Lauantait jotka tuntuvat sunnuntailta ilman lähestyvää maanantaita. Parasta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tein eilen pienen ihmiskokeen. Pärjäänkö vuorokauden ilman puhelinta ja nettiä. No, pärjäsin.

Oikeasti en tehnyt kokeilua vapaaehtoisesti. Puhelin hajosi ja koska en ole vielä vuodenkaan asumisen jälkeen saanut aikaiseksi asentaa taloyhtiön nettiä, vaan käyttänyt puhelimen yhteyspistettä, olin sitten kokonaan ilman. Minulla ei ollut sillä hetkellä aikaa hoitaa asiaa, joten päätin vaan jättää sen seuraavaan päivään. Sen tiedostaminen, etten pääsisi koko päivänä selaamaan somea tai katsomaan netflixiä lasten mentyä nukkumaan vähän ahdisti, mutta koska asialle ei voinut mitään annoin vaan olla.

Ilta kotona oli vähän outo. Otin vaikka kuinka monta kertaa pimeänä olleen puhelimen käteen. Kymmenen aikaan illalla totesin, että ei kai tässä muu auta kun mennä nukkumaan. Yleensä saan unen päästä kiinni vasta reippaasti puolen yön jälkeen. Ja sängyssäkin pyörin ainakin tunnin puhelimen tai läppärin kanssa.

Aamulla pääsin sitten hoitamaan puhelin-asiaa. Olin ihan varma että olen saanut ainakin miljoona kiireellistä sähköpostia, kymmeniä huolestuneita yhteydenottoja kavereilta, satoja tinder-treffiehdotuksia ja missanneeni jonkin todella suuren uutisen. Tänään kaikki oli kuitenkin aivan samoin kun eilenkin samoihin aikoihin. Pari viestiä, ei mitään kriittistä. Kaikki hyvin. Maailma ei ollut romahtanut, vaikka olinkin ollut vuorokauden ilman nettiä.

Oma kännykän räplääminen on häirinnyt jo pitkään. Se on kumma, ettei ratikkaakaan voi odottaa paria minuuttia, ilman että kaivaa sen puhelimen esiin. Se vie myös ihan hirveästi aikaa. Toisaalta sitten yritän välillä puolustella itseäni itselleni, että onko se nyt niin vakavaa? Mitä sitten jos räpellän sitä puhelinta jatkuvasti, se on tätä päivää. Eilisen ihmiskokeen innoittamana ajattelin kyllä pistää itselleni muutamia sääntöjä. Että selaan somet korkeitaan vain tunnin välin ja etten ota puhelinta sänkyyn. Hyvästi perinteeksi muodostunut tinderin selaaminen kunnes silmäluomet painuvat kiinni, tervehdys paremman yöunet.

Ja jos ihmettelette miksi olen usein asukuvissa kännykkä kädessä, johtuu se siitä että puhelin toimii myös kamerani kaukolaukasijana. Sentään niin koukussa en ole, että selaisin instaa myös kesken kuvausten 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joskus havahdun siihen, että katson lapsiani ja ihmettelen, että ovatko nuo todella minun? Onko elämä ihan oikeasti vienyt tähän pisteeseen, että olen kahden lapsen äiti? Ovatko nuo kaksi elävää ihmistä, tuntevaa persoonaa ja oman tiensä kulkijaa tulleet minusta? Ja toisekseen, miten ne voivat olla jo noin isoja!?

Nuorimmainen lapsi, jota pidän edelleen vauvana täyttää syksyllä viisi vuotta. Se on käsittämätöntä, sillä muistan edelleen vahvasti hetkiä raskaus -ja vauva-ajalta. Tuntuu etten minä ole muuttunut viiden vuoden aikana juurikaan. Lapset taas muistuttavat enemmän isäänsä ja veljiäni, kun pieniä vauvoja, jollaisina minä heidät muistan ja edelleen ajattelen.

Välillä hätkähdän ajatuksen, että mitä tapahtui? Mikä kaikki toi tähän pisteeseen? Miten minulla voi olla asiat niin hyvin? Jos tähän mennessä on tapahtunut näin hienoja asioita, mitä kaikkea sitä onkaan vielä tulossa? Mitä tapahtui, minne meni aika? Yksi aamu herään siihen kun omat lapset on kolmekymmentä. Käsittämätöntä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tyylejä, mieltymyksiä ja inspiraation lähteitä on varmaan yhtä paljon kun meitä ihmisiäkin. Tyylikkyys on kuitenkin asia, mistä ei voi olla ihan kovin montaa eri mieltä. Tyylikkyys tulee sisältä päin. Se on siis paljon enemmän kun vain tapa pukeutua tai sisustaa. Tyylikkyys tulee tavasta olla ja tehdä. Oli kyseessä sitten tapa punata huulet, syödä leipää tai kadulla kävely, se pitää kaikki tehdä sillä ihan omalla tavallaan. Tyylikkyys ja persoonallisuus kävelevät mielestäni käsi kädessä. Pitää olla täysin oma itsensä, jotta voi olla tyylikäs. Tyylikkyyden voi huomata pienistä arkisista asioista. Sekä sitten vähän suuremmista jutuista, kuten kanssaihmisen kohtelusta.  Ja jotkut vaan hehkuvat tyylikkyyttä vaikka perunasäkki päällä. Tärkein on kuitenkin olla ihan oma itsevarma itsensä.

Tänä aamuna sain suuren kunnian, sillä blogini on asetettu ehdolle Inspiration Blog Awardrseissa vuoden tyylikkäimmäksi blogiksi. Indiedaysin ja Blogirinki Median järjestämässä Inspiration Blog Awards -gaalassa palkitaan inspiroivia blogeja viidestä eri kategoriasta. Vuoden tyylikkäimmän blogin kriteerit ovat että blogi on niin ulkoasultaan kuin sisällöltään laadukas. Kuvat voisivat olla suoraan aikakausilehden sivuilta, ja aiheet ovat hyvällä maulla valittuja. Voittajan kymmenen ehdokkaan joukosta äänestätte te. 

On aivan mahtavaa päästä mukaan ehdolle. Jo pelkästään se on kunnianosoitus tästä mitä teen. Rakastan valokuvausta ja kirjoittamista, joten on aina ihana kuulla, että myös te muut nautitte ja inspiroidutte näistä jutuistani. Teen tätä blogia sydämellä ja rehellisesti omana itsenäni, joten ehdolla oleminen vuoden tyylikkäimmäksi on ihan huikea juttu. Suuri kiitos kuuluu tästä teille. Teen tätä blogia mielessä se, että te ansaitsette tasokasta ja kivaa sisältöä ja olen iloinen että voin sitä teille tarjota. Kiitos.

Vuoden tyylikkäimmän blogin, Vuoden viihdyttävimmän blogin, Vuoden blogiteon, Vuoden somevaikuttajan sekä Nordic Blogger of the Year äänestys on tänään alkanut ja aikaa äänestää on ensi viikon loppuun. Äänestyssivukin on tänä vuonna todella käyttäjäystävällinen ja helppo, joten kiitos kaunis jo etukäteen jos jaksaisitte käydä klikkaamassa äänenne suosikeillenne. 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ikävöin ulkoimailla asuvaa isääni aivan kuten pieni lapsi

Tykkään käydä krapulassa uimahallissa

Järkytyn jos joku teitittelee minua

Alan pikkuhiljaa tajuta sen, ettei elämä todellakaan pääty siihen kun täyttää kolmekymmentä, päinvastoin

Yritän päästä jatkamaan opiskelujani, urasuunnitelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan

Kännykkäliittymäni on exäni nimissä ja joka kuukausi minua nolottaa kun hän saa tietää etten ole vieläkään löytänyt matkakorttiani, sillä laskusta näkee kuinka monta kännykkälippua olen tilannut

Jään helposti koukkuun tv-sarjoihin, katson monta jaksoa putkeen ja kommentoin (yksin) ääneen tapahtumia

Toivon saavani vielä lisää lapsia, omia tai uuden puolison

Tinder-esittelytekstinäni on maailman huonoin McGyver vitsi

Olen välillä aivan järkyttävän laiska

Tykkään aivan liikaa laulamisesta verrattuna siihen miltä se kuulostaa

Minulla on top3-mies lista ja toivon (tämä on erittäin salaista) jonkun heistä päätyvän joskus aviomiehekseni

En voi uskoa etten ole enää 15-vuotias

Uskallan, kehtaan ja luotan itseeni enkä välitä muiden mielipiteistä minusta

En osaa kävellä korkokengillä

Edelleen tanssin joka aamu pitkin keittiötä ja ulos lähtiessäni peilin edessä

Tykkään olla minä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.