Yhteistyössä Batel Butiquen kanssa

Heti kun rupesimme miettimään häitä tuli aika pian mieleen ajatus häämekosta. Maistraattiin halusimme mennä melko arkisissa ja yksinkertaisissa vaatteissa, mutta kun meillä on edessä vielä kirkkosiunaus päätimme että se tehdään vähän näyttävämmin.

Aluksi minulla oli ajatus midi-mittaisesta, firtarityylisestä kellohameesta, mutta selatessani pukuja netistä huomasin itseäni miellyttävän sitten kuitenkin melkoisen yksinkertaiset, boheemit, pitsiset ja satiiniset pitkät mekot. Huomasin myös melko pian että morsiusliikkeiden valmiit mekot eivät olleet yhtään omaa tyyliäni, joten aloin etsimään vanhoja vintage-mekkoja sekä selaamaan eri ompelijoiden sivuja.

Minua houkutti ajatus siitä, että mekkoni olisi joko jostain kaukaa 50-luvulta tai että se tehtäisiin vain ja ainoastaan minulle ja omien toivoideni mukaan, niin ettei kenelläkään muulla olisi samanlaista. Eräältä jenkkisivulta löysin ompelijan jonka yksinkertainen, mutta yksityiskohtainen tyyli vetosi minuun ja kuinka ollakkaan, hän asuikin Suomessa! Batel Boutiquen Batel Lindström tekee niin omaa boheemia mallistoaan sekä mittatilausmekkoja ympäri maailman. Sain itsekin huomata että taitava ompelija pystyy valmistamaan häämekon pelkkien mittojen ja kuvien avulla, ja hänellä onkin tyytyväisiä asiakkaita aina Australiassa saakka.

Olin pukuja etsiessäni tallentanut aina minua miellyttävät kuvat omaan Pinteres-kansiooni, josta minun oli sitten helppo jakaa Batelille inspiraatiokuvia haluamastani tyylistä. Batelin työhuone sijaitsee Vantaalla, mutta kiireisen aikataulun, omien menojeni sekä hänen kesälomansa takia emme ehtineet tavata kun vasta ensimmäisessä sovituksessa. Tämä olisi ihan normaali käytäntö jos asuisin ulkomailla, mutta muutoin toki olisimme voineet katsoa kankaat ja ottaa mitat kasvotusten. Laitoimme kuitenkin sähköpostia ja soittelimme, joten mekko saatiin valmistukseen myös ilman ensimmäistä tapaamista.

Batel Boutiquessa voidaan siis suunnitella häämekko alusta loppuun asti toivomusten mukaan tai vaihtoehtoisesti muokata jo olemassa olevia mekkoja. Batelilla on kokemusta on jo yli 500 häämekon suunnittelusta ja toimituksesta. Mittatilausmekon hintaan kuuluu luonnos ja suunnittelu, materiaalin valinta, neuvonta (tätä tarvitsin yllättävän paljon) sekä sovitus ja mahdolliset muutokset ja korjaukset myös jälkikäteen. Häämekkojen lisäksi tilata voi toki mekkoja, yläosia ja hameita myös muihinkin tilaisuuksiin tai vaikkapa kaasoille.

Omassa mekossani tulee olemaan erillinen body-mallinen yläosa ja hame. Kävin sovittamassa mekkoa ensimmäistä kertaa viime viikolla jolloin myös viimeiset stressit sen sopivuudesta kaikkosivat. Puku oli todella kaunis ja todella ammattimaisesti ommeltu. Yläosaan tulee paljon pitsiä, jonka tekemisessä ja käsin ompelussa on mennyt varmasti tuntikausia. Olen todella onnellinen että saan juuri sellaisen mekon kun tahdoin, juuri omien mittojeni mukaan. Päätimme lisätä vielä hihoihin vähän pitsiä sekä pienentää hametta sentillä, joten valmiin mekon saan hakea muutaman päivän päästä.

En vielä halua paljastaa miltä mekkoni näyttää ja lisäkseni se onkin nähnyt vasta vain sovituksessa mukana ollut kaasoni. Ylläolevista inspiraatiokuvista kuitenkin saa ehkä jotain käsitystä pukuni tyylistä. Lisää Batelin mekkoja löytyy hänen nettisivuiltaan, facebookista, instasta sekä livenä lokakuussa järjestettäviltä Love Me Do-häämessuilta.

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä ompelijalla, taitava tekijä osaa myös auttaa mekon suunnittelussa jos ihan tarkkaa visiota ei itsellään ole. Moni saattaa mieltää puvun teettämisen kalliiksi, mutta itseasiassa hinnat liikkuvat aika samoissa, ellei jopa matalemmissa hinnoissa valmiiden massapukujen kanssa jonka lisäksi teetetyn puvun voi jopa saada nopeammin kun morsiusliikkeen kautta tilatun.

En malta odottaa häitä ja nyt kun stressi kaikista järjestelyistä alkaa helpottaa sen tilalle on tullut kutkuttava jännitys. Vaikka olemmekin jo naimisssa tuntuu alttarille kävely ja kaikkien sukulaisten edessä rakkauden vannominen silti tosi jännältä, huh alkoi heti mahanpohjasta ottamaan vain pelkkä ajatus 😀

Sain mummiltani kolmikymppislahjaksi hänen itse tekemänsä kukkaruukun. Mummini harrastaa ja tekee paljon erilaista keramiikkaa ja hänen kotinsa ja puutarhansa onkin täynnä jos jonkinmoisia savihahmoja. Olemme itaseasissa olleet myös joskus aikoinaan samassa keramiikkakerhossa! Tykkään tosi paljon sellaisesta vähän rosoisesta ja juurikin itsetehdyn näköisestä keramiikasta ja oli tosi ihana saada omaan kotiin tällainen hauska yksityiskohta rikkomaan muuten kovin selkeää ja vaaleaa tunnelmaa. Mitäs tykkäätte?

En edes tiedä kuinka monta kertaa olen elämäni aikana muuttanut. En pidä muuttamisesta yhtään, mutta yleensä vuoden-parin asumisen jälkeen alan haikailla jotain uutta. Ties kuinka monta kertaa olen tässäkin asuessa katsellut uusia asuntoja. Mutta nyt jokin on toisin. Nimittäin aina näiden katseluiden jälkeen päädyn siihen, että en halua muuttaa tästä mihinkään.

Tänäänkin tulin kotiin niin, että keittiöön unohtunut roskis haisi heti eteiseen saakka, lattialla oli kilo hiekkaa ja kaikki muukin ihan sekaisin. Keskeneräinen olohuoneen sisustus ärsyttää. Verhottomuus ärsyttää. Hyllyn taakse piiloon laitettu ruma lamppu ärsyttää. Mutta silti joka kerta tuntuu ihanalta tulla kotiin.

Vaikka vastassa olisi minkälainen sotku tai jälleen kerran hajonneiden pattereiden takia jääkylmä asunto, ikinä ei ole tuntunut epämiellyttävältä tulla tänne. Tämä koti on rakas ja turvallinen. Vaikka kova-ääninen naapuri kailottaisi yhdeltä yöllä rapussa ja vaikka vanhassa talossa asiat ovat välillä vähän rempallaan, en voisi tällä hetkellä kuvitella (realistisesti) parempaa paikkaa asua.

Rakastan kodissamme isoja, korkeita ja valoisia huoneita. Sitä että tämä on juuri sopiva meille. Rakastan sitä, että säilytystilaa on tarpeeksi ja sitä että meillä on kaksi vaatehuonetta. Sitä että yli kahden vuoden asumisen jälkeen täällä on edelleen hyvin minimalistista. Rakastan sitä kuinka auringonlaskun aikaan ohikulkevien junien ikkunoista heijastuu senillemme tanssivia valoläikkiä. Sitä että pihalla törmää aina naapureihin. Ja etenkin sitä, että naapurit ovat tutut ja turvalliset. Rakastan aamuaurinkoa sinisessä rapussamme ja kylppärin korkealla olevaa ikkunaa. Sitä miten lattia on keittiössä ihan vinossa ja kuinka se narisee kynnyksen kohdalta.

Kun on jatkuvasti aina miettinyt, että mitäs sitten seuraavaksi? On todella helpottavaa, kun ei tarvitse miettiäkkään niin. Asua vaan tässä. Voihan se olla, että vuoden päästä asumme jo muualla tai sitten vielä kymmenenkin vuoden päästä tässä. Sitä ei voi tietää, eikä tarvitsekaan, tärkeintä on se, että joka kerta kotiin tullessaan voi huokaista helpotuksesta. Ihana hima, ihana olla täällä.

Muistan vielä sen ajan, kun lapset olivat pieniä, heille jaksoi metsästää uusimpia lastenvaatteita, mutta itse tuli lähinnä kuljettua aina niissä samoissa pieruleggareissa ja trikootunikassa. Luojan kiitos, siitä on jo aikaa.

En ehkä sanoisi, että olen aina ollut kiinnostunut muodista, mutta olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Nuoresta saakka olen tykännyt pukeutua jollain tapaa omaa persoonaani esiintuoden. Tyyli on myös toki muuttunut vuosien mittaan. Mutta tuolloin vauvavuosina se oli kyllä ihan täysin kateissa. Silloin ei edes kiinnostanut.

Nykyään oma tyylini on todella simppeli. Tykkään mustasta (jos ette ole huomanneet), aikaa kestävistä, tyylikkäistä ja yksinkertaisista vaatteista. Minusta on siti hauska leikitellä myös vaatteilla, pukea vaikkapa juoksulegginssit juhlavan pörröneuleen kanssa. Sneakerit viimeistelevät asun.

Blogini ei ole ikinä ollut mikään muotiblogi, mutta parhaimpina tyyli-päivinä olisi kiva jakaa niitä päivän asuja myös tänne. Luottokuvaaja vaan puuttuu. Näin yksin asuvana ne kivat asut jäävät oikeastaan aina kuvaamatta.

Mutta hoksasin tuossa eräs päivä kauppareissulla, että minultahan oikeastaan löytyy pian kaksi luottokuvaajaa! Nimittäin omat lapset. Asu nyt ei tällä kertaa ollut mikään ihmeellinen, mutta koska kamera sattui olemaan mukana, sain suostuteltua Kaapon nappaamaan minusta pari kuvaa.

Ihan kivutonta se ei ollut, mutta kunhan keksin jonkun hyvän motivaattorin, voipi olla että saan koulutettua pian parhaimman asukuvaajan ikinä. Kuinka kätevää! Pitää vaan treenata tota omaa poseeraamista myös ekana.

Mukavan valoisat kännykkäräpsyt makuuhuoneestani, eikö vaan? Tykkään kyllä valoisuudesta ja auringonpilkkkeestä, mutta nämä kuvat ovat otettu aamulla ennen kahdeksaa. Huom, lauantai-aamuna ennen kahdeksaa.

Koko viime vuoden menin ilman verhoja. Mutta jossain vaiheessa meni hermo, ja puoli kesää taisin asua pussilakana toisessa ja torkkupeitto toisessa ikkunassa teipattuna. Meninpä muutamana iltana aurinkolasit päässä nukkumaan, sillä ensimmäiset armaat auringonsäteet häikäisivät suoraan tyynylleni jo siinä heti viiden jälkeen.

Nyt olen toistaiseksi saanut herätä tästä valoa tulvivasta huoneesta vasta siinä seitsemän aikaan, mutta kokoajan tulee valoisampaa yhä aiemmin. Toisaalta luonnollisesti lisääntyneeseen valoon on mukavampi herätä, kun herätyskellon raivostuttavaan rinkutukseen. Silti en ihan vielä haluaisi mummoutua ja herätä joka aamu ennen kuutta. Varsinkaan niinä havoina vapaa-päivinä, kun kerrankin saisi nukkua pitkään.

Ongelmahan tässä on nuo vähän yli kaksi metriä korkeat ikkunat. Mistään ei tunnu löytyvät tarpeeksi pitkiä pimennysverhoja. Tahtoisin nimenomaan sellaiset rullaverhot. Yritin jo viime kesänä sellaisia etsiä, mutta löysin vain jotain sikakalliita mittatilausverhoja. Turhauduin ja teippasin lakanan ikkunaan. Tänä kesänä olisin mielummin vähän aikuisempi. Tuo yksi orpona roikkuva valkoinen pellavaverho ei ihan hirveästi auta.

Jos jollain on tiedossa, mistä saisi tarpeeksi pitkät pimennysverhot (ja keittiöön joku kiva kuultava laskosverho) niin nyt saa ilmiantaa! Tai jos tulee mieleen jotain muita hyviä vaihtoehtoja?