Scholl & Indiedays yhteistyö

Eilen oli taas hauskin ilta sitten naismuistiin. Sellaiset jutut, kun ei oikeastaan tiedä juurikaan mitä tuleman pitää, ovat aina niitä parhaimpia. Eikö vaan? Scholl kutsui muutaman bloggaajan ystävineen nimittäin viettämään iltaa ympäri Helsinkiä. Meille oli luvassa erilaisia rasteja yllätyksineen ja niitä lähdimme sitten porukalla suorittamaan. Ihan aluksi meistä jokainen askarteli omiin kenkiimme sopiviksi uudet Scoll GelActiv Everyday pohjalliset, jotta rasilta toinen kulkeminen sujuisi mahdollisimman mukavasti. Pohjalliset tekivät omista ihan tavallisista tennareistani ihan supermukavat, sillä pohjallisten kaksi erityyppistä geelipintaa vaimentavat pienimmätkin iskut ja tärähdykset. Jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneiltä rastien jälkeen, vaikka reilun 3870 askeleen voisi kuvitella toisin.

Ihan aluksi nimittäin kävimme ottamassa alkudrinkit A21 coctail loungessa, sen jälkeen kipaisimme alkupaloille mainioon The Cockiin. Alkuruoan jälkeen törmäsimme Kasarmintorilla hahmoon nimeltä Rööperin Roope, joka piti sellaisen turistikierroksen ympäri punavuorta, että myös Tena olisi tässä vaiheessa ollut oiva yhteistyökumppani. Pääruoan nautimme intiimissä Hello Darlingissa, jonka jälkeen seuraamme liittyi myös mies ja kitara. Ihan vaatimaimattomasti kuljimme letkassa keskiviikkoiltana pitkin Helsingin katuja, laulaen kävelyyn ja kenkiin liittyviä biisejä. Mitä muuten on yllätävän paljon. Laulutuokio huipentui Ruttopustossa kuorossa vedettyyn Tinakenkätyttöön. Tästä kipaisimme vielä Kiilaan jälkkäreille. Tähän mennessä askeleita oli kertynyt 3870. Oma iltani ei tosin päättynyt vielä tähän, kipinkapin vielä kotiin ja koiran kanssa lenkille. Eikä tuntunut missään.

Illan aikana juteltiin (ja naurettiin) paljon, joten jutunaiheet vaihtuivat jatkuvasti lennossa. Kantavana teemana oli kuitenkin hyvinvointi, josta jutunjuurta riitti. Palaan ehdottomasti vielä tarkemmin tähän ja minkälaisia pointteja illan aikana aiheesta tuli esiin. Videon muodossa nimittäin…;-D

Miltäs tällainen suunnistus ja rastien suorittaminen kuulostaa? Ajateltiin että tästähän voisi kaveriporukalla tehdä ihan tavan, niin hauskaa oli. Noita pohjallisia kun en muutenkaan aijo tämän jälkeen ottaa ikinä pois, lähden mielelläni suunnistamaan vaikka joka viikko. Lisää illan fiiliksiä voitte käydä kurkkimassa Emilian, Marian ja Sannin blogeista sekä instagramista #scholldinnerdetour.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En olekkaan ehtinyt täällä blogissa kertomaan viime viikonlopun Tampereen reissusta vielä mitään, mutta instan puolella #bloggaajatmansessa tägin alta löytyy kuvia ainakin.

Itse lähdin reissuun todella kiireessä ja nappasin päälle vain ekana käteen sattuneet vaatteet. Ihana Maj oli kuitenkin sitä mieltä että asu oli kuvattava Mammatyyleihin. Olikin tosi kiva saada samalla kaverikuva Riikan kanssa.

Tyylistäni vähän tuolla mammatyylejen puolella kerronkin, mustaa, yksinkertaista, laadukkaita ja pitkäikäisiä materiaaleja. Niin ja tennarit. Siinä oma tyylini pähkinänkuoressa.

Meillä on täällä muutto täydessä tohinassa. Olen siis tilannut muuttopalvelun, miehet kantaa ja minä istun koneella! Hahah. Monen päivän pakkausrumBan jälkeen onkin pieni hengähdystauko ihan paikallaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teen sitä välillä ihan tarkoituksella, mutta välillä huomaan myös että olemme vahingossa lähteneet kaikki ulos ihan samanlaisissa vaatteissa. Onhan se nyt vähän hassua että koko perhe on vaikkapa pukeutunut maastotakkeihin, samanlaisiin pipoihin ja tennareihin. Mutta samalla se on minusta jotenkin tosi söpöä.

Tällä kertaa meitä kaikkia ei sentään yhdistänyt kun vain saman merkin kengät. Lastenvaateinnostukeni on viimeaikoina hiipunut, tai toki tykkään kivoista vaatteista edelleen, mutta ostan niitä lähinnä kun kohdalle osuvat – en päivystä uusia mallistoja niiden ilmestymishetkellä tai tilaille loppuunmyytyjä kappaleita ylihintaisilla postareilla jostain Koreasta. Mutta kenkien kanssa on nykyisin vähän eri juttu. Olen ihan hulluna sneakereihin, ja etenkin noihin lasten söpöihin pikkuisiin kenkiin. Osa tästä innostuksesta johtunee varmasti myös siitä, että poikien jalat eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia kun ennen, joten kengille jää entistä enemmän käyttöaikaa. Tietysti on vähän epäreilua, että nykyään lapsillani on alkaa olemaan enemmän ja hienompia kenkiä kun minulla.

Poikien kengissä suosin nykyään ehdottomasti tarrallisia malleja. Pikkujuttuja, mutta kun molemmat lapset saavat itse puettua ja riisuttua kenkänsä, auttaa se tässä sykyisessä pukemisrumbassa. Ja luulen että päiväkodissakin arvostetaan. Vaikka lasten kengät kuluvat melko nopeasti, kannattaa laadukkaisiin kenkiin mielestäni silti panostaa. Esimerkiksi nahka on aina hyvä valinta, niin syys -ja talvikengissä mutta vaikkapa myös sandaaleissa. Oikean kokoistenkin pitää kenkien luonnolisesti olla, lastenkenkiin pitäisi jäädä ainakin 1,5cm vapaata tilaa varpaisiin.

Mutta nyt ei ollut takoitus kirjoitella sen enempää oikeanlaisten kenkien valinnasta, vaan näistä meidän uusista Nikeistä! Pienen yhteistyön merkeissä sain valita Lekmeriltä pojille muutamia leluja. Olen mieltänyt kyseisen nettikaupan aina juurikin vain suureksi lelujen nettikaupaksi, mutta ilokseni huomasin siellä olevan myös mm. laaja valikoima
lasten Nikejä. Kenkiä oli vaikka kuinka, niin tytöille kun pojille, ihan vauvakoosta alkaen isommillekkin lapsille. Itseassa nuo minunkin kenkäni ovat sieltä, suurin koko näytti ainakin silloin olevan 38.5. Kenkien lisäksi Nikeltä löytyy myös erilaisia vaatteita sekä reppuja.

Rakastan omiani, viime talvena osatamia Air Maxeja, ja keväällä löysin sellaiset myös Elvikselle Niken tehtaanmyymältästä Espanjasta. Joten olihan nyt sitten korkea aika myös Kaapon saada omansa. Tykkään hirveästi noista Kaapon kengistä, tiedän niiden olevan superhyvät jalassa ja sen lisäksi ne näyttävät tosi hienoilta. Kengissä on tarra ja joustavat nauhat, joten ne on tosi helppo saada jalkaan. Elvikselle otin sitten vähän värikkäämät kengät, ne on helpompi päiväkodissa sitten itse kenkähyllystä löytää. Pitkävartinen force-malli ei ole itselleni tuttu, mutta menosta päätellen nekin tuntuvat hyvältä jalassa. Elvis haluaa jostain syystä aina käyttää kenkälusikkaa (vaikka se näyttääkin tosi hankalalta) ja näiden kanssa se jopa onnistuu, johtuen varmaankin juuri tuosta pitkästä varresta.

Itse en vieläkään ole kyllästynyt lenkkarien ja muuten siistimpien vaatteiden, kuten vaikka tässä vekkihameen, yhdistämiseen. Ja kun vaatteissa käytän tosi tosi paljon mustaa, on kiva kengissä sitten valita vähän kreisimpiä väriyhdistelmiä. Vai mitä pidätte näistä sinisen ja pinkin yhdistelmistä?

Minkälaisia kenkiä teiltä löytyy ja tykkäättekö samistella tai käyttää lapsilla vaikkapa samanlaisia kenkiä kun itsellänne?

PS Sain eilen ihania uutisia kun kuulin että olette käyneet äänestämässä blogiani ahkerasti vuoden inspiroivommaksi perheblogiksi! Kiitos siitä! Tällä hetkellä ollaan siis viiden eniten äänestetyn joukossa, mutta olisihan se ihan huippua päästä sinne TOP 3:seen. Käykäähän siis vielä klikkaamassa äänenne suosikeillenne joohan, tämä ilta enään aikaa!

Postauksen kengät saatu Lekmeristä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin tosiaan se loma loppui. Lapsilla seitsemän viikon tauko päiväkodista takana. Täytyy sanoa että kukaan ei kyllä kovasti sinä aikana kaivannut päiväkotiin. Tai no Elvis ehkä. Itselläni on hieman ristiriitaiset tunteet lasten hoitoon viemisestä. Tietysti lasten on siellä ainakin osittain oltava ja minun töitä tehtävä, mutta silti mietin jatkuvasti että olisiko joku toinen ratkaisu mahdollinen. Luulen että suurin ongelmani on se etten pysty luottamaan täysin päiväkodin toimintaan. Se ei kumpua mistään tietystä jutusta, en vaan voi tietää että kuinka tarkasti heitä siellä pidetään silmällä, onko siellä turvallista, onko lapsilla joku aikuinen jonka syliin mennä, osallistutetaanko heitä tarpeeksi pienryhmätoimintaan vai riehuvatko he vain päättöminä menemään. Se että päiväkodille pitää iiertää ja kavuta kauhea mäki ei myöskään auta asiaan.

Kaikesta huolimatta päiväkodin aloutus on mennyt kyllä hienosti. Elvis vaihtoi isojen ryhmään ja kasvoi silmissä heti kymmenen senttiä. Elvis on ollut siirrosta innoissaan, itse vähän kauhistelen hurjia leikkejä mitä hän toisten viisivuotiaiden kanssa leikkii. Mutta ihanaa että pojat ovat nyt samassa ryhmässä, ainakin heillä on turvaa toisistaan jos ei muuta.

Vaatteiden nimikoinnit ja muut olemme totuttuun tapaan hoitaneet aamuisin kauheassa kiireessä. Onneksi tilasin alkuvuodesta tarramonsterilta valmiita nimikoituja tarroja. Vaikka toki maalarinteippiin kuulakärkikynällä kirjoitettu nimi ja selkään lätkäisty teippikin toimii melko hyvin.

Varavaatteet on minusta kaikista yksinkertaisin viedä päiväkodille säilöön, kun kuljettaa edestakaisin kodin välillä. Varavaatekorista löytyy sisähousut, muutamat kalsarit, sukat, legginssit, t-paidat ja ohuet pitkähihaiset. Samoin tossut jäävät aina päiväkodille, kuten myös kumpparit ja kurahousut. Molemmilla on myös omat unilelut päiväkodilla. Talven tullen sitten viedään vielä villasukkaa, varahanskaa ja pipoa. Ajattelen myös että näin ollen päiväkodista kulkeutuu mahdollisimman vähän mitään pöpöjä meille kotiin.

Ennen kesälomaa Kaapollahan oli vaikeuksia jääädä päiväkotiin ja asiaa saattoi itkeä jo edellispäivänä. Pientä nurinaa on nytkin olla, mutta tosi tosi hienosti ja ilman itkuja on mennyt tähän saakka. Siitä olen hurjan iloinen. Kuten moni silloin epäilikin, kyseessä taisi olla vaan joku vaihe. Onneksi.

Mites muilla, joko arki on alkanut rullaamaan? Mites hoitokuviot?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Älkää nyt välittäkö siitä että olen näyttänyt tänään melko ankealta, kipeä nilkka on edelleen toista paksumpi ja tarvitsisin vähintään jonkun hiustentuuhennuksen tuohon hiirenhäntään. Tai sen että kohta esittelemäni uudet laukku ja kengät ovat itseasiassa jo aiemmin näkyneet blogissa.

Alkuvuoden vähän isommat, ja oikeastaan lähes ainoat, hankinnat ovat siis olleet uusi laukku ja uudet kengät. Kumpiakaan ei ollut tarkoitus ostaa, mutta niin ne eteisen uuden maton rahat vahingossa menivätkin laukkuun. Se oli vain pakko saada. Ja kenkiin sain taas ihan hirveän pakkomielteen Tukholman reissulla. Sain vielä pidettyä kukkaronnyörit tiukalla siellä, mutta lopulta sorruin tilamaan lenkkarit pikatoimituksella kotiin.

Laukku on siis kalssinen Englannissa käsin terhty 13″ Cambridge Satchel. Musta ja yksinkertainen malli sopii omaan tyyliin, vaikka tästä pienempi neon pinkki versiokin houkuttelee… Niken Air Maxi Lunar90 lenkkarit ovat vaan niin siistit ja hyvät jalassa ettei niiden hankkimista ole tarve sen enempää selitellä. Voisin nukkuakkin ne jalassa.

Tuntuu että kaikki ostelevat nyt lapsilleen uusia välikausivarusteita, tilailevat kaikkia ihania kesäjuttuja uusista mallistoista ja muuta. Mä haluaisin vaan ostaa itselleni kaikkea ihanaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.