Ihan kaikista uusimmat blogin lukijat eivät ehkä vielä tienneet, mutta kuten arvata saattaa, lempparivärini vaatteissa on ehdottomasti musta. Järkkäilin tuossa hiljattain juuri vaatehuonetta ja paria vaalenpunaista ja tummanharmaata vaatetta lukuunottamatta kaikki muut vaatteeni ovat mustia. Ostin kyllä nyt alkutalveksi tosi hienon vihreän talvitakin, mutta se on jo kirppiskassissa, sillä en vain osaa käyttää muita värejä.

Mulla on muutenkin ollut suuri takkevaje sen jälkeen kun lempparitakkini koki alkuvuodesta  kovan kohtalon remppaamisen seurauksena. Täydelliselle villaiselle vintagetakille ei löytynyt tarpeeksi hyvää seuraajaa, ennen kun viime viikolla. Tai oikeastaan olisin halunnut vielä vähän pidemmän helman, mutta onneksi olen tällainen pätkä, niin tuo Marimekon villakangastakki on juuri siinä hilkulla. Takki oli kolme kertaa kalliimpi, kun mitä olin budjetoinut, ja kannan edelleen siitä hyvin huonoa omaatuntoa. Mutta kaikista kymmenistä sovittamistani takeista se vaan oli aivan ylivoimaisesti istuvin, parhaimman näköinen sekä laadukkaimman tuntuinen. Ehkä minä tai joku muu voi vielä joskus viidenkymmenen vuoden päästä kutsua tätä vintagetakiksi, kuten minä sitä edellistä. Ja oikeasti hyvä ostos tuo oli, olen käyttänyt ostopäivän jälkeen takkia joka päivä. Kiva miten vaikka tennareiden ja hupparinkin kanssa, tuo takki päällä, näytän eden vähän asialliselta.

Tänään tyyli oli kuitenkin vähän virallisempi. Olen saanut tosi paljon kyselyitä ja kehuja noista nilkkureistani. Olenkin nauruen voinut kertoa kaikille kyselijöille että ostin kengät vuosi sitten Espanjalaisesta ratsastuskaupasta kumisaappaiksi kovaan kahdeksan euron hintaan. Charharttin laukku sitten kuitenkin lopulta paljastaa, että oikesti tässä kulkee tällainen tennari -ja skedevaatetyttönen, joka nyt vaan välillä yrittää näyttää vähän asiallisemmalta aikuiselta.

Mutta oli miten oli, ihan sama mitä päällä on, kuhan on mustaa. Ps. vihdoin olen löytänyt huumoriini sopivan sivun, nimittäin #vainkuhajutut. Kuolen nauruun. No mutta, itse alan tästä nyt kiireisen viikonlopun viettoon – palataan asiaan sitten varmaan vasta marraskuussa!

Päivän asu:
takki Marimekko huivi Seppälä laukku Carhartt (saatu) farkut Dr Denim kengät Decathlon

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teille kaikille lukijoille kotimainen R/H vaatemerkki on varmasti jo tuttu, ainakin heidän tunnusomainen Mickey-mekko. Suomen Acneksikin tituleerattu R/H tekee tyylikkäitä ja laadukkaita vaatteita, jotka ovat kuitenkin hurjan mukavia ja joka tilanteeseen käytännöllisiä. R/H lukeutuu lempimerkkeihini juurikin sen takia, että vaatteiden leikkaukset sopivat kaikenlaisille vartaloille, samoin materiaalit – esimerkiksi trikoota ja collegea on paljon. Samoin vaatteiden värimaailma, kuosit sekä sopiva määrä yksityiskohtia saavat huokailemaan ihastuksesta.

R/H suunnittelijoiden, Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen, idea onkin ollut alusta saakka luoda helposti pidettäviä vaatteita joissa yhdistyy pohjoismainen minimalistisuus, leikkisät yksityskohdat, unikiit kuviot ja värit sekä ripaus mustaa magiaa. Suunnittelussa inspiraationa toimii usein musiikki, fillis sekä naisen anatomia. R/H:n painopiste on paikallisessa tuotannossa. Vaatteita valmistetaan Orivedellä neulotusta jersey-kankaasta ja Suomessa painetuista kuoseista.

Me kävimme Paon kanssa hiljattain uudistetussa R/H Storessa hypistelemässä syysuutuuksia. Tai no, Pao nukkui sovituskopissa ja minä sovitin noin joka toista vaatetta. Vaatteiden lisäksi kaupalla myydään toki myös asusteita ja koruja. Niin ja Karhun tennareita. Kivijalkaputiikit ovat ihania, mutta ne ovat yleensä auki vain muutaman tunnin päivässä, joka on vaikkapa toimistoaikaan työskentelevälle haastavampi juttu. Netissä pääsee toki ostoksia tekemään, mutta mielellään sitä kuitenkin aina sovittaisi tuotteita ja tunnustelisi materiaaleja ennen ostopäätöstä.

Alkusyksystä kuuluikin aivan loistavia uutisia, sillä R/H on ensimmäinen suomalainen vaatemerkki, joka on valittu Sokoksen uudistettuun valikoimaan kansainvälisten brändien rinnalle. Helsingissä R/H on esillä laajana valikoimana keskustan ja Kaari- kauppakeskuksen myymälöissä syksystä lähtien. Lisäksi vaatemerkkiä on saatavilla myös muilla Sokoksilla ympäri Suomen.  Sokoksen R/H-valikoimaan kuuluu mm. villakangastakkeja, cocktail- mekkoja ja arkisempia Debbie-kietaisuvaatteita. Ihan tosi ihanaa siis, että vaatteet tulevat entistä lähemmäksi meitä kuluttajia ja varmasti samalla merkin tunnettavuus kasvaa. Tulee paljon uusia onnellisia R/H vaatteiden faneja!

Myönnetään, en pystynyt lähtemään kaupasta tyhjin käsin… Mutta niistä myöhemmin lisää! Mikä on muuten teidän kaikkien aikojen suosikki R/H vaate? Itse en osaa kyllä päättää, tykkään oikeastaan kaikista Mickey -ja Magic vaatteista tosi paljon. Samoin muutaman vuoden takainen Flow Festival mallisto oli tosi mainio.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minua pyydettiin kesällä Suuren Käsityö-lehden kanteen malliksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, sain kunnian myös ideoida yhdessä lehden tekijöiden kanssa pienen plussakoisille sopivaa mallistoa. Myös näiden kaikkien vaatteiden kaavat löytyvät lehden välistä.

Itse en vähän pyöreäämpänä ihmisenä ole ikinä ymmärtänyt peittäviin kaapuihin pukeutumista. Uskon ettei oikeasti monikaan plussakokoinen nainen niin tahtoisi tehdä, mutta silti niitä vaan sinnikkäästi jaksetaan kaupan rekeillä tarjota. Usein vielä kammottavien kuvoiden kera. On ihan harhakuvitelmaa, että peittäessä itsensä räikeisiin kuoseihin ei niiden alla olevia kurveja muka huomaisi. Ennemmin niitä kurveja ja parhaita puolia kannataisi korostaa. Tai sitten tehdä kuin minä, ja vähät välittää siitä mitä muut ajattelee ja pukeutua juuri niinkuin haluaa.

Omat vinkkini kuitenkin tätä mallistoa varten oli, että tuodaan vyötärö esiin – suuret kaavut tuovat vaan lisää kiloja. Lisäksi sirot ranteet ja nilkat esiin. Itse suosin myös aina melko korkeita ja pyöreitä päänteitä. Minulle vaatteissa myös monikäyttöisyys on tärkeää, on kiva että vaatetta voi käyttää mahdollismman monipuolisesti. Inhoan jos kaapissani roikkuu vaatteita tyhjänpanttina vain sen takia, että ne sopivat vain tiettyihin tilanteisiin.

Suunnittelija ja mallimestari kuitenkin tekivät lopullisen työn, vaikka viimeisiin kaavoihin tehtiikin toiveistani vielä muutama muutos. Vaatteiden värimaailma on jotain aivan päinvastaita mitä normaalisti käyttäisin, mutta ehkäpä juuri siksi tämä homma olikin niin hauska. Moni tuttunikaan ei tunnistanut minua näistä kuvista. Mielestäni mallistosta tuli kuitenkin oikein onnistunut kokonaisuus ja toivottavasti moni lehden lukija innostuu tekemään kaavoista itselleen uusia syysvaatteita. Lehdessä olevat kaavat on mitoitettu noin 160 senttiselle ja ohjeet alkavat koosta 42 kokoon 54.

Mallina olo studiokuvauksissa on joka kerta yhtä jännää mutta myös hurjan kivaa. Ekoissa ruuduissa jännitys aina näkyy, mutta tälläkin kertaa lopussa jo hypittiin, tanssittiin ja kiljuttiin riemusta. On ihanaa kun joku meikkaa ja laittaa hiukset ja stailisti pukee. Samalla pääsee hiplailemaan toinen toistaan kivoimpia asusteita. Rakastuin tällä kertaa aivan täysin noihin kultaglitterisiin Minna Parikan tennareihin.

Mielestäni on tosi hienoa, että nykyään lehdissä näkyy entistä enemmän eri kokoisia malleja ja ihan meitä tavallisia ihmisiä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu, suunta on ainakin oikea.

KUVAT: Anna Huovinen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Edellisessä Flow-postauksessa vilahtelikin hiusten lisäksi toinen toistaan makeempia tyylejä ja yksityiskohtia, tässä vielä kuitenkin muutama lisää! Yleisesti oma huonio kiinnittyi siihen, ettei ihan hurjan näyttäviä ja totaalisen kreisejä asuja ollut yhtään niin paljoa mitä edellisvuosina. Sen sijaan jo jonkin aikaa pinnalla ollut Nu Lad-tyyli näkyi. Tai siis niin paljon kun se näkyä voi. Maailman taloustilanne vaikuttaa selkeästi myös muodin kehittymiseen. Veikkaisinkin nu lad suuntauksen muokkautuvan vieläkin entistä taviksempaan suuntaan. Kolmiraitaverkkarit vaihtuvat kahteen raitaan, t-paidat kulahtaneisiin mainospaitoihin, jalkineet kirpparilta ostettuihin vaelluskenkiin ja laukku Siwan muovipussiin. Saas nähdä!

Omaa silmää mielyttää hurjasti omasta nuoruudesta muistuttavat 90 -ja 2000-luvun alun tutut trendit. Alaspäin levenevät pitsihousut, napapaidat, nutturasaparot ja letit, ylhäälle kaulalle tulevat nimikorut, poskiglitteri – niin kauheita ja samalla niiiiin ihania!

Flowsta tuli otettua ihan hirveästi kuvia ja varmaan on pakko tehdä ainakin yksi fiilistelypostaus vielä itse festareista. Se oli tänäkin vuonna vaan niin u p e a. Mutta siitä enemmän sitten!

Huomenna Taiteiden Yönä kannattaa muuten suunnata Bottalle Waste Side Story-muotinäytökseen! Siellä esitelläään 40 eri suunnittelijan näkemys Pure Wasten vaatteista ja yksi näistä suunnittelijoista olen minä! Muokkasin valitsemistani vaatteista oman näköisen kokonaisuuden hyödyntämällä valokuvaprinttausta. Voin jo etukäteen sanoa, että näytöksessä tullaan näkemään huikaisevan hienoja asuja. Kannattaa siis tulla, pääsy on vapaa! TÄÄLTÄ lisää!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No moi pitkästä aikaa. Arvanette ehkä viikonlopun yli kestäneen blogihiljaisuuden syyn Kyllä, eli Flow. Takana on mahtavat kolme päivää – ei edes väsytä kauheasti! Tässä päivän aikana olen plärännyt läpi viikonlopun aikana ottamiani kolme tuhatta kuvaa! Flow-postauksia on tulossa siis varmasti lisää vielä pitkin viikkoa.

Olen ollut pitkään jo vähän kriisissä tukkani kanssa. Vuoden verran olen minäkin haaveillut ah niin trendikkäästä hattaratukasta. Ongelmani kuitenkin on, ettei vaalea tukka sovi mulle sitten yhtään. Tuossa kesän alussa aloin haaveilemaan myös ihan keltaisesta tukasta, ja Flowssa ihmisiä katsellessani huomasinkin että niin moni muukin. Keltainen on just nyt varmaan trendikkäin hiusväri mitä voi olla. Shokkivärin lisäksi olen myös miettinyt oman värin kasvattamista. Siinä vaan kestäisi ihan ikuisuus. Uumailen nimittäin myös perus vaaleanruskean (maantien harmaan) paluuta. Ja eipä tarvitsisi murehtia juurikasvuista.

Kävin kuitenkin perjantaina laittamassa myös oman Flow tukan kuntoon. Vaalennettiin aika reippaasti latvoja, mutta pidettiin tyvi tummana. Vaalean päälle sekoiteltiin persikkainen oranssi vaalenpunaisesta ja oranssista colourmaskista. Tykkään kovasti, vaikka vaaleaan tukkaan totutteluun meni hetki. Tumma tyvi kuitenkin helpottaa ja hiukset ylös nostamalla saa vaaleaa vähän piiloon, jos haluaa.

Koska tämä tukka-asia on ollut pitkään pinnalla, kiinnitän nyt paljon huomiota myös muiden hiuksiin. Koska en ole ollut ihan varma mitä haluan, olen yrittänyt ammentaa jotain inspistä sitten muista. Tästä uudesta persikkaoranssista kyllä tykkään, ja nyt saa hetkeksi omat hiuspulmat jäädä. Olen muuten viime aikoina jättänyt hiukset useasti suoristamatta! Ihme on siis tapahtunut. En ole oikein ikinä pitänyt taipuisasta ja pörröisestä tukastani. Käytän silottavia tuotteita ja tosiaan suoristan sen joka päivä. Mutta nyt selkeästi olen päässyt tästä tavasta – ei aina tarvitse olla niin sliipattu!

Kuvia Flowssa tuli tosiaan otettua paljon ja tässä osa bongaamistani mageista hiuksista, jotka on ehdottomasti jaettava kanssanne. Mitäs tykkäätte? Ja minkä ennustatte olevan seuraava hiustrendi näiden hattaratukkien ja shokkivärien jälkeen? Itse ajattelen että se voisi juurikin olla ne luonnolliset omat värit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.