Havahduin tuossa hiljattain siihen että, olen blogannut nyt yli 4,5 vuotta, enkä ikinä ole tehnyt perinteistä kysymyspostausta. Tiedättähen, sellaista missä lulijat saavat kysyä minulta melkeimpä mitä vaan ja minä sitten vastaan. Muutaman kerran sellaista on kyselty, mutta omalta osalta juttu on vain jäänyt harkintavaiheeseen. Joten olisikohan vihdoin sellaisen aika?

Laitakaa tähän siis kysymyksiä, joihin kiperästi kaipaatte vastauksia tai olette muuten vaan uteliaita. Kysymyksi minuun liittyen siis, mutta voin yrittää toki vastailla johonkin elämääkin suurempiin avaruuskysymyksiin jos sellaisia tulee. Voisin ottaa tavoitteeksi kerätä kysymyksiä vaikka noin viikon ajan ja riippuen tuleeko niitä yhtään vai tuleeko niitä tuhat, niin vastailla sitten yhden tai useamman postauksen verran niihin.

Vaihtoehtoisesti teiltäkin haluttaisiin kysyä pari kysymystä. Nimittäin Indiedaysilla on meneillään nyt lukijatutkimus, jonka tarkoituksena on vähän selvittää teidän mielenkiinnon kohteita sekä suhtautumista blogien kaupallisiin yhteistöihin. Tämän pohjalta teillekkin osataan tarjota vastaisuudessa kiinnostavaa sisältöä.

Jos lukijatutkimus ei popsahda suoraan uuteen ikkunaan, pääset sinne myös klikkaamalla suoraan TÄNNE. Vastaamalla kyselyyn osallistut samalla arvontaan, jossa palkintoina jaetaan kolme 100 euron arvoista lahjakorttia sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Kaikki tutkimukseen annetut tiedot käsitellään anonyymisti, eikä niitä käytetä markkinointiin tai luovuteta kolmansille osapuolille ilman vastaajan suostumusta. Yhteystietotoja käytetään ainoastaan mahdollisen palkinnon toimittamiseen.

Antakaahan siis palaa, kysykää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja olisi tosi hienoa jos kävisitte myös omat vastauksenne jättämässä lukijatutkimukseen.

Ihanaa viikonloppua! Omani jatkuu saaristohengessä, mutta tänään vähän erilaisissa tunnelmissa… Ehkä instasta ainakin myöhemmin selviää että millaisissa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aika ihana juttu maata auringossa laiturilla, kun samaan aikaan lapset ja mummi tekevät piirakan itse keräämistään metsämansikoista, mustikoista ja raparperista. Ei mulla just nyt muuta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin siis viimeviikolla Suomenlinnassa, kuten tykkikuvista saattoi päätellä. Suokki on minulle nostalginen ja tuttu paikka. Olen käynyt siellä, etenkin isäni kanssa, paljon pienestä saakka ja tunnen edelleen monet tunnelit ulkoa. Pidinpä koulussa ollessani myös luokalleni siellä parin tunnin opastetun kierroksen, liittyen erääseen kurssiin. Susisaaressa sijaitsevalla taidekoululla on tullut aikoinaan myös hengailtua. Suomenlinna on ihan mieletön paikka, ja on tosi hienoa että sellainen sijaitsee vartin lauTtamatkan päässä keskustasta.

Ei ole siis ehkä ihme, että olen vakavasti miettinyt myös sinne muuttoa ja siellä asumista. Muutaman kerran olen sieltä asuntoa hakenutkin, viimeksi juuri alkuvuodesta. Jokainen siitä prosessista vähän tietävä tietää, että asunnon saaminen saarelta on yhtä helppoa kun lotossa voittaminen. Mutta aina kannattaa yrittää. Kävin nyt vähän kurkkimassa sen asunnon pihaa jota viimeksi hain, näytti liian ihanalta.

Kaikessa on puolensa, olisi ihana kasvattaa lapset maailman idyllisimessä paikassa. Elellä saaristolaiselämää, villapaita päällä ja tukka hulmuten. Koska saarella on oma päiväkoti ja ala-aste, ja minä teen töitä kotona, kuulostaisi kaikki perjaatteessa oikein toimivalta. Mutta. Onhan se silti saari jossa eleteään säätilojen ja lautan aikataulujen armoilla. Hyvästi kaikki extempre kavereiden näkemiset ja muut. Noh, oikeasti yritän vain keksiä jotain huonoja puolia ettei harmittaisi niin paljoa ettei asuntoa viime kerrallakaan saatu. Luulen että suokissa eläminen olisi vielä helppoa, verrattuna muihin lähellä oleviin pikkusaariin joissa ei julkista liikennettä tai kauppaa ole.

Olen elänyt aina meren äärellä ja se on tärkeä elementti itselleni. On jännä miten meri tuo turvaa ja rauhallisuutta, vaikka itsessäänhän se on kaikkea muuta. Rakastan meren ääntä ja tuulen tuomaa suolaisuutta. Sitä miten merituuli ihan omalla tavallaan kieputtaa hiuksia ja tekee niistä tietyn tuntuiset.

Huomenna päästään taas vähän fiilistelemään merta, kun menemme poikien kanssa pariksi yöksi mummoni hoivaan vanhaan nuoruuden kotiini Espoon saaristoon. Ihanaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Älkää käsittäkö väärin, parasta on se kun lapset on kotona, ja sillon kun eivät ole niin ikävöin heitä tosi paljon. Mutta niinä päivinä kun pojat ovat isällään ja minä monta päivää yksin kotona, huomaan pystyväni keskittymään ihan pienempiinkin asiohin. Fiilistelemään, pysähtymän ja nauttimaan hetkestä aika paljon paremmin. Parhaita ovat etenkin ne päivät kun ei ole kiire minnekkään. Sitä vaan pysähtyy ihastelemaan ikkunasta heijastuvia värejä, istumaan kaikessa rauhassa aamupalapöydässä (kello kaksitoista päivällä yökkäri päällä) ja jotenkin rauhoittua ja nollata pää kaikesta arkihulinasta. Eikä kukaan ole sanomassa että äiti sä oot nolo, kun tanssin keskellä keittiötä ja laulan Hesan naisia.

Joskus aikoinaan, kun opin olemaan kotona ilman lapsia ja nauttimaan siitä, aloin potemaan myös huonoa omaatuntoa. Luonnollisesti, äitiys – kyllä te tiedätte. Mutta onneksi sitä äitiyttä ei kuitenkaan mitata sillä, kuka itkee eniten yksin kotona lastensa perään. Oikeastaan poden nykyään enemmän huono omaatuntoa siitä, jos en käytä tätä täysin omaa aikaani mahdollisimman hyvin. Ja se ei siis liity mitenkään vaikka siihen, että kuinka paljon sinä aikana teen töitä tai siivoa. Vaan juurikin siihen, että miten hyvin pystyn olemaan ja arvostamaan sitä yksinoloa, fiilistelemään juttuja joista tykkään. Oli sitten ihan vaikka ikkunasta ulos katselemista. Ja tottakai lasten ollessa kotona myös pidetään hauskaa, koitetaan olla läsnä ja nautitaan siitä, mutta onhan se silti silloin vähän erilaista.

Ennen kun silloin 2,5 vuotta sitten erosin, en ollut oikein edes ollut yksin. Ja silloin kun olin, käytin sen lähinnä nukkumiseen tai juurikin siivoamiseen. Muutama kaverini on väsyneenä arjen pyörittämisestä joskus sanonut, että on miettinyt eroa ihan vain sen takia että saisi kunnolla vapaa-aikaa sitten kun lapset ovat isällään. Eihän kukaan oikeasti siitä syystä eroaisi, mutta ymmärrän hyvin ajatuksen tuossa takana. Varmaan moni teistäkin? Oma aika ja kivojen juttujen tekeminen on tärkeää. Mutta silti olen joutunut opettelemaan tekemään asioita yksin, olemaan yksin, niin että oikeasti nautin siitä. Juuri tänäänkin on ollut ihan parasta rauhassa aamulla kokkailla aamupalaa itselle, pyöriä kotona, puuhailla, pysähtyä kun siltä tuntuu, mennä pyörällä uimaan, istua hiljaisuudessa saunassa ja sitten tulla takaisin tyhjään kotiin kotiin – tehdä tämä kaikki yksin omassa hiljaisuudessa. Välillä ajatukset laukkaavaat ja sitten välillä mielen saa ihan tyhjäksi. Tavallaan pystyy olla vaan ja hengitellä juuri sitä hetkeä. Hurjan terapeuttista. Kun on viettänyt koko edellisen viikon lasten kanssa ja sitten viikonlopun öitä myöten ystävien seurassa, on tällainen päivä, kun ei (naapurin moikkaamista lukuunottama) ole edes puhunut kenellekkään, verrattavissa vaikka paastoon. Tekee vaan tosi hyvää.

En kuitenkaan kokoajan halua olla yksin. Mutta on kiva että pystyn siihen jos pitää, ja juurikin siinä hetkessä elämisellä saa siitä itselleen tosi kivaa. Mielelläni teen asioita lasten kanssa tai ihan vaan puuhailen heidän kanssaan kotona, nään kavereita ja tuon macbookinkin vaihtaisin tosi paljonn mielummin johonkin vähän pehmeämpään unikaveriin. Yksinolo ei pelota enää, niin kun joskus ennen ja itseasiassa tykkään siitä sopivissa määrin tosi tosi paljon. Etenkin tällaisista päivistä, kun osaa nauttia täysillä jopa niistä ihan pienistä jutuista. Vahva suositus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kesän to do listasta suoritettuja ovat jo:

– ajaa kaikkialle uudella laatikkopyörällä
– ostaa kausikortin uimastadkalle
– käydä aamu-uinneilla
– ihastua ja pussailla
– kävellä yöreinnoilta kotiin kun aurinko nousee
– koluta kaikki helsingin ilmaistapahtumat ja puistokeikat (osittain)
– olla rohkea
– syödä hirveästi mansikoita, kirsikoita ja herneitä
– seikkailla suomenlinnassa
– tehdä ihania aamupaloja
– mökkeillä perinteisesti
– bailata mökillä
– olla lasten kanssa aamusta iltaan ulkona
– riekkua festareilla
– sisustaa kotia
– ostaa kukat, hedelmät ja vihannekset torilta
– kastua kesäsateessa
– nauttia jokaisesta auringonsäteestä
– ottaa tatuoinnin
– katsoa mitä tuleman pitää ja sanoa mahdollisimman usein kaikkeen kyllä

Suorittamatta:

– kävellä korkokengillä
– nukahtaa nurmikolle
– käydä suppaamassa
– syöttää lampaita
– kokeilla (ehkä) sinisiä hiuksia
– myydä kirppiksellä
– tehdä mansikkakermakakku
– laskea vesiliukumäestä
– puistojoogata
– käydä uimassa jossain pienessä lammessa keskellä metsää
– käydä kaikissa linnanmäen laitteissa
– lähteä roadtripille asuntoautolla
– nukkua teltassa
– soutaa
– tehdä kukkaseppeleen

Muita tehtyjä juttuja, olen:

– istunut 9 tuntia paljussa
– pitänyt kotibileet
– jatkoilla jalkapallokentällä
– jatkoilla mattolaiturilla
– saanut uusia ystäviä
– itkenyt sydänsuruja ja ikävää
– heittänyt talviturkin meressä
– pelannut pingistä pihalla
– tutustunut naapureihin
– grillannut

Ja kohta lähden pyöräilytreffeille yhen söpön kanssa, iiiik!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.