Pakko kertoa hauskasta jutusta joka sattui eilen Habitare 2016 messuilla. Olimme bestikseni Peetan kanssa kiertäneet ja kuvanneet messuja useamman tunnin ja juuri lähdössä kotiin. Molempien oli tarkoitus kirjoittaa heti blogiin tämän vuoden messuista. Siitä kuinka ne olivat parhaat messut muutamaan vuoteen. Kuinka inspiroituneita olimme voimakkaista ja tummanpuhuvista väreistä, erilaisista materiaaleista ja suuresta määrästä huonekasveja.

Piti kertoa siitä, kuinka Suomalainen design ja Suomalaiset loistivat upeilla tuotteillaan ja stailauksillaan. Siitä kuinka Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen opiskelijoiden työryhmä voitti Habitaren-suunnittelukilpailun upealla SYLI teoksellaan. Siitä miten loistavia tuotteita oltiin koottu Toimittajien tusinaan. Siitä kuinka messujen kuratointi oli vaikuttanut messujen yleisilmeeseen ja siitä miten suuri ero oli näytteilleasettajien uudelleen sijoittelulla oli.

Mutta sitten jotain hassua tapahtui. Juuri kun olimme lähdössä pysähdyimme nuoria Hollantaisia suunnittelijoita edustavan Puik Artin kohdalle. Puikin perustajajäseninä häärii hauska parivaljakko, kaksi ikäistämme miestä. Juttu alkoi heti luistaa ja seuraavaksi olimmekin yhdessä matkalla bileisiin. Yhteisenä kiinnostuksen kohteinamme oli raikkaan muotoilun lisäksi sarkastinen huumori, ilmaiset drinkit, tanssiminen ja liian myöhään valvominen. Extempore-illat vaan ovat niitä parhaita.

En voi luvata samanlaista sattumien summaa jos Habitareen menette, mutta voin luvata että jos sisutustus tai muotoilu tai taiteet yhtään kiinnostaa, tulette pitämään tämän vuoden messuista. Suosittelen myös SYLIssä lokoilemista messujen päätteeksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Miltä tuntuisi mennä kirjan kanssa suihkuun? Sitoa siihen naru ja ulkoiuttaa kuten koiraa? Levittää kirjan sivuille hilloa tai heittää se ikkunasta? Sylkeä siihen aamukahvit ja pureskella toista sivua? Toki voisit myös syödä ensin värikästä karkkia ja sen jälkeen nuolla sivua. Tai pestä yhden sivun ja liimata sen sitten takaisin. Pistää kirjan postiin ja lähettää se itsellesi. Tai miltä tuntuisi kirjoittaa yksi sivu täyteen kirosanoja?

Minä tiedän miltä se tuntuu. Ainakin itsestäni. Todella oudolta ja samaan aikaan hurjan tyydyttävältä. Lapsesta saakka on ainakin itseeni istutettu se, että kirjoja pitää kohdella varoen. Varottava niiden sotkeutumista, taittumista ja etenkin kastumista.

Tuhoa Tämä Kirja kannustaa mitä kummallisimpiin tapoihin tuhota kirja. Pikkuhiljaa, omaa mielikuvista hyödyntäen.

WSOY julakisi pari viikkoa sitten tämän, aluperäisesti Wreck This Journal nimellä julkaistun bestdellerin ensi kertaa suomeksi. Maailmalla jo miljoonia myynyt teos inspiroi lukijaansa tarttuman itse kynään ja nimensä mukaisesti tuhoamaan kirjan lukukokemuksen edetessä. Ympäri maailman ihmiset ovat inspiroituneet kirjan ohjeista ja täyttäneet sivuja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Jokainen Tuhoa tämä kirja teos onkin juuri lukijansa näköinen, tuntuinen ja hajuinen kokonaisuus.

Itse olen kantanut kirjaa nyt muutaman viikon mukanani. Se on töitä tehdessäni aina vieressä. Kun ajatus ei kulje tai pää kaipaa muuten vaan taukoa avaan kirjan. odotan jo innolla, että miltä kirja näyttää vaikkapa vuoden päästä. Tai onko sitä ylipäätään silloin enää olemassa.

Koska tiedän, että teillä jo sormet siellä syyhyävät, arvon näitä kirjoja kuusi (6) kappaletta INSTAGRAMISSA (@mintturipakinttu). Eli klikatkaapas Instan puolelle, jossa kommentoimalla videota olette mukana arvonnassa. Ja jos voitto ei tällä kertaa osu kohdalle, voi kirjaa ostaa edullisesti esimerkiksi Adlibriksestä.

*YHTEISTYÖSSÄ WSOY:N KANSSA

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minun oli tarkoitus tulla eilen normaalisti koulusta kotiin ja päivittää blogia. Olisi ollut yksi kiva kirja-arvonta. Sen sijaan tapahtuikin jotain kauheaa. Jotain mitä olen aina pelännyt.

Kyse ei kuitenkaan onneksi ole mistään liian vakavasta. Kukaan ei ole hengenvaarassa tai vastaavaa. On minulla pahempiakin pelkoja, mutta kyllä, tämä on yksi niiden joukossa.

En aluksi ajatellut edes kertoa tästä. Aihe on kiusallinen ja nolo. Hävetti kertoa tästä kavereillekkin. Miksi? Sitä jäin miettimään itsekin. Jos asia on niin yleinen kun sanotaan, miksi kukaan ei ikinä puhu tästä? Jospas minä nyt aloittaisin: Meillä on täitä.

Täit. Joka syksy päiväkodin seinällä oli lappu: Täitä liikenteessä. Joka kerta sain yhtä hirveät vilunväreet ja syyhytyskohtauksen sen lukiessa. Rukoilin mielessäni joltain korkeammilta voimilta, ettei meille tulisi niitä. Eikä meille tullut. Kunnes sitten eräänä syyskuisena iltapäivänä. Aurinko paistoi ja Vilmaan kilahti viesti. Voi helvetti. Tänä vuonna ne tulivat ennen varoituksia.

Kaikki tapahtui sellaisella äidin automaatiolla. Tiedättekö mitä tarkoitan? Toimin kuin robootti, johon oltiin syötetty tiedot miten tällaisessa tilanteessa toimia. Äkkiä apteekkiin, sieltä kaikki mahdolliset tökötit ja kammat. Kotona hatut ja takit pusseihin ja pakastimeen. Kaikki vaatteet pois päältä. Lapsi kerrallaan kampaukseen, shampoopesuun, kampaukseen. Itse siinä välissä. Pehmoleluja pakkaseen ja loput pusseihin. Woltista pizzaa. Hiuksien kampausta. Sänkyjen petausta ja pyykkien ripustamista. Koskaan en ole hartaammin toivonut, että olisi helmikuu ja ennätyspakkaset.

Nauru ei ollut kovin herkässä, mutta yritin pysyä postitiivisena ja hoin koko illan ääneen ”onneksi teidän hiukset juuri leikattiin, onneksi tämä sattui nyt viikonloppua vasten”. Poikien hiuksia kampaillessa kerroin samalla myös dokumentaarista tarinaa täistä ja hänen päivästään lapsen päässä. Ainakin lapsia nauratti.

Koko täi-episodi pysäytti kaiken ja muutti koko viikonlopun suunnitelmat. Ei se nyt ihan maailmanlopulta tuntunut, mutta jotain sinnepäin. Joillekkin tällainen voi olla ihan yhtä tuttu-juttu kun vaikka joka vuotinen oksennustauti. Mutta kun itselläni tai lapsilla ei ole ikinä täitä ollut, on siitä tullut vuosi vuodelta pelottavampi juttu.

Tänä aamuna heräsin levollisin mielin. Huomasin että edellispäivän toimenpiteet olivat auttaneet. Ehkä tästä selvittäisiinkin hengissä? Ehkä minun ei tarvitsekkaan viedä kaikkia mattoja pesulaan tai pestä petivaatteita enää kolmatta kertaa. Täit ovat kiusallinen vaiva, ja niitä voi tulla kenelle tahansa. Eihän se kivaa ole ja teen jatkossa kaikkeni ettei niitä enää tule. Mutta nyt ainakin tiedän, että tästäKIN selvitään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Snäppiseuraajat ovat ainakin huomanneet, että MUN KOULU ON ALKANUT! Itseasiassa koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten intensiivipäivillä. Jolloin käytiin lähinnä käytännön asioita läpi, kuultiin mitä tulevat opiskeluvuodet toisivat tullessaan ja tutustuttiin toisiimme. Joka illallekkin oltiin järkätty myös ohjelmaa, mutta niihin en päässyt harmikseni osallistumaan. Ensimmäisen virallisen kouluviikonhan vietin itse sitten kätevästi lomailemalla Kroatiassa.

Tämä viikko onkin sitten mennyt muita kiinni kiriessä. Aikamoista ollut, voin sanoa. Ei ole helppo homma yhdistää töitä, koulua ja perhettä. Varsinkin nyt, kun perheessä tosiaan on kaksi ekaluokkalaista. Heippa helppo ja tasainen arki! Terve hirveä säätö, kiire ja kaaos.

Muutama yö sitten heräsin kesken kaiken ihan hirveään ahdistukseen. Rintaan sattui. Mihin ihmeeseen olinkaan ryhtynyt? Miksi? En mä pysty tähän, ajattelin. Meillä oli niin kiva ja helppo elämä, miksi ihmeessä ryhdyin tähän? Aamut ovat olleet ihan tuskaa. On vaikea yhtäkkiä hypätä ihan uudenlaiseen rytmiin. Aamuisin olen polkenut hikipäässä kiireessä ja myöhässä kouluun ja kiroillut mielessäni. Aamupalaakaan en ole ehtinyt syömään. Liikennevaloihin pysähtyessä on tehnyt mieli pyörtyä ja yrjötä samaan aikaan.

Sitten olen päässyt kouluun. Tunnille tai luennolle. Ja tiennyt heti miksi teen tämän kaiken. Journalismin opinnot ovat ihan alussa, mutta tuntuvat heti ihan omalta jutulta. Vaikka olen tooooosi väsynyt, on mieli tulevaisuuden suhteen kirkas ja ihan super inspiroitunut. Minähän voi tehdä mitä vaan! Koulu ja tuo koulutusohjelma vaikuttaa todella hyvältä ja tiedän saavani näistä tulevista vuosista todella paljon. Ei tätä koulua ja sieltä valmistuvia opiskelijoita turhaan kehuta!

Tiedän että vaikeita ja pitkiä päivä tulee jatkossakin, mutta tiedän myös, että pian tämä arki alkaa taas rullaamaan. Kun vaan totutaan nyt tähän uuteen elämäntilanteeseen. En tiedä voiko aamuvirkuksi opetella, mutta ainakin yritän! Pikkuhiljaa alan tutustumaan paremmin myös luokkakavereihin ja ensi viikolla teen jotain, jota vielä hetki sitten vannoin etten tule ikimaailmassa tekemään. Osallistun nimittäin fuksiaisiin. Mutta niihin haalarihommin en kyllä ala 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lupailin muutamia ravintolavinkkejä Splitiin (ja muutaman Hvariin), joten tässä tulee! Syöminen ja juominen ainakin tuolla Splitin alueella on suhteellisen edullista – riippuen toki paikasta. Turistikeskittymistä saa helposti muutamalla kympillä kivasta perusravintolasta aterian parin viinilasillisen kanssa. Ruoka Kroatiassa on (tosi) hyvää, melko Välimeri/Italia tyyppistä. Ja ainakin noilla alueilla missä oltiin, on ravintoloiden sisustukseen ja muuhun ulkoasuun panostettu kivasti. Ei siis rumia muovituoleja tai vastaavia missään. Lisäksi aivan superystävällinen palvelu kaikkialla!

Corto Maltese Freestyle Food / Obrov 7, Split Old Town

Splitin vanhan kaupungin laidalla, kalatorin lähellä, sijaitsevasta ravintolasta löytyy herkullisia vaihtoehtoja lihansyöjille, seafoodia rakastaville sekä kasvissyöjille. Listalla on paljon erilaisia vaihtoehtoja leivistä pastaan ja salaattiin sekä paikallisia ruokia. Järkiruoat ovat ihan mielettömän ihania myös. Samoin sisustus! Ja hinnat todella edullisia. Menkää tänne!

Mozzgoon / Bajamontijeva 1, Split Old Town

Keskellä upeinta vanhaa kaupunkia, vanhan Diocletian palatsin seinien suojissa, sijaitsee enempi fine diningiin painottuva Mozzgoon. Lista täälläkin on kattava, samoin drinkki -ja viinilista. Kaikki syömämme ruoka oli hyvää, mutta pisteet tulevat ehdottomasti paikan tunnelmasta ja uskomattoman upeasta sisäpihasta. Palvelu oli ensiluokkaista ja kaikki sisustuksesta annoksien asetteluun ja tarjoilutapaan loppuun asti hiottuja. Täältä kannattaa varata pöytä etukäteen!

Juice Bar Kokolo / Trg Braće Radić 15, Split Old Town

Sen lisäksi että tästä vilkkaan ja aurinkoisen aukoin laidalla olevasta ”baarista” saa kymmeniä erilaisia mehuja, drinkkejä ja smoothieita, saa sieltä myös ihanaa aamupalaa kuten chiaraakapuuroa tuoreilla hedelmillä. Aamusta iltaan auki olevasta baarista voi napata mukaan ravitsevan smoothien kun istua alas kavereiden kanssa ja nauttia kannullisen raikasta mohitoa. Arvaatteeko kumman me testasimme 😀 Iso plussa myös hyvästä musiikista!

FIGA Food Bar / Buvinina 1, Split Old Town

Myös aivan keskellä kaikkea sijaitseva FIGA on tunnelmallinen ja symppis. Suosittelisin tätä ehkä alku-illan aloittelupaikaksi tai jos päivällä tekee mieli napata jotain pientä syötävää. Drinkkilista on loputon ja Pina Coladat vahvoja. Suosittelen istumista rappusilla, jos paikka vain löytyy. Jos ei, sisätilat ovat todella viihtyisät myös. FIGASTA kannattaa jatkaa matkaa portaita ylöspäin, sieltä tulee vastaan monta muuta kivaa pikkupaikkaa, kuten paljon kehuttu Ghetto bar.

Jos yöelämä Splitissä kiinnostaa, suosittelen osallistumaan ohjatulle baarikierrokselle, eli Pub Crawl:iin. Me päädyimme itseasiassa sattuman kautta sellaiselle heti ensimmäisenä iltanamme ja tutustuimme siellä moneen uuteen tyyppiin. Ilman heitä reissumme ei varmastikkaan olisi ollut yhtä hauska! Kierroksia tekee kaksi eri porukkaa, itse suosittelen toki sitä millä me olimme, eli Pub Crawl Ziggy Star Split:iä. Se on ehkä suunnattu noin parikymppisille, mutta emme me varmaan ihan vanhimmasta päästä siellä silti olleet. Kierros maksaa 20 eur ja alkaa puoli kymmeneltä. Ensimmäisessä yökerhossa ollaan puolitoista tuntia, jonka aikana drinkkejä ja shotteja saa juoda mielin määrin. Illan aikana käydään vielä kahdella muulla klubilla. Hauskaa tästä tekee tosiaan se, että kun mennään yhdessä isolla porukalla on myös tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Samoin Hvar Town, Hvarin saarella oli täynnä erilaisia ravintoloita. Satamakatua dominoi Rotel Rivan alakerrassa olevat, hieman ketjumaiset ravintolat, mutta sai sieltäkin hyviä drinkkejä ja aamupalaa. Illalliselle suosittelisin suuntaamaan sataman jälkeen vasemmalle ja ylös. Pikkuiset kadut ja portaat täyttyvät illan tullen ihmisistä, tunnelmallisista valoista ja musiikista. Yö-elämääkin tältä Kroatian Ibizaksi kutsusta osasta löytyy. Kiva-baariin kannattaa ehdottomasti suunnata! Se on itseasiassa kaksi pientä baaria vastakkain kapealla kujalla. Ja luonnollisesti suurin osa ihmisistä jorailee ulkona kujalla. Jos haluaa tanssia aamun pikkutunneille, kannattaa ehdottomasti hypätä venetakiin ja hurattaa viiden-kymmenen minutin matka Carpe Diem rannalle. Aivan mieletön bailuparatiisi, upeine valoshowneiin ja performansseineen! Hula Hula Beach on myös tunnettu alku-illan bileistään, mutta itse tykkäsin siitä ainoastaan rannan puolesta. Huonoa ruokaa, tiivisteistä tehtyjä drinkkejä ja koko reissun ainut paikka missä saimme tympeää palvelua. Mutta jos sinne haluaa mennä bailaamaan, kannattaa mennä jo ajoissa päivällä.

Mielessä olisi vielä monta mainitsemisen arvoista paikkaa, mutta osa reissun parhoista jutuista on löytää mahtavia ravintoita itse ja muutenkaan ei ole hyvä lähteä liikojen odotuksen kanssa ravintolaan – joten eiköhän nämä riitä. Ekakertalaisille Splitissä voin kuitenkin sanoa, että Vanhaan Kaupunkiin ehdottomasti – se on täynnä toinen toistaan ihanempia ravintoloita, kahviloita ja jäätelöpaikkoja. Ja jos bailata haluaa, suunnatkaa Hvar Towniin – aevan kreisi meno <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.