Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA Oyj kanssa

En muuten ole kelloihmisiä, mutta eräästä kellosta olen haaveillut jo pitkään. Ei kuitenkaan siksi, että voisin tarkistaa siitä ajan, ehei. Tuo asia on aivan loppupäässä niistä ominaisuuksista joita itse kelloltani haluan. Haaveilemani kellon ominaisuuksiin taas kuuluu aktiivisuuteni mittaus sekä se, ettei tärkeät puhelut mene ohi vaikka puhelin olisikin unohtunut kauppareissun ajaksi kotiin. Tuo kello on Apple Watch Series 6 (GPS + Cellular)  ja nyt voisin kertoa, miksi se on mielestäni niin huippu – ja kerrottavaa riittää, joten ottakaapa hyvä lukuasento.

Olen itse vannoutunut iPhonen käyttäjä ja yksi suosikkiapeista siinä on Terveys-toiminto, joka mittaa päivän askeleet, unen määrän ja on kärryillä kuukautiskierrostani. Ongelmaksi olen kuitenkin kokenut sen, että koska puhelin ei kulje koko päivää matkassa mukana, ei myöskään kaikki päivän askeleet kerry tietoihin. Se on ollut joskus jopa vähän lannistavaa.

Apple Watch kuitenkin kulkee kokoajan ranteessa mukana. Askeleiden ja noustujen kerrosten lisäksi kello mittaa sykettä, EKG:tä sekä veren happipitousuutta ja niitä onkin ollut tosi mielenkiintoista seurata liikuntasuoritusten aikana tai niiden jälkeen. Apple Watchiin voi asettaa itselleen päivittäisen aktiivisuustavoitteen, itselläni se on Arkiliikuntatavoite: 180 minuuttia, Liikuntatavoite: 30 minuuttia, Seisomistavoite: 10 tuntia päivässä. Apple Watchia seuraamalla olen saanut ihan uudenlaista motivaatiota arkiseen aktiivisuuteeni ja päivän tavoitteet ovatkin mennyt siinä sivussa reippaasti tavoitteiden yli. Juurikin tätä motivaatiota vähän toivoin kellon myötä ja sitä totisesti myös sain.

Toinen tärkeä ominaisuus on se, etteivät tärkeät puhelut mene enää ohi. Tämä on ollut itselleni ajoittain isokin ongelma, sillä unohtelen jatkuvasti puhelintani jonnekin, se on hautautunut sohvan väliin tai en vain yksinkertaisesti kuule sitä. Etenkin lasten puhelut ovat sellaisia, joita en halua missata, mutta myös viime viikkoinen hammaslääkärin soitto olisi mennyt ohi ilman kelloa. Kello siis ilmoittaa tulevasta puhelusta ja siihen voi joko vastata suoraan kellolla tai tavallisesti puhelimella. Toki asetuksia voi muuttaa myös niin, etteivät puhelut tule kelloon aina läpi tai kuten minulla, vain tärkeiden lähesten puhelut hälyyttävät ”älä häiritse”-tilasta huolimatta.

Yhdessä DNA Multi-SIM lisäpalvelun kanssa kellolla voi soittaa tai vastaanottaa puheluita tai viestejä myös silloin, kun se on puhelimen ulottumattomissa. Lisäpalvelun avulla puhelinliittymä toimii kahdessa laitteessa yhtä aikaa – puhelimessa ja älykellossa. Eli voin lähteä ulos lenkille, pyykkitupaan tai lasten kanssa metsään ilman koko puhelinta ja olla silti tavoitettavissa tai soittaa itse tarvittaessa. Kellossa toimii tällöin myös esimerkiksi äänikirja-appi, mikä on aivan mahtavaa lenkillä, viestit voi sanella ja lähettää Sirin avulla ja toki kellolla voi myös maksaa ApplePayn kautta – kätsy myös silloin jos lompakko JA kännykkä ovat kotona.

Oma iPhoneni on Max-mallia ja toimii hyvin työskentelyyn, mutta välillä tuntuu myös että se on liian iso, kuten vaikkapa kuntosalilla taskussa (jos sellaisia jumppatrikoissa ylipäätään on). Olen pitkään myös tietoisesti välttänyt puhelimella oloa perheen seurassa ja älykellon ja siihen saatavan multi simin ansiosta voin entistä rennommin jättää sen syrjään arjessa.

Muitakin näppäriä ominaisuuksia Apple Watch kellossa on – ja hauskaa onkin, että jokainen voi muokata ja käyttää Apple Watchia juuri itselleen sopivaksi ja sopivalla tavalla. En ole ole ennen kirjannut urheilusuorituksia ylös, mutta kellon avulla olen alkanut mielenkiinnosta niin tekemään, sillä se käy muutamalla klikillä. Samoin minulla on kellossa päällä seisomis/liikkumismuistitus, eli jos istuin liian kauan paikoillani päätteen edessä, muistuttaa kello tunnin jälkeen kevyesti värähtämällä, että nyt olisi aika pienen jaloittelun. Samoin kellon voi asettaa muistuttamaan säännöllisestä veden juomisesta tai minuutin syvähengitysharjoituksesta. Kello voi myös tunnistaa vakavan kaatumisen ja tällöin soittaa hätäkeskukseen sekä samalla ilmoittaa katumisesta SOS-yhteystidoissa oleville henkilöille.

On ollut tosi mielenkiintoista myös seurata omaa unta. Iphonessani minulla olikin jo valmiina iltaisin rauhoittumis -ja nukkumaanmenomuistutus, jonka jälkeen myös kaikki appit sammuvat yöksi. Kaikki nämä asetukset siirtyivät automaattisesti myös kelloon. Ja kun nukun kello ranteessa, mittaa se tarkasti untani että unen aikaista sykettäni. Kello on kertonut sen mitä itse jo aavistelinkin, eli nyt on aika hankkia makkariin pimennysverhot. Uneni on tasaista ja sikeää aina sinne viiteen asti aamulla, jonka jälkeen alan heräilemään. Mutta muuten olen saanut unitavoitteeni, noin 8,5 tuntia unta yössä täytettyä aika hyvin! Uni-appia käyttämällä voi siis luoda itselleen säännöllisen aikataulun ja iltarutiinin sekä seurata nukkumisen kehitystä.

Ja tiedättekö sen tilanteen, että puhelin on kadonnut jonnekin kotiin ja on äänettömällä? No minä ainakin tiedän ja saan etsiä puhelintani välillä montakin kertaa päivässä. Kellon avulla  voi soittaa äänimerkin, kuinka kätevää! Muita arkea helpottavia ja käteviä juttuja on esim. kääntäjä, ajastin, muistutukset, käsinpesumuistustustus -ja ajanlaskuri (oih kyllä!) sekä etsi ystävä (eli lapset) -toiminto. Niin ja kelloa voi käyttää myös kameran etälaukasijana, ruudulta näkee silloin samalla myös millainen kuva on tulossa – tämä on niin hauska ominaisuus, sillä tykätään ottaa lasten kanssa paljon ryhmäkuvia.

Koska olen tietoisesti yrittänyt olla mahdollisimman vähän ylimääräistä puhelimella, toki etukäteen mietitytti, että lisääkö kello ruudulla oloa tai stressiä siitä, että pitää olla kokoajan tavoitettavissa. Mutta murhe on ollut turha. Kuten puhelinkin, kello on minulla äänettömällä, eli se ilmoittaa vain kevyesti värisemällä tai napauttamalla. Minulla ei ole myöskään vaikkapa sähköposteista tai mistään muustakaan ”kiirreettömästä” ilmoituksia päällä. Eli kello ei tosiaan ole jatkuvasti vilkkumassa. Kello pitää minut ajan tasalla ja huolehtii siitä, ettei mitään tärkeää mene ohi.

Lisäksi kellon näytön kirkkautta saa säädettyä himmeälle ja kellonäyttö myös itse himmenee itsestään kun ruutua ei katso. Yöksi näyttö menee kokonaan pimeäksi, eikä se myöskään värise. Oikeastaan voisi sanoa, että kello on auttanut vähentämään puhelimella oloa entisestään, kun ei ole edes tarvinnut vilkaista onko tullut viestejä tai katsoa puhelimesta kelloa ja päätynyt siitä sitten vahingossa selaamaan Instagramia. Puhelimella oloa voi toki seurata myös ruuturaportista, joka kertoo että kellon saatuani oma ruutu-aikani väheni ensimmäisellä viikolla 32%.

Koska en ole aiemmin käyttänyt ranteessa mitään kelloa, kesti siihen totutella muutaman päivä.  Näytön kooksi valitsin isomman 44mm kuoren, se on mielestäni oikein hyvä, vaikka se tästä aavistuksen pienempikin olisi varmasti sopinut ranteeseeni hyvin! Värinä kuoressa ja rannekkeessa on ihana Rose Sand ja kello on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Tykkään siitä, että kellonäytön saa muokattua juuri oman näköiseksi, vaihtoehtoja on loputtomasti.

Kesältä odotan uimastadikan aukeamista ja uimaan pääsyä. Kello on siis vedenkestävä (testattu on). En malta odottaa! Odotan myös koko perheen yhteisiä pyöräretkiä ja myös silloin kello voi olla apuna kartturina. Karttaan kuuluu ominaisuus, että kello napauttaa ilmoittamalla milloin pitää kääntyä, joten kellon näyttöä ei tarvitse olla kokoajan katsomassa.

Olen ollut yllättynyt siitä, miten hurjan monipuolinen tämä Apple Watch Series 6 kello yhdistettynä DNA Multi-SIM –lisäpalveluun onkaan. Itselleni parasta on se, miten kello inspiroi organisoimaan arkea, tarkkailemaan terveyttä, motivoi aktiivisuuteen sekä auttaa arjen kiireisissä tilanteissa.

Onko teillä Applen älykello käytössä ja mitä ovat mielestänne sen parhaat ominaisuudet?

Ja se on ollut ihanaa. Pian alkavat sateet eivät oikeastaan edes kauheasti haittaa, kun tietää, että sen jälkeen on viimeistään kaikkialla ihan vihreää ja vehreää ja kukkivaa. On ollut hassua lähteä ulos vain mekko päällä, jännittänyt että nyt on kyllä varmasti aivan liian vähän päällä ja pian huomannut, että tässähän voisi vetää vaikka bikineissä ja silti valuisi hiki. On tämä joka ikinen vuosi vaan aina yhtä huumaavaa, kesä.

Olipa ihanan rauhallisen lempeä ja rakkaudentäyteinen Äitienpäivä viime sunnuntaina. Kuten mielestäni aina, myös tänä Äitienpäivänä paistoi aurinko. Vasta nyt tajusin, miten myöhässä kevät tänä vuonna onkaan. Edellisvuosina ollaan usein pärjätty kevyimmillä vaatteilla ja naapuruston kirsikkapuutkin ovat kukkineet jo täysillä.

Äitienpäivä-aamuna sain kauan haaveilemani aamiaisen sänkyyn, siinä on jotain ihan eritysen ylellistä hörppiä maitokahvia peiton alla ennen kun silmät ovat kunnolla viedä edes auenneet. Varsinkin kun normaalisti juon kahvin mustana ja panttaan vaahdotettu kauramaitoa vain tarkkaan valittuihin erikoistilanteisiin. Ja muutenkin, muiden valmistama aamiainen maistuu aina jotekin ihan eritysen hyvältä.

Lahjaksi sain suuuren ja muhkean pehmeän paketin, nimittäin salaa haaveilemani uuden peiton ja tyynyn – en siis ilmeisesti ollutkaan niin kovin salaa niistä haaveillut (tää peitto on ihan p****ska, olen saattanut ehkä joskus yöllä klönttimäisen peiton kanssa painiessa tuhahtaa).

Aamupäivällä pyöräiltiin hautausmaalle ja iltapäivällä juotiin skumppaa ja syötiin leivoksia ja parsapiirakkaa pihalla.

– Kävin ottamassa rispisen kestotaivutuksen, vaikka olen jo kolme kertaa sen ottamisen jälkeen todennut, ettei se kannata – ja niin kävi taas
– Taapero kiipesi ekaa puuhun ja ajoi ekat metrit itse polkupyörällä
– Ekat ulkojätskit, ulkotanssit ja paljaat nilkat
– Luonto alkoi vihertää
– Hävitin kestokahvimukini ja löysin sen keskeltä Manskua
– Jaksoin talven jäljiltä ajaa pyörällä taapero kyydissä yhden inhokkoylämäen
– Tuttikeiju vei tutit ja toi uudet nukenrattaat (vanhat rikki)
– Kävin piiiitkästä aikaa ravintolassa syömässä
– Mitin ihan liian monta kertaa, että onko tyhmää että mulla on kaikissa kuvissa aina toi sama vihreä takki
– Kävin keskustassa hoitamassa työjuttua ja sovitin samalla yhtä miettimääni takkia, tulin kotiin uuden kukkamaljakon kanssa
– Löysin paljon lisää (ainakin viis!) harmaita hiuksia
– Ihmettelin, miten katukuvassa voi näkyä niin paljon ala-asteikäisiä lapsia ajelemassa sähköskuuteilla (miten ja millä rahalla)
– Kerroin instassa, etten ole pitkään aikaan pystynyt nukkumaan päikkäreitä ja pian sen jälkeen nukuin ainakin kolmet
– Heräsin lähes joka aamu 7-7:30 välissä itsekseen virkeänä (no, virkeänä en ehkä aina)
– Googlailiin taas niitä pimennysverhoja, kuten joka ikinen kevät
– Katsoin Yle-Areenasta Exit -sarjan
– Lyötiin lukkoon yksi kesälomareissu
– Sain älykellon ja tunsin oloni heti tosi sporttiseksi
– Haettiin taaperolle syksyksi päiväkotipaikkaa
– Suunnittelin koko kuukauden vastaavani ihan just opinto-ohjaajani sähköpostiin
– Kaivettiin kevättakit esille ja laitettiin talvitakit pois
– Sain paljon pisamia
– Haaveilin kivasta pienestä huivista, mutta päädyin aina lainaamaan lasten huiveja tai kauluria
– Otin näköjään aika monta peiliselfietä

Eli moi siis vaan!

Viime viikko vierähti taas sellaisella rytinällä, että tätä vauhtia ylihuomenna on varmaan joulu. Meillä oli hauska viikko, kaikki kahta kotia asuttavat lapsukaisemme olivat täällä samaan aikaan, eikä siksi tekeminenkään loppunut. Ja niinhän se taitaa mennä, että kun on kivaa, niin aika myös menee nopeaan.

Kivaan eloon vaikuttaa ehdottomasti sää. Aurinko lämmitti ihanasti, vaatteet vähenivät, talvikengät pakattiin lopullisesti pois ja päästiin korkkaamaan myös sekä parveke -että ulkojäätelökausi. Tarkkasilmäisivät voivat kenkäkuvasta bongata myös sen, että kyllä, paljaat vitivalkoiset nilkatkin siellä vilkkuvat!

Koko viikko alkoi muuten aika ihanasti, olin jouduin tekemään töitä edellisenä yönä lähes kolmeen asti. Aamulla en kuitenkaan saanut nukutuksi kovin myöhään, joten palkitsin itseni uutterasta puuratamisesta lähikahvilamme kolmen espressoshotin kauralatella, punajuurihummusleivällä sekä smoothiella auringossa äänikirjaa kuunnellen. Ja sitten nukuin päikkärit. Jos viikko alkaa noin, ei siitä toden totta voi tulla huono.

Valoisat aamut tekivät itseasiassa tehtävänsä jokainen päivä, oli miltei mahdotonta nukkua kahdeksaa pidempään, useimmiten heräsin jo seiskalta, reilusti ennen taaperoa. Siitäkin tulee jännästi olo, että on vähän parempi ihminen, kun ei torku liian myöhään, hah! Monena aamuna tosin jäin silti sänkyyn vain makoilemaan ja kuulostelemaan kouluun lähtevien lapsien hiljaisia ääniä. On hellyyttävää, miten hiljaa he täällä aamuisin hipsivätkään, kun yrittävät olla herättämättä ketään. Iltapäivällä otetaan sekin kyllä korkojen kera takaisin.

Viikkoon mahtui myös miniretkiä milloin metsään, leikkipuistoon, liikennepuistoon tai hevosia katsomaan. Pyörästä puhkesi myös kumi, mutten antanut sen haitata pyöreretkeä, vaan talutin. Koska siitä tulikin vähän pidempi reissu, tilattiin mäkkäristä ruokaa suoraan puistoon. Lapset olivat aivan onnessaan.

Tällä viikolla ollaankin sitten vain meidän pienen perheen kesken kolmistaan. Huomaan, että tähän ihan erilaiseen arkeen on vielä vähän vaikea laskeutua. Unohdan kokoajan, ettei täällä nyt olekaan muita, kohta ei ovi kolalda ja joku tule koulusta – paitsi HETI kun kirjoitin tämän, tuli posti ja säikähdin ihan kamalasti, hahaha!