Minulta on viime viikkoina kysytty erikoisen monta kertaa sama kysymys, ”mitä teidän pojat harrastaa?”. Vastaukseni on joka kerta on ollut yhtä epämääräinen, ”no ööh, ääh, siis ei ne sillai mitään säännöllistä just nyt, mutta kyllähän ne vähän kaikkee”.
Me emme elä kovinkaan säännöllisen rytmin elämää, emmekä ole myöskään kokeneet, että kovin säännölliset menot siksi sopisivat meille. Riittää kun saadaan lapset päiväkotiin ja kouluun oikeaan aikaan, syödään ja mennään nukkumaan samoihin aikoihin. Kaikki muu elämä siinä ympärillä saattaa joka päivä olla aivan erilaista. Oikeastaan liika suunnittelu ja menojen aikatauluttaminen pitkän ajan päähän ahdistaa jopa.
Kun Kaapo ei viime keväänä mahtunutkaan haluamaansa jalkapallojoukkueeseen se toki harmitti, mutta samalla olin vähän helpottunut. Sen lisäksi, että minua etukäteen hirvitti ajatus pari kertaa viikossa olevista treeneistä, en uskonut myöskään silloisen eskarilaisen olevan valmis moiseen.
Olimme edellistalvena käyttäneet poikia tanssitunneilla. Ja sinnekin tiettyyn aikaan, tiettynä päivänä selviytyminen oli välillä aikamoisen työn ja tuskan takana. Sitä harrastusta olisimme mielellämme jatkaneet, jos vain tunneilla käyminen olisi ollut joustavampaa. Eli vaikka että viikossa olisi ollut kolme eri vaihtoehtoa, jonne sitten mennä.
Nyt taas tuon ekaluokan alkamisen jälkeen nämä illat ollaan pyhitetty ihan kotosalla oloon. Sen verran voimille tämä ihan uudenlainen arki on ottanut. Viikonloppuisin taas on ollut ihana vain viettää aikaa yhdessä. Kaapo on ollut todella väsynyt, uuden harrastuksen aloittaminen olisi tuntunut olevan vain liikaa.
Välillä olen miettinyt, että olenko nyt kauhean huono ihminen, enkä tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapsille. Toisaalta olen sitä mieltä, että eivät tämän ikäiset lapset välttämättä tarvitse säännöllistä harrastusta. Sillä kyllähän me kaikenlaista kuitenkin tehdään. Pojilla on soittimia, he piirtävät ja maalaavat paljon, pelaavat ulkona ja sisällä, kuunnellaan musiikkia, käydään museoissa, uimassa ja lisäksi kaikki päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa tehtävät jutut. Kuulostaa minusta ihan hyvältä.
Keväällä olisi kuitenkin tarkoitus saada Kaapo sitten vihdoin sinne futikseen. Elvis puolestaan haluaisi alkaa harrastamaan jääkeikkoa (apua) ja taidekerhoa. Kauhulla odotan jo sitä roudaamista, aikatauluttamista sekä kentän ja kaukalon laidalla seisomista. Mutta se kaikki sitten vasta ensi vuonna.
Harrastetaanko teillä ja jos niin miksi, mitä ja kuinka usein? Ja sama kysymys jos ei, eli miksi ei? Onko joku muukin saanut harrastamattomuudesta huonoja-omatuntoja, vaikka tietäisikin sen olevan oikea päätös?
Ps. Eikös olekkin aivan ihana Elviksellä kuvissa oleva asu? Saatiin se ja kengät eilen Mini Rodinilta. Se on heidän yhteistyömallistostaan Adidaksen kanssa. Yhteistyö kestää vuoden ja tämä oli siis vasta ensimmäinen julkaisu siitä. Kaikki puvut taidettiin muuten myydä loppuun ihan hetkessä. Tuttuun Rodini-tyyliin, vaatteet ja kengät on valmistettu luomupuuvillasta sekä kierrätysmateriaaleista.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
