Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Maaliskuu on jo yli puolenvälin ja sade tuntuu huuhtovan pian viimeisetkin lumet pois. Ainakin meidän ikkunasta katsottuna näyttää siltä, että kevät tulee hitaasti – mutta varmasti. Luonnon heräämisen lisäksi varma kevään merkki on tottakai samaa tahtia keventyvä vaatetus. Pipot, takit ja kengät vaihtuvat pikkuhiljaa ohuempiin.

Keväisin moni tuntuu ikäänkuin ihastuvan uudestaan väreihin. Niin myös minä. Pimeiden talvikuukausien jälkeen mieli tarvitsee värejä ja niitä tuleekin kuin vahingossa haalittua ympärilleen.

Myös keväsin sitä huomaa, miten paljon lapset ovat taas venähtäneet pituutta vuoden aikana. Useimmissa perheissä todetaan, että syksyllä vielä ihan hyvät ulkovaatteet ja kengät ovatkin nyt ihan liian pieniä. Niin myös meillä.

Jos poikien takit olisivat olleet jo viime syksynä pienet, olisin ihan varmasti ostanut heille Aarrekidin silloin ensimmäistä kertaa ilmestyneen parkatakin. Ihastelin silloista sinivihreää, petroolin väristä takkia jo silloin kovasti. Se on juuri sitä tyyliä josta niin minä kun pojatkin tykkätään.

Olen hyvin mielissäni saadessani jatkaa tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen Aarrekidin kanssa. Aarrekid kun on yksi niistä merkeistä, joka on kulkenut arjessamme ihan siitä saakka kun pojat ovat olleet vauvoja. Ja eritysen mielissäni olen siitä, että tämän vuoden yhteistyömme alkaa juurikin näiden ihanien takkien parissa!

Parkatakkien värikirjo laajeni näin kevään kunniaksi, kun Petroolin lisäksi valikoimaan tulivat Andorra, Umber sekä Musta takki. Myös pojat tuntuivat hullaantuvan väreistä, sillä Kaapo ihastui tuohon orasnssin rusehtavaan Umberiin ja Elvis taas kauniin syvän viininpunaiseen Andorraan.

Rennon parkamallin lisäksi tärkeitä ominaisuuksia takissa ovat huppu sekä napilliset taskut. Poikien taskuista löytyykin aina paljon aarteita, kuten erilaisia kiviä, muttereita ja pullonkorkkeja. Kaunis yksityiskohta mielestäni ovat ruusukultainen vetoketju sekä napit. Tiiviisti neulottu puuvilla tuntuu lähes silkkimäisen pehmeältä.

Parkatakki tulee olemaan meillä varmasti kevään ja syksyn lisäksi myös kesällä – sen verran arvaamaton sää kuitenkin täällä meillä silloinkin on. Kylmemmillä säillä takin kanssa voi pitää vaikkapa neuletta. Muutenkin kerrospukeutuminen on eritysen kätevää, kun sää saattaa muuttua paljonkin päivän aikana. Mekin lähdimme tänään päivällä auringonpaisteeseen ja yhtäkkiä satoikin tiskirätin kokoisia räntähiutaleita. Näissä kuvissa pojilla on päällään takkien lisäksi Aarredin ihanat, vähän pidemmän malliset Noel-luomupuuvillaneuleet.

Parkatakkeja on saatavilla koosta 86/92 kokoon 146/152 kaikissa väreissä. Kaapo, joka on noin 140 senttiä pitkä, käyttää takista kokoa 146/152. Elvis, joka on reilu 120 cm, käyttää tästä kokoa 122/128. Itse suosin lastenvaatteissa aina väljyyttä ja valitsen mielummin aina vähän reilumman koon. Pienin koko on siis hyvä noin vuoden-parin ikäiselle ja suurin koko menee vielä noin 11-12- vuotiaalle.

Joko siellä aletaan pikkuhiljaa myös virittäytymään kevättunnelmaan? Tuntuuko joku tietty väri olevan tämän kevään suosikki?

Talvisin en pyöräile, mutta muina vuodenaikoina senkin edestä. En kuitenkaan kiidä tuolla tiukat shortsit jalassa menemään, vaan pyöräilyni on aina ollut leppoista rullaiua kaupungissa paikasta toiseen. Raskauden myötä vähän jännitin, että mitenhän pyöräily raskaana ollessa onnistuu tai onnistuuko ylipäätään ollenkaan. Kun muutama viikko sitten korkkasin pyörilykauden, huomasin että itseasiassa pyöräily sujuu raskaana ollessa paremmin kun kävely!

Eli ainakaan vielä nyt rakausviikolla 27 vatsa ei tule tielle. Oma tasapaino on pyöräilessä on sama kun aiemminkin, kun kävellessä paino taas alkaa siirtyä eteenpäin ja aiheuttaa välillä kompurointia. Olen viime vikkoina kärsinyt myös kovista liitoskivuista, jotka pahenevat nimenomaan kävellessä. Pyöräillessä tätä ei tapahdu. Minua ei myöskään supistele pyöräilessä samalla tavalla kun kävellessä. Pyöräily on sillä tapaa paljon iisimpää, että satulalla voi vain istuskella ja silloin tällöin polkaista vähän vauhtia, jos supistaa tai muuten vaan väsyttää. Korin ansiosta saan myös tuotua kaupasta kerralla paljon enemmän ostoksia, mitä kävellen jaksan ja pystyn kantamaan.

Rakastan pyöräilyä ja on ihana että sitä voi tehdä myös raskaana ollessa. On ihana kuunnella kuulokkeista lempimusaa ja rullailla hitaasti Helsingin kauniita ja tunnelmallisia katuja. Se on kuin olisi jossain oman elämänsä musavideossa. Ylämäistä en kuitenkaan hirveästi tykkää, mutta tähän mennessä olen kyllä melkein kaikki jaksanut polkea. En kuitenkaan halua rasittaa itseäni liikaa ja matka-ajat ovatkin pidentyneet paljon vauhdin hidastuessa entisestään.

Tuntuu että raskaana pyöräillessä myös kiinnittää aika paljon huomiota. Onhan se ehkä vähän erikonen näky kun menen tuolla palloni kanssa, isot aurinkolasit silmillä itsekseni lauleskellen. Ei mutta, ehkä raskaana ollessa ei sitten kuitenkaan pyöräillä ihan kauheasti, ainakaan enää ison mahan kanssa? Minäkin ajattelin sen olevan aluksi ehkä vältettävien asioiden listalla, mutta itseasiassa pyöräily tuntuu jopa turvallisemalta kun kävely. Menen kuitenkin niin hiljaista vauhtia enkä juurikaan pyöräile autoliikenteen seassa.

On hauska myös miettiä, että miltähän pyöräily vauvasta tuntuu. Ainakin hän saa hurjasti jotain onnellisuushormooneita, mutta mietin että viihtyykö hän pyöräilyn ansiosta myös myöhemmin hyvin vaikkapa vaunuissa?

Oletteko te muut pyöräilleet raskaana ollessa ja mille viikolle saakka se tuntui hyvältä?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – ELLOS

Meidän vanhassa kodissa ei ollut omaa parveketta, joten tämä nykyinen on seissyt ihan tyhjillään tähän päivään saakka. Parveke on todella symppis ja pikkuinen, joka toki asettaa omat haasteensa. Minusta kesällä parvekkeella on ihana syödä aamupalaa tai mennä lukemaan vaikka kirjaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sinne tarvitaan ainakin pöytä ja tuoli – kauheasti muuta sinne ei mahdukkaan.

Parvekkeella on mielestäni kiva ottaa myös aurinkoa, mutta uskon että sekin onnistuu tuossa Elloksen syvässä Westcoast-tuolissa. Pakko, sillä mitään aurinkotuolia tänne ei mahtuisikaan. Vaikka sellaiset pienet perinteiset taitettavat parvekekalusteet saattaisivat olla ehkä kätevimmät pieneen tilaan, ei nämäkään ole tänne liian massiivisia. Metallinen, ulkokäyttöön sopiva tuoli on jauhemaalattu hennon pesikkaisen vaaleanpunaiseksi – ja on mielestäni ihanan keväinen.

Metallisen tuolin kaveriksi halusin pehmeyttä rottinkisella pöydällä. Luulen että täydennämme sarjaa vielä tilaamalla pöytään sopivat jakkarat. Tuo pöytä on minusta tosi nätti ja tuo lisää keväistä fiilistä pikkupartsille.

Olemme jo muutosta saakka ihailleet alakerran naapurin itse tekemää puulaudoitusta parvekkeensa lattialle. Luulen että meidänkin täytyy sellainen teettää. Nyt kylmälle lattialle tulee ihanasti lämpöä juuttimatosta, joka sekin kestää ulkokäyttöä katoksen alla.

Ellokselta löytyy monien ulkokalusteiden lisäksi myös paljon erilaisia ruukkuja. Meillä on parvekkeelta ihanan verheät metsämaisemat, mutta ehdottomasti haluan lisää vihreyttä myös parevekkeelle. Vanhassa kodissamme viljelimme pihalla muunmuassa erilaisia yrttejä ja salaatteja, ja miksei niitä voisi myös kotiparvekkeella saada kasvamaan.

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt Ellokselta tosi paljon kaikkea kivaa kotiin. Tykkään siitä miten helppokäyttöiset sivut ovat. Vaikka siellä on miljoonasti erilaisia myytäviä, etsimäsä saa rajattua helposti kattavilla filttereillä. Tykkään myös toiminnosta jossa sivu ehdottaa katsomasi tuotteen perusteella sinulle jotain muita saman tyylisiä tuotteita. Olen läytänyt sitä kautta vaikka mitä ihanaa.

Eilisestä lumisateesta huolimatta kevät ja kesä tekee varmasti tuloaan ja sen huomaa ihanasti siitä, miten joka päivä partsilla on kuumempi ja kuumempi. Meidän parvekkeelle paistaa ihanasti iltapäiväaurinko ja eilen jouduin jopa tulemaan sisään hetkeksi jäähdyttelemään kun tuli niin kuuma!

Onko teillä mahdolliset parvekkeet tai pihat jo kevätkunnossa, vai odotellaanko siellä vielä viimeisten lumien sulamista?

Ainakin täällä meillä päin kadut alkavat vihdoin olla lumettomia sekä putsattuna hiekasta. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa – keväkengät voi vihdoin kaivaa kaapin perältä käyttöön! Minä olen tosin käyttänyt aika paljon lenkkareita lähes koko talven, ja sen ovat näköisetkin. Vanhojen kenkien lisäksi ainakaan minä en pysy keväisin vastustamaan kiusausta ja olla ostamatta kevään kunniaksi ihan uusia kenkiä.

Kuten te monet tiedätte, olen lenkkarityttö henkeen ja vereen, ja tykkäänkin yhdistellä lenkkareita myös juhla-asuihin. Panostan mielelläni laatuun, mutta myös toki siihen että usein melko arvokkaat lenkkarit pysyvät myös pitkään hyvinä. Näin ollen niille pitää tehdä kunnon suojaus ennen käyttöönottoa, mutta myös pitää huolta myöhemminkin. Kokosinkin teille nyt omia hyväksi havaittuja vinkkejä kenkien huoltoon.

7 VINKKIÄ KENKIEN KEVÄTHUOLTOON

– Suojaa uudet kengät niille sopivalla likaa ja vettä hylkivällä suihkeella. Oma luottomerkkini on Jason Markk. Älä tyydy vain yhdeen yhteen kertaan, vaan suihkuta kengät ainakin kaksi, mielellään kolme kertaa. Anna kuivua hyvin välissä, mielellään jopa vuorokauden. Näin kengät pysyvät siisteinä todella pitkään. Muistaa myös suojata kengät aina kun peset niitä – mutta käytä suihketta vain puhtaille tai puhdistetuille ja kuivalle pinnalle.

– Useimmat kengät kestävät pesukonepesun, mutta siihen liittyy aina riskinsä. Liian kuumassa kengistä saattaa irrota väri tai mikä on yleisempää, kengässä oleva liima sulaa ja tekee kenkiin ikäviä tahroja. Jos kuitenkin peset kengät koneessa pistä ne pesupusiin tai vaikka tyynyliian sisään, pese matalassa lämpötilassa ilman linkousta.

– Kengät saa yleensä puhtaaksi liottamalla niitä lämpimässä vedessä, esimerkiksi ämpärissä. Laita mukaan vähän nestemäistä pesuainetta sekä jotain tujumpaa tahranpostoon, esimerkisi Vanishiä, joka poistaa hyvin lian. Lopuksi harjaa kengän pinta vielä pehmeällä harjalla, kuten vanhalla hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kenkäharjalla. Myös Marseillesaippua toimii kivasti jos kengät kaipaavat vain pientä freeshausta, valkoisille kengille voi käyttää myös valkaisevaa ruokasoodaa.

– Valkoiset pohjat on usein hankala saada puhtaiksi. Yleensä tahroihin tepsii kuitenkin ruokasoodasta ja vedestä tehty tahna – käytä tässäkin apuna hammasharjaa. Myös hammastahnaa, ihmesientä sekä kynsilakan poistoainetta kannattaa kokeilla – mutta muista varoa kengän kangas -tai nahkapintaa.

– Pinttyneet tahrat pohjissa saa piiloon myös siihen tarkoitetulla maalitussilla (esim Sneakers ER). Tämä ei siis poista likaa, mutta saa kengät näyttämään uusilta.

– Pelkillä uusilla kengännauhoilla on suuri merkitys kenkien ulkonäköön. Uudet nauhat maksavat muutaman euron tai valkoiset nauhat voi myös valkaista kloriitilla – tadaa, kenkien ilme kohentuu hetkessä.

– Etenkin kesällä jalat hikoavat ja siksi itse suosittelen käyttämään kengissä aina sukkia, vaikka sellaisia ihan pikkuisia avokassukkia. Tarvittaessa ruokasoodaa voi käyttää myös kengän sisäpuolella talkin tapaan, jolloin se imee pahat hajut pois 🙂

Onko teillä lisää niksejä kenkien huoltoon?

Havahduin joskus sunnuntaina siihen, että tässähän on ollut kiva pätkä vapaata. Kevät on ollut jotenkin tosi kiireistä aikaa, päivät ovat täynnä menoja ja vain suhahtaneet ohi. Tuntuu, etten ole viikkokausiin voinut rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Ainakaan niin, ettei päässä pyörisi tuhat ja yksi tekemätöntä asiaa.

Työn täyteisen kevään lisäksi paljon tekemistä aiheuttaa edelleen kotimme. Ihan uskomatonta että olemme asunneet tässä nyt jo neljä kuukautta. Uskomatonta siinä mielessä, että täällä näyttää edelleen siltä kun olisimme kantaneet kamamme sisään vasta viime viikolla.

Tavarat hakevat edelleen paikkaansa ja monen monta laatikkoa on edelleen purkamatta, sillä niille ei vain ole mitään paikkaa. Osku on ollut myös kahden kodin ”loukussa” myös nämä viimeiset neljä kuukautta. Hänen kaksiossaan kun tehtiin putkiremppaa ja siellä oli vielä vintti ja kellari, ja osa asunnostakin, täynnä hänen tavaroitaan. Remontti valmistui kuukausi sitten ja työpäivien jälkeen hän onkin touhunnut paljon siellä. Joten tässä on ikäänkuin ollut vielä toinen, kuukauden kestänyt muutto perään. Sekin on toki nostanut stressitasoja itse kullakin.

Pääsiäisenä asunto oli vihdoin valmis vuokralaiselle ja nyt meillä on enää setvittänämme tämä asunto, sekä kaksi aivan täynnä olevaa kellarikomeroa. Niin ja Oskun levyt pitäisi myös kantaa evakosta tänne meille. Ne tuntuvat onneksi ihan pikkujutuilta kaikkeen aiempaan verrattuna.

Kun pääiäinen koitti, en aluksi edes tajunnut että sehän on nyt. Pojat olivat isällään, joten me saimme vaan olla kahdestaan – tekemättä juuri mitään. No käytiin me kaupassa ja tehtiin ruokaa, mutta muuten lähinnä vaan maattiin sängyssä sarjoja katsellen.

Vaikka suklaasta ja Pashasta tykkäänkin, en ole ikinä ollut mikään pääsiäis-ihminen. Meillä ei ole sen kummempia traditioita sen suhteen, joten sain ihan hyvillä omillatunnoin olla tekemättä mitään siihen liittyvää. Ja vitsit että teki hyvää.

Jos olisin tajunnut tässä olevan tällainen pitkä viikonloppu, olisin ehkä yrittänyt suunitella jotain reissua. Mutta oikeasti loppupeleissä paras näin, omassa sängyssä on aina paras ja saimpas pitkästä aikaa myös nukuttua yhden kokonaisen yön heräämättä kertaakaan.

Tänä aamuna oli vähän takkuista herätä arkeen ja lähteä viemään poikia kouluun. Kuitenkin ratikkapysäkillä, auringossa istuskellessa ja aamuteetä hörppien tajusin että tämäkin on aika hyvä. Ihana aloittaa uusi viikko akut latautuneina, ihan uudenlaisella energialla.