MUINAISEN EGYPTIN TAIKAA

23/10/2020

Ystäväni varmaan naureskelevat tätä postausta lukiessaan, niin kovasti he ovat saaneet kuulla viime kuukausien palavasta kiinnostuksestani muinaista Egyptiä kohtaan. Tuntuu itsekin vähän hassulta innostua jostakin näin kovasti. Toisaalta pyramidit, Faaraot ja kuuluisa kuningatar Kleopatra on jollain tavalla kiehtonut minua aina, muistan jo lapsena kuvittelleeni, millaista elämä olisi tuohon aikaan Niilin varrella ollut.

Siitäkin huolimatta, en ole perehtynyt tai tutkinut tuota aikaa sen ihmeemmin ikinä – ennen kuin nyt. Jokin aika sitten aloin kuuntelemaan äänikirjana Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläistä, kirjaa jonka lukemattomuudesta olen kokenut aina jonkinlaista pientä häpeää. Kirja teki vaikutuksen niin kovin monella tapaa, että sen kuuntelun lomassa aloin tutkimaan netistä enemmän tuon ajan tapahtumia. Vaikka kirja onkin fiktiivinen on siinä myös paljon Muinaisen Egyptin viimeiseeltä kukoistuskaudelta tunnettuja henkilöitä, tapahtumia ja paikkoja.

Kirja on huikean hieno teos, seikkailu jonka soljuva kieli, filosofointi ja toki itse seikkailu vie mennessään – ja onneksi kirja ei ihan heti lukemalla / kuuntelemalla lopu. Tarina sisältää valtavasti tietoa Ekhnatonin ajan Egyptistä, faraoista, jumalista, sotaretkistä ja tarkkaa kuvausta arkkitehtuurista ja tuntuu uskomattomalta että kirja on kirjoitettu 40-luvulla, niin tarkan kuvauksen että edelleen ajankohtaisen aiheiden, kuten tasa-arvon kannalta. Huh, vaikutuin tästä klassikkoteoksesta kovasti.

Kirjan myötä kiinnostukseni heräsi myös ihan pieniä yksityiskohtia kohtaan, olen yön pimeinä tunteina googlaillut vaikka että miltä on näyttänyt tuohon aikaan vesikello. Tuntuu ihmeelliseltä, miten tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua on voinut olla jo sellainen korkeakulttuuri, sivistys ja miten ihmiset ovat esimerkiksi ehostautuneet erilaisin peruukein, meikanneet ja käyttäneet ylellisiä öljyjä. Elämä tuolloin on ollut tavallaan hyvinkin samaistuttavaa niin monella tapaa ja sitten toisaalta ei yhtään.

Jollain tapaa minua kiehtoo myös tuon ajan draama, toiset katsovat tositeeveetä tai saippuasarjoja, minä luen Muinaisen Egyptin hallitsijoiden kieroilusta, salasuhteista, avioliiton ulkopuoella syntyneistä lapsista, salamurhista ja naimakaupoista omien sisarusten kesken, hahah. Myös tavassa miten kuolemaan ja sen jälkeiseen tuonpuoleiseen elämään valmistauduttiin ja mitä kaikkea siihen liittyi on jotain missä riittää paljon ihmeteltävää.

Mikä sattuma, että samaan aikaan kun innostuin Muinaisesta Egyptistä, aukesi Amos Rexissä samaan aikaan sijoittuva näyttely, Egyptin loisto. Näyttelyssä pääsee tutkimaan entisaikojen egyptiläisten vuodenkiertoa, maailmankuvaa, uskontoa ja valtiorakennetta sekä ihmisten käyttämiä ihan tavallisia arkiesineitä – sellaisia mitä Sinuhe Egyptiläinen kirjassakin paljon kuvattiin. Näyttelyssä on esillä muun muassa ikiaikaisia sandaaleja, vanhoja verokuitteja, koruja, pelinappuloita ruukkuja ja kuolleiden kirjoja. Osa niin hyvin säilyneitä, että ne voivat olla vain muutamien vuosien, ei satojen tuhansien vuosien takaa. Niin ja esineiden lisäksi siellä on muumioita.

Olen nähnyt joskus ala-asteella lapsen muumion Heurekassa ja muistan sen käynnin hyvin. Näin reilu parisenkymmentä vuotta myöhemmin muumion, eli siis kuolleen ihmisen, esittely ei taidakaan olla enää eettisesti yhtä yksinkertainen juttu kun silloin. Näyttelyn oppaastakin löytyy sisältövaroitus: näyttelyssä käsitellään kuolemaa, esillä on muumioituja vainajia. Ja onhan se aika pysäyttävä ja nöyräksi vetävä hetki astua muumion, ruumiin, vaikkakin peitetyn eteen. Ihmisen muumioita on näyttelyssä kolme ja eläinten, kuten korien, kissojen, lintujen, krokotiilin ja jopa kalan(!) muumioita sekä koristeellisia sargofageja sitten enemmän.

Me kävimme katsomassa näyttelyn poikien kanssa hiihtolomalla. Oli ihana nähdä, miten Egyptin loisto kiehtoi myös heitä ja miten tarkkaan he halusivat lukea myös kaikki esineiden yhteydessä olevat pitkät tekstit. Moni kysyi minulta, että soveltuuko näyttely lapsille. Mielestäni kyllä hyvin. Kuolema on kokoajan läsnä näyttelyssä, mutta ei pelottavalla tavalla, vaan kuten tuolloin siihen taidettiin muutenkin suhtautua, kunnioituksella ja yhtenä osana elämää.

Jos Sinuhe on lukematta, ja vaikka ei olisikaan, suosittelen suurella lämmöllä kuuntelemaan sen äänikirjaversion, parasta aikoihin! Niin ja kannattaa käydä toki myös näyttelyssä!


MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA

17/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa MITÄ TEHDÄ KUN VAAN SATAA

   

Otsikko kuuluu oikeasti MITÄ TEHDÄ LASTEN KANSSA KUN VAAN SATAA, ULKONA ON PIMEÄÄ JA SEINÄT KAATUVAT PÄÄLLE, mutta se oli liian pitkä. No, onneksi nyt tässä välissä on ollut myös vain vähän tihuttavia päiviä ja saatoin ehkä nähdä pienen väläyksen auringostakin, kunnes se taas laski.

Enkä kuitenkaan usko olevani ainut, joka alkaa vain olla ihan lopen kyllästynyt omaan lähileikkipuistoonsa ja ennekaikkea sitä ympäröivään ja kaiken allensa peittävään pimeyteen. Kokosin alle lasten kanssa helposti tehäviä juttuja, joilla pääsee hetkeksi irti kotiympyröistä ja samalla sadetta pakoon. Lista on hyvin Helsinki-keskeinen, mutta sovellettavissa toki muihinkin kaupunkeihin!

MUSEOT

Museot toimivat kaiken ikäisten lasten kanssa ja parhaimmillaan niissä pääsee purkamaan energiaa – ja samalla saa nauttia tottakai kulttuurista! Olen lasten kanssa huomannut, että jopa ihan rauhallisesti kierretty taidemuseokierros kuluttaa turhat energiat ja riehumiset, kun aivot hyrräävät täysillä kaikkien värien, muotojen ja yleisen ihmettelyn ansiosta. Tässä vielä muutama museo, joka toimii mielestäni eritysen hyvin lasten kanssa:

Kiasma on ihana ja aina niin kovin lapsiystävällinen. Tällä hetkellä Kiasman ylimmässä kerroksessa on käynnissä vielä muutaman viikon ajan Istantilaisen Ragnar Kjartanssonin musiikillinen videoteos The Visitors, joka ainakin sai koko lapsikatraani hiljaiseksi. Video kestää kaikenkaikkiaan noin tunnin, mutta sitä voi piipahtaa katsomassa missä välissä tahansa – eikä paikallaan tarvtse istua, vaan tilassa voi kierrellä rauhassa ja välillä vaikka katselemassa ikkunasta kaupungin näköalaa. Helsinkgin nykytaiteen museossa järjesteään lapsille myös paljon omaa ohjemaa, kuten vauvojen värileikkiä ja erilaisia pajoja. Alle 18v ilmaiseksi näyttelyihin, kaikille ilmainen pääsy kuun ensimmäinen perjantai.

Luonnontieteellinen museo on jännä ja siellä riittää ihmeteltävää tunneiksi. Tämäkin sopii mielestäni kaiken ikäisille lapsille. Näyttelyt ovat hyvin mielenkiintoisia ja hienosti koottu, lapsille löytyy myös paljon tekemistä, kosketeltavaa, tehtäviä yms. Liput 15/7e, kuukauden ensimmäinen perjatai ilmainen pääsy.

Suomen kansallismuseo on myös helppo ja kiva paikka lasten kanssa. Museon vintillä on varattu lapsille kaikenlaista erilaista puuhaa, jossa samalla leikin lomassa Suomen historia tulee tutuksi. Meidän lapsia on myös kiehtonut kovasti erihistoriallisia esineitä sisältävä näyttely. Alle 18v ilmaiseksi, kaikille vapaa pääsy joka perjantai klo 16-18.

Lastenkaupunki sijaitsee Helsingin vanhimmassa talossa Senaatintorin laidalla. Museo toimii osana kaupunginmuseota ja suunnattu nimensä mukaisesti lapsille. Siellä voi tutustua vanhanaiakiseen kouluun, 70-luvun mummolaan, leikkiä teatteria, kauppaa – kaikkeen saa koskea ja kokeilla. Tutkittavaa löytyy paljon. Soveltuu mielstäni parhaiten alle kouluikäisille, mutta kyllä vanhemmatkin lapset (ja aikuiset) pääsevät siellä leikin hurmaan. Vapaa pääsy.

WeeGee näyttelykeskus sijaitsee Espoon Tapiolassa ja se pitää sisällään eri museoita ja muuta taidetoimintaa. Ehdottomasti vierailun arvoinen on ainakin EMMA (yllä olevat kuvat sieltä), eli nykytaiteen museo, jossa on vielä ensi viikon käynnissä kuuluisa maailmaa kiertänyt näyttely Michael Jackson On The Wall. Vieressä oleva Lelumuseo hevonsenkenkä on taas kunnon nostalgiatrippi omaan lapsuuteen. Sieltä voi bongailla omasta tai vanhempien lapsuudestaan tuttuja leluja. Lapsille on myös useita leikkipaikkoja, kuten miniruotsinlaiva, ihan oikean lentokoneen matkustamo, kasarikoti leluineen (My Little Ponyt!) ja liukumäki. WeeGeen näyttelyihin ostetaan yhteislippu, joka on ilmainen alle 18 ja yli 70 vuotialle.

KIRJASTOT

Matalan kynnyksen tekemistä on lähteä kirjastoon. Aina ei tarviste edes lainata mitään. Ainakin meillä täällä Helsingissä lasten osastoilta löytyy paljon tekemistä, kuten leluja, piirustusta. Kirjastoon voi mennä vaan lueskelemaan tai pelamaan lautapelejä. Monissa kirjastoissa järjestetään myös ohjelmaa, kuten satujen lukua, leffoja tai lukukoiran vierailuja. Uuteen Oodiin ja etenkin sen kolmanteen kerrokseen kannattaa mennä käymään vähän kauempaankin. Ilmainen.

ASUKASPUISTOT

Kaupungin pitämät asukaspuistot tarjoavat päivittäin erilaisia ilmaisia kerhoja eri ikäisille lapsille. Useimmista asukaspuistoista löytyy ainakin kaikille avoimet vauva – ja taaperokerhot sekä perhekahvilat. Nämä ovat hyviä etenkin pienten lasten lasten kanssa kotona oleville. Samalla tapaa muita lapsia ja vanhempia. Myös useat seurakunnat tarjoavat perhekerhoja. Ilmainen.

UIMAHALLI

Koko perheen uimahallireissulla saa hyvin ajan kulumaan ja unet maittamaan. Yleisohjeena kuitenkin pidetään, ettei alle yksivuotiaan vauvan kanssa mentäisi yleisiin uimahalliin, sillä veden pitää olla tarpeeksi lämmintä sekä puhdasta ja kemikaalitonta. Kuitenkin osa kaupungin uimahalleista soveltuu myös vauvoille. Taaperoiden ja isompien lasten kanssa sitä voikin mennä sitten ihan vapaasti halliin kun halliin. Lasten -ja terapia-altaissa on sopivan lämmintä vettä yli yksivuotiaille. Hinnat Helsingissä alk 5,50/2,50e.

KASVITEITEELLISET PUUTARHAT

Helsingistä löytyy talvikaudella kaksi yleistä trooppista puutarhaa. Talvipuutarha sijaitsee Töölönlahden laitamilla ja sen tropiikkiin sekä kaktustarhaan on kiva poiketa lasten kanssa. Mukaan voi pakata eväät ja pitää piknikkiä orkideojen ja palmujen katveessa. Vapaa pääsy. Kaisaniemen kasvititellisen puutarhan kasvihuoneista löytyy muun muassa jättilumpeet sekä erilaisia lihansyöjäkasveja, jotka ovat ainakin meidän lasten mieleen. Kasvihuoneissa ihmetellessä saa halutessaan kulumaan useamman tunnin.  Liput 10/5e, vapaa pääsy kuun ensimmäisenä perjantaina.

KAVERILLE KYLÄÄN

Vaikka oman kodin seinät tunuvat kaatuvan päälle, voi kaverin seinien sisällä olla ihan eri tunnelma. Tuppaudu siis kiluvan laumasi kanssa kaverille tai mummolaan kylään. Uudet nurkat ja lelut piristävät ja omaan kotiin on taas kiva palata uudella energialla. (pullapitkon hinta)

Mitä muita vinkkejä kyllästyttävien sadepäivien varalle teillä olisi lasten kanssa toteutettavaksi – jos siis haluaa kotoa pois?