Ollaan tässä pikkuhiljaa tutustuttu uuteen asuinalueeseemme, lähialepa on löytynyt, omaa pihaa on tullut toki testailtua ja muutamaan naapuriin tutustuttua ja tänään laajensimme sitten tuohon aidan taakase takapihalle, eli VR:n vanhalle ratapihalle. Ratapihalla kävivät ennen veturit kääntymässä, ja se on todella hieno paikka vanhoine veturitallin rakennuksineen. Osassa rakennusta järjesteteään myös erilaista toimintaa, kuten joka sunnuntainen kirppis.

Tänään pyörittiin kuitenkin enemmän tuossa vanhoilla raiteilla jotka meidänkin olkkarin ikkunasta näkyvät. Lapset olivat tottakai aivan haltioissaan vanhoista, vähän erikoisemmista, junista. Oma jännitysmomenttini oli kuitenkin kokoajan se, että tuleeko vanhoja raiteita pitkin juna, vaikka käsittääkseni siinä ei mikään enää kulje.

Tuo kevätaurinko on vaan niin ihana. Sitä ei voi tarpeeksi hehkuttaa. Omat haastensa se tuo kuitenkin valokuvaukseen. En muista yhtään miten auringossa kannattaa kuvata, juuri kun oli oppinut hyvät asetukset ihan liian pimeisiin talvipäiviin. Ensimmäisen maailman ongelmia tosiaan! Kai se kuvauskin pikkuhiljaa alkaa taas auringossakin sujumaan, minulla on onnekseni kaksi erittäin innokasta apuria. Niin innokasta ettei minun oikeastaan tarvitsisi enää kuvata ollenkaan. Tämänkin postauksen suurimman osan kuvista otti Kaapo.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen saanut paljon kyselyitä kamerasta jolla kuvaan blogiin. Kyseessähän on kesällä alkuun testiin saamani, ja lopulta näille teille jäänyt, Olympuksen O-MD E-M10 mikrojärjestelmäkamera. Se siis toimii samalla perjaatteella kuin tavallinenkin järkkäri, erona kuitenkin että se on paljon paljon pienempi ja kevyempi. Erilaisia objektiiveja siihen on saatavilla myös vaikka kuinka. Useita ihmisiä pieni koko hämää ja monesti saankin epäilijöille vakuutella että kyllä, tämä on ihan kun mikä tahansa järkkäri.

Kompaktin kokonsa lisäksi suosikkiominaisuuksiani tässä kamerassa on huippunopea automaattitarkennus (etenkin vilkkaita lapsia kuvatessa ihan ehdoton) sekä sisäänrakennettu wifi, jonka avulla kuvia saa jaettua nopeasti. Wifi mahdollistaa myös kaukalaukaisun kännykän kautta, joka on etenkin meille bloggarille erittäin hyödyllinen ominaisuus. Jos joskus olette ihmetelleet miksi poseraan puhelin kädessä, se johtuu tästä. Kännykän näytöltä voi säätää asetuksia, valita tarkennuspisteen ja siitä tietysti että näkee onko asettelu hyvin, ja sitten vain räpsimään! Ainut miinus on se, ettei yhteys puhelimen välillä kanna kovin monen metrin päähän. Mutta noin kymmenen ainakin.

Lempilinssikseni on ehdottomasti valikoitunut tuo 45mm (1:1.8) kiinteä objektiivi, jota oikeastaan käytän ihan kokoajan. Se ei ehkä ole paras mahdollinen esimerkiksi sisustuskuvaamiseen, sillä se kuvaa niin lähelle. Mutta henkilökuvaamiseen se on ihan huippu! Se saa ihmiset kauniisti erottumaan kuvasta samalla kun tausta on epätarkka. Tykkään kovasti myös sen valovoimaisuudesta. En pidä kuvaamisesta keinovalossa, mutta täällä kotonakin olen saanut oikein kivan valoisia kuvia vaikka päivä olisikin jo hämärtynyt. Sitä ei kuvista huomaa mitenkään. Vai mitä sanotte näistä, lähestulkoon pimeässä keittiössä otetuista kuvista?

Vaikka lähes pari vuotta olen eri järkkäreillä kuvannut, ei manuaalisäädöt ole edelleenkään täysin hallussa. Ja kai se niin on, että aina voi oppia uutta. Järjestelmäkamerassahan valotukseen vaikuttaa kolme tekijää; aukko, valotusaika ja herkkyys (ISO). Jokainen näistä asetuksista vaikuttaa suoraan toisiin. Täysmanuaalina en oikeastaan kuvaa ikinä, vain asetuksilla joissa itse säädetään esimerkiksi vain valotusaika.

Sellainen kamera täällä kuvien takana! Toivottavasti tästä oli hyötyä esimerkiksi uutta kameraa miettivielle, en voi kuin suositella. Vai onko ko kamera jo jollekkin teille tuttu?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.