BLACK DAY EVERYDAY

26/11/2018

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo viime viikolla, mutten kiireiden ja jutun laajuuden vuoksi saanut sitä päätökseen kun vasta nyt. Älkää siis ihmetelkö mainintoja tulevasta Black Fridaystä vaikka se meni jo. Postauksen pontti on kuitenkin edelleen äärimmäisen ajankohtainen, etenkin kun vuoden suurin kulutusjuhla on vielä edessä.

Olen jo pitkään, siitä saakka kun IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin, halunnut kirjoittaa kuluttamiseen liittyvän postauksen. Arjen kiireissä tämä juttu on kuitenkin vain jäänyt, mutta nyt sähköpostini täyttyessä Black Friday- tarjouksista, on minunkin vihdoin aika tähän tärkeään aiheeseen tarttua.

Vaikka en itse en ole täydellinen tässä asiassa, on etenkin minun bloggaajana tärkeä myös ottaa kantaa ja kertoa oma näkemykseni asiaan. Täytyy myöntää, että takaravoissa edelleen kummittelee se kerta, kun kirjoitin luonnonsuojelujärjestöön lahjoittamisesta ja osa lukijoista teilasi minut. Etten voisi kirjoittaa aiheesta, sillä olin sinä vuonna lentänyt kaksi kertaa Euroopassa ja kerran Aasiassa. Nämä kaksi asiaa kun ovat ristiriidassa keskenään.

Vaikka ristiriita näiden asioiden kohdalla toki on, koen itse homman täysin päinvastoin. Eihän se niin voi olla, että näistä asioista voi kirjoittaa vain silloin, jos elää itse täysin omavaraisesti ja hiilijalanjälkeä jättämättä.

Minulla on mielestäni aika suurikin velvollisuus kirjoittaa vastuullisesta kuluttamisesta, kierrätyksestä, kasvissyönnistä ja muista tavoista yrittää pelastaa tämä planeettamme. Kulutus yhteiskunnassamme ei ole loppumassa ja myös minä työni puolesta ajoittain kannustan siihen (vaikkakin valitsen yhteistyökumppanini tarkkaan ja omien arvojeni mukaisesti). Juuri siksi koen äärimmäisen tärkeäksi kannustaa myös vastuullisempaan ajatteluun ja toimintaan.

Olen itse mennyt omissa valinnoissani viime vuosina kokoajan parempaan suuntaan. Vielä on parannettavaa, mutta en silti koe ettenkö voisi aiheesta puhua ja olla edes osittain jopa esimerkkinä. Tavoitan blogini kautta kymmeniä tuhansia ihmisiä ja mielestäni olisi väärin, jos en hyödyntäisi tätä kanavaa myös meidän kaikkien yhteiseen hyvään.

Me jokainen voimme vähentää hiilijalanjälkeämme ihan päivittäisillä, pienilläkin jutuilla. Ja oikeastaan “voimme” on tässä kohtaa väärä termi, vaan meidän täytyy vähentää sitä ja pysäyttää ilmaston lämpeneminen. Nyt. Meidän täytyy vaatia toimia toki myös isommilta päättäjiltä ja toimijoilta. Vastuu pitää kuitenkin ottaa myös itsestään ja opettaa samalla lapsille parempaa kuluttamisen mallia. He kun eivät mitenkään voi jatkaa samaan malliin kun me.

Moni asia on pielessä ja aiheesta riittäisi paljonkin puhuttavaa, kuten liittyen vaikkapa lentomatkustamiseen ja lihansyöntiin, mutta palaan niihin mahdollisesti omassa postauksessaan. Nyt ajattelin keskittyä enemmän tavaroiden kuluttamiseen ja etenkin pikamuotiin.

Olin joskus se tyyppi joka osti melkein aina uuden vaatekappaleen juhlia tai jotain muuta erityistä tilaisuutta varten. Kaappini pursusi vaatteita ja silti tuntui, ettei minulla ollut ikinä m i t ä ä n päällepantavaa. Lähdin usein alennusmyynneille vain koska tavara oli halpaa tai shoppailemaan muuten vaan, ihan vain huvin vuoksi. Vaatteen ulkonäkö tai halpa hinta meni usein laadun edelle.

Samaan aikaan olin kyllä ihan tiedostava ja ymmärsin, ettei tällainen kertakäyttökulttuuri ollut oikein. Kävin myös paljon kirpputoreilla, mutten oikein ikinä tuntunut löytävän mitään itselleni sopivaa oikeassa koossa.

Säännöllisen epäsäännöllisesti karsin vaatekaappiani, aluksi ihan vain siksi että sain tekosyyn ostaa uutta, mutta pikkuhiljaa sain itsekin omakohtaisesti todeta, että vähemmän on enemmän. Aloin ostoksissani keskittyä laatuun, syynätä materiaalilaput ja ostaa vain tarpeeseen. Aluksihan tein tätä kuitenkin enemmän itsekkäistä syistä, tavarapaljous ahdisti, ensimmäisen käyttökerran hajoavat vaatteet ja kengät ärsyttivät. Halusin lisäksi näyttää siistimmältä ja se ei kympin maksaneessa, ensimmäisen käyttökerran jälkeen nukkaantuneessa polyester-neuleessa oikein onnistunut.

YLE:n uutisen artikkelin mukaan pikamuoti saastuttaa enemmän kun lentäminen, sillä niitä halpoja rytkyjä ei ole edes tehty kestämään. Kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle joka tarkoittaa, että joka sekunti yhtä kuorma-autollista vastaava määrä vähän käytettyä vaatetekstiiliä kipataan poltettavaksi tai jätteeksi.

Vaatteet saastuttavat ympäristöä koko niiden elinkaarensa ajan, materiaalikuitujen valmistuksesta vaatteen hävittämiseen saakka. Yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2 700 litraa vettä. Se on yhtä paljon kuin ihminen juo keskimäärin kahdessa ja puolessa vuodessa.

Vaatteiden uudelleen kierrättäminen ja kierrätyskuiduista tehty vaate maksaa valmistaa enemmän kun täysin uusi kuitu ja vaate. Onneksi pikkuhiljaa kuitenkin vaatetusalalla on liikettä myös vastuullisempaan suuntaan ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita on markkinoilla kokoajan enemmän. Osittain siksi, ettei puuvillaa yksinkertaisesti enää pystytä kasvattamaan tavittavia määriä ja osittain, koska me kuluttajat vaadimme sitä.

Vaateteollisuus myös päästää meriin mikrokuituja vuosittain määrän, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. Mikrokuituja irtoaa edelleen myös kotona konepesun yhteydessä erityisesti polyesteria sisältävistä vaatteista ja päätyy vesistöön. Mikromuovista kirjoitin aiemmin tässä postauksessa. Puhumattakaan vaatteissa käytettyjen kemikaalien ympäristö (-ja terveys)vaikutuksista.

Ympäristökeskuksen mukaan neljästä suurimmasta luontoa kuormittavasta päästölähteestä, eli asumisesta, kulutuksesta, liikenteestä ja ruoasta suomalaisilla toiseksi suurin on juurikin tavaroiden ja palveluiden kulutus. Tässä kohtaa on hyvä miettiä, että tarvitsemmeko todellakin niin paljon tavaraa ja vaatteita mitä meillä on ja mistä haaveilemme?

Valehtelisin jos väittäisin, etten joskus ostaisi vaatteita itselleni myös niin sanotuista pikamuotiketjuista. En kuitenkaan osta pikamuotia, vaan ajattomia ja laadukkaita vaatteita, harkiten ja pääosin tarpeeseen. Moni yllättyykin usein kysyessään vaatteideni alkuperää, vastaus kun usein miten on, että se on hankittu jo useampi vuosi sitten. Olkoonkin henkkamaukasta. Osa edelleen minulla lähes viikoittaisessa käytössä olevat vaatteet olen ostanut jopa ennen lasten saantia.

Vaadin siis vaatteiltani laatua ja reklamoin herkästi. Vaikka miten vaatetta tarkastelisi kaupassa, saattaa se silti joskus pettää odotukset käytössä. On aina sääli joutua reklamoimaan vaate, sillä silloin se tarkoittaa, että se on tehty turhaan. Toisaalta on kuitenkin tärkeää vaatia laatua ja sitä kautta toivottavasti saamme myös jatkossa sitä entistä useammin.

Vaatteet ovat itselleni myös osittain tietynlainen status-symboli. Olen aina tykännyt pukeutua kivasti ja omalla tyylilläni viestittää, että kuka ja millainen olen. Ja status-symbolilla en tarkoita tässä nyt rahaa, vaan palkkapussin paksuuden lisäksi vaatteilla voi myös kertoa omista arvoistaan.

Mielestäni ihmisestä ja hänen arvoistaan kertoo aika paljon esimerkiksi se, että kulkeeko hän olallaan uusin Luis Vuittoni vai ajaton kotimaisen merkin laukku. Tai onko lapselle ostettu monta erilaista takkia kouluun ja kaupoille vai yksi kierrätetyistä muovipulloista valmistettu takki kaikkiin tilanteisiin.

Siinä missä kasvissyönnistä on viimeaikoina tullut trendi, on myös vastuullisuus kokoajan laajemmin muotia. Onhan se vähän hassu juttu ryhtyä vastuullisemmaksi kuluttajaksi vain muodin vuoksi, mutta mieluummin niin kun ei ollenkaan.

Kuten sanottu, itsellänikin on vielä matkaa täydellisyyteen, mutta huomaan edistyväni kokoajan. Niin vaate- kun sistustustyyliltänikin olen jo valmiiksi minimalisti. Silti joskus harmittaa jättää jokin uusi ihana tavara tai vaate kauppaan, koska minulla ei ole tarpeeksi hyviä perusteluja ostaa sitä. Tätä tapahtuu kuitenkin kokoajan vähemmän ja vähemmän. Harmitus on viime aikoina muuttunut enemmänkin helpotukseksi, välillä olen joutunut lähtemään ahdistuneena vaatekaupasta, sillä se kaikki halpa rytky on saanut minut ihan pahoinvoivaksi. Myöskään matkoilta en ole aikoihin tuonut tuliaisia, sekin on ollut yllättävän vapauttavaa.

Bloggaajana saan paljon myös erilaisia tuotelahjoja, testereitä ja näytteitä ihan pyytämättä. Jo useampi vuosi sitten rupesin kieltäytymään näistä ja niin hullulta kun se ehkä kuulostaakin, tuntuu kun elämänlaatu olisi parantunut kun nurkissa ei pyöri niin paljoa turhaa roinaa. Kun henkilötietolaki tänä vuonna muuttui, tein tietoisen päätöksen enkä antanut pr-toimstoille lupaa säilyttää osoitetietojani – sillä niitä paketteja saattoi kiellosta huolimatta ja kysymättä tulla.

Viime kesänä tein myös päätöksen, etten enää ostaa mitään tekokuituja, kuten polyesteria tai akryylia sisältäviä vaatteita. Jo se karsii todella ison ison halpisketjujen rytkyistä pois. Kun en edes katsele niiden suuntaan, en tunne että menettäisin mitään tämän päätöksen vuoksi.

Toisaalta, sain juuri huomata miten arka materiaali sitten vaikkapa viskoosi on, kun kirppikseltä ostamani sadan euron mekko meni liian kuumassa pesussa pilalle. Joten ei tämä toki ihan helppoa aina myöskään ole.

Sitten taas mietin viime kesän helteitä ja sitä, miten hirveän tukalalta hengittämättömästä muovista valmistettu mekko tuntui päällä ja tiedän tehneeni oikean päätöksen. Tai mietin sitä, mistä ylipäätään se äärimmäisen kuuma kesä tai nykyinen lumeton talvi johtuu…

Meidän pitäisikin jatkossa miettiä entistä tarkemmin, että tarvitsenko todella tämän tuotteen ja miksi? Jos, niin näenkö sen käytössä vielä vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Voiko sen kierrättää asianmukaisesti ja löytyisikö jostain sama tuote vielä vastuullisemmin, lähempänä ja ympäristöystävällisemmin tuotettuna tai jopa käytettynä?

Black Fridayn ja ylipäätään kaiken kulutushysterian kritisointi on hyvä ja askel parempaan suuntaan. Vielä tärkeämpää on kuitenkin miettiä, että miten me toimimme kaikki ne muut 364 päivää.

Yksi älä osta mitään- päivä vuodessa ei valitettavasti riitä, ellemme muutenkin kuluta vastuullisemmin. Jos saat ne lapsesi tarvitsemat laadukkaat talvikengät hyvästä Black Friday tai Cyber Monday- alesta, niin tottakai ostat ne, etkä kaksia halpoja ja huonoja. Alennusten ja halpojen hintojen edessä kuitenkin valitettavasti tekee enemmän virhearvioita, ostaa turhaa tai huonoa laatua, joten ymmärrän tavallaan myös näiden päivien kritisoinnin.

Meillä, tai etenkin meidän lapsillamme, on edessään hyvin mustat päivät jollemme radikaalisti muuta kulutustottumuksiamme ja näytä parempaa esimerkkiä. Ja en tosiaan tarkoita mustilla päivillä mitään alennusmyyntejä, kuten varmasti ymmärsitte. Meillä jokaisella on velvollisuus yritää hillitä tulevaa ympäristökriisiä niin paljon kun pystymme. Ja mehän pystymme jos oikeasti haluamme. Lastemme (tai siis oikeastaan koko korvaamattoman maapalomme) tulevaisuus merkitsee enemmän kun uusi talvitakki, vaikka se vanha olisikin jo niin tylsä ja väärän värinen.

Tästä Hesarin jutusta löytyy hyviä konkreettisia ja oikeasti tosi helppoja tapoja aloittaa.


NÄIN VÄHENNÄT MIKROMUOVIN SYNTYÄ

17/04/2018

Toivottavasti kukaan ei tähän mennessä ole välttynyt uutisilta ja keskuteluilta mikromuoveista- vaikka se ikävä asia onkin. Mikromuoveja on nykyisin kaikkialla, niitä seilaa merellä jättimäinä lauttoina, mikromuovia löytyy syömästämme kalasta sekä viimeisimpänä myös juomastamme vedestä. Muovia sataa päällemme myös vesipisaroiden mukana.

Vielä ei pitkällä tähtäimellä tiedetä mitä muovi kehossamme tekee, mutta se on ainakin tiedossa, että muovi imee itseensä erilaisia toksiineja sekä sen, että muovipäästöt vahingoittavat nyt jo vesilintuja, kaloja sekä merinisäkkäitä. Ainakaan itseäni ei kovasti houkuta saada muovia ja ylimääräisä myrkkyjä kehooni. Mitä sitten voimme tehdä asialle?

Yksilötasolla itseasiassa aika paljonkin. Emme valitettavasti saa jo tehtyä tekemättömäksi, mutta pienillä teoilla voimme edesauttaa sitä, että meressä olisi jatkossakin enemmän kalaa kun muovia. Meidän on myös turha tuudittautua siihen, että Suomessa asiat ovat muovin kierrätyksen ja eu-standardien vuoksi hyvin – sillä koko maapallon tila on meidän kaikkien asia. Vaikka suuret meressä kelluvat jätelautat eivät seilaa kotimme edustalla, ei se tarkoita etteikö niillä olisi vaikutusta myös meihin.

Mikromuovia syntyy esimerkiksi hajoaviasta muovipakkauksista, auton renkaista sekä vaatteista. Mikromuoviksi kutsutaan kuituja tai muovinpaloja jotka ovat alle viiden millin kokoisia, pienimpiä ei erota silmällä. Kuten tiedämme, suurin osa roskasta valitettavasti päätyy ennemmin tai myöhemmin vesistöihin ja muovisia vaatteita pesemällä tämä kiertokulku on hyvin lyhyt. Edistyneimmätkään vedenpuhdistamot eivät saa mikromuovia suodatettua vedestä kokonaan pois.

Jos kotoa löytyy keinokuduista tehtyjä vaatteita, kuten fleecejä tai kierrätetystä muovista tehtyjä vaatteita, niitä kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Yhdestä keinokuitusesta vaatteesta nimittäin irtoaa pesun aikana yli 1900 mikromuovikuitua! Synteettisille vaatteille on kehitelty pesupussi, jollaisen pitäisi löytyä ihan jokaisen kotoa. Pesukassilla voi estää haitallisten, pesussa irtoavien mikromuovien leviämisen vesistöihin. Kaikki mikromuovi nimittäin jää kassin sisäpuolelle ja näinollen ne voidaan kerätä ja kierrättää muoviroskan mukana.

Miten me voimme vähentää mikromuovien syntyä?

– Vähennä muovin kulutusta, älä osta muovipussia tai ota pakasteita pieneen pussiin, hedelmätkään harvoin tarvitsevat erillistä pussia
– Käytä kankaista tai kierrätysmateriaaleista valmisettua kestokassia – älä myöskään turhaan hamstraa niitä
– Osta vastuullisemmin, harkitse, suosi lähellä ja luonnollisesti tuotettuja tai kierrätettyjä vaatteita, ruokaa sekä muita tavaroita
– Rempatessa ja maalatessa suosi luontoystävällisiä maaleja, kuten kalkkimaalia
– Suosi vaatteissa luonnonmateriaaleja kuten kierrätettyä luomupuuvillaa tai lyocelliä
– Käytä julkista liikennettä
– Kierrätä kaikki kotitalousjäte sekä tekstiilit, vaadi sellaista myös työpaikalle
– Varmista ettei käyttämäsi kosmetikka (esim kuorintavoiteet, hammastahnat, glitterit) sisällä mikromuovia
– Suosi pakkauksia jotka on valmistettu biohajoavista materiaaleista tai lasista
– Kerää maassa näkemäsi roskat pois
– Käytä mikromuovin keräävää pesupussia synteettisille vaatteille ja pese vaate vasta kun se on oikeasti likainen – usein pelkkä tuuletus tai pakastus riittää

Vaikka omat teot tuntuisivat mitättömän pieniltä verrattuna hirvittäävään muovi-ongelmaamme, niin kannattaa muistaa että pienillä teoillakin on oikeasti suuri merkitys pitkässä juoksussa. Uusia menetelmiä torjua mikromuovin syntyä sekä vaihtoehtoja muoville kehitellään onneksi jatkuvasti – ei nosteta käsiä ihan vielä ilmaan vaikka tilanne vaikuttaakin lähes toivottomalta.

Guppyfriend-pesukassi saatu Mini Rodinilta


MITEN TEILLÄ SÄÄSTETÄÄN SÄHKÖÄ?

11/12/2016

 

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetaku ankka junior 9 Ideoita makuuhuone 7OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhteistyössä Vattenfallin kanssa kävin pohtimaan omaa energiankulutustani sekä energian säästämistä. Ensin mieleen tulivat nämä jo lapsuudesta tutut, sammuta aina valot, älä pidä jääkaapin ovea kauaa auki, laske huoneen lämpötilaa, vältä liian kuumia ja pitkiä suihkuja, täytä aina pesukoneet kokonaan, sammuta sähkölaitteet… Eli ihan pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla voi vähentää omaa energian kulutusta ihan merkittävästikin.

Energian säästäminen ei ole vaikeaa, kunhan kiinnität siihen huomiota. Lamput kannattaa vaihtaa pitkään kestäviin ledeihin tai energiansäästölamppuihin, vaihtaa vialliset sähkölaitteet pois ja ostaa energiatehokkuudeltaan A+ merkittyjä tuotteita, älä jätä laitteita valmiustilaan eli stand by -asentoon, irroita laturit kun et käytä niitä, vältä autolla liikkumista, suosi kasvisruokaa, hyödynnä uusiutuvaa energiaa.

Sähkö on varsin arkinen, mutta arvokas asia. Sitä ei kannata tuhlata. Jo pienillä teoilla saa paljon hyvää aikaan. Energian säästäminen on ympäristöteko, joka kannattaa tehdä. Toki se on aina myös taloudellisesti järkevää. Tiesittekö muuten, että sähköenergian hinnan määrää kulloinkin tarvittavan kalleimman voimalan tuotantokustannus. Eli mitä vähemmän kysyntää, sitä halvempaa sähköä!

Itse olen tilannut ties kuinka kauan tuulisähköä. Se ei maksaa kovinkaan paljoa enempää. Enkä kerrostalossa asuessa sähkön kanssa oikeastaan edes mieti sitä rahaa. Vaan nimenomaan juuri ympäristöä. Energian tuottaminen kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja, kuten hiiltä, öljyä tai kaasua. Vähäisempi energian käyttäminen säästää näitä luonnonvaroja ja saa ne riittämään pitemmälle tulevaisuuteen. Jos käytämme vähemmän energiaa, paine energiatarjonnan lisäämiseen vähenee, eikä  uusia voimalaitoksia tarvitse rakentaa tai tuoda energiaa ulkomailta. Tämäkin säästää energiaa – ja maapalloamme. 

Vattenfallilta löytyy muutamia erilaisia vaihtoehtoja uusiutuvaan sähköön. On 100% vesisähkö tai kahdella eri tavalla laskutettavaa 100% tuulisähköä. Tuolta sivuilta löytyy myös todella paljon hyviä, helppoja ja hyödyllisiä vinkkejä energian kulutuksen vähentämiseen.

Omassa elämässäni ekologiset valinnat ovat isossa roolissa. Ne eivät kuitenkaan hallitse tai vaikuta elämääni hakaloittavasti, olen aina tottunut esimerkiksi kierrättämään, sammuttamaan valot ja laitteet, välttämään autolla kulkemista ja kiinnittänyt huomiota ostamieni tuotteiden alkuperään, valmistus -ja pakkaustapaan sekä elinkaaren pituuteen. Tämä on minun tapani kantaa korteni kekoon maapallon säilyttämiseksi.

Mitä ajatuksia energian säästäminen teissä herättää? Onko siellä omakotitalossa asuvia tarkan markan vartoita, jotka käytätte esimerkiksi halpaa yösähköä vai sitten minunlaisia kerrostaloasujia, jolloin hintoja ei tarvitse niin kauheasti seurailla?

Kerro oma energiansäästöniksisi ja osallistu arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan muutamassa kuvassakin vilahtavat La case de cousin Paul -sisustusvalosarjan puuvillapallo-valosarja! Värin saa toki voittaja päättää itse. Arvonta päättyy sunnuntaina 18.12. Arvonnan säännöt.

LIFIE yhteistyössä Vattenfall

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

UUSI AARTEENI

2/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen roska on toisen aarre, näinhän sitä sanotaan. Tai sitten ne jotkut ovat vaan fiksuja, eivätkä haali kotiinsa loputtomasti kunostettavia huonekaluja nurkkiin pölyyntymään. No, minä en selvästikkään ole sellainen ihminen, vaan todellakin kannan kotiin pöpeöikköön hyljätyn designaareteen jos sellaiseen törmään. Ja nyt törmäsin.

Olin jo vähän aikaa etsinyt sopivaa työtuolia. En kovin aktiivisesti, mutta pitänyt silmät auki. En oikeastaan tiennyt tarkalleen minkälaisen tuolin edes tahtoisin, se saisi olla vanha tai ainakin jollain tapaa klassinen ja ajaton, mutta silti persoonallinen. Ei toimistotuolin näköinen – ainakaan liikaa. Ja luonnollisesti sen pitäisi olla hyvä istua pidempiäkin aikoja. Ja sitten tämä tupsahti eteeni – Domus, tietenkin!

Domus on Ilmari Tapiovaaran 40-loppupuolella alunperin Domus Academican opiskelija-asuntololan suunnittelema lukutuoli. Hyvin suunnitellusta ja ergonomisesta Domus-tuolista tuli kuitenkin lopulta sekä kotimainen että ulkomainen menestystuote. Eikä ihme, sen lisäksi että se on hyvin kaunis on siinä todella mukava istua ja se on selälle hyvä ja tukeva. Lukutuolin viran lisäksi tuolit toimivat hyvin yleistuoleina muuallakin kotona ja julkisissa tiloissa.

Olin aika innoissani sillä tuolini vaikutti päällisin puolin suhteellisen hyväkuntoiselta. Toki maali oli rapissut, mutta tuolissa olevat viinylipehmusteet olivat vuosien ajan suojanneet herkimpiä viiluosia. Muuten tuo olisikin jo ihan mennyttä tuolla sateessa seistessään. Revin siis päälliset irti, mutta otin alkuperiset pehmusteet talteen jos joskus tahtoisin laittaa siihen uudestaan kankaan. Ajattelin nyt ainakin kuitenkin aluksi vain pitää sen ilman niitä. Mutta…selkänojan pehmusteen alta paljastuikin jotain kamalaa. Viilu on hakattu tahalteen rikki, jotta pehmuste pysyisi siinä paremmin paikallaan. Päätin kuitenkin etten ala säätämään uuden pehmusteen laittamisen kanssa, ainakaan vielä, vaan yritän puukitillä saada ne sekä nuo miljoona naulanreikää paikattua. Haaveet puunvärisestä tuolista saan kuitenkin ehkä kuopata, tai saa nähdä miltä se kitti sitten tuossa näyttää.

Mitään leimaa en tuolista harmikseni löytänyt. Näyttää vähän että tuoli on jossain välissä maalattu/petsattu/jotain uudestaan, joten voi olla että mahdollinen leima on jäänyt sen alle. Pehmusteen alla on kyllä lyijärillä teksi, mutten saa selvää että mitä siinä lukee. Ehkä Veik..jotain. Harmi että tulevan kunnostuksen jälkeen sekin nyt häviää.

Sellainen pieni projekti tähän väliin! Ainiin ja se että se eräs yö aloittamani huonekalujen uudelleen järjestely on edelleen kesken, lastenhuoneen lattialla on 50 litraa pikkulegoja, kaikki tiskit ovat likaisina ja huomenna tulee iso vanha kaappi – joka toki myös vaatii kuunnostusta. Niin ja pimennysverhot pitäisi porata paikoilleen, samoin kun pari hyllyä. Ainiin ja eteisen vaatekomeron uudelleen organisointi ja hyllyjen ja naulakoiden laitto. Niin ja kylppärin pikku pintaremppa. Ja lamput kattoon. No, eipähän jää aika tylsäksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VIMMA KAAPELILLA

8/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppuna Kaapelitehtaalla vietettiin Oranamon Design joulumyyjäisiä ja mukana oli myös ihana VIMMA. Monelle Maija Louekarin suunnittelemasta lettikankaasta tutun VIMMAN myyntipöydässä oli koko viikonlopun aivan mieletön meininki. Ensinnäkin merkin takana oleva Marjut, tiimeineen, on aivan upea ja sydämellinen ihminen, ja se heijastuu kyllä kaikesta mitä VIMMA tekee. Tarjous -ja erikoistuotteiden lisäksi myyntipisteellä oli mukana bloggareita jotka yhdessä pienimpien myyjäisvieraiden kanssa taitelivat upeita ryijyjä. Myynnissä oli myös mukeja, joiden tuotosta osa menee Interpedialle hyväntekeväisyyteen, Bangladeshilaisten tyttöjen koulunkäynnin tueksi. Me olimme Riikan kanssa paikalla koko sunnuntain ja parasta olikin vain imeä sitä hyvää fiilistä ja tunnelmaa itseensä, jutella ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien. Tosi monta lukijaa ja muuta kaveria kävi meitä moikkaamassa, olipa ihana nähdä teitä kaikkia! Ekan kerran myös joulufiilis myös tuli kunnolla, ihan kyyneleet nousivat silmään kun vieressä hääräili lapsia, Jennin ihana vauva tuhisi siinä, kaijuttimista soi kaunis joululaulu, kynttilät paloivat, kuuset tuoksuivat ja kaikki hymyilivät. Ah! Sain myös uuden lempinimen, myyntitykki. Hehhe, eli kiitos myös kaikille ahkerille ostelijoille.

Kivan päivän lisäksi missiona oli siis toteuttaa yhdessä lasten kanssa yhteistötaideteokset. Väkrersimmekin ryijyjämme siinä kokoajan samalla. Vielä kotiin päästessäni ilta meni teoksen parissa. Juuri hiljattain siivosin vaatekappini, mutta kyllä sieltä lopuksi löytyi pari t-paitaa jotka raaskin uhrata kuteiksi ja jatkaa ryjyn tekoa vielä koko illan samalla netflixiä katsellen. Todella terapeuttista hommaa.

Esittelen pian valmiin ryijyn kunnolla jonka jälkeen se huutokaupataan valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen. Tässä asiassa kyselisinkin vähän teidän mielipidettänne. Yksi hyväntekevisyyskohde on todella vaikea päättää, koska hyviä ja tärkeitä kohteita on niin paljon. Olisiko teillä ehdotuksia? Sen tiedän että ehdottomasti lasten hyväksi haluan sen menevän. Muutama vahva ehdokas minulla on mielessä, mutta mielelläni kuulisin vielä teitä asiassa!
Pysykäähän kuulolla siis jos uniikki (ja aivan superhieno) ryijy ja hyväntekeminen kiinnostaa!

Lisää aiheesta löytyy myös Lindan, Riikan ja Miiun blogeista nyt ainakin alkuun.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.