Heti kun sain tietää olevani raskaana, minulle tuli hirveä tarve kaivaa netistä kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin, tämän ollessani jo kolmas raskauteni, kaikki oli jo melko tuttua ja selvää. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt tiedonjanoani, vaan latasin puhelimeen kaikki mahdolliset raskausappit ja laskurit sekä yritin etsiä netistä blogikirjoituksia alkuraskauden fiiliksistä. Ihan vaan, koska tahdoin itsekin päästä siihen raskauskuplaan sisään.

Juliaihmisen blogista löysin kivat omakohtaiset kokemukset jokaiselta raskausviikolta erikseen ja se tuntui myös sellaiselta jutulta jonka itse tahtoisin omalla tavallani blogiini toteuttaa. Samalla kun nämä postaukset tarjoavat tietoa sitä samalla tavalla janoaville, toimii tämä myös kivana raskausajan päiväkirjana itselleni. Näihin on varmasti kiva palata joskus myöhemminkin muistelemaan.

Nille joille raskausviikot eivät ole ihan tuttu käsite, kerron lyhyesti. Raskaus lasketaan alkaneeksi viimeisistä kuukautisista, vaikkakin lapsi saa alkunsa vasta noin toisen raskausviikon tienoilla. Raskaus kestää keskimäärin 40 viikkoa, mutta useinmiten täysiaikaiset lapset syntyvät siinä 38-42 viikkojen aikana. Raskaus merkitään viikoin ja päivin, esimerkiksi rv 10+2.  Jotta tämä olisi mahdollisimman epäselvää, sanotaan että vaikkapa tuolla rv 10+2 oleva on jo 11. viikolla raskaana. Ja rv on siis lyhenne raskausviikosta.

RASKAUSVIIKOT 1-4
(0-3+6) – Vietin ensimmäiset puolitoista viikkoa lasten kanssa Thaimaassa ja reissun päällä vauvakuume kasvoi kasvamistaan. Soittelimme Oskun kanssa facetimella ja sovimme ettemme enää lykkäisi lastenhankintaa.

Kotona Suomessa vietimme kavereiden kanssa pikkujouluja ja päätin varmuudeksi, että tämä jää viimeiseksi juhlinnaksi ennen seuraavia kuukautisia. Kutenkin itsenäisyyspäivänjuhlissa rv 3+6 (mitä en toki silloin tiennyt) ilmainen skumppa virtasi ja siitä oli lopulta vähän liian vaikea kieltäytyä. Omatunto toki soimasi silloin ja soimaa välillä edelleen, mutta yritän järkeillä sen niin että siinä vaiheessa lapsi vielä elää ruskuaispussista, eikä hänellä ole verenkirtoa, joten yhden illan juhlahumu ei todennäköisesti aiheuta mitään haittaa näin varhaisessa vaiheessa.

RASKAUSVIIKKO 5
(4-4+6) – Kahden edellisen raskauden aikana olen tullut todella tietoiseksi oman kehoni toiminnasta, jälkikäteen mietittynä olen ihan varma että tunsin alkion kiinnittymisen. Tällä viikolla siis hedelmöittynyt munasolu löysi muutaman päivän matkaamisen jälkeen tiensä munanjohtimesta kohtuun, jonne se kiinnittyi ja alkoi kasvaamaan heti hurjalla vauhdilla. Heti kiinnittymisen jälkeen alkaa myös hCH-hormoonin tuotanto, jonka avulla myös raskaus selvitetään. Useimmat raskaustestit näyttävät raskauden jo tässä vaiheessa, kuten meillä kun tein testin viikolla 4+2.

Koko viikon alavatsalla oli pientä kuukautiskipumaista tunnetta, samoin tissit olivat normaalia kipeämmät. Muuten olo oli melko normaali, mitä nyt tunteet heittelivät laidasta laitaan, mutta se johtui hormonien lisäksi varmasti ihan vain uudesta ja jännittävästä elämäntilanteesta. Flunssa ja kova yskä vaivasivat, enkä tietenkään voinut enää ottaa yskänlääkettä.

Varaan itselleni ensimmäisen ajan neuvolaan reilun kuukauden päähän, löydämme vihdoin myös uuden kodin ja näen jo itseni siellä kärräilemässä vauvaa. Haluaisin kertoa jo koko maailmalle, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että tätä täytyy vielä vaalia. Haluan myös kertoa lähimmille kasvokkain.

RASKAUSVIIKKO 6
(5-5+6) – Voin viikon alussa edelleen flunssaa ja pientä kuukautiskipumaista tunnetta lukuunottamatta itseni ihan normaaliksi. On hullua ajatella että olen raskaana, sillä mitään oireita ei ole.. vielä. Matkaamme Espanjaan ja huomaan olevani jatkuvasti ihan jäässä sekä ramppaamassa vessaan. Lisääntynyt progesteroni hormoni rentouttaa, joka siis tuntuu niin väsymyksenä kun tihentyneenä pissahätänä, se nimittäin rentouttaa myös virtsaputkea. Voin kertoa että kova yskä ja rentoutunut virtsaputki – aika mummomainen yhdistelmä… Oli meinaa Tenoille tarvetta.

Kuukautiskipu alavatsalla vaikutti myös siihen, että joka vessakäynnin yhteydessä olin varma että raskaus on mennyt kesken. Laskin aina vähän pelonsekaisin tuntein housut alas ja odotin näkeväni verta. Onneksi joka kerta sain myös huokaista helpotuksesta.

5+6 muistiinpanoissani lukee näin: väsyttää, kylmä, väsyttää, pissahätä, väsyttää, kylmä, pissahätä (vituttaa), väsyttää. Alavatsalla jomottaa ja nopeat liikkeet vihlaisevat. 

Tällä viikolla vauva alkaa muistuttaa muodoltaan jo vähän ihmistä (tai katkarapua), sillä on selkeä pää ja vartalo. Vauva on unikonsiemmen kokoinen ja sen sydän alkaa lyödä . Aika uskomatonta että nyt jo vauvan leuka ja suu alkavat kehittymään ja molempiin leukoihin muodostuu pikkuruiset hammasaiheet. Myös kasvoissa voi erottaa (mikroskoopilla) silät, suun ja nenän.

On ihana nähdä miten etenkin Kaapo hoivaa Espanjassa asuvia pieniä serkuksiaan sekä koiria. Hän kysyy lähes päivittäin että milloin voisi saada pikkusisaruksen. Olemme kuitenkin päättäneet ettemme kerro vielä lapsille, emme halua että he joutuvat kokeman surun ja menetyksen jos rakaus meneekin alussa kesken.

RASKAUSVIIKKO 7
(6-6+6) – Pahoinvointi alkoi. Tätä osasin odottaa, vaikka toivoin ettei tämä raskaus olisi samanlainen kun edelliset. Elviksen raskaudessa pahoinvointi alkoi jo heti viikolla 4, joten minulla oli pieni toivo ettei tässä sitä tulisi ollenkaan. Pahoinvointi alkoi kuitenkin ihan hetkessä ja seuraavana päivänä oksensinkin jo ensimmäisen kerran. Muistiinpanojen mukaan jatkuva pissaaminen sentään helpotti jo nyt vähän.

On joulu ja himoitsen kaikkea kiellettyä kuten graavilohta, mätiä ja viiniä. Pahoinvointia helpottaa hieman jatkuva syöminen. Croissanteilla ja paahtoleivän avulla jaksan jotenkuten.

Tällä viikolla alkion ja sen sykkivän sydämen voi jo havaita ultaäänellä ja vauva on pienen appelsiinin siemenen kokoinen. Alkion kädet ja jalat alkavat muodostumaan, samoin kun sisäelimet, keuhkot ja suolisto.

RASKAUSVIIKKO 8
(7-7+6) – Palaamme reissusta kotiin ja meillä on viikko aikaa muuttaa uuten kotiimme. Tahtoisin käydä varhaisultrassa, mutta en pakkaamisen ja pahoinvoinnin takia ehdi. Kahvin haju ällöttää, paistetun ruoan haju ällöttää, oikeastaan kaikki ällöttää. Kun pelkästään mietin uunin hajua, saa se minut yökkäilemään. Oksennan jo monta kertaa päivässä.

En uskalla lähteä kavereiden uudenvuoden bileisiin, sillä tuntemattomien humalaisten ihmisten näkeminen ei juurikaan kiinnosta, pelkään etten pääse ajoissa vessaan oksentamaan ja väsymyskin painaa aikalailla. Joten päädymme viettämään vuodenvaihdetta ihan kaksistaan.

Pahoinvointi alkaa olla todella voimakasta, eli pakkasin ja oksensin, pakkasin ja oksensin, pakkasin, makasin lattialla ja oksensin. Vähintään tunnin välein lensi laatta ja tiesin jo itse, että kyseessä (kutenkin aiemmissakin rakauksissani) oli Hyperemeesi – eli hyvin raju raskauspahoinvointi. Fiksuna olisin mennyt jo tässä vaiheesa sairaalaan tippaan, mutta muuton takia en voinut – vaan pakotin itseni syömään ja juomaan, vaikka se tarkoittikin sitä että oksensin vielä enemmän.

Huonovointisuuteni takia kerroimme tulevasta vauvasta tällä viikolla myös aika monelle kaverille, tai niille jotka olivat auttamassa muutossa. Oli helpottavaa ettei asiaa ja oloa tarvinnut peitellä, jonka lisäksi minun ei tietenkään annettu kantaa mitään – sekin oli ihan kivaa.

Tällä viikolla alkio on noin mansikan kokoinen ja se alkaa muistuttaa entistä enemmän ihmistä pyäristyneensä päänsä kanssa. Myös vauvan sydän on nyt valmis.

Oksentamisesta huolimatta ruokahalu on silti tallessa. Kun saan päähäni että haluan jotain tiettyä ruokaa, minun on saatava sitä HETI. Vatsa kurnii pahemmin kuin koskaan. Ruokahimot vaihtuvat sitä mukaan kun olen niitä tarpeeksi oksentanut. Tämän viikon jälkeen hampurilaiset, ranskalaiset, croissantit, salaatti ja vihreät omenat on ainakin pannassa.

Oma alkuraskauteni ei tosiaan ole ollut mitään hehkeää, mutta oman käsitykseni mukaan ei se ole sitä kovinkaan monelle muulekkaan. Henkisesti tämä aika on myös raskasta keskenmenoriskin ja siitä syntyvän pelon ja epävarmuuden takia. Useimmat raskaudet kun menevät kesken ennen raskauviikkoa 12. Siksi myös monet salaavat raskautensa siihen saakka. Mutta kerron näistä myöhemmistä viikosta lisää sitten seuraavassa osassa.

Laittakaa toki myös jotain kysymyksiä tai kommentteja, jos tästä sellaisia heräsi tai tahtoisitte seuraavavassa osassa kuulla jotain tiettyä.

Kaikki raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14

Muutamaa päivää ennen raskaustestin tekoa Osku vitsiaili että olekohan raskaana, kun himoitsin kaupassa ihan ihmeellisiä juttuja. Olin itse aivan varma etten voisi olla, olihan lääkäri sanonut että tässä voi kestää pitkään ja olimme vasta ihan hiljattaen jättäneet ehkäisyn pois. En halunnut luoda itselleni yhtään liikoja toivonkipinöitä sen suhteen, että vauvasta kuuluisi vielä moneen kuukauteen mitään.

Luulin myöskin etteivät kuukautiseni olleet vielä edes myöhässä, sillä olin unohtanut että ne olivat alkaneet viime kuussa muutamaa päivää aikaisemmin. Kaiken piti olla siis ihan normaalisti.

Lauantaina 9.12 lähdin käymään aamusta kaupungilla hoitamassa yhtä työasiaa. Ratikassa matkalla keskustaan minulle tuli tosi outo huimaava olo. Sen jälkeen vatsani kiljui minulle että RUOKAA, NYT HETI! Jäin ratikasta ulos ja menin syömään lähimpään kahvilaan. Tämä oli vähän erikoista, sillä pystyn yleensä olla syömättä pitkiäkin aikoja.

Kahvilassa istuin ikkunapöydässä ja katselin ohi käveleviä ihmisiä. Raskaana olevia naisia, rattaita työntäviä naisia – joka kerta mieleeni hiipi Oskun heitto siitä, että olisiko raskaana. Ja joka ikinen kerta työnsin sen ajatuksen pois. Yrtin järkeillä että minullahan oli ollut ihan järkyttävät pms-oireet koko viikonkin, olin ollut ihan uskommattoman kiukkuinen, eihän nyt sellaisia tule raskaana ollessa.

Samalla reissulla minun piti käydä myös apteekissa. Muutaman sadan metrin matkalla kahvilasta apteekkiin bongasin kahdeksan raskausvatsaa. Apteekissa kävelin puolivahingossa raskaustestihyllylle. Pysähdyin siihen hetkeksi arpomaan, mutta taas yritin järkeillä että ei, en mä voi olla vielä raskaana, ja menin reseptitiskille.

Matkalla kassalle kävelin taas raskaustestihyllyn ohi. Ajattelin, että ehkä minun olisi parasta tehdä sitten testi, niin pääisisin näistä hölmöistä ajatuksista. Päädyin ostamaan tuplapakkauksen, sillä ajattelin näitä tilanteita tulevan jatkossa joka kuukausi. Niin olisi sitten kotona testi valmiina.

Päästyäni takaisin kotiin menin suoraan vessaan tekemään testin, en sanonut Oskulle vielä mitään. Pissasin tikkuun ja siihen piirtyi heti tarkastusviiva, mutta ei muuta. En siis ollut raskaana. Kuvittelin olevani helpottunut, mutta huomasinkin valtavan pettymyksen ja pienen surunkin leviävän kehoon.

Osku oli keittiössä ja kävelin häneen luokseen näyttämään negatiivista testiä. Kuitenkin matkalla huomasin että siihen alkoi imestymään haalealla myös toinen vaaleanpunainen viiva. En ollut muistanut että tulostahan täytyy odottaa hetki. Kysyin häneltä että monta viivaa hän testissä näkee. Kaksi, ihan selvästi kaksi.

Aloimme nauraa ja halasimme toisiamme. Osku oli niiiin onnellinen ja niin minäkin. Hetken päästä aloin kuitenkin itkemään. Itkin sitä miten kaikki oli käynyt niin nopeasti, eihän tämän pitänyt tapahtua vielä. Itkin koska pelkäsin mitä raskaus tekisi vastaleikatuille tisseilleni, itkin sitä miten onnellinen olin ja miten onnellinen tiesin Oskun olevan. Ja itkin jo valmiiksi sitä, miten nopeasti koko raskausaika menisi ja kohta se vauva jo menisi kouluun.

En tiedä kauanko me seisoimme keittiössä sylikkäin, ehkä puolituntia, ehkä tunnin. Puhuimme vauvasta ja tulevaisuudesta ja kaikesta. Pikkuhiljaa aloin uskoa sen todeksi. Meille tosiaan tulee vauva. Vauva jota olimme molemmat halunneet ihan hirveästi. Huh, sen tunteen ajatteleminen saa vieläkin ihoni kananlihalle ja kyyneleet nousevat silmiin.

Vauvapäissämme kerroimme uutisesta heti muutamalle lähimmälle ihmisillemme ja lähdimme juhlistamaan tätä vielä kahdestaan lemppariravintolaamme. Ainakaan lähipöytien muille asiakkaille ei voinut jäädä epäselväksi mitä olimme juhlimassa, niin innoissamme me olimme.

Seuraavana iltana tein vielä toisen testin. Koska varmimman tuloksen saa tekemällä testin aamulla, ajattelimme että jos illalla tehty testi näyttää myös positiivista niin raskaudesta ei olisi mitään epäilystä. Ja niinhän se näytti. Aika uskomatonta.

Olisi ihana kuulla myös teidän tarinoita siitä, miten olette saaneet tietää olevanne raskaana ja minkälaisia tunteita se herätti?