Me päätettiin poikien kanssa yhteistuumin tuossa hiljattain, ettei enää käydä eläintarhoissa. Vaikka eläimiä onkin ihana nähdä, on viime kerroilla ennemmin tullut vain surku stressaantuneista ja vangituista villieläimistä. Opetuskäytössäkin oleva perhospuisto sen sijaan oli hieno ja käymisen arvoinen paikka.

Tässä lähellä sijaitseva perhospuisto, eli Mariposario de Benalmádena sijaitsee hienoissa maisemissa vuorilla, Buddhalaisen temppelin vieressä. Itämaishenkisessä perhospuistossa pääsee kävelemään sademetsämäiseen tilaan, jossa erilaiset perhoset lentelevät ympärillä. Erilaisia perhoslaleja on puistossa yli 1 500, mutta lyhyen elinkaarensa (muutama viikko) takia eri lajeja voi yhdellä kerralla bongata noin 150. Mutta joka kerta siis uusia!

Lentelevien (ja munivien) perhosten lisäksi puistossa elää toukkia sekä perhosten koteloita. Noin vartin välein esillä olevista koteloista voi nähdä uuden perhosen kuoriutuvan. Aivan mieletöntä.

Koska suurin osa perhosista elää imemällä mettä tai hedelmiä, on puistossa myös upeita kasveja ja kukkia. Vapaana puistossa elelee myös ainakin kolme isoa iguaania, muutama lintu sekä eläintarhasta pelastettu rampa wallaby.

Näin ötökkäkammoisena puistossa kulkeminen kyllä jännitti. Myös lapsia. Mutta samaan aikaan se oli todella siistiä. Perhosia oli paljon ja vaikka ne eivät iholle tulleetkaan, lensivät ne todella lähelle. Kaikki lajit olivat isompia mitä Suomessa olen tottunut näkemään, suurimmat ison kämmenen kokoisia.

Jos lomailette joskus Espanjan aurinkorannikolla, suosittelen kyllä käymistä tuolla sympaatisessa ja elämyksellisessä puistossa. Alekuponkeja puistoon saa muuten monista ravintoloista sekä turisti-infoista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eihän tämän reissun pitänyt olla pelkkää lomaa, mutta siihen se oikeastaan heti meni. Eihän tässä kuumuudessa voi muuta kuin lillua meressä tai altaalla.

18 lomapäivää takana
5 kokonaista päivää rannalla
2 junamatkaa
1 ilotulitus
2 käyntiä lelukaupassa
3 kertaa ilman lapsia käyntiä asioilla
1 hammaslääkärissä käynti
1 röntgenissä käynti
1 antibioottikuuri
3 OITNB jaksoa
1 bile-ilta
3 pahaa auringonpolttamaa
4 uudet kengät
5 laastaria
1 uimaan oppinut lapsi lisää
1 grillibileet
8 lukua Ronja Ryövärintytärtä
3 sulkapalloturnausta
1 torakan tappaminen

lukematon määrä

uima-altaaseen hypättyjä pommeja
syötyä jäätelöä
uusia pisamia
päikkäreitä
kaikkea muuta mitä auringon pehmittämät aivot ei muista

Me jatkellaan vielä vähän alle viikko lomailemista täällä lähes tukahduttavassa kuumuudessa. Toisaalta ei haluaisi tulla täältä pois ollenkaan ja sitten toisaalta taas kaipaa kaikkia kavereita ja omaa kotia. On kyllä ollut ihana, ja ihanan rento, reissu!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistan vielä hyvin kun ensimmäisen kerran lähdin poikien kanssa yksin reissuun. Se oli reilu kolme vuotta sitten ja Elvis oli vielä aika pikkuinen, 1,5 vuotias. Lensimme viisi tuntia, silloinkin tänne Malagaan. Elviksellä ei ollut omaa paikkaa, vaan hän matkusti sylissäni.

Oltiin matkustettu lentäen aiemmin kyllä Kaapon kanssa, mutta silloin meitä oli kaksi aikuista ja yksi lapsi. Nyt toisinpäin. Ajattelinkin että yksin kahden lapsen matkustessa tärkeintä on ottaa mahdollisimman rennosti. Ja mielestäni se oli paras neuvo silloin ja edelleen.

Eka kerta yksi -ja kolmevuotiaiden kanssa lentokoneessa ei rehellisesti sanottuna ollut mitään kauhean hauskaa. Aamuyöllä lähteneessä koneessa meillä oli vain kaksi paikkaa. Käytävapaikalla istui ei niin avualias eikä lapsiystävällinen isoskokoinen keski-ikäinen mies. Itku raikasi ja vertakin tuli, mutta siitä selvittiin.

Olen kiitollinen itselleni, että karmeasta ekasta kerrasta huolimatta jatkettiin reissaamista. Jo parin kerran jälkeen homma nimittäin selkeni myös lapsille. Nykyään en voisi parempaa reissuseuraa kaivata. Niin kentällä -kuin koneessa olokin menee ihanan rennosti. Sillä lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kuuluu olla.

Eilinen matka meni taas paremmin kuin ikinä. Lento lähti niin aikaisin, etten ehtinyt itse nukkumaan edellisyönä yhtään. Minä sain nukkua rauhassa, kun pojat ottivat myös torkut omaan tahtiinsa, pelailivat ja kävivät itse (!!!) vessassa.

Ihanaa olla taas täällä, ilma on lämmin (kuuma) ja aurinkoinen. Uiminen on tällähetkellä aika suuri hitti. Täällä paikalliset juhlivat jo tänään juhannusta yöllä ja huomenna meillä on täällä grillibileet!

Snäpistä (minttummm) kannattaa seurailla menoa, samoin YouTubeen tulossa pian videoita! Ihanaa Juhannusta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Monelle on tuttua lomaltapaluustressi, useasti sitä tarvitsisi toisen loman edelliseltä palautumiseen tai sitten loman loppuessa arki vain lyö vasten kasvoja kaikkine käytännön asioihin. Itsehän olen saanut nyt kuitenkin kehiteltyä itselleni ensimmäistä kertaa lomallemenostressin!

Kaikki alkoi alkuviikosta siitä, kun tajusin että reilun kolmen viikon matkaamme on enää viikko. Rupesin tietysti aluksi miettimään, että mitä kaikkea sinne matkalle tarvitsee mukaan. Kaivelin syksyllä vaatehuoneiden perälle jemmatut hellevaatteet. Pesin pyykkiä. Sitten se yltyi. Ajattelin että samalla voisin vähän järjestellä vaatehuoneita. Sillä olisihan se ihan hirveää, jos talovahti kurkkaisi sukkalaatikkoon ja huomaisi ettei siellä ole kaikki järjestyksessä. Aloin kasailemaan erilaisia kasoja kirppikselle. Kävin läpi petivaatteet. Menin vintille. Pengoin ja järjestelin lisää. Laitoin vanhoja vaatteita myyntiin nettikirppikselle. Juoksin ympäri kaupunkia viemässä kirppismyyntejäni ihmisille ja postiin. Päivystin kotona kirppiskamojen noutajia kauhean kaaoksen keskellä. Juoksin kaupungilla etsimässä uusia sandaaleita ja shortseja. Pesukoneen vuotava vesihana oli jäänyt auki ja kylppäri lainehti märästä pyykistä. Lastenhuone on täynnä erilaisia kasoja, ikea-kasseja ja kuivuvaa pyykkiä.

Samalla havahduin taas siihen, että mitä väliä. Kyllä se loma alkaa ilman että vintillä on kaikki tip top. Pääasia että muistetaan ottaa itsemme ja passit mukaan, kun keskiviikkoaamuna lähdetään kentälle. Talovahti tuskin pahastuu, jos maustehyllyn purnukoita ei ole laitettu värijärjestykseen. Samat kaupat ne siellä Espanjassakin on, jos jotain tuntuu puuttuvan.

Nyt laitan koneen kiinni ja huomisellekkin on tehty jo postaus valmiiksi. Unohdan stressin ja lähden kesän ekoille festareille, eli Sidewaysiin! Ihan ekaksi käyn kuitenkin ostamassa sadetakin… Ihanaa viikonloppua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen oli niin kovat joulutohinat, että unohdin avata blogin joulukalenterin vikan luukun. Ei kai se nyt niin tarkkaa ole, olisin vain toivotellut hyvät joulut kaikille. Mutta voihan sen vieläkin tehdä, eli ihanaa ja rauhallista joulua!

Vaikka joulutohinoista puhunkin, meidänkin jouluaatto meni ihanan leppoisasti. Oltiin yökkärit päällä iltapäivän joulusaunaan saakka. Katseltiin Joulupukin kuumaa linjaa ja tietenkin iki-ihana lumiukko. Siivoiltiin, leivottiin ja ilta pyhitettiin sitten syömiselle. Kaikki saivat myös oikein mieluisia lahjoja.

Blogin joulukalenterin arvontojen suhteen joudun pitämään teidät vielä hetken jännityksessä. Mutta lupaan arpoa voittajan kyllä ihan pian! Me nimittäin lähdetään ensi yönä Espanjaan ja tajusin, että sinne pitäisi ehkä pakatakkin jotain mukaan? Lisäksi kaikki joulusuklaatkin on vielä syömättä!

Blogi (eli minä) jää myös muutaman vuoden tauon jälkeen pienelle lomalle. Seuraavat pari viikkoa tulee olemaan vähän hiljaisempaa, mutta käyn varmasti aina välillä kuulumisia kertomassa. Ainakin ne arvontojen voittajat! Ihania pyhiä vielä kaikille sekä tietysti iloista Uutta Vuotta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.