Huomenta Amsterdamista! Kaupunki on kohdellut hyvin ja sitä on tullut kierrettyä uudet sneakerit jalassa. Ihania kenkäkauppoja löytyy täältäkin, mutta saa nähdä lähteekö tuliaisiksi itselle vielä uudet parit mukaan. Saatatte ehkä tietää, että olen vähän lenkkarihullu. Mutta mielestäni saanut pidettyä harrastukseni ihan hyvin kurissa. Pidän itselleni sääntönä, että kahta uutta paria kohden pitää myydä aina vähintään yhdet pois.

Kengistä pitää tietysti pitää sitten huolta. Kalliita lenkkareita ei halua heti pilata ja tuhota. Tärkeintä varmaan onkin niiden suojaaminen ennen käyttöönottoa. Ja toki sitten likojen putsaaminen ja uudellen suojaaminen silloin tällöin. Tähän hommaan löysinkin reilu vuosi sitten ihan ehdottoman suosikin. Jason Markkin kosteus -ja likasuojan jälkeen en ole enää kuvitellutkaan käyttäväni mitään muuta. Sarjaan kuuluu aika paljonkin erilaisia kenkien hoitotuotteita, mutta toistaiseksi itse olen vasta käyttänyt näitä muutamaa.

Jason Markk Repel suojasuihketta on todella miellyttävä käyttää, sillä se on vesipohjainen ja suurimmaksi osaksi kemikaaliton. Kengät voi siis suihkuttaa sisällä, sillä tästä ei tule mitään hajuja. Suihkuttamisen jälkeen kenkien annetaan kuivua vähintään vuorokausi jonka jälkeen ne suihkutetaan uudestaan. Kuivuttuaan kengät voi melkeimpä kastaa veteen, eivätkä ne silti kastu.

Itse suosin yleensä kengissä tummia värejä ja suurin osa kengistäni onkin mustia. Nyt kuitenkin ihastuin näihin pastellisiin Niken Air Huaracheihin niin paljon, että käytin lähes kolme tuntia etsiessäni oikean kokoista paria ympäri maailman nettikauppoja. Päättäväisyys kuitenkin palkittiin ja oikeastaan kaikkialta loppuunmyydyt bleaced lilac-väriset kengät lopulta löytyivät. Ilman hyvää suojausainetta en ikinä uskailtaisi tallailla tuolla näinkin aran värisissä kengissä. Toki ajan kanssa likaa näihinkin tulee ja oli suojausaine kuinka hyvä tahansa, niin kyllä ne kilometrit kengissä näkyvät. Mutta ei niin paljoa. Mitäs tykkäätte uusista kengistäni? Äitini mielestä ne on tosi oudot, minä rakastan!

ps. Jason Markkia myyvät Helsingissä ainakin Good Kicks ja Beamhill

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ai vitsit. Tiedättekö sen ihanan tunteen kampaajan jälkeen? Kun hiuksista on napsaistu useampi sentti, ne on värjätty ja tehty hoitoja, päänahkaa rapsuteltu ja hierottu ja lopulta jokainen suortuva muotoiltu herkullisen tuoksuvilla aineilla. Sormet hakeutuvat kokoajan haromaan ja tunnustelemaan pehmeää tukkaa ja päätä tekisi mieli vain heilutella puolelta toiselle.

Kävin eilen äitini luona, Katjamariateamissa, pätkäisemässä itselleni lyhyen polkan. Tai itseasiassa olin jo edellisenä viikonloppuna vähän itse pätkinyt sitä, mutta tiedätte varmasti myös millaisia tuloksia kotiparturoinnilla yleensä saa aikaan… Hiukset tasoitettiin ja niitä lyhennettiin pikkuisen lisää. Juurikasvu värjättiin piiloon ja latvoihin laitettiin vähän kuparia kiiltoa antamaan. Se näkyy kivasti auringossa.

Sanon aina kaikille, että on kyllä niin ihanaa kun oma äiti on kampaaja. Olen koko elämäni aikana käynyt pakon edessä ehkä kolme tai neljä kertaa jossain muualla laittamassa hiukseni. Eivät nekään mitään ihan totaalisen epäonnistuneita kertoja ole olleet, mutta kyllä sillä on vain todella suuri merkitys kun kampaaja tietää tyylisi ja vastavuoroisesti luotat täysin hänen ammattitaitoonsa. On ihana istua kampaamon tuoliin osaamatta oikein tarkkaan sanoa mitä haluaa ja parin tunnin päästä ihailla täydellistä lopputulosta.

Jos muistatte, tuskailin alkuvuodesta hiusteni kanssa. Halusin jotain muutosta, mutten oikein tiennyt mitä. Suunnittelin kaikkea liian monimutkaista, kunnes lopulta oivalsin että se mitä juuri nyt kaipasin, olikin jotain ihan päinvastaista. Ei pitkiä kiharoita tai monimutkaisia ja megatrendikkkäitä värjäyksiä. Lyhyt polkka on just hyvä. Ainakin nyt toistaiseksi.

Kuvat Tommi Mäntysalo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lempipäivä, lempisää, aamupala lempparituolissa, lempikahvia, lempityypit, lempiravintola, lemppariseura.
Ja paljon muita lemppareita.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vau mitä kommentteja sain viimeisimpään hiuspostaukseen. Niin kauniisti niin moni sanoi, että menin itse ihan sanattomaksi. Kiitos näin yhteisesti kaikille. Mietin siis että mitä ihmettä nyt seuraavaksi tekisin tukalleni, mutta moni oli sitä sitä mieltä että EI MITÄÄN. Voin iloksenne kertoa, mielipide huomioitu ja tällä hetkellä viimeisimpään on muutos vain tyvikasvun piiloon värjääminen. Eli mitään en sitten tehnyt sille.

Äitini taas eilen kysyi, että ajattelinko että voisin taas kasvattaa pitkät hiukset. Olen muutaman kerran asiaa miettinyt, mutta tullut siihen tulokseen, että polkkamittainen sopii paljon paremmin. Mutta äitini kommentti jäi kyllä mietityttämään. Siksi päätinkin kaivella vähän vanhoja kuvia muutamalta viime vuodelta. Mitäs te sanotte?

Blogia ihan alkuajoista seuranneet ehkä muistavat myös ihan lyhyen tumman tukkani. Sellaistakin olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa, mutta lyhyt malli on vaan niin kamalan työläs. Pitää miettiä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedaysin ja Niken yhteistyökampanja

Aina välillä saan kysymyksen, jossa minua pyydetään kuvailemaan tyyliäni. Siihen kysymykseen on tosi vaikea vastata – ainakaan lyhyesti. Mutta yksi asia on varmaa, minulla on lähes poikkeuksessa jalassa aina tennarit. Olin juuri silkkimekossa ja jakussa, Niken Air Maxit jalassa ristiäisissä. Samoin tässä olen juuri viimeiset pari päivää pähkäillyt, voinko mennä uusissa Huarach-tennareissani myös kaverin häihin. Minusta on kiva rikkoa liian siistiä tai asiallista kokonaisuutta laadukkailla tennareilla. Samoin saatan käyttää arkena mekon kanssa juoksutrikoita. Yksi lempityyleistäni onkin yhdistää Niket ja trikoot siistiin villakangastakkiin ja hienoon käsilaukkuun. Sitten vaan pipo päähän ja menoksi.

Nyt talvea vasten suurinosa kengistä on talvilevolla, mutta kurkistaessani äsken pikaisesti eteisen komeroon laskin omistavani tällä hetkellä kuudet Niken tennarit. Vai lenkkarit? Miksikä niitä nyt ikinä sanotaankaan. Ja pojilla niitä näytti olevan myös saman verran.

Yksi ihan ehdoton retki, minkä teen aina tuolla Espanjassa ollessani, on retki Niken outlettiin. Tälläkin kertaa sieltä löytyi pojille mieluisat kengät kevättä odottamaan. Itse olin taas haaveillut jo viime syksystä uusista Air Huaracheista jotka heti joulun jälkeen Niken nettikaupasta tilasinkin. Lunta uhmaten käytinkin niitä jo itseasiassa viikonlopun riennoissa. Toiset ihanat kevätkengät löytyivät myös nettikaupan alesta, nuo maastokuviolliset Roshe Runit. Ja tässä tulikin samalla ilmi kaikki tämän klassikkobrändin lempimallini, eli Air Max, Huarache ja Roshe Run 🙂

Voisi totistesti sanoa, että olemme aikamoinen tennariperhe. Ja mikä on hauskaa, tuntuvat pojatkin olevan aina yhtä innoissaan uusista kengistä. Laadukkaat ja hyvännäiköset tennarit ovat mielestäni kyllä yksi ihan ehdoton vaatekaapin vakiovaruste. Vaikka siinä missä valkoinen kauluspaita tai täydellinen pikkumusta. Ja minähän tosiaan yhdistäisin sen pikkumustan niihin tennareihin.

Nikellä on tosi hieno myös tuo NikeiD, jonka kautta voi tilata just sellaiset tennarit kun itse haluaa. Olen lukemattomat kerrat leikkinyt sillä ohjelmalla ja tehnyt ihan superhienoja kenkiä. Kaikkiin malleihin on valittavissa itse ihan kaikki kengänpohjasta nauhoihin saakka ja vaihtoehtoja on lukemattomia. Ihan varmasti joku päivä sieltä tilaan vielä ihan omat. Lapsillekkin olen niitä ajatellut, sillä ne saa halutessaan nimikoituna. Tai lähes millä tekstillä tahansa.

Jatkossa varmaan vastaan tuohon tyylikysymykseen, että olen tennarityttö.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.