En ole ikinä ymmärtänyt sitä lapsivihaa, johon edelleen Suomessa tulee törmättyä lähes viikottain. Oli kyse sitten lapsen riemunkiljaduksesta tai itkupotkuraivareista, sitä saa lähes poikkeuksetta osakseen silmien pyörittelyä, syviä huokauksia tai pahoja katseita. Järkyttävän moni ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, etteivät lapset kuulu julkisille paikoille. Aikuiset saavat kyllä mekastaa, käyttäytyä huonosti ja sekoilla kännissä, mutta auta armias jos lapsi pudottaa haarukan lattialle ravintolassa. Voi sitä vihaisesti kääntyvien päiden määrää.

Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan lasten olevan vain minikokoisia aikuisia. Jos lapsi ei istu hiljaa kädet sylissä kahta tuntia paikoillaan ravintolassa, hän käyttäytyy huonosti. Mutta kun ei. Hän käyttäytyy kuten lapsi. Oppien samalla pikkuhiljaa miten erilaisissa tilanteissa ja paikoissa kuuluu sitten aikuisena olla.

Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä asioita perheensä kanssa. Kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä. Joillekkin ihmisille tuntuu vain olevan mahdoton käsitää että miksi. Olen aina ollut sitä mieltä että lasten kanssa saa ja pitää mennä. Lapset KUULUVAT ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… ihan siinä missä aikuisetkin. On myös lasten oikeus käydä ulkona syömässä muuallakin kun Hesburgerissa siinä missä kulttuuriakin on kivempi kokea välillä vaikkapa Kiasmassa niiden ainaisten päiväkotikavereiden maalauksien ihastelun lisäksi. Tietysti maalaisjärkeä käyttäen.

Onnekseni olen silti huomannut tässä vuosien mittaan silti Suomen ravintolakulttuurin muuttuneen pikkuhiljaa suvaitsevampaan suuntaan. Lapsiystävällisiä ravintoloita ja kahviloita on selvästi enemmän kun vaikkapa viisi vuotta sitten. Silti lapsia voitaisiin edelleen arvostaa enemmän myös asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevana ylimääräisenä vaivana. Lasten ruokalistoilta soisin myös jatkossa löytyvän muutakin kuin nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Olemme edelleen hyvin hyvin kaukana rakastamastani keski-eurooppalaisesta ravintolakulttuurista, mutta onnekseni näillä meidän (muutenkin hyvin suvaitsevaisilla) hoodeilla jo askeleen lähempänä sitä.

Torstaina meillä oli herätys aamuviideltä, matkasimme lehdistömatkalle Tallinnaan jossa lapsiperheille oli suunniteltu paljon ohjelmaa. Itseäni vähän jännitti, miten lapset jaksaisivat koko pitkän ja tiukasti aikataulutetun päivän. Erityisesti ravintola-osuudet vähän ahdistivat etukäteen. Oli kuinka lapsiystävällinen ravintola tahansa, en tieten tahtoen halua silti mennä tuskastuttamaan ja huudattamaan valmiiksi väsyneitä lapsia sellaiseen.

Meille oltiin kuitenkin valittu lounaspaikaksi niin ihana ravintola Mustaltamäeltä, että tekee tulevaisuudessa tiukkaa käydä enää missään muualla. Umami on täydellinen paikka niin kahden keskeiselle romanttiselle illalliselle, polttariporukalle kun perheillekkin. Ruoka on hyvää, laadukasta ja tulee läheltä. Samoin juomapuoli on monipuolinen ja listalta löytyy paljon pienpanimoiden erikoisuuksia. Hyvällä säällä iso puutarha on paras paikka ruokailulle tai drinkeille ja mikä parasta, sieltä löytyy oikeasti kunnon kokoinen leikkipaikka lapsille. Samoin kun sisältä, kauniisti ja mielenkiinoisesti sisustetusta, vaaleansinisestä puutalostakin. Ilman pienintäkään Rosso-fiilistä.

Tykkäsin Umamista paljon myös sen takia, ettei lapsia tai lapsiperheitä kohdeltu alentuvasti tai sysätty kaikkia lasten kanssa ruokailevia samaan peränurkkaan. Siitä, että seurueeseen kuului yhdeksän lasta, ei tehty numeroa, vaan lapset olivat ihan yhtä tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita, siinä missä me aikuisetkin. Ravintoloiden lapsiystävällisyys näkyy erityisesti henkilökunnan asenteista ja käyttäytymisessä. On aivan sama monta syöttötuolia ravintolasta löytyy, jos ei tunne oloaan tervetulleeksi lasten kanssa.

Tuolla Umamin nettisivuillakin lukee ihanasti: ”Children are also more than welcome, as they are our future, no doubt! They deserve great food.”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuimme lauantai-aamuna aurinkoiseen ja ihanan vihreään Amsterdamiin. Kun olimme vieneet nopeasti tavarat hotellille, lähdimme etsimään kivaa aamupalapaikkaa. Kaupunki oli tuohon aikaan jo herännyt ja vilisi värikästä porukkaa. Perheet ja kaveriporukat tapasivat brunssin äärellä, iloiset turistit valtasivat katuja ja joka suunnasta vilisi pyöriä.

Sattumalta löysimmekin kivan näköisen aamupalapaikan ja vielä parempi sattuma oli se, että paikasta sattui juuri vapautumaan pöytä, johon meidän 11 henkinen porukkamme mahtui. Yksi tosi suosittu aamupala ainakin tuolla Amsterdamissa vaikuttaisi olevan pannukakut ja täältäkin niitä sai erilaisia, niin makeita kun suolaisia. Itse söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista omeleteista. Itseleivotun leivän päällä oli omeletin lisäksi currymajoneesia, sieniä, juustoa ja salaattia. Toinen asia hyvän ruuan lisäksi mikä lähes koko Amstedamissa yllätti positiivisesti, oli ravintoloiden hinnat. Muutaman korttelin kun ihan keskustasta päin käveli pois, niin hinnat olivat (ainakin näin Helsinkilläisille) ihanan edullisia.

Tämän aamupalan voimalla sitten startattiin Rajala Ambassador 2016 toisen osakilpailumme ensimmäinen osa. Nimittäin Kilroyn järkkäämä kaupunkiralli! Olin itse ihan fiiliksissä tästä, salainen unelmani on nimittäin ollut osallistua Amazing Raceen ja tämä oli ihan kun sellainen! Rallia pääsette seuraamaan ainakin Rajala Ambassoreiden omassa instassa ja tägeillä #MADsterdam #rajalaambassador

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lisää videoita! Kerroinkin pari viikkoa sitten, että Scoll ja Indiedays yhteistyössä järjestivät neljälle bloggaajalle ja heidän ystävilleen hauskan illanvieton. Seurasimme rasteja ja nautimme alkudrinkin, alupalan, pääruon ja jälkkärin eri paikoissa ympäri Helsinkiä. Heti alkuksi saimme kenkiimme uudet Scoll GelActiv Everyday pohjalliset, jotta matkanteko kävisi mahdollisimman mukavasti. Tuona iltana mittariin tulikin reilut 3870 askelta! Itse tykästyin pohjallisiin, ne vaimentavat hyvin iskuja, eivätkä jalat tunnu pitkänkään lenkin jälkeen väsyneiltä. Olenkin käyttänyt niitä illanvietosta lähtien päivittäin ihan tavallisissa tennareissani.

Meillä oli tosi hauska ilta, kuten videosta varmaan huomaa! Juttelimme paljon ja jokaisella rastilla bloggari sai toimia vuorollaan Vain Elämää-henkisesti emäntänä. Tällä kertaa ei kuitenkaan laulettu, vaan aiheena oli hyvinvointi. Saimmekin hyviä keskusteluja siitä, mikä saa meidät voimaan hyvin ja miten siihen voi itse vaikuttaa. Juttelimme positiivisuudesta, mikä saa meidän positiivikseni ja minkälaisia tapoja olisi muuttaa omaa asennettaan iloisemmaksi. Juttelimme myös ravinnosta ja sen vaikutuksista omaan hyvinvointiin. Lopuksi Emilia vielä piti meille pienen hyvinvointiin liittyvän tehtävän. Se oli minusta niin ihana, että jaan sen teillekkin:

Ota paperi ja kirjoita siihen kaksi asiaa, joita muuttamalla parantaisit omaa hyvinvointiasi. Olisiko se esimerkiksi aikaisemmin nukkumaan meneminen, liikunnan lisääminen, töiden vähentäminen tai ruokavalion muutos? Sitten kirjoita siihen alle milloin tekisit nämä muutokset. Ensi maanantaina, sitten joskus kun…, vuoden vaihteen jälkeen? Laita paperi sitten illalla tyynysi alla ja tee muutos HETI HUOMENNA.

Itse olen oivaltanut hyvinvoinnista sen, että se ei vaadi hampaat irveessä kuntosalilla puurtamista tai jatkuvaa kaloreiden laskemista. Hyvän olon saa nimenomaan ilon kautta. Menemällä vaikkapa sinne salille koska siitä tulee hyvä olo tai jättää jotkut ruoat syömättä siksi, että ne eivät saa sinua voimaan hyvin. Positiivinen asenne ja ajatukset vievät pitkälle! Sitä taas voi edesauttaa vaikka niinkin yksinkertainen asia kun hyvät kengät ja vielä paremmat pohjalliset. Ei ainakaan mene ilta pilalle sen takia, että jalkoihin sattuisi 😀

Olisikin kiva kuulla, mitkä asiat saavat teidät voimaan hyvin? Itse liputan ainakin hyvien yöunien ja säännöllisen ateriarytmin nimeen. Entä mikä saa teidät pysymään positiivisena tai millä tavalla saa huonon päivän käännettyä hyväksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.