Laminaattilattian maalaaminen kiinnostaa yllättävän paljon. Yhtään liioittelematta saan kerran-pari viikossa kyselyitä lattiamme tilasta. Ilmeisesti googlesta löytyy helposti postaus lähes parin vuoden takaa, jolloin maalauksen tein. Mutta vuosi sitten tekemääni postaus, jossa kerron maalin pysyvyydestä, ei nouse haussa yhtä hyvin. Siksi näitä sähköpostikyselyitä tulee tiuhaan tahtia, enkä valitettavasti aina ehdi tai muista niihin kaikkiin vastaamaan. Ajattelinkin nyt yleisesti kirjoitella kokemuksistani, toivottavasti tästä on apua maalaamista suunnitteleville.

Vielä kaksi vuotta sitten elin siinä uskossa, ettei laminaatin päälle voisi maalata. Että ainoastaan parkettia, aitoa puuta voisi maalata. Tutkittuani asiaa alkoi minulle pikkuhiljaa selviämään, että myös muovin päälle voi maalata! Laminaatti pitää ensin vain pohjustaa kunnolla.

Kun parketin / lautalattian maalaamisessa tärkeää on puun hionta ennen, laminaatin maalaamisessa avainsana on otepohja. Eli maali, joka saa sitten sen lattiamaalin tarttumaan ja pysymään pinnassa. Maalin erinomainen tartuntakyky tekee siitä sopivan vaikeillekin alustoille, kuten laminaatille, keraamisille laatoille, kovamuoville ja kovalakatuille kalusteille.

Toki silti vähän jännitti, miten se maali sitten käytännössä aikaa ja kulutusta kestäisi. Nyt 21 kuukauden elämisen jälkeen voin sanoa, että hyvin kestää. Vaikka lattialla saattaa välillä pyöriä miljoona pikkulegoa tai kilo hiekkaa, lattia näyttää edelleen hyvältä.

Samanlaista kulumista siinä toki näkyy, kun vaikka lankkulattiassakin. Samoin kun puu, myös laminaattilaudat elävät vuodenaika/lämpö/kosteus vaihteluiden mukaan. Eli nykyisin lautojen välit erottuvat paremmin. Silloin aluksi lattiat olivat vain yhtä valkoista pintaa, nyt niissä on enemmän eloa. Täytyy sanoa, että tykkään lattiasta enemmän näin. Nyt se näyttää aidolta lautalattialta.

Pieniä kolhujakin lattiassa on. Esimerkiksi keittiön pöydän alla, kun yhteen tuoliin olin unohtanut laittaa pehmotassut ja se oli käytössä niin kuukausikaupalla. Mutta ihan sama tapahtuisi myös puiselle lattialle. Mistään kohdasta maali ei ole lähtenyt irtoamaan tai kulumaan kuten voisi kuvitella. Sitä ei voi rapsuttaa tai hinkata pois, vaan siinä se on ja pysyy.

Aluksi valkoisen lattian siistinä pitäminen tuntui tuskalliselta. Olisin voinut imuroida kolme kertaa päivässä, koska jokaikinen pöly ja hius erottui niin selvästi. En tiedä olenko nykyisin vaan tottunut vai onko ajan tuoma pieni patina tuonut mukanaan sen, ettei lattiaa tarvitse enää hinkuttaa niin usein.

Laminaatin maalaaminen on aika helppo ja edullinenkin tapa freesata vanhan lattian ilmettä. Jos ei ihan valkoista tahdo, niin harmaakin (tai miksi ei vaikka joku vihertäväkin) käy lattiaan oikein nätisti. Minä maalasin meidän koko asunnon lattiat yksin omin pikkukätösin. Ja jos ei huomioida sitä seikkaa, että kaadoin vahingossa ämpärillisen maalia päälleni, niin maalausurakka meni mielestäni oikein kivasti ja jälki oli hyvää. Seinät meillä oltiin maalattu taloyhtiön toimesta juuri ennen muuttoa ja maalasin samalla lattiamaalilla myös listat, joten lopputulos oli todella raikas. Monestihan kaikki muu saattaa näyttää sitten vähän kellertävältä, jos lattiamaali taittaa kovasti kylmään. Itse valitsin lattian sävyksi neutraalin, vähän harmaaseen taittavan sävyn paperi.

Tarkemmat ohjeet ja vinkkini laminaattilattian maalaamiseen löytyy TÄÄLTÄ ja vuosi sitten tehty postaus lattioista TÄÄLTÄ. Ja saa kysellä lisää, mieluiten suoraan kommentteihin niin muutkin voivat käydä vinkit lukemassa helposti sieltä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin yhteistyön merkeissä JM Suomen kanssa tutustumassa heidän uuteen rakenteilla olevaan Kuninkaantammen asuinalueeseen. Koska JM on kiinnostunut toteuttamaan asiakkailleen asuntoja ja asuinalueita jotka tuntuvat kodeilta, tulimme samalla tulimme pohtineeksi, että millainen on unelmien kotini ja mikä tekee siitä kodista kodin.

Ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on turvallisuus. Omassa kodissa pitää kokea olevansa turvassa. Silloin vaikkapa rapusta kantautuvat äänet ovat tuttuja, eivätkä ne pelota. Turvallisuuden tunteen tekee myös kotoa löytyvät käperymispaikat, kuten se sohvan tuttu nurkka torkkupeiton alla.

Toinen on kodin tunnelma. Sisustuksen tulee olla itselle mieluinen. Itse tykkään valoisuudesta, avaruudesta ja melko minimalistisesta. Tunnelmaa sisustukseen tuovat vanhat huonekalut joilla on historia, muistoja herättävät asiat kuten valokuvat sekä tunnearvolliset esineet kuten matkamuistot. Rakkaimpia esineitäni ovatkin isän mummon vanha kaappi sekä reissuista hamstratut turistimagneetit.

Koti ei voi olla suunniteltu vieraita ajatellen, vaan sen on toimiva hyvin tavallisessa arjessa. Siksi meillä suurin osa käyttötavaroista saa olla esillä ja toimia osana sisustusta. Kauniit astiat saavat koristaa keittiön avohyllyssä, lasten leluja ei piiloteta kaappeihin. Omassa kodissa minulle on tärkeää että kaikki toimii ja palvelee meitä ja meidän tarpeita. Käytännöllisyys, helppous ja selkeys ovat minulle niitä avainsanoja kun puhutaan unelmien kodista.

Itse olen asunut niin yli sata vuotta vanhassa talossa kun ihan pränikässä uudiskohteessakin. Molemmissa on puolensa. Vanhojen talojen historia ja tunnelma, suuret koristeelliset rappukäytävät, natisevat lautalattiat ja leveät ikkunalaudat saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Toisaalta uudiskohteet ovat siitä ihania, että materiaalit ehtii yleensä valitsemaan oman mielen mukaan ja kaikki on muuttaessa ihan uutta, modernia ja siistiä.

Itse kodin lisäksi myös sijainti ja naapurusto ovat minulle tärkeitä. Rakastan asua kaupungissa mutta rakastan myös luontoa, onneksi Helsingissä nämä molemmat voi saada kerralla. Tykkään asua ihmisten ympäröimänä, autiot kadut tuovat turvattomuutta. Talossa pitää olla hyvä piha lapsille ja yhteisöllinen meininki naapureiden kesken. Kotoa pitää olla myös hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat palveluihin sekä ystäviin. Kodin ohi kulkeva ratikka on ehdoton.

Unelmien kotini ei juurikaan poikkea nykyisestä. Ehkä se voisi olla vähän isompi, kattoterassistakaan tuskin olisi kauheasti haittaa. Kylppäri unelmien kodissa olisi hienompi ja keittiö taas kauniimpi. Se koti on kuitenkin enemmän kun vaikkapa tietyinlainen keittiön taso. Se on tunne jonka tuntee astuessaan sisälle. Se erottaa kodin ja asunnon.

Mitä sinä itse haluat kodiltasi ja millainen on sinulle sopiva koti? Mikä saa kodin tunnun? Millaista olisi päästä vaikuttamaan unelmakotiisi jo rakennusvaiheessa ja mitkä olisivat oman kodin luomisessa tärkeimpiä asioita? Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne!

Me askartelimme tilaisuudessa perinteiset mindmapit ihan leikaten ja liimaten. Käytössämme oli paljon erilaisia kuvia, kankaita sekä sanoja. Mindmapin tekeminen oli tosi inspiroivaa ja siitä tulikin aika meidän kodin näköinen. Suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä, sain siitä ainakin paljon uutta ajateltavaa (ja muutaman tulevan pakko hankinnan).

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vihdoin sain laitettua vähän koristetta seinille ja napattua niistä pikaisesti kuvat. Tämä seinäprojekti on vaatinut aikaa, sillä en ole ollut ihan varma haluanko ripustaa seinille mitään ja jos haluan niin mitä. Kuvissa seinien pinta ei tule niin hyvin esille kun livenä, mutta ne ovat siis oikeasti todella kauniit. Olen molemmista, mun ja poikien, huoneista tasoittanut yhdeltä seinältä lasikuitutapetin tuollaisella hyvin vaaleanharmaalla pinnoitteella ja jättänyt sen sitten hiomatta. Seinän pinta on hillitty mutta eläväinen, betonimainen. Seinässä näkyy lastan vedot ja sävyerot, kun jossain kohdissa on paksummin pinnoitetta kun toisaalla.

Eilen sitten päädyin pitkän pohdinnan jälkeen naputtamaan muutaman naulan seinään ja ripustamaan hieman eloa seinille. Tuo olkkarin / mun makkarin seinä odottelee vielä täydellistä seinävalaisinta ja voipi olla, että taulukokoelma ajan saatossa vielä kasvaa. Pääasia että pääsin vihdoin alkuun sen kanssa.

Minulla oli itseasiassa ensin suunnitelmissa täyttää tuo koko toinen puoli katon rajaan saakka tauluilla joita olen tässä keräillyt. Mutta lopulta niistä karsiutui yli puolet pois. Jäljelle jääneissä yhdistyy harmonisesti harmaan ja vihreän utuiset sävyt. Kaikki kolme julistetta on saatu Deseniosta. Tuo Iina Vuorivirran Vino-peili pääsi myös tauon jälkeen takaisin seinälle.

Poikien seinälle tuli vähän enemmän väriä. Yksi oman kodin lempparisisustusjuttu on tuo kirppikseltä ostettu Fuck Off-taulu. Keraamisella sudenpentutaululla taas on suuri tunne-arvo, se oli minun ja pikkuveljeni huoneessa jo kun olimme ihan pieniä. Samoin mummini Balilta tuoma sammakkonaamari on veljieni vanha. Kissa ja leijona taas ovat HAYn ja tuo pieni barog-naamio ostettiin poikien kanssa viime Thaimaan matkalla.

Vaikka pidän todella minimalisestisesta sisustuksesta ja siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän, tuovat nämä uudet jutut kivasti taas vähän lisää eloa kotiin. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pakko kertoa hauskasta jutusta joka sattui eilen Habitare 2016 messuilla. Olimme bestikseni Peetan kanssa kiertäneet ja kuvanneet messuja useamman tunnin ja juuri lähdössä kotiin. Molempien oli tarkoitus kirjoittaa heti blogiin tämän vuoden messuista. Siitä kuinka ne olivat parhaat messut muutamaan vuoteen. Kuinka inspiroituneita olimme voimakkaista ja tummanpuhuvista väreistä, erilaisista materiaaleista ja suuresta määrästä huonekasveja.

Piti kertoa siitä, kuinka Suomalainen design ja Suomalaiset loistivat upeilla tuotteillaan ja stailauksillaan. Siitä kuinka Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijoiden työryhmä voitti Habitaren-suunnittelukilpailun upealla SYLI teoksellaan. Siitä miten loistavia tuotteita oltiin koottu Toimittajien tusinaan. Siitä kuinka messujen kuratointi oli vaikuttanut messujen yleisilmeeseen ja siitä miten suuri ero oli näytteilleasettajien uudelleen sijoittelulla oli.

Mutta sitten jotain hassua tapahtui. Juuri kun olimme lähdössä pysähdyimme nuoria Hollantaisia suunnittelijoita edustavan Puik Artin kohdalle. Puikin perustajajäseninä häärii hauska parivaljakko, kaksi ikäistämme miestä. Juttu alkoi heti luistaa ja seuraavaksi olimmekin yhdessä matkalla bileisiin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteinamme oli raikkaan muotoilun lisäksi sarkastinen huumori, ilmaiset drinkit, tanssiminen ja liian myöhään valvominen. Extempore-illat vaan ovat niitä parhaita.

En voi luvata samanlaista sattumien summaa jos Habitareen menette, mutta voin luvata että jos sisutustus tai muotoilu tai taiteet yhtään kiinnostaa, tulette pitämään tämän vuoden messuista. Suosittelen myös SYLIssä lokoilemista messujen päätteeksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt 😀 Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.