Niin vain se Suvivirren alkusoitto ja tuikituntemattomien lasten pääsysen pesä- kuoroesitys saivat kyynelet tänäkin vuonna virtaamaan. Eka ja kolmasluokka on nyt täällä takanapäin ja pojat saivat aloittaa ansaitsemansa kesäloman kukin ja pullan saattelemana.

Elvis aloitti ekaluokan viime vuonna eri koulussa kun isoveljensä, muutamaa viikkoa ennen vauvan laskettua-aikaa. Se oli kaikille hyvin jännittävää, emme oikeastaan tienneet koulusta mitään tai ketään. Kaikista peloista ja jännityksistä huolimatta koulu lähti käyntiin tosi hyvin.

Samoin Kaapo on ollut ihan hurjan reipas koko lukuvuoden halutessaan jatkaa vanhassa koulussaan muutostamme huolimatta. Sen lisäksi että hänen koulunsa sijaitsee kaikista kauimpana, hänellä myös alkaa useimpina aamuina koulu kaikista aikaisemmin. Ja joka aamu hän yhtä urhoollisesti lähtee kohti ratikkapysäkkä, iso reppu selässään – säällä kun säällä.

Koulunkäynti on sujunnut molemmilla pojilla hyvin. Heillä on kavereita ja he viihtyvät koulussa. Se on minusta tärkeintä. Ihanaa kun molemmat pääsääntöisesti ovat innostuneita oppimaan, lähtevät kouluun ja tekevät läksynä hyvillä mielin.

Ihanaa kesälomaa kaikille koululaisille! <3

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Maaliskuu on jo yli puolenvälin ja sade tuntuu huuhtovan pian viimeisetkin lumet pois. Ainakin meidän ikkunasta katsottuna näyttää siltä, että kevät tulee hitaasti – mutta varmasti. Luonnon heräämisen lisäksi varma kevään merkki on tottakai samaa tahtia keventyvä vaatetus. Pipot, takit ja kengät vaihtuvat pikkuhiljaa ohuempiin.

Keväisin moni tuntuu ikäänkuin ihastuvan uudestaan väreihin. Niin myös minä. Pimeiden talvikuukausien jälkeen mieli tarvitsee värejä ja niitä tuleekin kuin vahingossa haalittua ympärilleen.

Myös keväsin sitä huomaa, miten paljon lapset ovat taas venähtäneet pituutta vuoden aikana. Useimmissa perheissä todetaan, että syksyllä vielä ihan hyvät ulkovaatteet ja kengät ovatkin nyt ihan liian pieniä. Niin myös meillä.

Jos poikien takit olisivat olleet jo viime syksynä pienet, olisin ihan varmasti ostanut heille Aarrekidin silloin ensimmäistä kertaa ilmestyneen parkatakin. Ihastelin silloista sinivihreää, petroolin väristä takkia jo silloin kovasti. Se on juuri sitä tyyliä josta niin minä kun pojatkin tykkätään.

Olen hyvin mielissäni saadessani jatkaa tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Aarrekidin kanssa. Aarrekid kun on yksi niistä merkeistä, joka on kulkenut arjessamme ihan siitä saakka kun pojat ovat olleet vauvoja. Ja eritysen mielissäni olen siitä, että tämän vuoden yhteistyömme alkaa juurikin näiden ihanien takkien parissa!

Parkatakkien värikirjo laajeni näin kevään kunniaksi, kun Petroolin lisäksi valikoimaan tulivat Andorra, Umber sekä Musta takki. Myös pojat tuntuivat hullaantuvan väreistä, sillä Kaapo ihastui tuohon orasnssin rusehtavaan Umberiin ja Elvis taas kauniin syvän viininpunaiseen Andorraan.

Rennon parkamallin lisäksi tärkeitä ominaisuuksia takissa ovat huppu sekä napilliset taskut. Poikien taskuista löytyykin aina paljon aarteita, kuten erilaisia kiviä, muttereita ja pullonkorkkeja. Kaunis yksityiskohta mielestäni ovat ruusukultainen vetoketju sekä napit. Tiiviisti neulottu puuvilla tuntuu lähes silkkimäisen pehmeältä.

Parkatakki tulee olemaan meillä varmasti kevään ja syksyn lisäksi myös kesällä – sen verran arvaamaton sää kuitenkin täällä meillä silloinkin on. Kylmemmillä säillä takin kanssa voi pitää vaikkapa neuletta. Muutenkin kerrospukeutuminen on eritysen kätevää, kun sää saattaa muuttua paljonkin päivän aikana. Mekin lähdimme tänään päivällä auringonpaisteeseen ja yhtäkkiä satoikin tiskirätin kokoisia räntähiutaleita. Näissä kuvissa pojilla on päällään takkien lisäksi Aarredin ihanat, vähän pidemmän malliset Noel-luomupuuvillaneuleet.

Parkatakkeja on saatavilla koosta 86/92 kokoon 146/152 kaikissa väreissä. Kaapo, joka on noin 140 senttiä pitkä, käyttää takista kokoa 146/152. Elvis, joka on reilu 120 cm, käyttää tästä kokoa 122/128. Itse suosin lastenvaatteissa aina väljyyttä ja valitsen mielummin aina vähän reilumman koon. Pienin koko on siis hyvä noin vuoden-parin ikäiselle ja suurin koko menee vielä noin 11-12- vuotiaalle.

Joko siellä aletaan pikkuhiljaa myös virittäytymään kevättunnelmaan? Tuntuuko joku tietty väri olevan tämän kevään suosikki?

Kaupallinen yhteistyö Heurekan kanssa

Koululaisten kesäloma lähestyy ja kuten monessa muussakin perheessä, myös meillä on juuri nyt ajankohtaista tulevien kesäleirien tutkailu ja niille ilmoittautuminen. Kiinnostavia kesäleirejä löytyy ainakin täältä pääkaupunkiseudulta suuri määrä ja jos niistä ei löydy etukäteen kokemusta, voi valinta olla vaikea.

Pojat kävivätkin etukäteen, muutama viikko sitten hiihtolomalla, tutustumassa Heurekan tiedeleirille. Kaksi päivää kestäneellä talvileirillä sai hyvän käsityksen siitä, millainen kesällä järjestettävä, viikon mittainen leiri tulee olemaan. Testauksen perusteella suosittelemme leiriä lämpimästi ihan kaikille!

Monesta muusta leiristä poikkeava tiedeteema opettavaisella otteella sopii hyvin myös lomalle, sillä leirillä opitaan yhdessä tekemällä ja tutkimalla. Leirin tarkoitus onkin tuottaa lapsille tiede-elämyksiä ja itse tekemällä saavutettua oivaltamisen iloa. Leiripäivän aikana sekä sen jälkeen on myös vapaa-aikaa, jolloin on mahdollista tutustua Heurekan näyttelyihin sekä planetaarion elokuviin.

Muuten leirillä työskennellään pääosin erilaisissa laboratorioissa sekä työpajatiloissa, joka jo itsessään oli kiva elämys, pääsi ikään kuin kurkistamaan myös vähän tiedekeskuksen kulissien taase. Työskentely tapahtui ohjatusti vaihdellen pienryhmissä, pareittain sekä yksin.

Kahteen päivään ei tietysti saatu mitenkään mahdutettua koko leiriviikon sisältöä, mutta kivan monipuolisesti lapset pääsivät jo näiden kahden päivän aikana oppimaan ja oivaltamaan. Olin itse seuraamassa muutamaa opetuskertaa itse laboratoriossa ja muuten sitten haastattelin poikia sekä muutamaa muuta lasta, joihin he leirin aikana ystävystyivät.

Normaalistihan lapset voi vaan aamulla viedä Heurekalle ja joka leiripäivän jälkeen heillä on mahdollisuus jäädä vielä tiedekeskukseen omatoimisesti. Leiripäivään kuuluu runsas buffet-lounas (jonka minäkin testasin, salaattipöytä oli ihana!) sekä jälkiruoka. Leiri siis sopii mainiosti esimerkiksi silloin, kun vanhemmat eivät itse ole lomalla.

Ensimmäisenä päivänä tiedeleirillä puhuttiin ainakin puusta, mitä kaikkia ominaisuuksia sillä on ja mitä siitä voi valmistaa. Mietittiin myös, mitä kaikkea nyt muovista voisi nyt tai tulevaisuudessa korvata puulla. Lapset tutkivat käytännössä kapillaari-ilmiötä sekä rakensivat erilaisia puu- ja paperivalmisteita käyttäen tulevaisuuden puu-innovatiivioita. Lapset myös keskustelivat motivaatiosta, muistista ja mihin kaikkeen niiden avulla voi kyetä. Fysiikan lakeja he testasivat myös rakentamalla omat pilliraketit. Päivän päätteeksi käsiteltiin vielä maapallon ja elämän syntyä sekä dinosauruksien eri aikakausia. Perspektiiviä maapaallon ikään ja ajanjaksoihin lapset saivat askartelemalla itselleen rannekorut, joissa eriväririset helmet symboloivat miljoonia vuosia.

Toisen leiripäivän lapset aloittivat yksityisnäytöksellä planetaariossa. Olen itse ollut pienestä saakka kovin kiinnostunut ja haltioitunut avaruudesta ja muistan edelleen omat lapsuuden planetaariokäynnit selvästi, joten menin itsekin innoissani planeetoista ja niiden löytämisestä sekä tutkimisesta kertovaan näytökseen mukaan. Päivän aikana lapset palasivat takaisin myös dinosaurusteemaan ja valmistivat itselleen vaahtomaisesta erikoismuovailuvahasta mielikuvitukselliset dinosaurukset. Laboratorioissa leiriläiset pääsivät myös tutkimaan ja puhumaan hajuista. Se oli mielenkiintoista! He valitsivat hajupareja, tekivät hajutestin, miettivät millaisia tunteita erilaiset hajut voivat kussakin aiheuttaa ja lopuksi he saivat valmistaa omat hajuvedet. Viimeisellä tunnilla tehtiin karkkiarkkitehtuuria.

Pyysin poikia vielä omin sanoin kertomaan leiristä:

Elvis: Leirillä oli ihan mahtavaa (hyppii kädet ilmassa)! Tiede on kyllä vähän outoa. Sain kavereita ja söin paljon. Ainakin kolme kiloa porkkanaraastetta. Opin tosi paljon, en mä tiedä. Musta tuntuu todella viisaalle. Planetaario oli kyllä aika outo. Tykkäsin siitä. Haluaisin kasvaa, että voisin mennä sillä korkealla olevalla pyörällä. Parasta leirillä oli tutkimukset. Ne leijuvat kirjaimet talon sienässä on kans tosi oudot.

Kaapo: Tiedeleiri oli tosi kiva ja sopii kaikille, vaikka ei kauheasti tietäisi mitään – siellä oppii! Mä tiesin kyllä jo sen kaiken mustista aukoista. Heurekaan pääsee tosi helposti junalla. Musta parasta oli tehdä kaikkia tiedejuttuja, kun kokeiltiin asioita ja oli ne pipetit ja kaikki. Dinosaurukset ja aivot oli myös mun suosikit. Kaikki lapset olivat kivoja. Ja se ope. Haluan mennä sinne kesällä uudestaan! Ruoka oli hyvää. Ja terveisiä, että hyvää leiriä!

Omasta mielestäni leiri vaikutti mielenkiintoisuutensa sekä monipuolisuutensa lisäksi ennenkaikkea hyvin laadukkaalta. Heureka on miljöönä ihan mieletön ja kaikki tilat vastavarten näille pienille tieteilijöille suunniteltuja. Samoin opetuksen taso on huippuluokkaa ja ohjaajat ammattitaitoisia niin laten kanssa kun tietämyksensäkin puolesta.

Heurekan kesän tiedeleirien liput tulivat myyntiin tänään ja tiedeleirejä järjestetään kesä-elokuun aikana. Kesän tiedeleirit ovat viikon mittaisia päiväleirejä, normaalisti ma-pe, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Leirit ovat tarkoitettu niin ala- että yläkoululaisille ja ryhmät sekä leirien sisältö on jaettu ikäryhmien mukaan. Ainakin talvilomaleirit olivat hyvin suosittuja, joten kannattaa toimia nopeasti vielä kun paikkoja on!

Ovatko Heurekan tiedeleirit muille tuttuja? Entä mitä teidän lapset muuten ovat tykänneet Heurekasta? Onko siellä paljon koululaisten vanhempia, jotka vielä suunnittelette kesäloman ohjelmaa? Miten saatte hoidettua lasten hoidon jos olette itse töissä?

ps. Pakko vielä kertoa, että olen itse käynyt pienestä lapsesta saakka Heurekassa lukemattomia kertoja ja vasta nyt uskalsin mennä tuolla korkealla olevalla vaijeripyörällä! Näin korkeanpaikankammoisena (ja pitkä mekko päällä siinä menneenä) voin kertoa, että se oli kamalaa!!! Hahahha!

Täällä alkoi tänään koulu ja nyt pojat ovat siis virallisesti eka -ja kolmosluokkalaisia. Kaapolle kouluhommat ovat jo tuttua kauraa ja hän kovasti jo odotti kavereiden näkemistä. Elvistä sen sijaan jännitti vähän enemmän, eikä ihme, kyseessä kun on ihan uusi koulu eikä luokalla ole ketään entuudestaan tuttua. Jännityksestä huolimatta päivä meni tosi hyvin ja oli kuulemma kivaa.

Itsellänikin nousi muutaman hikikarpalot ostalle (helteen lisäksi) myös siksi, että aamulla puoli tuntia ennen koulunalkua sain tiedon, ettei Elvis ole saanut paikkaa hakemastamme koulun iltapäiväkerhosta. Ei tullut edes yhtä liikutuksen kyyneltä vieräytettyä, kun yritin vain pysyä lapsen silmissä villipyttynä. Onneksi sain koulupäivän aikana säädettyä paikan toisaalta ja kävimmekin siihen jo tutustumassa koulun jälkeen. Olisin vain itsekin ollut vähän rauhallisemmin mielin, jos olisin voinut kertoa muutenkin kaikkea jännittävälle lapselle, että mitä koulupäivän jälkeen tulee sitten tapahtumaan. Onneksi kaikki meni lopulta senkin suhteen hyvin.

Elviksestä ekana päivänä kivointa oli oma pulpetti ja nimikyltin värittäminen. Jännittävä sattumus oli se, kun toisen luokan opettaja oli ottanut hänet vahingossa ruokalassa toisen ryhmän kanssa syömään. Reppana ei ollut uskaltanut sanoa mitään, vaan kuuliaisesti totellut ja syönyt väärän luokan kanssa. Välitunti oli kuulemma ollut liian lyhyt, mutta Elvis oli silti omien sanojensa mukaan ehtinyt sillä ensin istua 15 minuuttia jonkun toisen luokkalaisen kanssa penkillä ja sen jälkeen vielä juossut tämän kanssa 15 minuuttia. Ketään uusia kavereita hän ei mielestään silti ollut vielä saanut, koska ei muista kenenkään nimeä.

Ekaa koulupäivää käytiin juhlistamassa jättimäisellä korvapuustilla lähikahvilassa. Kaapo huiteli omia menojaan kavereiden kanssa. Kotona tehtiin yhdessä myös ekat läksyt – miten liikuttavaa!

Olen niin ylepä tuosta pienestä pojasta, joka on kaikesta jännityksestään huolimatta tosi reipas, rohkea ja iloinen. Hän odottaa kovasti jo huomista koulupäivää sekä ip-kerhoa, vaikka ”jännittää edelleen aika paljon”.

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Kaupallinen yhteistyö – Lindex

Pakko se on kai uskoa, että poikien yhdeksän viikon kesälomasta on nyt vietetty kahdeksan ja ensi viikolla molemmilla alkaa koulu! Onneksi nämä pian eka -ja kolmosluokkalaiset odottavat sen alkua jo malttamattamattomasti.

Kuten varmasti monen muunkin lapset, myös meidän lapsilla on tapana venähtää pituutta kesän aikana. Ja mielestäni on muutenkin kiva käydä yhdessä lasten kanssa ostamassa ainakin se yksi uusi vaatekerta koulun aloitusta ajatellen. Sillä on myös sellaista symbolista arvoa, että nyt loman jäljiltä aletaan taas vähän skarpaamaan ja aletaan pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan syksyyn.

Osa teistä ehkä huomasikin instagramin puolella meidän shoppailuretken Lindexille, jonka syysmallistosta pojat saivat valita itselleen mieluisat koulunaloitusvaatteet. Tiesittekö muuten, että Lindexin lastenvaatteista noin 80% on eettisesti tuotettuja? Tämä on itselleni hyvin suuri kriteeri vaatteita valitessa, sillä haluan omalta osaltani toimia oikein edes tällaisilla pienillä teoilla ja fiksuilla valinnoilla.

Lastenvaatteita ostessa (tai oikeastaan mitä vain hankkiessa) kannattaa ostaa vain tarpeeseen ja sellaisia tuotteita jotka voi nähdä käytössä vielä pitkänkin ajan kuluessa. Huomio kannattaa kiinnittää vaatteen laatuun ja materiaaliin sekä missä ja miten se on valmistettu. Lapset kasvavat nopeasti, joten vaatteet kannattaa ostaa pienellä kasvunvaralla. Ei kuitenkaan kannata ostaa niin ylisuuria vaatteita, niin että lapsen on hankala olla niissä ja että ne jäävät sitten käyttämättä.

Lasten täytyy saada leikkiä ja remuta, mikä tarkoittaa sitä että vaatteet saattavat myös kulua tai rikkoutua. Ihan surutta rikkinäisiä vaatteita ei kannata heti heittää roskiin. Meiltä esimerkiksi löytyy monet shortsit, jotka ovat alunperin pitkiä housuja joista on kulunut polvet puhki. Myöskin paitoja, joissa hihat ovat rispaantuneet, löytyy meiltä nykyään t-paitana ja hihattomina.

Kaupasta saa myös paljon kivoja ommeltavia tai silittettäviä paikkoja vaatteisiin. Myöskin vanhasta ja kivakuosiesta vaatteesta voi leikata itse paikkoja. Ja jos taitoa riittää, niin lapsen vanhasta lempipaidasta tai vaikkapa yökkäristä voi ommella simppelin unilelun tai nukelle vaatteen. Ennen kun heität vanhan vaatteen tekstiilikierrätykseen, kannattaa miettiä onko siinä esimerkiksi vetoketjuja, nauhoja tai nappeja jotka kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.

Vaatteita on useinmiten hyvin helppo itse paikkailla, mutta toki se reikä uusissa housuissa harmittaa ja siksi kannattaakin etukäteen oikeasti miettiä että onko hankittava vaate laadukas ja kestävä. Oman kokemukseni mukaan housut hajoavat helpommin kun paidat ja kestävimpiä materiaaleja housuissa on farkku. Myöskin konttaavilla lapsilla ei kokemukseni mukaan kannata käyttää niitä ihan ohuimmasta puuvillasta valmistettuja legginssejä. Tai silloin voi vaikka vanhojen sukkien varsista leikata pikkuiselle polvipaikat siihen housujen päälle.

Vaatteiden paikkaamiseen tarkoitettuja kuvia on muuten hauska käyttää myös ihan vain vaatteiden tuunaamiseen. Meillä lapset tykkäävät kovasti kun saavat koristella blancoja t-paitoja kangastusseilla. Kun lapsi saa ensin kaupasta valita vaatteen ja sen jälkeen vielä tuunata siitä ihan omannäköisen, tulee siitä ihan varmasti lemppari. Tällainen voi myös auttaa koulunaloitusjännitykseen, kun päällä on jotain tärkeää ja rakasta josta tulee hyvä mieli.

Kuvissa näkyvät vaatteet ovat tosiaankin Lindexin uudesta syysmallistosta, jonka valmistamisessa on noudatettu kestävän kehityksen perjaatteita. Molemmilla pojilla on suoran malliset farkkujoggersit, joista löytyy vetoketjulliset taskut sekä kiristysnauha. Kun housuissa on säätövaraa sekä helppo kiristysmahdollisuus, ovat ne toki myös silloin pitkäikäisemmät. Elvis valitsi hauskan keltaisen paidan jossa on koiria (itse luulin niitä vielä eiliseen saakka laamoiksi) ja Kaapo pehmeän musta-valko-sinisen collegen. Näitä molempia kuoseja saa muuten myös legginsseinä.

Koska lasten koulun aloitus ja koulumatkat jännittävät myös itseäni, aijon vähintäänkin koristaa molemmat lapset (tänäkin vuonna) päästä varpaisiin heijastimilla. Siksi olikin iloinen yllätys kun pojat löysivät nuo heijastavat lippikset ja niistä tulikin heti myös molempien suosikit.

Käykää toki osallistumassa myös Lindex-lahjakortin arvontaan Instagramini puolella! Kommentoikaa sinne poikien kuvan alle niin olette mukana arvonnassa.