RASKAUSVIIKKO 26
(25-25+6) – Näillä viikoilla keskiraskauden seesteinen olo ja energia muuttuu taas, kun vatsa kasvaa ja alkaa jo olemaan vähän tiellä kaikessa tekemisessä. Olo on kuitenkin melko hyvä ja etenkin kasvava maha on I H A N A. Pukeudun mielelläni niin ettei se jää keneltäkään huomaamatta.

Pääsen ekaa kertaa kunnolla kaason hommiin ja juhlitaan myös Oskun kaverin synttäreitä. Ostelen myös paljon pieniä vaatteita nettikirppikseltä ja pelkään että joku alkaa sen perusteella levittemään juoruja vauvan sukupuolesta. Kaikki ostamani vaatteet tungen kaapin perälle odottamaan sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä ja päivää jolloin jaksan ne pestä ja järjestellä.

Tällä viikolla vauva on Barbie-nuken pituinen ja se näyttää jo ihan sopusuhtaiselta minivauvalta. Tällä viikolla silmäripset kasvavat ja vauva alkaa myös räpytellä silmiään. Vauva liikkuu ja potkii paljon ja sillä on hyvin tilaa tehdä kuperkeikkoja.

Meillä on myös pienimutoinen merkkipäivä, sillä tapailumme alkamisesta tulee tasan yksi vuosi täyteen. On hullua ajatella miten paljon yhteen vuoteen on mahtunut ja samalla kaikki tuntuu niin täysin oikealta – näin sen pitikin kohdallamme mennä.

RASKAUSVIIKKO 27
(26-26+6) – Hirveä himo raikkaisiin smoothieisiin ei helpota, välillä tuntuu että voisin elää vain niillä ja appelsiinimehulla. Tuoremehua menee päivässä puolesta litrasta litraan, mikä on todella paljon, etenkin kun en yleensä muuten juurikaan mehuja juo. Perustelen himoa sillä, että vauva vaatii mehua. Kylmä appelsiinimehu saa hänet myös villitymään kohdussa ja tunnustelen mielelläni hänen liikkeitään joten himon lisäksi se on toinen syy juoda sitä paljon.

Tällä viikolla vietetään äitienpäivää ja osallistun myös Mother Blessig-juhlaan jossa tapaan kymmenisen muuta odottavaa äitiä. On kiinnostavaa ja aika herkistävääkin vaihtaa ajatuksia raskaudesta, sen kulusta, peloista ja toiveista.

Pyöräilen paljon ja se tuntuu tosi hyvältä. Minulla alkaa olla liitoskipuja sekä harjoitussupistuksia etenkin jos kävelen paljon tai joudun kantamaan mitään vähänkään isompaa. Siksi on ihana että pyörän kanssa pääsen itsenäisesti hoitamaan asioita ja liikkumaan.

Yksi merkkipaalu osuu myös tälle viikolle, pystyn nimittäin juomaan kahvia ensimmäistä kertaa sitten viikolla 6 iskeneen pahoinvoinnin! Hirvittävällä määrällä kauramaitoa ja jäitä, mutta kumminkin! Paha olo siis edelleen jatkuu, mutta se ei enää hallitse tekemisiä samalla tavalla kun aiemmin.

RASKAUSVIIKKO 28
(27-27+6) – Kesä saapuu kaupunkiin. Helteet ajavat vaateostoksille – mitä vähemmän päällä sen parempi. Käyn ottamassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä aurinkoa Altaalla ja palan paikoitellen pahasti. Raskaus vaikuttaa selvästi rusketukseen eri tavalla kun aiemmin. Kunhan vaan muistan levittää aurinkorasvaa tasaisesti, huomaan myös ruskettuvani paljon nopeammin ja paremmin kun aiemmin. Ison mahan kanssa on hauska olla rannalla ja huomaan olevani siitä jotenkin todella ylpeä.

Tällä viikolla vauva on raskausappin mukaan Baby Björn-nuken kokoinen, mikä tuntuu minusta jotenkin tosi huvittavalta. Vauvan kuulo paranee päivä päivältä ja se tunnistaa jo selvästi perheenjäsenensä. Ihon alle kerääntyy rasvakudosta ja siitä tulee kokoajan enemmän pyöreä vauva jollainen se sitten on syntyessään. Vauvalla on jo myös melko selkeä päivärytmi, päivisin se on hereillä lyhyitä pätkiä ja aktiivisimmillaan se on iltaisin.

Jee, pahoinvointi tulee myös takaisin! Tai eihän se ole kokonaan loppunut, mutta näillä viikoilla istukan hormonituotanto taas muuttuu ja saattaa aiheuttaa monilla odottajilla pahoinvointia – kuten minulla.

RASKAUSVIIKKO 29
(28-28+6) – Raskauden viimeinen kolmannes alkaa! Närästys pahenee ja joudun vaihtamaan entistä tehokkaampaan lääkkeeseen. Myös allergia alkaa vaivata ja viihdynkin apteekissa pitkän tovin sopivia lääkkeitä, suihkeita ja silmätippoja tutkaillen. Käyn myös lääkärissä hakemassa matkaa varten lentotodistuksen. Siellä en kuitenkaan saa mitään uutta tietoa raskauden kulustani, sillä lääkäri vain tutkailee äitiyskorttiani ja kirjoittaa todistuksen.

Lapsilla on viimeinen viikko koulussa ja edessä on enää kesäloma ja sen jälkeen vauvakin syntyy! Kaikki tapaamani ihmiset päivittelevät sitä, miten kestän kuuman kesän. Tässä vaiheessa siinä ei ole mielestäni mitään kestämistä vaan on enneminkin helppoa kun voi pukeutua kevyesti eikä kokoajan tarvitse miettiä että mitä pistää päälle.

RASKAUSVIIKKO 30
(29-29+6) – Espanjaan! Viiden tunnin lentomatka menee suht hyvin. Istun keskipenkillä enkä meinaa saada käsiäni mahtumaan minnekään, sillä sylissä ne alkavat painamaan vatsaani. Myös nukkuminen alkaa olla sekä vatsan että ilmeisesti hormoonien takia hanakalaa. Keho alkaa valmistautua yöherätyksiin ja vatsan kanssa on vaikea löytää asentoa (ja vaihtaa sitä).

On lonkkakipua, selkäsärkyä, polvikipua, liitoskipuja… Hyvä syy vain makoilla altaalla tai katsella iltaisin sängyssä sarjoja.

Vauva reagoi kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon ja aurinkoa ottaessa se tuntuu usein korottelevan sitä kohti. Saan ensimmäistä kertaa taltioitua videolle kunnon alien-menot kun hän puskee vatsaa vasten. Tunnistan selvästi missä on pää ja kerran nappaan siitä vahingossa napakalla otteella kiinni.

Juuri ennen reissuun lähtöämme käyn myös pitkästä aikaa neuvolassa. Tuntuu että käyntejä on todella harvoin. Neuvolassa selviää että vauva on perätilassa ja stressaan asiaa aika paljonkin, vaikka tiedän että hänellä on vielä aikaa kääntyä. Mieleen muistuu yhdeksänvuoden takainen Kaapon odotus, ulkokäännösyritys sekä se miten päädyin lopulta sektioon. Nyt päätän että jos mahdollista, niin yritän synnyttää vauvan alakautta vaikka hän perätilassa olisikin.

Kaikki Raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20
RASKAUSVIIKOT 21-25
RASKAUSVIIKOT 26-30

Nyt saa oikein pinnistellä muistinystyröitä, jotta muistaisi millaista raskausaika oli yli kymmenen viikkoa sitten. Siis yli kymmenen, a-p-u-a! Sanotaan että aika menee raskauden puolivälin ihan hirvittävää vauhtia, enkä voisi olla enempää yhtä mieltä. Tavoitteenani olisi nyt kiriä tämä Raskausviikot-sarja kiinni ennen vauvan syntymää, mutta saas nyt nähdä, tänään nimittäin starttasi viikko 34 – eli viimeisiä viedään!

RASKAUSVIIKKO 21
(20-20+6) – Raskauskuukausi kuusi alkaa. Puolivälin ylitys on varmasti monelle eräänlainen virstanpylväs, kuten minullekin. Olo on päivä päivältä ”normaalimpi”, vaikka edelleen pahoinvointi vaivaa. Etovasta olosta huolimatta pystyn jo viettämään ihan normaalia elämää. Käyn kahviloissa ja jaksan jopa pyöriä muutamia tunteja kaupungilla. Tällä viikolla alkaa myös hillitön vihersmoothie-himo.

Vatsa alkaa olla jo aika iso, eikä kenellekkään jää enää epäselväksi että miksi. Minulle tarjotaan täydessä ratikassa paikkaa tai jos ei tarjota, niin pullistelen sitä kyllä itselleni vaadin. En tiedä onko se alkava kevät vai raskaushormoonit vai niiden yhdistelmä, mutta hullaannun pastellisiin ja pehmoisin sävyihin. Ennenkaikkea omaksi yllätyksekseni ostan harmaan ja vaaleanpunaisen paidan normaalin mustan sijasta.

Viikon viimeisenä päivänä meillä on myös rakenne-ultra. Vaikka olemme käyneet kuukautta aiemmin jo ylimääräisessä ultrassa selvittämässä vauvan sukupuolen, jännitän että onhan kaikki kuitenkin kunnossa. Jännittää myös että onko sukupuoli pysynyt samana. Kun kaikki rakenteet, sydän ja napanuran virtaukset on todettu normaaleiksi kätilö kysyy että haluammeko tietää sukupuolen ja pyytää meitä veikkaamaan. En uskalla sanoa mitään, mutta lopulta hän paljastaa että se selvästi sama kun edelliselläkin kerralla.

RASKAUSVIIKKO 22

(21-21+6) – Baarissa raskaana. Meidän lemppariklubimme täyttää 5-vuotta ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyn lähtemään käymään juhlissa. Jostain syystä kynnys mennä raskaana klubille on suuri. En yleensä mieti mitä muut minusta ajattelevat, mutta nyt pelkään pahekusuvia ja kummastelevia katseita. Juhlissa kukaan ei edes huomaa vatsaani, mutta lähdemme kotiin jo tunnin päästä. Kiva kuitenkin nähdä tuttuja ja huomata ettei minua ole unohdettu ja asiat ovat ennallaan puolenkin vuoden jälkeen.

Tällä viikolla vauva on yhtä pitkä kuin banaani ja painaa noin 400 grammaa. Jos vauva syntyisi, sillä olisi jo pienen pieni mahdollisuus selvitä tehohoidossa.

Viikonloppuna tehdään poikien kanssa retki Seurasaareen. Olen voinut koko raskauden niin huonosti ja ollut niin voimaton, että tämä on suuri saavutus ja osoitus siitä, että voimat alkavat oikeasti pikkuhiljaa palautua. On hurjaa miten paljon ja pitkään hyperemeesi vaikuttaa vielä pahimman akuutti-oksennusvaiheen jälkeen.

RASKAUSVIIKKO 23
(22-22+6) – Ensimmäiset potkut tuntuvat vatsan päältä. Olen välillä jopa vähän surrut edessä olevaa istukkaa,joka myös blokkaa suurimman osan vauvan liikkeistä. Eräänä iltana maatessamme sängyssä Osku pitää kättä vatsallani ja tuntee ensimmäisen kerran potkun. Miten ihanaa! Tämän jälkeen potkut voimistuvat päivä päivältä.

Neuvola tuntuu olevan todella harvoin (tämä on kolmas tavallinen käynti lääkärin ja ultrien lisäksi), mutta tällä viikolla se on taas ja tapaan ensimmäistä kertaa sen oikean terveydenhoitajani. Tähän asti kaikki ovat sanoneet ettei minun tarvitse mennä sokerirasitustestiin, sillä aiemmissa raskausksissakaan minulla ei ole ollut sen kanssa mitään häikkää. Kuitenkin uusi terveydenhoitaja määrää testiin sillä perusteella, että painoni on noussut viikossa 600g. Ärsyttää.

RASKAUSVIIKKO 24
(23-23+6) – Gaalaviikonloppu ja panadolia supistuksiin. Tällä viikolla joudun kesken kaupungilla asoiden hoitamisen käydä ostamassa särkylääkettä ja vettä, sillä vatsa kovettuu kokoajan niin pinkeäksi että kävely on hankalaa eikä minulla ole aikaa istua alas lepäämään. Onneksi näin kolmatta kertaa raskaana olevana tiedän jo etteivät kivuttomat supistukset ole vaaraksi – päinvastoin.

Suuntaamme blogiporukalla ensin yhdeksi yöksi kylpylähotelliin, jossa pääsen juomaan ihania alkoholittomia drinkkejä porealtaassa sekä mustaherukan lehdistä tehtyä kuohuviiniä. Aamulla tuntuu kun olisin krapulassa ihan vain pelkästä kahteentoista saakka valvomisesta.

Toiseksi yöksi tulemme Helsinkiin hotelliin, jossa valmistumme illan blogigaalaan. Osku on minua vastassa hotellilla. Olen aiemmin vitsaillut, että odotan sitten sängyllä olevan ruusunlehtiä ja hän siellä ruusu suussa – ja sen saan 😀 ! Yritän sinnitellä gaalan loppuun saakka mutta parasta oli kuitenkin telkkarin katsominen sen jälkeen hotellihuoneessa.

Tällä viikolla tapaan myös tulevan vauvamme kaksi nimikaimaa, yhden sukulaisen ja yhden koiran.

RASKAUSVIIKKO 25

(24-24+6) – Vatsa alkaa saada paljon erilaisia kommentteja, monet kauhistelevat miten suuri se on. Minusta vatsa on juuri täydellinen ja olen jollain tapaa hyvin ylpeä siitä. On kiva pukeutua sitä korostaen. Vaikka vatsa on jo suuri, sen kanssa on suht helppo olla ja nukkua.

Käyn kavereiden kanssa yön mökillä ja huomaan loukkaantuvan kauhean helposti melko pienistäkin jutuista. Olen tähän saakka ajatellut, ettei mielialani ole juurikaan heitelleet, mutta olen kyllä selvästi vieläkin herkempi. Meillä on myös Oskun fammun hautajaiset, jossa saan kun saankin pidäteltyä itkua lähes viime metreille saakka.

Vappu lähestyy ja teen simaa, sitäkin olen himoinnut aina silloin tällöin koko raskauden. Teen kerralla kahdeksan lirtaa (ja pois taisimme kaataa viisi-kuusi litraa).

Vauva kasvaa kohdussa hurjaa vauhtia ja potkut tuntuvat useammin ja useammin myös hyvin kovaa vatsan päältä. Myös kovat tai tutut äänet, kuten tulevien isoveljien puhe saa kohdussa aikaan liikettä. Huomaan myös että esimerkiksi kylmä appelsiinimehu saa vauvan joka kerta villiintymään. Ja sitä mehua meneekin päivässä puolisen litraa.

Kaikki Raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20
RASKAUSVIIKOT 21-25

En varsinaisesti elä raskaana ollessani elämäni parasta aikaa, jokaisessa raskaudessani minulla on ollut raju raskauspahoinvointi hyperemeesi sekä paljon kaikkea pientä muuta vaivaa. Viimeisintä raskausviikko-postausta tehdessäni aloin kuitenkin miettimään, että kuulostaakohan koko raskausaikanai ihan kamalan negatiiviselta? Helppoa tämä ei ole ollut, enkä tiedä pystynkö tähän enää koskaan uudestaan, mutta raskaana olemiseen ja uuden perheenjäsenen odottamiseen liittyy onneksi myös paljon kaikkea ihanaa.

Uudet tunteet puolisoa kohtaan

Kun raskaustestiin piirtyy kaksi viivaa se on samaan aikaan ihanaa, mutta myös pelottavaa, vaikka lapsi onkin hyvin toivottu. Viivojen piirtyessä myös tunteet toista kohtaan vahvistuvat entistä enemmän. On mieletöntä saada kokea yhdessä jotain niin ihmeellistä. Meistä kahdesta syntyy ihan uusi ihminen! Vaikka rakkaus toista kohtaan ennen raskaaksi tuloa on ollut jo vahva, eikä voisi kuvitella rakastavansa yhtään enempää täysiä, niin silti rakkaus syvenee entisestään.

Vauvan liikkeet

Yksi ihanimmista jutuista raskaanaolossa on varmasti vauvan liikkeiden tunteminen. Ne alkavat pienestä kuplinnasta ja hipaisuista. On todella maaginen heti tuntea ne ensimmistä kertaa. Sen muistaa aina. Raskauden edetessä liikkeet, potkut, lyöynnit ja möngertäminen vahvistuvat ja pian vauva monottaakin vatsaa vasten makoilevaa puolisoa ihan kunnolla naamaan. Kun vauva kasvaa, voi itsekin mahan päältä tuntea että onko kyseessä vauvan kantapää tai peppu. Jo vatsassa olevan vauvan kanssa pystyy kommunoikoimaan, se usein potkaisee takaisin kun sitä painaa omalla kädellä tai se innostuu kun itse syö tai juo jotain sen herkkua (meillä appelsiinimehua).

Hehku

Sanotaan että raskaanaoleva nainen hehkuu ja on usein kauneimmillaan. Aina se ei itsestään siltä tunnu, mutta totta se on. Kun verenkierto lisääntyy, myös kasvojen iho tulee tasaisemmaksi ja heleämmäksi. Hiukset ovat hyväkuntoiset ja kynnet kasvavat megavauhtia. Itseäni ainakin hymyilyttää paljon ja mikäs onkaan sen kauniimpaa.

Erikoishuomiointi

Okei, välillä ratikassa on ollut tilanteita että olen joutunut katsomaan pahasti ihmisiä jotka rynnivät ohitseni ”inva”paikoille ja välillä olen joutunut pyytämään itse istumapaikkaa – mutta monesti minulle ollaan täydessä ratikassa myös tarjottu heti paikka kun olen sisään taapertanut. Usein en kaipaa mitään erikoiskohtelua, mutta onhan se kiva että tilani huomioidaan – pian kuitenkin kaikki unohtavat minut ja keskittyvät vain vauvaan. Raskaana ollessa saa myös paljon asioita anteeksi, jos ei vaikka jaksa siivota tai syö toisen suklaat. Olen myös päätynyt tilanteeseen, jossa pysähdyin äkisti keskelle tietä solmimaan kengännauhaani enkä huomannut takaani ajavaa pyörää, lopulta hän oli kuitenkin se joka pyysi minulta anteeksi, ihan vain koska minä olin raskaana.

Kasvava vatsa

Vaikka etenkin loppuvaiheessa vatsa on tiellä ja aiheuttaa aika paljon kipujakin, on se vaan niin ihana. Välillä sitä tuntee itsensä ihan kamalan isoksi, eikä muiden kommentointi auta asiaa, mutta silti kannan kasvavan vastani suurella ylpeydellä sitä mielummin korosten kun peitellen. Vatsaa on ihana silitellä ja itse huomaan vähän välilä pitäväni käsiä sen päällä. Etenkin loppuvaiheessa vatsa toimii loistavasti myös alustana vaikkapa lautaselle – kuinka kätevää! Vaikka ei aina siltä tuntuisi, niin tätä tulee todella ikävä.

Mitkä asiat teidän mielestänne raskaanaollessa ovat niitä ihanempia ja parhaimpia? Kuulostaako oma listani yhtään tutulta?

Kiitos kuvista ihana Osku <3

RASKAUSVIIKKO 15
(14-14+6) – Toinen kolmannes alkaa! Tämän ajan raskaudesta kerrotaan olevan energistä aikaa, jolloin pahoinvointi on useimmilla lakannut, eikä vatsa vielä ole niin suuri että se haittaisi menoa. Allkirjoitan tämä osittain. Kuin ihmeen kaupalla pahoinvointini pysyy edelleen kurissa. Pieni etova olo on edelleen, mutten enää oksenna enää päivittäin. Ihan uskomatonta, sillä odotin rajun pahoinvoinnin kestävän vielä useamman viikon – kuten edellisissä raskauksissa. En kuitenkaan pysty iloitsemaan vielä kohentuneesta olostani, vaan pelkään kokoajan milloin raju oksentamiinen taas palaa.

Lähdemme hiihtolomareissulle ja haen apteekista varmuudeksi matkapahoinvointilääkettä. Vatsa pyöristyy eikä muutamaa päivää aiemmin ostettu takki mahdukaan kunnolla kiinni toppahousujen kanssa. Viikko Tahkolla on ihana, mutta samaan aikaan ihan järjettömän raskas. Kaikki muut ovat mäessä ja minä hengailen mukana minkä pystyn. Pakkanen on ihan liikaa minulle ja joudun pakkautumaan useiden vaatekerrosten alle. Olo on tukala, vaatteet puristavat enkä pysty liikkumaan kunnolla. Yhtenä päivinä olen niin väsynyt, kylmissäni sekä stresseissä tekemättömistä töistä että pelkään vaipuvani masennukseen. Olen ihan loppu. Voimat ovat edelleen kateissa, vaikka pahoinvointi on jo väistynyt, tätä on vaikea niin itse kun muidenkin välillä vielä ymmärtää.

RASKAUSVIIKKO 16
(15-15+6) – Palaamme hiihtolomareissulta kotiin ja sen raskaudesta huolimatta olen tosi iloinen että lähdimme. En kuitenkaan suostu lähtemään seuraavalla viikolla enää uudestaan.

Pahoinvointi pysyy edelleen aika samana, välillä oksettaa enemmän, välillä vähemmän, mutta oksennan onneksi enää hyvin harvoin. Keskiraksuaden energisyys on edelleen vähän kateissa ja onkin ihana ottaa muutama päivä vain ihan iisisti ilman lapsia muutama päivä.

Näillä viikoilla vauva painaa noin sata grammaa on kymmenisen senttiä pitkä. Liikkeet tuntuvat edelleen satunnaisesti, yleensä sängyssään selällään maaten hyvin hilaisena kutituksena ja kuplintana. Kaikki osat alkavat olla paikallaan ja vauva näyttää ihan minikokoiseselta ihmiseltä.

RASKAUSVIIKKO 17
(16-16+6) – Käyn kylässä ystäväni luona jonka lastettu aika on kuukauden päästä. Tuntuu että itselläni on vielä ikuisuus samaan. On kiva jutella vauva -ja synnytysjuttuja jonkun läheisen kanssa. Olen tarkoituksella jutellut raskaudestani muuten vähemmän, etenkin lapsettomille kavereilleni. En halua että he kyllästyvät vauvahömpötyksiini ja ajattelevat etten ehkä enää olekaan se sama vanha Minttu, mitä ennen raskautta olin.

Saan uudeksi raskausoireeksi nenäverenvuodon. Raskaana ollessa verimäärä lisääntyy ja tämä on yleinen vaiva, vaikkakin minulle ihan uusi. Minulta ei ole ikinä ennen tullut verta nenästä. Onneksi sitä ei valu aivan valtoimenaan, kuten jollain, mutta herään useana aamuna tippa nenän alla ja niistäessä sitä tulee enemmän.

Tällä viikolla koen myös raskauteni ensimmäisen sympatia-krapulan. Osku käy kavereiden kanssa ulkona, ja vaikka minä nukun koko yön omassa sängyssä, olen seuraavana aamuna aivan yhtä huonona kun hänkin. Tavallaan aika ihana vain maata koko päivä sängyssä välillä torkkuen, välillä leffaa katsoen ja pizzaa syöden. Vanhat kunnon ajat tulevat mieleen!

RASKAUSVIIKKO 18
(17-17+6) – Alan voimaan entistä paremmin (tai sitten alan vain olemaan niin turta ainaiselle kuvotukselle)  ja uskallaudun jo vähän pidemmille kävelyille. Kaiken alkuraskauden oksentamisen ja sängyssä makaamisen jälkeen vasta nyt alkaa tuntua, että yleiskunto alkaa palautua normaaliksi. Kävely tekee hyvää, mutta samaan aikaan alan kärsimään välillä hyvinkin kivuliaista alavatsakivuista.

Kun liikkeitäkin tuntee edelleen aika satunneisesti ja kivut ovat välillä niin kovia, niin päätän käydä varmuudeksi avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänäänet. Eksyn samalla keskuspuistoon (toka kerta tällä viikolla) ja tulen tehneeksi monen kilometrin lenkin. Neuvolassa sydänäänet kuuluvat hyvin, mutta saan varmuudeksi lähetteen pissatestiin.

Arvelen itsekin kyseessä olevan vain kohdun kasvukivut, mutta en muista aiemmista raskauksista että ne olisivat ihan näin kovia tai etenkään että niitä olisi enää tässä vaiheessa raskautta. Osaan tunnistaa kuitenki että kysessä eivät ole supistukset, joten jatkan jokapäiväisiä kävelylenkkejäni.

Myöhemmin viikolla käyn myös sokeroinnissa ja ai hitto että se sattuu. Muistan tämän myös edellisistä raskauksista, mutta en sitten kuitenkaan. Raskaana ollessa sokeroinnissa käynti on KAMALAA TUSKAA. Myös mustelmia syntyy paljon herkemmin ja turvotus kestää seuraavaan päivään saakka.

Minulla on myös lääkärineuvola, mutta se on aika tyhjän kanssa. Ei siis eroa mitenkään neuvolasta, sillä sisätutkimusta ei tehdä kun en sitä erikseen halua. Lääkäri on ikäiseni vähän ujohko ja kiusaantuneen oloinen mies, joten en siksi halua. Lääkäri on sitä mieltä että vastakipuni jotuvat ummetuksesta. Alavatsakipujen lisäksi minulla on välillä kovaa pitävää kipua rinnoissani. Järkeilen kuitenkin että se johtuu syksyisestä leikkauksesta ja siitä että nyt raskauden myötä niissä tapahtuu taas muutoksia. Tästä unohdan mainita kokonaan.

RASKAUSVIIKKO 19
(18-18+6) – Käydään ylimääräisessä ultrassa jossa saadaan tietää vauvan sukupuoli. Itsellekin yllätyksenä päätetään pitää se vielä salaisuutena. Koko raskaus konkretisoituu yhtäkkiä paljon paremmin – meille oikeasti tulee ihan oikea vauva! Lähden heti innoissani kirppikselle, mutta harmikseni tarjonta on tosi huonoa.

Samalla kiihtyy myös pesänrakennusvietti. Olen jo harmstrannut jo jonkin verran vauvanvaatteita, mutta tällä viikolla alan tekemään suurempia suunnitelmia esimerkiksi vauvan tulevasta sängystä. Kerään pois myös ison kasan omia vaatteitani, joihin en tule mahtumaan seuraavaan vuoteen. Osa menee suoraan kirppiskassiin.

Paha olo pysyy edelleen melko hyvin kurissa, välillä on pahempia hetkiä mutta oksennan enää harvoin. Uskallaudun erääseen iltatapahtumaan (jossa syön myös palan lohisushia) ja minulle tulee siellä yhtäkkiä ihan hirveän huono -ja pyörryttävä olo. Onneksi pääsen ajoissa ulos ja oloni kohenee.

Tuntuu että edelleen minun on tosi vaikea lähteä minnekään, vaikka tahtoisin. Olisi ihana laittautua ja nähdä kavereita, mutta pelkkä kylppärissä seisominen ja meikkaaminen tuntuu liian työläältä. Kasvava vatsa on ihana, mutta tuntuu ettei minulla ole mitään kivoja siistejä vaatteita jotka sopisivat. Joten on helpompi jäädä vain kotiin.

RASKAUSVIIKKO 20
(19-19+6) – Puoliväli häämöttää! Ihan pian raskaudesta on kulunut jo puolet (sillä oletuksella ettei vauva synny ennen laskettua aikaa). Vatsa on jo ihanan iso!

Käydään poikien kanssa Kookengän kuvauksissa ja jaksan hyvin koko päivän. Tuntuu hullulta että muutama kuukausi aiemmin samoisissa kuvauksissa vatsaani ei vielä näkynyt ja että voin silloin tosi huonosti ja oksentelin milloin minnekin.

Alavatsakivut jatkuvat ja herään jopa muutamana yönä kovaan kipuun.Osku on laskettelureissulla. Eräänä aamuna en tunne vauvan liikkeitä millään. Juon mehua ja istun hiljaa sohvalla, mutta mitään ei kuulu. Tässä raskaudessa minulla on istukkaedessä, joten liikkeitä on vaikeampi havaita. Alan mennä paniikkiin ja itkeskelen lapsilta salaa.

Googlailen myöhäisen keskenmenon oireita ja olen ihan varma että olen tappanut vauvani edellisviikon sushipalalla. En uskalla soittaa päivistykseen, sillä sinne meneminen ja vauvan siellä kuolleeksi toteaminen olisi lopullista. Nyt minulla on vielä pieni toivo. Minusta tuntuu surullisesta, että vielä tällä viikolla vauvan kuolemaa kutsuttaisiin keskenmenoksi ja vasta ensi viikolla kohtukouolemaksi. Eli vaikka joutuisin nyt synnyttämään kuolleen lapseni kyseessä olisi keskenmeno, eikä vauvaa esimerkiksi voisi haudata.

Saan paikallisesta kirppisryhmästä ostettua kotidopplerin ja saan sillä vauvan sydänäänet kuulumaan heti. Tunnen myös liikkeet. En oikein tiedä mistä paniikkini johtui. Ehkä vastakivut, huonosti nukutut yöt ja viikko ilman Oskua aiheuttivat yhdessä epävarman fiiliksen.

Raskaudessa, kaikista pahoinvoinneista ja kolotuksista huolimatta, pahin ehkä onkin huoli ja epävarmuus. Vauva on jo ihan pienenä jo niin kovin rakas ja tunne vain voimistuu päivä päivältä. Kaikki on myös niin haavoittuvaa, mitä vain voi sattua ja se on todella hermoja raastavaa. Useasti ikävät ajatukset saa karkoitettua pois, mutta välillä synkät pelot valtaavat mielen.

Raskaus ei todellakaan ole helppoa myöskään henkisesti, eikä se huoli todellakaan katoa minnekään vauvan syntymän jälkeen. Silti, tässä sitä ollaan kolmatta kertaa!

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20

Heti kun sain tietää olevani raskaana, minulle tuli hirveä tarve kaivaa netistä kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin, tämän ollessani jo kolmas raskauteni, kaikki oli jo melko tuttua ja selvää. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt tiedonjanoani, vaan latasin puhelimeen kaikki mahdolliset raskausappit ja laskurit sekä yritin etsiä netistä blogikirjoituksia alkuraskauden fiiliksistä. Ihan vaan, koska tahdoin itsekin päästä siihen raskauskuplaan sisään.

Juliaihmisen blogista löysin kivat omakohtaiset kokemukset jokaiselta raskausviikolta erikseen ja se tuntui myös sellaiselta jutulta jonka itse tahtoisin omalla tavallani blogiini toteuttaa. Samalla kun nämä postaukset tarjoavat tietoa sitä samalla tavalla janoaville, toimii tämä myös kivana raskausajan päiväkirjana itselleni. Näihin on varmasti kiva palata joskus myöhemminkin muistelemaan.

Nille joille raskausviikot eivät ole ihan tuttu käsite, kerron lyhyesti. Raskaus lasketaan alkaneeksi viimeisistä kuukautisista, vaikkakin lapsi saa alkunsa vasta noin toisen raskausviikon tienoilla. Raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa, mutta useinmiten täysiaikaiset lapset syntyvät siinä 38-42 viikkojen aikana. Raskaus merkitään viikoin ja päivin, esimerkiksi rv 10+2.  Jotta tämä olisi mahdollisimman epäselvää, sanotaan että vaikkapa tuolla rv 10+2 oleva on jo 11. viikolla raskaana. Ja rv on siis lyhenne raskausviikosta.

RASKAUSVIIKOT 1-4
(0-3+6) – Vietin ensimmäiset puolitoista viikkoa lasten kanssa Thaimaassa ja reissun päällä vauvakuume kasvoi kasvamistaan. Soittelimme Oskun kanssa facetimella ja sovimme ettemme enää lykkäisi lastenhankintaa.

Kotona Suomessa vietimme kavereiden kanssa pikkujouluja ja päätin varmuudeksi, että tämä jää viimeiseksi juhlinnaksi ennen seuraavia kuukautisia. Kutenkin itsenäisyyspäivänjuhlissa rv 3+6 (mitä en toki silloin tiennyt) ilmainen skumppa virtasi ja siitä oli lopulta vähän liian vaikea kieltäytyä. Omatunto toki soimasi silloin ja soimaa välillä edelleen, mutta yritän järkeillä sen niin että siinä vaiheessa lapsi vielä elää ruskuaispussista, eikä hänellä ole verenkirtoa, joten yhden illan juhlahumu ei todennäköisesti aiheuta mitään haittaa näin varhaisessa vaiheessa.

RASKAUSVIIKKO 5
(4-4+6) – Kahden edellisen raskauden aikana olen tullut todella tietoiseksi oman kehoni toiminnasta, jälkikäteen mietittynä olen ihan varma että tunsin alkion kiinnittymisen. Tällä viikolla siis hedelmöittynyt munasolu löysi muutaman päivän matkaamisen jälkeen tiensä munanjohtimesta kohtuun, jonne se kiinnittyi ja alkoi kasvaamaan heti hurjalla vauhdilla. Heti kiinnittymisen jälkeen alkaa myös hCH-hormoonin tuotanto, jonka avulla myös raskaus selvitetään. Useimmat raskaustestit näyttävät raskauden jo tässä vaiheessa, kuten meillä kun tein testin viikolla 4+2.

Koko viikon alavatsalla oli pientä kuukautiskipumaista tunnetta, samoin tissit olivat normaalia kipeämmät. Muuten olo oli melko normaali, mitä nyt tunteet heittelivät laidasta laitaan, mutta se johtui hormonien lisäksi varmasti ihan vain uudesta ja jännittävästä elämäntilanteesta. Flunssa ja kova yskä vaivasivat, enkä tietenkään voinut enää ottaa yskänlääkettä.

Varaan itselleni ensimmäisen ajan neuvolaan reilun kuukauden päähän, löydämme vihdoin myös uuden kodin ja näen jo itseni siellä kärräilemässä vauvaa. Haluaisin kertoa jo koko maailmalle, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että tätä täytyy vielä vaalia. Haluan myös kertoa lähimmille kasvokkain.

RASKAUSVIIKKO 6
(5-5+6) – Voin viikon alussa edelleen flunssaa ja pientä kuukautiskipumaista tunnetta lukuunottamatta itseni ihan normaaliksi. On hullua ajatella että olen raskaana, sillä mitään oireita ei ole.. vielä. Matkaamme Espanjaan ja huomaan olevani jatkuvasti ihan jäässä sekä ramppaamassa vessaan. Lisääntynyt progesteroni hormoni rentouttaa, joka siis tuntuu niin väsymyksenä kun tihentyneenä pissahätänä, se nimittäin rentouttaa myös virtsaputkea. Voin kertoa että kova yskä ja rentoutunut virtsaputki – aika mummomainen yhdistelmä… Oli meinaa Tenoille tarvetta.

Kuukautiskipu alavatsalla vaikutti myös siihen, että joka vessakäynnin yhteydessä olin varma että raskaus on mennyt kesken. Laskin aina vähän pelonsekaisin tuntein housut alas ja odotin näkeväni verta. Onneksi joka kerta sain myös huokaista helpotuksesta.

5+6 muistiinpanoissani lukee näin: väsyttää, kylmä, väsyttää, pissahätä, väsyttää, kylmä, pissahätä (vituttaa), väsyttää. Alavatsalla jomottaa ja nopeat liikkeet vihlaisevat. 

Tällä viikolla vauva alkaa muistuttaa muodoltaan jo vähän ihmistä (tai katkarapua), sillä on selkeä pää ja vartalo. Vauva on unikonsiemmen kokoinen ja sen sydän alkaa lyödä . Aika uskomatonta että nyt jo vauvan leuka ja suu alkavat kehittymään ja molempiin leukoihin muodostuu pikkuruiset hammasaiheet. Myös kasvoissa voi erottaa (mikroskoopilla) silät, suun ja nenän.

On ihana nähdä miten etenkin Kaapo hoivaa Espanjassa asuvia pieniä serkuksiaan sekä koiria. Hän kysyy lähes päivittäin että milloin voisi saada pikkusisaruksen. Olemme kuitenkin päättäneet ettemme kerro vielä lapsille, emme halua että he joutuvat kokeman surun ja menetyksen jos rakaus meneekin alussa kesken.

RASKAUSVIIKKO 7
(6-6+6) – Pahoinvointi alkoi. Tätä osasin odottaa, vaikka toivoin ettei tämä raskaus olisi samanlainen kun edelliset. Elviksen raskaudessa pahoinvointi alkoi jo heti viikolla 4, joten minulla oli pieni toivo ettei tässä sitä tulisi ollenkaan. Pahoinvointi alkoi kuitenkin ihan hetkessä ja seuraavana päivänä oksensinkin jo ensimmäisen kerran. Muistiinpanojen mukaan jatkuva pissaaminen sentään helpotti jo nyt vähän.

On joulu ja himoitsen kaikkea kiellettyä kuten graavilohta, mätiä ja viiniä. Pahoinvointia helpottaa hieman jatkuva syöminen. Croissanteilla ja paahtoleivän avulla jaksan jotenkuten.

Tällä viikolla alkion ja sen sykkivän sydämen voi jo havaita ultaäänellä ja vauva on pienen appelsiinin siemenen kokoinen. Alkion kädet ja jalat alkavat muodostumaan, samoin kun sisäelimet, keuhkot ja suolisto.

RASKAUSVIIKKO 8
(7-7+6) – Palaamme reissusta kotiin ja meillä on viikko aikaa muuttaa uuten kotiimme. Tahtoisin käydä varhaisultrassa, mutta en pakkaamisen ja pahoinvoinnin takia ehdi. Kahvin haju ällöttää, paistetun ruoan haju ällöttää, oikeastaan kaikki ällöttää. Kun pelkästään mietin uunin hajua, saa se minut yökkäilemään. Oksennan jo monta kertaa päivässä.

En uskalla lähteä kavereiden uudenvuoden bileisiin, sillä tuntemattomien humalaisten ihmisten näkeminen ei juurikaan kiinnosta, pelkään etten pääse ajoissa vessaan oksentamaan ja väsymyskin painaa aikalailla. Joten päädymme viettämään vuodenvaihdetta ihan kaksistaan.

Pahoinvointi alkaa olla todella voimakasta, eli pakkasin ja oksensin, pakkasin ja oksensin, pakkasin, makasin lattialla ja oksensin. Vähintään tunnin välein lensi laatta ja tiesin jo itse, että kyseessä (kutenkin aiemmissakin rakauksissani) oli Hyperemeesi – eli hyvin raju raskauspahoinvointi. Fiksuna olisin mennyt jo tässä vaiheesa sairaalaan tippaan, mutta muuton takia en voinut – vaan pakotin itseni syömään ja juomaan, vaikka se tarkoittikin sitä että oksensin vielä enemmän.

Huonovointisuuteni takia kerroimme tulevasta vauvasta tällä viikolla myös aika monelle kaverille, tai niille jotka olivat auttamassa muutossa. Oli helpottavaa ettei asiaa ja oloa tarvinnut peitellä, jonka lisäksi minun ei tietenkään annettu kantaa mitään – sekin oli ihan kivaa.

Tällä viikolla alkio on noin mansikan kokoinen ja se alkaa muistuttaa entistä enemmän ihmistä pyäristyneensä päänsä kanssa. Myös vauvan sydän on nyt valmis.

Oksentamisesta huolimatta ruokahalu on silti tallessa. Kun saan päähäni että haluan jotain tiettyä ruokaa, minun on saatava sitä HETI. Vatsa kurnii pahemmin kuin koskaan. Ruokahimot vaihtuvat sitä mukaan kun olen niitä tarpeeksi oksentanut. Tämän viikon jälkeen hampurilaiset, ranskalaiset, croissantit, salaatti ja vihreät omenat on ainakin pannassa.

Oma alkuraskauteni ei tosiaan ole ollut mitään hehkeää, mutta oman käsitykseni mukaan ei se ole sitä kovinkaan monelle muulekkaan. Henkisesti tämä aika on myös raskasta keskenmenoriskin ja siitä syntyvän pelon ja epävarmuuden takia. Useimmat raskaudet kun menevät kesken ennen raskauviikkoa 12. Siksi myös monet salaavat raskautensa siihen saakka. Mutta kerron näistä myöhemmistä viikosta lisää sitten seuraavassa osassa.

Laittakaa toki myös jotain kysymyksiä tai kommentteja, jos tästä sellaisia heräsi tai tahtoisitte seuraavavassa osassa kuulla jotain tiettyä.

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14