Tammikussa sain kunnian olla mallina Meandin naistenmalliston juhlanäytöksessä liki kolmelle sadalle Me&I myyjälle. Tänä vuonna tämä ruotsalainen lasten -ja naisten vaatemerkki julhii jo 10 vuotissynttäreitään. Juhlan takia tämä vuosi on ollut ja tulee vielä olemaan erityisen hauska.

Meandin syysmalisto julkaistiin muutama viikko sitten ja tänä vuonna naisten mallistoon ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Mallisto on pullollaan laadukkaita mekkoja ja hameita, hyvin istuvia housuja ja kauniita paitoja. Vähän kaikille kaikkea sanoisin. Kuten aiemminkin, materiaalit ovat hyviä, laadukkaita ja kestäviä. Monet mallit sopivan niin erilaisiin tilaisuuksiin kun elämäntilanteisiinkin. Esimerkiksi kuvissa minulla päällä oleva big dots skirt menisi hyvin korkean ja joustavan vyötärönsä aniosta myös raskaana ja imettäessä. Lisää laadukkuuden tuntua vaatteisiin tuo pienet yksityskohdat, kivat leikkaukset, taskut ja pienet metalliset merkit.

Ja tiedättekös, naisten mallistosta on tulossa pian vielä toinen erä! Itseasiassa minä ja muutama muu bloggaaja lähdemme huomenna Meandin pääkonttoriin sitä ennakkoon ihmettelemään. Ihan jännittää että mitä kaikkea siellä on luvassa, mekin olemme vain kuulleet että mallisto on tosi ihana.

Minusta on kiva että meihin äiteihinkin kiinnitetään enemmän huomiota ja että näillä isoilla naistenmallistoilla vähän ehkä herätellään ja muistutellaankin meitä hemmotelemaan välillä myös itsejämme. Ei aina vaan laiteta niitä kaikkia rahoja lasten uusiin vermeisiin!

Olettekos jo muuteen nähneet livenä uuden syksun 2014 malliston? Mitä piditte naisten vaattteista ja nousiko sieltä jotain suosikkeja?

Omat kuvissa näkyvät lempparini: Boatneck heart knit, Perfect pants ja Big dots skirt. Vaatteet saatu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aarrekidin uusittu katalogi tuli hiljattain painosta. Minäkin sain sen eilen ihan omaksi ja täytyy vaan sanoa että se on huikean hieno. Katalogissa juhlitaan Aarrekidin viisivuotista taivalta ja klassikkokuoseja. Oma suosikkini tulee varmaan aina olemaan tuo Piia Kedon Aarremetsä. Vaikka tykkään kyllä pöllöistäkin.

Myös Kaapoa ja Elvistä pyydettiin kesällä malleiksi uuten katalogiin. Kaikista kuvista tuli tosi upeita. Jos saatte katalogin jostain käsiinne niin laittakaa talteen, se on vaan ihan mielettömän kaunis. Katalogin kuvausten kulisseihin pääsette kurkistamaan täältä.

Kuvat Juho Huttunen, konsepti ja stailaus Anna Pirkola ja Susanna Vento, graafinen ilme Satu Salmite.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lukiolaisten alulle panema #kutsumua, kiusaamista vastustava kampanja, on levinnyt todella laajasti ympäri nettiä ja mediaa sekä toki myös blogeihin. Kiusaaminen on ollut ajankohtainen aihe juuri minullekkin, joten myös minä halusin ottaa osaa haasteeseen. Koska yksinkertaisesti kiusaaminen on mielestäni täysin väärin.

Ala ja ylä-asteella pientä kiusaamista oli puolin ja toisin. Mielestäni luokallamme oli aina hyvä ryhmähenki, vaikka jakaannuimme tavallisesti kahteen leiriin. Oltiin meidän villi ja menevä porukka, jotka mielummin kikatteimme takapultetissa tunneilla, ja sitten oli rauhallisempi ja opiskelusta oikeasti kiinnostunut porukka. Mutta oli meillä yhdessäkin hauskaa. Vaikka en ikinä ajattellut kiusaavani ketään, tottakai olen jälkeenpäin ymmärtänyt että kiusoittelu ja nörtiksi kutsuminen ei varmastikkaan ole tuntunut ollenkaan hyvältä. Eilen näin facebookissa yhden vanhan luokkatoverini ottaneen myös osaa haasteeseen. Hänen lapussaan oli ylivaavattu sana hikke. Tunsin piston sydämmessäni. Sen verran haluan kuitenkin myös antaa itselleni anteeeksi, että tiedän etten ikinä oikeasti ole halunnut olla kenellekkään oikeasti ilkeä tai kiusannut kiusaaminen vuoksi – oikeastaan se on enemmän ollut sellaista ajattelemattomuutta. Siltikkään en edelleenkään hyväksy minkäänlaista kiusaamista, edes tahatonta.

Ylä-asteella sain sitten enemmän tuntea itse miltä tuntuu olla jonkun silmätikkuna. Lähinnä vuotta vanhempian tyttöjen. Vaikka olen todella kiltti ja herkkä, olen onneksi myös osannut aina pitää puoleni ja olla ainakin osittain välittämättä kiusaajien puheista. Ylä-asteella olen kuullut olevani muunmuassa huora, ihan sen takia että minulla oli tissit ja pojat olivat kiinnostuneita minusta. Tissien takia olin myös läski. Olin myös kuulemma liian outo, eli erotuin Espoolaiskoulun beigestä massasta. Listaa nyt voisi jatkaa loputtomiin. Hakkumista, fyysistä vakivaltaa ja muunmuassa omaisuuden tärvelemistä vielä kestin leuka pystyssä, mutta se että jossain vaiheessa minut jätettiin ulos porukasta sattui eniten. Onneksi en silloinkaan jäänyt yksin, vaan minulla oli silti kavereita. Oli se kuitenkin kova paikka. Sitäkään ei onneksi kestänyt kauaa, vaan siinä vaiheessa kiusaajatkin olivat sen verran fiksuja että osasivat pyytää anteeksi.

Ylä-asteen jälkeen kiusaaminen loppui. Kunnes se myöhemmin alkoi taas, työpaikalla. Itse en sinäsä ollut kiusaamisessa osallisena, mutta oli järkyttävä huomata miten huonosti aikuiset ihmiset työkavereitaan kohtelevat. Se oli ihan samanlaista kiusaamista mitä koulussa ja satutti ihan yhtä paljon. Lisäksi se myrkytti koko työyhteisömme ilmapiirin. Kiusaamiseen onneksi puututtiin ylemmältä taholta melko nopeasti, mutta sitä samaa yhteishenkeä ei enää saatu entiselleen.

Kuten myös vähän aikaa sitten vähän paljastin, koin kiusaamista myös viimeisemmässä ”työpaikassani”. Se alkoi yhtäkkiä viime keväänä. Toki aiemmin olin kuullut juoruja että minusta puhuttiin pahaa selkäni takana, mutten jaksanut välittää sellaisista huhupuheista. Kestin kaltoinkohtelua varmaankin niin kauan kun kestin, koska sen takana oli ihminen jota olin aiemmin pitänyt hyvänä ystävänäni. Myös pomoni salli tämän käytöksen ja teki loppuvaiheessa itsekkin tahallista kiusaa ja mielipahaa minulle. Pienestä pitäen minulle on opetettu, kuten minäkin lapsilleni, että pitää pyytää anteeksi. Luulisi aikuisten osaavan tehdä niin, mutta tässä tapauksessa ei. Se on hirmu surullista.

Minulla on ollut onnea että en ole saanut traumoja kiusaamisesta, olen pystynyt jatkamaan elämääni ja tavallista arkeani siitä huolimatta, ja ennenkaikkea että puolellani ja tukenani on aina ollut edes joku. Todellakaan kaikki eivät ole näin onnekkaita ja joillekkin kiusaaminen jättää pahat jäljet koko loppuelämäksi. On järkyttävää miten jotkut joutuvat sietämään kiusaamista, henkistä ja fyysistä, vuosia.

Toivon että kiusaamiseen puututtaisiin päiväkodeissa ja kouluissa heti varhaisessa vaiheessa ja tiukasti. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata ketään tai joutua kiusatuksi. Yksi mielestäni tärkein asia on opettaa omille lapsille on toisen arvostus. Kohtele muita kun tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Älä ole hiljainen sivustaseuraaja. Kutsu oikealla nimellä.

Oletteko osallistuneet haasteeseen? Linkittäkää postaus / instagram jos olette, kävisin mielelläni lukemassa niitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroin viime viikolla että meidän pojilta leikattiin hiukset. Tämä oli ollut mielessä pitkään, mutta pojat itse halusivat itse pitää pitkät hiuksensa. Oikeastaan minäkin halusin, mutta lopulta alkoi ärsyttämään kun KAIKKI sanoivat poikia tytöiksi. Jopa reissussa ollessamme lentokoneessa lentoemäntä väitti minulle vastaan että ei, eivät he ole poikia vaan tyttöjä. Muutenkin Espanjassa ihmiset eivät millään voineet käsittää että pojillakin voi olla pitkät hiukset, he jäivät rannalla tuijottamaan suu auki jos huomasivat että nuo pyllyt paljaana lulkevat pitkätukat ovatkin poikia. Kaapo sanoi hienosti että ”ei haittaa vaikka mua luulaan tytöksi, sanon niille että olen poika”, mutta jossain vaiheessa hänkin alkoi puhumaan että voisi sittenkin ottaa lyhyet poikahiukset.

Kaapon hiuksia onkin jo leikattu useasti, ja suurimman osan elämästään hän onkin ollut lyhytyttukkainen. Elviksen hiuksia taas ei ole ikinä leikattu. Kun huomasin vuosi sitten että ihanat korkkiruuvikiharat kasvavat pois ja tilalle tulee suoraa tukkaa, en vain raaskinut leikata niitä. Molemmilla pojilla on todella paksu tukka ja etenkin Elviksen kiharoissa on ollut todella kova työ. Kylvyn jälkeen perhkon selvittämisessä saattoi mennä jopa lähemmäs kaksi tuntia.

Kampaamokäynti vakkaripaikassamme, Punavuoren Katjamariatemissa, meni tosi kivasti. Itseasiassa itse olin lähes kokoajan jossain muualla, sillä omatkin hiukseni leikattiin ja värjättiin samaan aikaan. Kaapo halusi ihan lyjyen tukan, koneella ajettuna. Vähän kone rupesi jännittämään, mutta hienosti iPadin voimalla hän siitä selvisi. Elvis taas istui tuolissaan kun vanha tekijä, vaikea uskoa että se oli eka kerta.

Lasten kanssa kampaamokäyntiin kannattaakin varatutua juurikin jollain pelillä ja esim pienellä herkulla jonka voi luvata vaikka palkinnoksi tai samalla syötäväksi. kampaamokäynnistä kannattaa etukäteen myös jutella lapsen kanssa ja vähän käydä läpi että mitä tulevan pitää.

Mä en ole itse vielä ihan täysin tottunut poikien uusiin hiuksiin, etenkään Kaapon ihan lyhyisiin (vaikka itse se tykkää niistä kovasti), mutta kyllähän ne nopeasti kasvaa… 😉

Mites teillä muilla on kampaamokäynnit lasten kanssa menneet? Olisiko jotain vinkkejä antaa muille?

Kiitos vielä Katjamarianteamin tytöille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten kerroin, olen viime viikkoina ollut aika stressaantunut. Suurimaksi osaksi se on johtunut vaan siitä että pikkuasiat ovat vaan sattuneet kerääntymään kaikki samaan ajankohtaan. Olihan tuossa blogimuuttoon ja muuhun liittyvää vielä ylimääräistä jännitystä – myös sellaista ihan hyvääkin sterssiä, älkää käsittäkö väärin. Mutta silloin tulee aina lopulta hetki, että on saatava nollattua kaikki ajatukset ihan täysin. Arvatkaa mitä tein? No, pesin ikkunat! Ihan yhtäkkisestä päähänpistosta rupesin pesemään niitä.

Ikkunoiden pesun jälkeen hinkkasin vielä koko keittiön lattiasta kattoon. Pyyhin kaikki mahdolliset pinnat, raot ja tasot. Kiillotin lasit ja aterimet, järjestelin laatikot. Ja ai että kun tuli hyvä fiilis. Vähän kun olisi juossut kunnon hikilenkin, ajatukset olivat tosiaan nollaantuneet. Ja siinä samalla saanut puhtauttaan hohtavan keittiön ja ikkunat.

Olen mukana Serlan testiryhmässä, ja sitä kautta sain paketillisen uusia siivousta helpottavia paperituotteita. Siivouspaperia sekä Kosteita siivousliinoja. Koska rrrrakastan vaipseja ja putsaan niillä kaikkea aina lasten nuhanenistä omaan meikkiin, tykästyin heti myös Kosteisiin Siivousliinoihin. Liinat ovat siitä tosi käteviä että niillä voi pyyhkiä kaikenlaisia pintoja, jopa siis ikkunoita – se ei jätä jälkiä. Suomessa, Mäntän tehtaalla, valmistettujen liinojen tarkoitus on tehdä siivouksesta nopeaa ja helppoa. Ne on suunniteltu viikkosiivousten välillä tapahtuvaan nopeaan siistimiseen. Selluloosasta valmistetut liinat pysyvät kosteina suljettavassa pakkauksessa ja ne voi nakata käytön jälkeen suoraan biojätteeseen. Lapsetkin innostuivat heti siivoilemaan näillä, kuten kuvista huomaa.

Minusta on tosi mukava olla mukana tässä yhteistyössä, kuten joku varmaan muistaa ollaan Serlan kanssa aiemminkin siivoiltu yhdessä. Tälläinen vaan sopii kun nenä päähän tähän lapsiperhe-arkeen. Halusin ehdottomasti taas mukaan, koska on kiva tehdä tätä yhdessä teidän kanssa. Nimittäin…

Kiinnostaisiko sinuakin päästä mukaan testiryhmään? Testiryhmäläisenä sinulle toimitettaisiin paketti jossa 2 x siivouspaperi- ja 3 x siivousliinapaketteja sekä Serlan pehmo-Orava. Noin viikon testailun jälkeen testiryhmäläiset saavat linkin palautekyselyyn, jonka täyttämällä he pääsevät osallistumaan 500 euron siivouslahjakortin arvontaan. Voittaja saa itse valita, minkä siivousyrityksen palveluja käyttää. Voittomahdollisuudet ovat hyvät, sillä testiryhmään otetaan mukaan vain parisenkymmentä testaajaa!

Testiryhmää kootaan muutaman eri blogin kautta ja minä arvon osallistujoista viisi onnekasta mukaan. Jos siis uusien tuotteiden testailu sekä 500 euron siivouslahjakortti kiinnostaa niin kommentoi alle! Osallistumisaikaa arvontaan on launtai-iltaan, 6.9. saakka! Pistäkää ihmeessä myös sanaa kiertämään jos vaikka ystäväpiirissä on joku siivousapua tarvitseva!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.