Otsikko kuuluu oikeasti MITÄ TEHDÄ LASTEN KANSSA KUN VAAN SATAA, ULKONA ON PIMEÄÄ JA SEINÄT KAATUVAT PÄÄLLE, mutta se oli liian pitkä. No, onneksi nyt tässä välissä on ollut myös vain vähän tihuttavia päiviä ja saatoin ehkä nähdä pienen väläyksen auringostakin, kunnes se taas laski.

Enkä kuitenkaan usko olevani ainut, joka alkaa vain olla ihan lopen kyllästynyt omaan lähileikkipuistoonsa ja ennekaikkea sitä ympäröivään ja kaiken allensa peittävään pimeyteen. Kokosin alle lasten kanssa helposti tehäviä juttuja, joilla pääsee hetkeksi irti kotiympyröistä ja samalla sadetta pakoon. Lista on hyvin Helsinki-keskeinen, mutta sovellettavissa toki muihinkin kaupunkeihin!

MUSEOT

Museot toimivat kaiken ikäisten lasten kanssa ja parhaimmillaan niissä pääsee purkamaan energiaa – ja samalla saa nauttia tottakai kulttuurista! Olen lasten kanssa huomannut, että jopa ihan rauhallisesti kierretty taidemuseokierros kuluttaa turhat energiat ja riehumiset, kun aivot hyrräävät täysillä kaikkien värien, muotojen ja yleisen ihmettelyn ansiosta. Tässä vielä muutama museo, joka toimii mielestäni eritysen hyvin lasten kanssa:

Kiasma on ihana ja aina niin kovin lapsiystävällinen. Tällä hetkellä Kiasman ylimmässä kerroksessa on käynnissä vielä muutaman viikon ajan Istantilaisen Ragnar Kjartanssonin musiikillinen videoteos The Visitors, joka ainakin sai koko lapsikatraani hiljaiseksi. Video kestää kaikenkaikkiaan noin tunnin, mutta sitä voi piipahtaa katsomassa missä välissä tahansa – eikä paikallaan tarvtse istua, vaan tilassa voi kierrellä rauhassa ja välillä vaikka katselemassa ikkunasta kaupungin näköalaa. Helsinkgin nykytaiteen museossa järjesteään lapsille myös paljon omaa ohjemaa, kuten vauvojen värileikkiä ja erilaisia pajoja. Alle 18v ilmaiseksi näyttelyihin, kaikille ilmainen pääsy kuun ensimmäinen perjantai.

Luonnontieteellinen museo on jännä ja siellä riittää ihmeteltävää tunneiksi. Tämäkin sopii mielestäni kaiken ikäisille lapsille. Näyttelyt ovat hyvin mielenkiintoisia ja hienosti koottu, lapsille löytyy myös paljon tekemistä, kosketeltavaa, tehtäviä yms. Liput 15/7e, kuukauden ensimmäinen perjatai ilmainen pääsy.

Suomen kansallismuseo on myös helppo ja kiva paikka lasten kanssa. Museon vintillä on varattu lapsille kaikenlaista erilaista puuhaa, jossa samalla leikin lomassa Suomen historia tulee tutuksi. Meidän lapsia on myös kiehtonut kovasti erihistoriallisia esineitä sisältävä näyttely. Alle 18v ilmaiseksi, kaikille vapaa pääsy joka perjantai klo 16-18.

Lastenkaupunki sijaitsee Helsingin vanhimmassa talossa Senaatintorin laidalla. Museo toimii osana kaupunginmuseota ja suunnattu nimensä mukaisesti lapsille. Siellä voi tutustua vanhanaiakiseen kouluun, 70-luvun mummolaan, leikkiä teatteria, kauppaa – kaikkeen saa koskea ja kokeilla. Tutkittavaa löytyy paljon. Soveltuu mielstäni parhaiten alle kouluikäisille, mutta kyllä vanhemmatkin lapset (ja aikuiset) pääsevät siellä leikin hurmaan. Vapaa pääsy.

WeeGee näyttelykeskus sijaitsee Espoon Tapiolassa ja se pitää sisällään eri museoita ja muuta taidetoimintaa. Ehdottomasti vierailun arvoinen on ainakin EMMA (yllä olevat kuvat sieltä), eli nykytaiteen museo, jossa on vielä ensi viikon käynnissä kuuluisa maailmaa kiertänyt näyttely Michael Jackson On The Wall. Vieressä oleva Lelumuseo hevonsenkenkä on taas kunnon nostalgiatrippi omaan lapsuuteen. Sieltä voi bongailla omasta tai vanhempien lapsuudestaan tuttuja leluja. Lapsille on myös useita leikkipaikkoja, kuten miniruotsinlaiva, ihan oikean lentokoneen matkustamo, kasarikoti leluineen (My Little Ponyt!) ja liukumäki. WeeGeen näyttelyihin ostetaan yhteislippu, joka on ilmainen alle 18 ja yli 70 vuotialle.

KIRJASTOT

Matalan kynnyksen tekemistä on lähteä kirjastoon. Aina ei tarviste edes lainata mitään. Ainakin meillä täällä Helsingissä lasten osastoilta löytyy paljon tekemistä, kuten leluja, piirustusta. Kirjastoon voi mennä vaan lueskelemaan tai pelamaan lautapelejä. Monissa kirjastoissa järjestetään myös ohjelmaa, kuten satujen lukua, leffoja tai lukukoiran vierailuja. Uuteen Oodiin ja etenkin sen kolmanteen kerrokseen kannattaa mennä käymään vähän kauempaankin. Ilmainen.

ASUKASPUISTOT

Kaupungin pitämät asukaspuistot tarjoavat päivittäin erilaisia ilmaisia kerhoja eri ikäisille lapsille. Useimmista asukaspuistoista löytyy ainakin kaikille avoimet vauva – ja taaperokerhot sekä perhekahvilat. Nämä ovat hyviä etenkin pienten lasten lasten kanssa kotona oleville. Samalla tapaa muita lapsia ja vanhempia. Myös useat seurakunnat tarjoavat perhekerhoja. Ilmainen.

UIMAHALLI

Koko perheen uimahallireissulla saa hyvin ajan kulumaan ja unet maittamaan. Yleisohjeena kuitenkin pidetään, ettei alle yksivuotiaan vauvan kanssa mentäisi yleisiin uimahalliin, sillä veden pitää olla tarpeeksi lämmintä sekä puhdasta ja kemikaalitonta. Kuitenkin osa kaupungin uimahalleista soveltuu myös vauvoille. Taaperoiden ja isompien lasten kanssa sitä voikin mennä sitten ihan vapaasti halliin kun halliin. Lasten -ja terapia-altaissa on sopivan lämmintä vettä yli yksivuotiaille. Hinnat Helsingissä alk 5,50/2,50e.

KASVITEITEELLISET PUUTARHAT

Helsingistä löytyy talvikaudella kaksi yleistä trooppista puutarhaa. Talvipuutarha sijaitsee Töölönlahden laitamilla ja sen tropiikkiin sekä kaktustarhaan on kiva poiketa lasten kanssa. Mukaan voi pakata eväät ja pitää piknikkiä orkideojen ja palmujen katveessa. Vapaa pääsy. Kaisaniemen kasvititellisen puutarhan kasvihuoneista löytyy muun muassa jättilumpeet sekä erilaisia lihansyöjäkasveja, jotka ovat ainakin meidän lasten mieleen. Kasvihuoneissa ihmetellessä saa halutessaan kulumaan useamman tunnin.  Liput 10/5e, vapaa pääsy kuun ensimmäisenä perjantaina.

KAVERILLE KYLÄÄN

Vaikka oman kodin seinät tunuvat kaatuvan päälle, voi kaverin seinien sisällä olla ihan eri tunnelma. Tuppaudu siis kiluvan laumasi kanssa kaverille tai mummolaan kylään. Uudet nurkat ja lelut piristävät ja omaan kotiin on taas kiva palata uudella energialla. (pullapitkon hinta)

Mitä muita vinkkejä kyllästyttävien sadepäivien varalle teillä olisi lasten kanssa toteutettavaksi – jos siis haluaa kotoa pois?

Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo aiemmin päivällä instaan, mutta halusin jatkaa ajatusta täälläkin. Sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan tai itsessäänselvyydessään, sen sanoma on tärkeä: annetaan lasten olla lapsia.

Ehkä paras kohteliaisuus, jota olen äitiydestäni saanut on se, miten annan lapseni olla rennosti lapsia omina yksilöinään. Tutkia ja tarkastella maailmaa, kiipeillä, kokeilla ja ehkä vähän vanhingossa joskus sotkea samalla.

Minulla ei ole mitään sen kummempaa kasvatusfilosofiaa, enkä oikeastaan mieti juurikaan näitä juttuja arjessa. Teen ja olen vaan, tunteella ja täynnä rakkautta. Tärkeää minulle on kuitenkin antaa lasten olla lapsia. Olla juuri sellaisia kun ovat ja saada itsevarmuutta siitä, kun vanhempi hyväksyy ja arvostaa.

Kaikki lapset ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää uteliaisuus ja halu oppia. Lapset oppivat itse kokeilemalla. Kuten vaikka sen, kuinka monta kertaa pitää tehdä kuperkeikka ennen kun päässä alkaa pyöriä, miten monta kertaa sängyllä voi pomppia ennen kun äiti kieltää, miltä perunamuussi tuntuu hiuksissa ja miten nopeasti pystyy juoksemaan paljain jaloin.

Lapsilla tulee olla vapaus elää iloista ja huoletonta elämää. Vapautta olla, leikkiä, tutkia, kokeilla – turvallisesti juuri sellaisena kun ovat.

Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai myös kiellän lapsiani – usein monta kertaa päivässä (esim perunamuussia ei saa laittaa meillä päähän). Väsyynenä ja stressaantuneena enemmän. Parempina päivinä sitten vähemmän ja ennenkaikkea silloin kieltäminen on helpompi verhota toiseen muotoon. Sanoa ”ei” eri tapaa, rakentavammin, opettavasemmin. Rakkaus on myös rajoja, mutta rajat eivät kuitenkaan estä lapsia olemasta lapsia.

Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Vanhemmuus on paljon irti päästämistä. Välillä tuntuu vaikealta katsoa vierestä kun taapero haluaa syödä itse tai opetella syöttötuliin kiipeämistä – pitää vain päästää irti ja pysytellä sopivan matkan päässä, valmiina torjumaan pahimmat tilanteet, mutta antaa sijaa roiskeille ja pienille kolhuille.

Lapsilla on oikeus näkyä ja kuulua, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia. Ja joskus lapset vaikka rupeavat kävelemään käsillä, metsästämään auringonsäteitä tai harjoittelemaan karateliikkeitä taidenäyttelyssä. Tietyissä olosuhteissa (esim kun kukaan tai mikään ei ole vaarassa) se on tosi ok.

Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu R/H:lta insta-yhteistyöhön. Heidän uusi Freedom Kids lastenvaatemallisto innoitti alunperin tämän tekstin kirjoittamiseen.

Mekin kävimme vihdoin eilen Kiasmassa olevassa ihanassa Shoplifterin Nervescape VIII- näyttelyyn. Värikkäät karvamadot ovat olleet isosti esillä somessa, joidenkin mielestä jopa kyllästymiseen saakka. Itse taas olen sitä mieltä, ettei täälaista värienergiaa voi levittää liikaa.

Kiasman sivuilla kerrotaankin näin: Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta aivotutkimukseen ja neurotieteeseen. Teoksen takkurihmastot muistuttavat rakenteeltaan hermosoluja, mutta Shoplifter toivoo taiteen myös vaikuttavan aivoihin. Hän uskoo, että kun aistimme voimakkaita värejä, aivoissa vapautuu serotoniinia, joka kohottaa mielialaa.

Shoplifter haluaa herättää ilon ja onnen tunteita, sillä ”onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin”.

Eikö olekin ihanan raikkaat asut pojilla näissä kuvissa? Kivan rennot, mutta silti siistit vaikkapa juuri taidenäyttelyyn. Vaatteet saimme valita hiljattain Töölöntorille avatusta Nona K lasten lifestyle-liikkeestä. Vaatteiden, kenkien ja muiden pikkuasusteiden lisäksi kaupasta (kivijalasta sekä netistä) löytyy leluja sekä sisustusjuttuja. Samassa toimii myös mittatilaus- ja korjausompelimo, jonka oman merkin ihania mekkoja on myös Nona K:ssa myynnissä. Lastenvaattemerkeissä suositaan Pohjoismaisia merkkejä ja kaikki oman malliston vaatteet valmistetaan luonnollisesti Suomessa. 

Aivan Töölöntorin laidalla, hyvien kulkuyhteyksien varrella, sijaitsee siis aivan hiljattain tomintansa aloittanut kivijalkamyymälä. Kauniissa kaupassa kannattaa ehdottomasti mennä käymään, jos niillä nurkilla liikkuu, mutta ihan muutenkin! Naapurissa on muuten myös kiva lounaspaikka ja kahviloita. Lapset ovat liikkeeseen myös kovin tervettuleita ja heille on varattu kaunis leikkipaikka, jossa meidänkin pojat tykkäävät leikkiä kauppaa. Kaupasta saa kaikkea ihanaa omille lapsille tai lahjaksi aivan ihanan ja ammattitaitoisen palvelun kera.

Jos Helsinkiin saakka ette heti pääse, kurkatkaa ihmeessä Nona K:n nettikauppa! Sieltä saa hyvän käsityksen, miten ihanalta itse kivijalkakin näyttää. Voisi sanoa, että tyyli on melko romanttinen ja hempeä, ja joka yllättäen iski myös minuun. Ihania röyhelöitä, silkkinauhoja ja pastellisävyjä! Postauksen lopussa muuten vielä koodi ilmaisiin postikuluihin! 

Noka K:n valikoimista löytyy esimerkiksi Hummellilta paljon erilaisia kenkiä, sekä muutamia vaatteitakin. Olen himoinnut Hummelin kenkiä lapsille varmaan siitä saakka kun lapsia on ollut, mutta koska en ole niihin missään muualla kun nettikaupoissa törmännyt, ovat ne jääneet hankkimatta. Nyt oli kiva kun päästiin poikein kanssa sovittamaan oikea koko ja valitsemaan monista malleista ja väreistä. Noista poikien kengistä löytyy myös sellainen koko-glitter versiokin. Tahtoisin itselleni ne aikuisten koossa, kiitos.

Vaatteet pojilla ovat Wheatin ja tykkään niistä ihan hirveästi. Raitapaidat ovat ihanan pehmoiset, mutta eniten mieleeni ovat nuo housut! Lahkeessa pieni resori, joka tekee niistä vähän rennomman oloiset ja ennenkaikkea, pojat näyttävät joten niin söpöiltä noissa pikkuvanhoissa housuissaan 😀

Tulette varmasti kuulemaan Nona K:sta vielä blogissani, asutaankin niin lähellä liikettä. Nyt ihan aluksi minulla olisi tarjota teille pieni lahja nettikauppaan. Koodilla mamigogo saatte ilmaiset toimituskulut nettikaupasta sunnuntaihin 23.4. saakka. Katsotaan mitä sen jälkeen keksitään!

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.