Kuten aiemmin kerroinkin, vietimme parin kaverin kesken pitkän viikonlopun Berliinissä. Aika meni nopeasti, ja kuten etukäteen uumoilimmekin, ehdimme nähdä vain murto-osan valtavasta kaupungista. On uskomatonta, miten kaupunki vain jatkuu ja jatkuu vaikka kuinka kävelisi.

Säät eivät juurikaan hellineet meitä, vaan joka päivä satoi – ja kovaa. Siksi myös kuvasaalis jäi tällä kertaa hieman suppeaksi. Ehkä näistä satunnaisista räpsyistä voi kuitenkin aistia hieman kaupungin tunnelmaa.

Berliini on täynnä mitä ihanimpia ravintoloita ja reissumme painottuikin hyvään ruokaan. Suosittuja (vegaanisia) ruokapaikkoja etsimme pääosin Happy Cow- sovelluksen avulla. Jokainen ravintola ja kahvila jossa kävimme, oli niin ruoan kun sisustutuksenkin kannalta aivan ihania. Ravintoloita on Berliinissä ihan valtavasti ja ne ovat useinmiten ihan täynnä porukkaa. Myös ravintoloiden hintataso on pääosin todella edullinen.

Myös mielettömän ihania vaate -ja huonekalukauppoja, etenkin vintagea, Berliinissä on todella paljon. Jos ruoka oli edullista, niin näissä paikoissa hinnat taas olivat yllättävän korkeita. Kiersimme perjantaina muutamia liikkeitä, mutta tuliaisshoppailut jäivät lopulta viimeiselle päivälle. Tämä oli tosin harmi, sillä emme tajunneet tarkistaa, etteivät mitkään kaupat ole sunnuntaisin auki. Ostin minä sentään sunnuntain kirpparilta pojille sitten muutamia Legoja. Sunnuntait onkin Berliinissä pyhitetty juurikin kirppiksille, sekä perheen ja ystävien kanssa ravintoloissa käyntiin.

Meidän Airbnb asuntomme sijaitsi Friedrichainissa, joka on aivan tulvillaan erilaisia kauppoja (myös ihastuttavia lastentarvikeliikkeitä), puistoja sekä niitä ravintoloita ja kahviloita. Muutaman korttelin koluamiseen saisi helposti kulumaan useita päiviä.

Berliini on kuulemma myös hyvin lapsiystävällinen ja kiva kohde myös perheen kesken. Ainakin leikkipuistoja näkyi lähes joka kadunkulmassa. Poiketen muista Euroopan leikkipuistoista, Berliinissä näytti olevan myös Suomen tapaan hiekkapohja leikkipuistoissa. Pojat jo ilmoittivat, että hekin haluavat Berliiniin. Voisin kuvitella heidän viihtyvän puistoja, museoita ja lukemattomia kahviloita koluten ja samalla värikkäitä katuja ihmetellen.

Ihmeteltävää nimittäin riittää. Välillä jopa vähän yli ymmärryksen. Rakastan itse katutaidetta ja elämä kaupungissa saa näkyä. Silti en voinut välillä olla ihmettelemmättä tökeröitä tägäyksiä upeiden Jugen-talojen seinillä. Naureskelimmekin, että tämä töhryjen kauhistelu on ainakin yksi ihan selvä merkki mummoutumisesta. Samaan aikaan myös Berliinin historia ja järkyttävän vähän aikaa sitten tapahtatunut muurin murtuminen ja sen rippeiden näkeminen aiheuttivat välillä aika vakaviakin mietteitä.

Toinen merkki mummoutumisesta oli se, että ensimmäisenä iltana kävimme ostamassa tulppaaneita sekä pähkinöitä ja puimme pyjamat päälle klo 19.45. Kompensoimme sentään tätä sitten toisena iltana käymällä ihanan Maribou Staten keikalla ja sen jälkeen klubilla tanssimassa. Viimeisenä päivänä meillä oli mahdollisuus mennä katsastamaan vielä Berliinin kuuluisimmat bileet, mutta päätimme sen sijaan Pajun kanssa mennä kylpylään rentoutumaan.

Vitsailimme pesevämme Berliinin synnit pois, mutta olo oli jopa vähän likaisempi kylpyläkäynnin päätteeksi. Emme nimittäin tienneet, ettei sekakylpylässä ollut uimapukupakkoa ollenkaan altaissa ja näimme vähän enemmän paljasta pintaa, mitä olisimme halunneet. Olipahan kokemus!

Berliini ei ehkä tällä visiitillä vielä vienyt ihan täysin sydäntäni, mutta paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta – joten ehdottomasti sinne vielä joskus palaan, ehkä lasten kanssa. Ajattelin myös vielä tehdä postauksen muutamista suosikkiravintoistani / kahvoiloista tuolla, jos sellainen kiinnostaa?

Kuten kuvistakin voi päätellä, vietimme hiihtolomamme Tahkolla aivan mahtavassa säässä. Ainoastaan yhtenä päivänä alkoi aurinkoisen aamun jälkeen tupruttamaan vähän lunta, mutta muuten aurinko paistoi koko viikon siniseltä taivaalta (ja pakkanen sen myötä tuntui kunnolla luissa ja ytimissä).

Pojat olivat ihan ekaa kertaa laskettemassa, mutta he innostuivat lajista heti ensikokeilun jälkeen ja myöskin kehitys oli sen mukaista. He olisivat voineet olla mäessä aamusta iltaan ja eilen, vikana laskupäivänä, he vetelivät jo isoja mäkiä, hyppyreitä, reilejä ja metsäreittejä lähes itsenäisesti. Itse en suksille uskaltanut, joten tyydyin vaan ihmettelemään menoa lähinnä rinteiden juurelta.

Kelin lisäksi myös maisemat Tahkovuoren huipulta olivat hienot. Metsää oli silmänkantamattomiin ja taisin nähdä myös elämäni ensimmäiset tykkylumipuut livenä. Rinteestä toiselle piti välillä siityä autolla, sillä minä en voinut luonnolliseti mennä myöskään hissillä ilman laskettelukamppeita. Tuolla olikin paljon tunnelmallisia ja mielettömän kauniita metsäteitä, joiden läpi kurvailtiin musat täysillä.

Pakkasta koko viikon oli parisenkymmentä astetta ja minä aivan totaalisen jäässä. Luulen että hytiseminen johtuu osittain raskaudesta, mutta toki myös siitä etten liikkunut yhtä paljon kuin muut. Lisäksi minulla oli niin monta kerrosta vaatetta ja vaatteet olivat niin kireät, että jopa käveleminen tuntui hankalalta. Olinkin suurimmaksi osaksi aikaa sellainen punanenäinen, jäykkä ja jäinen michelin-ukko.

Vastapainoksi kylmettymiselle pojat jättivät yhden laskupäivän välistä ja suuntasimme kaikki Tahko Spa-kylpylään, jonne saimme heiltä vastineeksi some-näkyyvyydestä pääsyliput. Vaikka olinkin lähdes joka päivä edes osittain mukana rinteessä, oli se kivaa yhdessä tekemistä. Ja varmasti teki noille sinnikkäille laskijoille vähintään yhtä hyvää kun itselleni. Oltaisiin Erkin kanssa voitu jäädä asumaan sinne höyrysaunaan.

Koko reissu oli onnistunut ja mökkielämää oli hauska viettää myös talvella. Joka päivä saunottiin, poltettiin takkaa ja mentiin raukeina aikasin nukkumaan. Kaikista parasta lomassa ehkä oli kuitenkin nähdä poikien kehitys suksien päällä. Eikä niin että heitä oltaisiin painostettu tai tuputettu, enemmänkin päinvastoin – heidät piti joka päivä enneminkin pakottaa lopettamaan. Mahtavaa miten kaikista kaatumisista huolimatta molemmat nousivat joka kerta ihan yhtä iloisina ylös ja jatkoivat laskujaan.

Miten teidän muiden hiihtoloma meni vai onko jollain vielä loma vasta edessä?

Marraskuisella Thaimaan matkalla sain ihan hurjan määrän kyselyitä hotelleistamme. Enkä ihmettele, sillä tuntikausien etsiminen ja arvosteluiden vertailu tuotti tulosta ja löysimme meille ihanat paikat yöpyä. Jo melko pienellä Koh Lantan saarella majoitusvaihtoehtoja oli mieletön määrä, mutta hitsit, niin oli suurkaupunki Bangkokissakin.

Bangkokissa hotellia valitessa kannattaa ensin päättää, että millä alueella siellä haluaa asustaa. Kaupunki on ihan hillittömän kokoinen ja välimatkat sen mukaisia. Paikasta toiseen liikkumisessa saattaa hyvin vierähtää tunti jos toinenkin. Kannattaa siis vähän katsella alueita sillä silmällä, että mitä reissultaan tahtoo, shoppailua, nähtävyyksiä, historiaa, paikallista tunnelmaa vai kalliita merkkiliikkeitä ja kimaltavia pilvenpiirtäjiä.

Itse halusin hotellin joen varrelta. Skytrainin lisäksi kaupungissa pääsee liikkumaan helposti jokilaivoilla ja sen varrella sijaitsee myös ehdoton nähtävyys Grand Palace sekä muutamia muita temppeleitä. Ajattelin että joen varrella saattaisi olla myös kivat maisemat, ja oikeassa olin.

Bangkokin hotellia aloin etsimään itseasiassa vasta kahta päivää ennen siellä yöpymistä. Onneksi en sentään jättänyt sitä ihan edelliseen iltaan, sillä se oli ilta jona jouduin vatsataudin vuoksi yöksi sairaalaan tiputukseen.

Hotellien hintataso yllätti hintavuudellaan, olin nimittäin kuullut Bangkokissa olevan paljon edullisempaa. Toisaalta korkeat hinnat saattoivat johtua high seasonista ja siitä että olin niin myöhään liikenteessä. Jouduin siis hieman nostamaan budjettiani, sillä halusin että hotelli sijaitsisi aivan joen rannalla, että siellä olisi hyvä aamupala, kivat huoneet ja iso allasalue. Kaikista hienoimmat ja kehutuimmat hotellit jouduin karsimaan niiden hinnan takia pois, mutta jäi minulle vielä useampi ”vähän parempi” vaihtoehto joita sitten jäin pyörittelemään.

Etsin halpoja hintoja Bookingin, Hotels.com, Trivagon, TripAdvisiorin ja Agodan kautta. Näiden lisäksi katsoin aina instagramista vierailioiden kuvia saadaakeni realistisen kuvan hotellista. Availin uusia nettivaraussivustejen sivuja uusista selaimista ja näin ollen sain kaivettua kaikista halvimmat hinnat. Laitoin myös suoraan sähköpostia kolmeen eri hotelliin, josta sitten muutenkin näistä yhdeksi suosikikseni valikoituneesta hotellista, Chatrium Riversidesta, sain vielä lähes satasen halvemman hinnan kolmelle yölle. Valinta oli siis vihdoin selvä.

Lähtöä edeltävänä päivänä tosiaan sairastuin, mutta pääsimme onneksi kuitenkin lentämään Bangkokiin ja kamalan, tunnin kestäneen taksimatkan päätteeksi hotellille. Hotellin edessä meitä odotti jo iso joukko työntekijöitä, yksi avasi taksin ovet, toinen otti pienet kassit, kolmas isot matkalaukut, neljäs oksennuspussini ja viides saattoi meidät vastaanottoon.

Itse aikoinani hotellin vastaanotossa työskennelleenä katsoin ihastellen kahden respan yhteistyötä. 36 kerrokisessa hotellissa huoneista ja vieraita varmasti riittää, joten joka asissa tulee olla tehokas. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme vielä upgreidauksen huoneeseen josta oli kaupunkinäkymän sijasta suora näköala joelle.

Kaikki Chatriumin huoneet ovat itseasiassa sviittejä. Meidän 25. kerroksessa sijainneessa ihan ”perus sviitissämme” oli avokeittiö ja olohuone, iso parveke, kylpyhuone suihkulla ja ammeella sekä makuuhuone, josta avautui lattiasta kattoon olevista ikkunoista näymät joelle. Huone näytti vielä paljon kivemmalta mitä kuvissa, ja jääkapissa olevien virkokkeiden lisäksi huoneessa oli tuoreita hedelmiä.

Olin itse edelleen vielä aika sairas, joten tuntui tosi ihanalta päästä sivistyksen pariin, niin kivaan huoneeseen ja mielettömän hyvän palvelun hotelliin. Hotellissa oli kaksi ravintolaa, kahvila sekä Starbucks, joten meillä ei onneksi ollut tarvetta edes lähteä minnekkään. Vaikka olin kipeä, olin iloinen että sairastuin juuri tässä kohtaa, kun pojilla oli tilaa leikkiä olkkarissa, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lastenkanavat ja minä sain levätä rauhassa makkarissa ja käydä välillä vaahtokylvyssä (jossa oli oma tyyny!). Myös jos olisin joutunut uudestaan lääkäriin, täällä ne olisivat todennäköisesti olleet vähän modernimmat mitä edellisessä saaressa oli..

Seuraavana päivänä vointikin oli jo vähän parempi, joten vietimme aurinkoisen ja kuuman päivän hotellin isolla allas-slueella. Illalla uskallauduttiin syömään jo muualle, joten otimme hotellin oman lautan ja matkasimme sillä viiden minutin päähän päälaiturille, jonka läheisyydestä löytyikin vaikka mitä ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuuksia. Hotellilla on siis oma laituri, josta kulkee ilmainen lautta kymmenen minutin välein päälaiturille, josta pääsee liikkumaan eteenpäin niin lautoilla kun skytranillakin.

Kolmantena päivänä oltiin jo vähän aktiivisempia ja lähdimme jokiveneellä katsomaan suurta temppeliä. Turist Boatiksi nimetyllä lautalla oli todella helppo ja vaivaton matkustaa paikasta toiseen ja se toimi myös hop on hop of-tyylisesti, jos osti päivälipun. Me kuitenkin ostimme vain yhdensuuntaiset liput, sillä tiesin etukäteen temppelillä menevän ainakin jotain tunteja ja tahdoimme kaikki myös takaisin nauttimaan hotellin altaasta. Päivän päätteeksi kävelimme illalla jo pimeän tultua myös läheiselle iltatorille, joka oli enemmänkin valtava ulkona oleva ostoskeskus.

Hotellin arvosteluista luin myös todella ylistäviä kommentteja hotellin aamupalasta, eikä yksikään niistä ollut liioteltu. En ole eläessäni nähnyt niin hyvää ja kattavaa aamupalaa. Tai oikeastaan mitään seisovaa pöytää. Siellä oli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä vähän enemmän. Perus leivät, leivonnaiset, myslit, jogurtit ja muut, mutta myös paljon erilaisia salaatteja, aasialaisia ruokia, kymmenillä eri tavoilla valmistettuja kananmunia, sushia, smoothieita ja ihan hillitön vohvelibaari.

Yövyimme hotellissa siis kolme yötä ja viimeisenä päivänä meille tarjottiin vielä myöhäistä chek outia kello kolmeen saakka, sillä lentomme lähti vasta alkuillasta. Toki Thaimaassa palvelukulttuuri on ihan toisenlainen kun täällä meillä, mutta reissumme kolmesta hotellista tässä sen pisti oikein eritysesti merkille. Vaikka kyseessä oli käsitykseni mukaan kuitenkin suht tavallinen 3-4 tähden hotelli, oli se suomen tasoon verrattuna jossain seitsemässä tähdessä.

Todella moni teistä kyselikin tästä hotellista ja että suosittelisinko sitä – kyllä ehdottomasti. Ihanaa luksusta verrattain suht pienellä rahalla. Meidän kolmen yön sviittiyöpyminen aamupalla maksoi yhteensä vähän yli kolmesataa. Suositus siis tälle jos Bangkokin reissu on edessä tai suunnitteilla!

Thaimaan reissussa yritettiin syödä mahdollisimman Thaimaalaista ruokaa, mutta etenkin kaikki rannalla olevat paikat olivat selvästi suunnattu vähän enemmän turisteille. Kyllähän niistäkin toki sai perinteistä Thaikkuruokaa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olin monesti vähän pettynyt ruokiin. Ehkä se oli vain huonoa tuuria, mutta yli puolet kerroista ruoka oli väärä tai osittain väärä tai sitten en vain pitänyt mausta. Myöskin kasvisruokaa oli tosi heikonlaisesti, yhdestäkään paikasta ei saanut tofua tai mitään vastaavaa ja lihaa tungettiin annoksiin vaikka kuinka pyysin ilman.

Syötiin muutaman kerran myös tienvarsikärrystä ja niissä olikin usein parhaimmat pöperöt. Kuumassa säässä meille kuitenkin maistui eniten ihan vain hedelmät sekä raikkaat smoothiet ja tuoremehut, joita sai lähes joka kadunkulmasta (tai no saarella on lähinnä vain yksi katu, mutta sen varrelta).

Myöskin näissä ei muuten niin hyvissä ravintoloissa smoothiet, mehut ja pirtelöt olivat kuitenkin tosi herkullisia. Kerroinkin aiemmin että aamupalalla (joka oli hotelleissamme tosi hyvä ja monipuolinen) tankattiin ja päivän aikana muuten juotiin vain parit pirtelöt kunnes söimme uudestaan vasta illalla pimeän tullen. Muutamana iltana ostettiin myös kaupasta vain leipää ja purkkinuudeleita, mutta jopa lapsille Nalle Puhin kuvalla markkinodut nuudelit olivat niin tulisia, etten edes itse meinannut pystyä syömään niitä.

Noissa turisteille tarkoitetuissa rantaravintoiloissa oli kuitenkin niin kiva istuskella (tai makoilla patjoilla) ja katsella merelle sekä ihastella auringonlaskua, ettei muutaman pennin kalliimmat hinnat haitanneet ollenkaan.

Ruoka oli todella halpaa, jopa kalliimmissa paikoissa. Minun oli tarkoitus laskea koko matkan aikana käyttämämme rahat ja katsoa paljonko ruokaan meni. Menin kuitenkin sekaisin laskuissa, unohdin että olin piilottanut rahaa useampaan paikkaan sekä hukkasin kuitteja. Villi veikkaukseni on että sen reilun kahden viikon aikana rahaa syömisiimme meni noin sata viisikymmentä euroa. Ei mielestäni kovin paljoa. Käytiin kuitenkin parit kerrat myös vähän kalliimissa paikoissa ja syötiin pitkän kaavan mukaan alkudrinkkejä ja jälkkreitä myöten.

Aloitin tänään sokerilakon ja ai hitsit kun tuli yhtäkkinen ja kova ikävä takaisin rannalle imemään Pina Coladaa.

Kuvasin etenkin matkamme ensimmäisenä päivinnä lähinnä videoita ja nyt vasta huomasin, ettei meidän ekasta hotellistamme ole juurikaan kuvia, mutta ehkä näistä saa jonkinlaisen käsityksen. Sainkin jo tuolloin heti instagramin videoiden kautta ihan hirveän määrän kyselyjä, että mikä ihana paikka hotellimme oikein olikaan – siellä kun sitä tosiaan näkyi enemmän. Ensimmäiset viisi yötä vietimme siis Koh Lantan vilkkaimmalla rannalla, Long Beach Chalet nimisessä resortissa.

Hotellin etsiminen, etenkin melko viime tingassa, olikin paljon vaikeampi tehtävä mitä olin etukäteen kuvitellut. Majapaikalla kun on itselleni ainakin suuri merkitys viihtyvyyteen. Joku voisi olla eri mieltä ja sanoa, että huoneessahan käydään vain nukkumassa, mutta kyllä me ainakin vietimme paljon aikaa myös ihan vain hotellilla – jos emme huoneessa niin ainakin sen melko välittömässä läheisyydessä.

Hotellia valitessa kriteereitäni oli, että huone näyttäisi kivalta sekä kylppäri olisi siisti, se sijaitsisi kivalla alueella, kävelymatkan päässä olisi ravintoloita, hotellissa tulisi olla uima-allas eikä siellä saisi olla valkosia muovituoleja. Halusin myös että hotelli olisi suht pieni ja persoonallinen ja että siellä olisi hyvä aamupala.

Monta iltaa selasin hotelleja sekä kuvia ja arvosteluja niistä. Perinteisten hotellien bookkaussivustojen lisäksi kokemuksia luin TripAdvisiorista sekä etsin ihan paikkahaulla sekä tägiellä kuvia instagramista. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua mille alueelle tahtoisin ja minkälaista ja minkä hintaista tarjota siellä olisi.

Vaikka hotelleja saarelta paljon ja moneen hintatasoon löytyikin, olin yllättynyt että meidän kriitereitämme vastaavia (edes jotenkin järkevän hintaisia) oli vain muutama. Myös koska olin niin viime tingassa, oli monessa paikassa jo täyttä tai ainakin ne edullisimmat huoneet menneet.

Alusta saakka olin ihastellut tätä ihan hiekkarannalla sijaitsevaa resorttia, joka koostui nimensä mukaan tuollaisista pienistä mökeistä. Osa sijaitsi vehreässä puutarhassa ja osa sitten ihan rannalla. Rannan mökeissä osassa oli vielä oma kylpyamme maaterassilla. Paikka oli ihan liian kallis ajattelemaani budjettiin, mutta en saanut sitä mielestäni.

Lopulta päätin että hitto, mennään sinne edes osaksi reissua – niin ihanalta se näytti. Ja onneksi mentiin. Löysin vielä jostain hyvän tarjouksen ja olisinkin mielelläni ollut tuolla lopulta koko reissun, mutta tämäkin oli sitten loppupäivät täynnä. Onneksi saimme asua siellä edes ensimmäiset viisi yötämme.

No mikä teki tästä paikasta sitten niin erityisen ihanan? Meillä oli mökki rantanäkymällä ja olihan se vain niin luksusta käppäiltä omalta terassilta suoraan perhmoiselle hiekalle tai istua terassilla (huoneeseen kuuluvaa ilmaista, huom) kokista hörppien ja kuunella meren pauhetta. Huoneemme ei ollut eritysen suuri, mutta se oli kaunis ja käytönnöllinen. Aatojen ääneen oli ihana aamulla heräillä tunnelmallisen hyttysverkon alta.  Hotelliin kuului kaksi uima-allasta, toinen rannalla ja toinen puutarhassa. Koko hotellin alue oli todella hienosti hoidettu ja siellä oli paljon kivoja yksityiskohtia sekä kasveja ja kukkia. Hyvänä yksityskohtana kaikilla teraisseilla oli myös oma suihku, jossa hiekkaiset jalat oli mukava pestä ennen sisälle menoa.

Koko viitenä päivänä olimme hotellin ainut lapsiperhe, joten pojat saivat todellakin osansa henkilökunnan huomiosta. Ja henkilökuntaa hotellilla muuten oli tosi paljon ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Huonesiivojaat taiteilivat päivittäin uudet hauskat pyyhe-eläimet sängyllemme ja toivat pojille extraherkkuja huoneeseen. Vaikka hotelli oli ihan täynnä, oli tunnelma niin altaalla kuin rannallakin hyvin hilajinen – miltein unenomainen. Etenkin päiväsiakaan ihmisiä oli aina vain ihan muutama.

Huonehintaamme kuului myös aamiainen, joka syötiin tietysti myös ihan rannan tuntumassa. Aamuapala oli todella hyvä ja runsas ja söimmekin siellä itsemme aina niin täyteen, että tarvitsime seuraavan kerran kunnon ruokaa vasta auringon laskiessa illalla. Hotelliin kuului myös toinen ravintola, josta kuvia onkin näkynyt myös täällä blogin puolella. Hiekalla olevasta ravintolasta me lähinnä ostimme smoothieita ja pirtelöitä ja joimme niitä lököillen joko hiekalla olevilla sohvilla, säkkituoleilla tai riippumatoissa.

Hotellin sijainti oli myös siinä mielssä hyvä, että vieressä olevalla päätiellä oli ihan minutin kävelymatka ruokakauppaan, automaatille, pesulaan… Ravintoiloita löytyi myös monenlaisia, niin rannalta kun päätien puoleltakin. Long Beach on nimensä mukaisesti saaren pisin ranta, muistaakseni noin kolme-neljä kilometriä. Sen kerrotaan olevan myös kaikista vilkkain. Matkan aikana kävimme myös monilla muilla rannoilla ja tämä oli mielestäni kivoin siinä mielessä, että sen vieressä oli hyvä majailla, sillä kaikki tarvittava löytyi kävelymatkan päästä. Ranta oli myös sopiva lapsille, ei kovin äkkisyvä, eikä kiviä kuten saaren monilla muilla rannoilla on. Ja saari itsessään, etenkin rannat, ovat todella rauhallisia, lähes autioita – joten villkaalla rannalla tarkoitetaan tässä nyt sitä että siellä saattaa törmätä myös muihin ihmisiin.

Auringonlaskut saaren jokaisella rannalla olivat joka ilta ihan mielettömiä. Pimeää tuolla tuli iltaisin jo kuuden jälkeen, mutta onneksi jokaisesta huoneesta löytyi myös taskulamppu. Iltaisin rannalta olikin hauska bongailla erilaisia rapuja taskulampun valossa. Kylmä ei tullut edes öisin, alin lämpötila taisi koko kaksiviikkoisen aikana olla 28 astetta.

En yleensä ole sellainen ihminen joka tahtoisi lomallaan aina samaan paikkaan ja samaan hotelliin, mutta jos tuonne Ko Lantalle vielä menen niin ehdottomasti tähän hotelliin! Ensi kerraksi täytyy myös opetella ajamaan mopolla niin pystyy kokemaan saarta vielä paremmin.

Tästä hotellista jatkoimme viikoksi matkaa Chaw Ka Cher Tropic nimiseen paikkaan, mutta tämän ekan hotellin jälkeen se tuntui vähän mitäänsanomattomalta. Allas-alue sekä ulkona oleva kylpyhuone olivat sen paikan parhaat puolet, sekä iltaisin kurnuttavat sadat sammakot. Mutta koko sen viikon kaipasin takaisin tänne ensimmäiseen paikkaamme.