Jos synttärikutsussa lukee RÄYH! VIHREÄ ON UUSI MUSTA, ei jää paljoakaan arvailuden varaan, että millä teemalla bileet vedetään. Etenkin kun synttärisankari on ehkä suurin tietämäni Hevisaurusfani.

Pojat ovat tietysti innoissaan, sillä tämä syksy (kuten kevät oli) on yhtä kaverisynttäreiden sumaa. Oikeastaan joka viikonlopulle tuntuu olevan jonkun kaverin synttärit. Välillä useammat päällekkäin. Eikä mene enää kauaa, kun saan alkaa valmistelemaan poikien synttäreitä. Huh – siinä onkin taas urakkaa. Omat synttärinikin sattuvat tänä vuonna viikonlopulle, joten mietinkin että pitäisikö niitä pitkästä aikaa juhlistaa? Vuoden päästä suunnataan parhaan ystäväni kanssa sitten kahdestaan kolmekymppismatkalle jonnekkin lämpimään.

Lauantaina tosiaan kuitenkin juhlittiin 4-vuotiasta Valoa. Tutustuin Valon äitiin Miian jo vuosia sitten, silloisen poikaystäväni kautta. Meidän juttu on kuollut ja kuopattu myös vuosia sitten, mutta ystävyys Miian kanssa jäi onneksi elämään. Oikeastaan kuitenkin lähennyttiin paremmin vasta neljä vuotta sitten kesällä, kun molemmat tuskastelimme isojen vauvamahojemme kanssa. Siitä saakka ollaan tavattu vauvojemme kanssa – jotka eivät tosiaan enää olekkaan mitään ihan vauvoja! Ollaan oltu Valon kaikilla synttäreillä mukana ja siinä missä tuntuu hullulta, että omat lapset kasvavat, tuntuu se yhtä hullulta (ellei jopa hullummalta) myös kavereiden lasten kohdalla. Hauska nähdä sivusta millainen, ihan erilainen, persoona ystävän lapsesta on kehittynyt.

Mutta tosiaan, näiden bileiden jälkeen tajusin sen, että pian pitää alkaa miettimään poikienkin synttäreitä. Koska moelmmilla on synttäripäivä kuukauden päästä toisistaan ollaan tähän saakka vedetty yhdet yhteiset kaverisynttärit. Viime vuonna samoihin pirskeisiin kustuttiin myös sukulaiset ja kummit, joten kaikki oli (onneksi) ohi kerralla. Nyt kuitenkin pojilla alkaa olemaan paljon niitä ihan omia ja tärkeitä kavereita, joten ekan kerran nyt tosissaan mietin myös, että pitäisikö heille pitää myös ihan omat juhlat? On tässä vielä viikko-pari aikaa miettiä. MUTTA MITÄÄN TEEMAJUTTUJA (askartelua) EN KYLLÄ ALA.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Näin unta että olin Flowssa. Sitten heräsin ja masennuin”

Näin kirjoitti tänään kaverini, kun sattumalta samaan aikaan katselin näitä viime viikonlopun kuvia läpi. Täytyy sanoa, että itsellänikin oli melko samat fiilikset. Mutta niinhän se on, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Flow vaan on niin suuremmoisen upeasti järkätty festari, ettei haittaisi jos se tulevaisuudessa kestäisi vaikka koko viikon. Niin paljon nähtävää ja koettavaa jäi tänäkin vuonna välistä. Vaikka ei sillä, etteikö kolmen päivän festarirupeaman aikana olisi nähnyt ja kokenut vaikka mitä, mutta kaikenlaista ohjelmaa, ruokatarjontaa ja viihtyisiä hengailumestoja oli enemmän kun mitä ehdittiin koluta. Tänä vuonna en juossut keikalta keikalle kello kaulassa, vaan keskityttiin enemmän fiilistelyyn ja hengailuun. Toki mahtavia keikkoja tuli nähtyä, mutta onnekseni kukaan kaveriporukastani ei myöskään jaksanut stressata jos ei ehditty eturiviin tai nähty ekoja tai vikoja biisejä. Fiilispohjalla mentiin ja fiilis oli hurjan hyvä.

Itse haen festareilta myös muuta kun niitä bändejä. Toki hyvät esiintyjät ovat vetonaula ja eikä tunnelma olisi mitään ilman niitä. Haluan kyllä ensisijaisesti käydä musiikkifestareilla, mutta muusiikin lisäksi itselleni on tärkeää että järjestelyt toimii ja visuaaliseen ilmeeseen ja palveluihin on myös panostettu. En tykkää rämpiä mudassa jossain ankealla hiekkakentällä omaa taskumattia tyhjentäen. Vaan haluan siistin ja viihtyisän ympäristön, johon on ajatuksella panostettu, sekä laadukkaat ruoka -ja juomatarjonnat. Ja kaikista parasta on tietenkin kömpiä omaan sänkyyn yöksi.

Flow ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Oikeastaan voisi sanoa, että järjestelyiden puolesta festarit vaan paranevat vuosi vuodelta. Oikein jännityksellä odotan myös, mitä huikeita juttuja visualistitiimi keksii taas ensi vuodeksi. Nuo kaikkialla olevat jättimäiset diskopallot kyllä toivat ihan oman fiiliksensä tänä vuonna, etenkin illan hämärtyessä. Sunnuntaina istuimme varmaan useamman tunnin skeittiparkilla vain välkehteleviä valoja ihaillen ja viimeisiä tunnelmia itseemme imien. Mikä ihana päätös kesälle. Kiitos Flow 2015!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Äitiysneuvolasta saakka toitototetaan, kuinka rutiinit ovat tärkeitä lapsille. Ne tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Kaikki sujuu paremmin on on tietyt ruutinit, kellonajat ja tavat asioiden tekemiseen. Mutta ovat ne rutiinit tärkeitä aikuisillekkin!

Itse olen sellainen huithaapeli ja tietynlainen taitelijaluonne, joka haluisi touhuta yöt ja nukkua päivät. Mutta koska haluan olla myös kuulainen kansalainen, tuottaa epäsäännöllinen elämänrytmini omantunnon tuskia. Kotona työskentely asettaa myös lisähaastetta. Univelkoja on ihan liian helppo paikata keskellä työpäivää, kuten tänään.

Olen pitkän lomailun jälkeen aika iloinen, että arki taas koitti. Toki minua hirvitti ajatus siitä, että nyt eskarin alakessa täytyy viedä lapset kahteen eri paikkaan aamulla – ja vielä tiettyyn aikaan! Mutta hommahan on sujunut paremmin kun hyvin. Taitaa tuo eskari jännittää minuakin siinä mielessä, että pomppaan edelleen aamuisin salamana sängystä ylös.

Syksyn tullessa myös harrastukset ovat alkaneet. Hirveää säätöähän se on yrittää ehtiä päiväkotipäivän jälkeen kotiin syömään ja siitä ajoissa tanssitunnille, mutta kyllä se siitä. Ihan niin hyvin että seuraavana on luvassa jalkapallokoulun valinta.

Arki tuo tullessaan myös sen, että viikonloppuisin sitä haluaa sitten käpertyä perheen kanssa vaan viettämään yhteistä aikaa. Tämän illan suunnitelmissa on tehdä itse pizzaa ja katsoa leffa. Meinasin myös kysyä naapureilta, josksos jollain olisi tänään vapaana vielä saunavuoroa. Toki blockfestit ja kaverin kolmikymmpisetkin kiinnostavat, mutta kesän rientojen jälkeen sitä mielummin nyt lataileekin akkuja.

Tai siis, eihän oma elämäni mitenkän kovin säännöllistä ole. Maanantain palauduin Flowsta. Eilen riekuin yömyöhään Pure Wasten näytöksessä, johon olin suunnitellut asun. Vaikka tiistaisen 18 tunnin Tallinan reissun väsymys vielä painoi päälle. Säädimme niin äitini kun poikien isän kanssa tanssikouluun viemisestä ja illan hoidoista ja lopuksi vielä kaverinikin oli meillä yötä. Mutta varmaan tämäkin on pieni aikuiseksi tulemisen merkki, kun huomaa nauttivansa niistä aikatauluista ja rutiineista. Nytkin katselen malttamattomana kelloa, että voin puolen tunnin päästä huristella pyörällä hakemaan pojat ja käydä yhdessä ruokakaupassa. Ihana arki!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pitkään on tuntunut, että se jokin puuttuu. Onhan tässä tultu oltua ilman jo aika pitkään. Kaipaan sitä että on joku jolle jutella. Joku jonka viereen käpertyä iltaisin sohvalla ja jonka päätä rapsuttaa. En halua tehdä yksin asioita vaan jakaa arkeni toisen kanssa. Käydä yhdessä lenkillä ja kävelyllä. Herätä aamulla toisen lämpöön. Haluan jonkun jolle kertoa kaikki muerheeni. Joka ymmärtää ja tukee, on aina läsnä. Jonkun joka innostuu hassuista ideoistani ja lähtee spontaniisti niihin mukaan. Olisi ihanaa tehdä kaikkea kivaa kahdestaan ja koko perheen kesken. Haluan vierelleni luotettavan kumppanin. Viimeaikoina olenkin nähnyt sellaisia pareja paljon. Nuoria ja vanhoja. Ja tuntenut kateutta. Tiedän että sellainen olisi itsellekkin mahdollista löytää. Mutta kriteerit täyttäviä on vaan niin vähän. Enkä minäkään välttämättä kaikille kelpaa. Vielä en ole kuitenkaan juurikaan tehnyt asialle mitään, mutta olen miettinyt tätä asiaa kovasti. Tiedän että se oikea on tuolla jossain. MÄ HALUAN KOIRAN !!!!!!!!!!!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUN TORSTAI 13.08.2015

7.30 Herätys. Herätyskello oli jäljessä ja olkkarissa yön yli latauksessa ollut puhelimen kello herättää ensin. Noustessani huomaan, että sängyssäni on poikittain kaksi ihmistä liikaa. Olen aika väsynyt, sillä olen valvonut edellisyönä liian myöhään googlaillessani koiranpentuja.

7.45 Lapset syövät aamupalaksi muroja ja minä käyn suihkussa. Kaikilla leppoisa ja hyväntuulinen fiilis.

8.34 Ulkona kodista. Koska pojat jatkavat päiväkotipäivän jälkeen isälleen ja illalla on myös ekat tanssitunnit, lastaan laatikkopyörän täyteen mm. vaihtovaatteilla ja rattaat. Ehdimme jo lähteä pihasta, kun huomaan puhelimeni kadonneen. Myös Kaapo haluaa ottaa lelun mukaan eskariin. Riennän takaisin kotiin etsimään näitä. Puhelinta ei löydy. Palaan pyörälle ja puhelin löytyy rattaiden kuomusta.

8.48 Pääsemme vihdoin lähtemään. Ensin Elvis päiväkotiin. Siellä on yllättäen vanha tuttu sijainen, josta tykkkäämme kaikki kovasti. Hän sanoo että näytän freesiltä (en ole) ja tulen hyvin iloiseksi. Eskarimatkalla törmäämme Kaapon bestikseen. Eskarissa Kaapo painuu heti koristelemaan tehtävävihkonsa kantta.

9.15 Olen takaisin kotona. Teen aamupalaa, syön ja kirjoitan edellisiltana aloittamani meikki-postauksen loppuun. Kuvittelen olevani valmis tunnissa, mutta… Meikkaan ja suoristan hiukset. Mekkoni on ryppyinen ja pistän sen pesukoneen silitysohjalmalle. Tämän ajan olisin voinut käyyttää järkevästi, mutta löydän itseni fecebookista.

11.10 Vihdoin valmis!

11.13 Hyppään kolmosen ratikkaan jolla ajelen Karhupuistolle. Puhun matkan äitini kanssa puhelimessa. Käyn Kalliossa Sandrossa, sillä he olivat veloittaneet korttiani viikonloppuna brunssilla vahingossa tuplasti. Hyvityksesi saisin lounasta, mutten tällä kertaa ehdi jäämään.

11.35 Kävelen Hakaniemeen ja ysin spora tulee juuri sopivasti. Jään Kaisaniemessä ja käyn Beamhillissä. Löydän kivan paidan ja hameen, mutten osta niitä. Jatkan matkaa Torikortteleille päin. Nään vanhan Tinder-matchini (johon olen viime viikkona törmännyt kummallisen paljon), hätäännyn ja esitän etten huomaa häntä.

11.55 Nään kaverini Cessin ja Tonyn. Käydään Basson Pop Upissa vaihtamassa Flow rannekkeet. Saadaan myös jäätelöä, jotka syödään ulkona ihanassa auringossa. Alkaa tulla vähän Flow-fiilis. Jatketaan matkaa Aleksille jossa eroamme ja minä lähden etsimään jotain vaattetta viikonlopulle. Matkalla törmään aurinkoiseen Idaan!

12.25 – 14.45 Monki, h&m, Lindex, COS, Stockmann, Gina Tricot, Stadium – huh!

14.45 Istuskelen Manskun ja Kalevankadun risteyksessä kaveriani Kaisua odotellen.

15.05 Safkaa skideille kirjan julkkarit. Saan ruokaa ja pidän melkein kokoajan toisen Hannan ihanaa vauvaa sylissä. Ja nään toki paljon muitakin tuttuja.

16.45 Hyvästelen Hannan ja kumppanit. Hanna usuttaa minut hyppäämään Teresa Välimäen kanssa kimppataksiin ja huruttelimmekin sillä Kaapelille IKEAn uuden kuvaston julkistamisdinnerille.

17.02 Hurjasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Ja hyvää ruokaa ja kivoja Ikea-uutuuksia. Ihme tapahtuu ja kieltäydyin viinistä moneen otteeseen. Pitää nimittäin säästellä kuntoa viikonlopulle…

19.40 Alan olemaan ihan loppu ja tekemään lähtöä kotiin. Osa jatkaa vielä Marimekon bileisiin. Törmään Ullikseen ja kävelemme yhtä matkaa kasin pysäkille.

19.59 Vaihdan sporaa Töölöntorilla, melkein kotona! Puhelimesta loppuu akku.

20.10 Kotona. Saan vihdoin riisuttua jalasta puoli numeroa liian pienet kengät. Pitää myydä ne.

20.15 Laitan puhelimen lataukseen ja keräilen itseäni hetken sohvalla. Sitten pieni sometauko.

20.30 Suunnittelen pyykkien viikkaamista ja kuvaan niitä. Laitan toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

20.40 Sovittelen ostoksiani ja mietin viikonlopun vaatteita. Soitan Stadiumiin ja varaan sieltä huomiseksi sandaalit.

21.10 Ääniviestellen kavereideni Cessin, Peetan ja Pajun kanssa tulevasta viikonlopusta. Mihin etkoille mennään, kuka pistää mitäkin päälle huomenna ja miksi Monkiin ei ollut vielä tullut myyntiin kreisiä diskohametta jonka näin nettikaupassa.

21.20 Siirrän kuvat koneelle ja valitsen niistä tähän postaukseen käytettävät kuvat. Muokkaan kuvia, samalla chättäilen samojen kavereiden kanssa. Peeta kirjoittaa CVtä ja jahtaa sääskeä, Cessi yrittää miettiä mitä piti muistaa ja Paju on väsynyt. Naapuri grillaa vielä pihalla ja mietin inhoanko vai tykkäänkö sisälle kantautuvan sytytysnesteen tuoksusta.

22.30 Alan kirjoittamaan postausta. Välillä jään roikkumaan faceen tai ryhmächattiin. Löydän itseni googlailevan milloin koiranpentuja, milloin jonkun kiinnostavan jäbän wikipediaa.

23.40 Tajuan että kello on ihan sairaan paljon.

0.12 Tämä postaus on valmis.

0.13 Muistan ne pyykit.

0.14 Istun edelleen sohvalla ja mietin niitä pyykkejä.

0.15 Viikkaan pyykit, mutten laita niitä paikoilleen.

0.18 Ripustan märät pyykit koneesta kuivumaan

0.24 Muokkaan vielä vähän postausta, lisään linkit ja säädän kuvien paikkoja. Toki samalla edelleen chataten. Poistan vahingossa kaikki kuvat ja aloitan alusta.

0.47 Postaus on valmis ja mulla on nälkä. Syön nektariinin.

0.59 Hammaspesu ja meikit pois

1.04 NUKKUMAAN (pyörin sängyssä tunnin ennen kun nukahdan, ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia dinnerillä!)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.