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
Pinnalle
4 rkl oliiviöljyä
1 pieni kesäkurpitsa
1 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl Maldon sormisuolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Leikkaa kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille ja sekoita joukkoon 2 rkl öljyä ja ½ tl Maldon suolaa. Paahda uunissa noin 20–25 minuuttia. Laita lohkot kulhoon ja soseuta.

Lisää joukkoon lämmin vesi, öljy, suola ja hunaja. Sekoita hiiva kahteen desilitraan jauhoja ja vispaa ne kurpitsasoseen joukkoon. Lisää loput jauhot muutamassa erässä. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi.
Kohota taikinaa tunti huoneenlämmössä liinalla peitettynä.

Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja voitele se kevyesti öljyllä. Levitä kohonnut taikina öljytyin käsin pellille. Anna kohota liinan alla vielä 15 minuuttia.

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja aseta siivut leivän pinnalle. Sipaise kesäkurpitsapalojen vielä oliiviöljyä. Ripottele päälle kurpitsansiemenet ja Maldon sormisuolaa. Paista kurpitsafocacciaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

SADONKORJUUSOPPA (6 isoa annosta)

Tarvitset
1l vettä
1 iso bataatti
4 porkkanaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ tl Maldon suolaa
½ tl mustapippuria
1 kasvisliemikuutio
Pinnalle
Turkkilaista tai vastaavaa jogurttia
Paahdettuja kurpitsansiemeniä
Hyppysellinen Maldon savusuolaa

Kuori ja kuutioi bataatti, porkkanat, peruna ja sipuli. Halkaise valkosipulin kynsi. Lisää ne, vesi ja mausteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kypsäksi, 20 – 30 min, riippuen palojen koosta. Soseuta keitto.

Paahda kurpitsansiemenet ilman öljyä kuumalla pannulla. Annostele keitto lautasille, koristele jogurtilla, siemenillä ja savusuolalla.

Herkullista syksyä!

– 10,3 kg 78,5 cm
– Vaatekoko 80/86, kenkä 21
– 6 hammasta (4 ylhäällä, 2 alhaalla)
– Kävelee pääosin, myös ulkona
– Pyörii ympyrää, kävelee taaksepäin
– Kiipeilee, mm syöttötuoliin, liukumäkeen ja isoveljien kerrossängyn yläsänkyyn (sos!!!)
– Tykkää köllötellä sohvalla
– Rakastaa musiikkia ja tanssimista
– Pyytää laittamaan radion päälle tai musiikkia matkakaijuttimesta
– Lempiherkkua kala ja peruna sekä marjat
– Haluaa syödä itse
– Ymmärtää tosi hyvin puhetta, suomeksi ja ruotsiksi (ja useinmiten myös toimii kehotusten mukaan)
– Sanoo muutamia sanoja, juttelee kovasti
– On hyvin sosiaalinen ja menee ulkonakin vieraiden ihmisten luo
– Leikkii mielellään duploilla, palikoilla, pehmoleluilla ja selaa kirjoja
– Rakastaa tutkia ja nypläillä kaikkea pientä
– Ei laita enää ihan kaikkea suuhunsa
– Herää edelleen öisin syömään
– Yrittää pukea itse (ja repii kaikki vaatteet kaapista päälleensä)
– Ihailee isoveljiään
– Halailee ja pusuttelee paljon
– On todella touhukas ja menevä tapaus
– Heittää ja ottaa kiinni palloa
– Rakentaa usean palikan tornin (ja tykkää hajoittaa sen)
– Vastaa kysymyksiin päätään nyökyttäen / pudistaen tai suutaan naksuttaen
– Hassuttelee, vitsailee, naurattaa, matkii ja hekottelee
– Kulkee rappusia yksin kontaten tai kävellen talutettuna
– Kerää lelut takaisin koriin
– Osoittelee kaikkea kiinnostavaa

KATSO MYÖS: 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK