Donkeyt täynnä lapsia ja tavaraa muutaman päivän reissulle. Uusi mottoni on, älä kanna mitään jos saat sen jotenkin vain tungettua rattaisiin. En osaa nykyisin pitää edes käsilaukkua, vaan se on survottuna aina mihin milloinkin, lapsen syliin, lapsen alle, lapsen selän taakse tai kuomun väliin.

Edelleen olen erittäin tyytyväinen ja iloinen viime syksynä meille tulleista bugaboo donkeystä. Kokemusta niiden kanssa liikkumisesta on vaikka minkälaisia. Toimivat tosi hyvin myös näin, yksin lasten kanssa vähän pidemmälle junalla reissatessa. Istuimet toimivat tarvittaessa myös hätäratkaisuna taksissa turvaistuimina.

Perillä ollaan siis määränpäässä. Tamperetta ei tosin katsastettu, edes pikaisesti. Ainoastaan täsmäisku ruokakauppaan ja siitä suoraan kylpylään. Ilta menikin siis lilluessa, huomenna edessä samanmoista sekä toivottavasti aurinkoa, hellettä ja tosi hauskan näköinen rantsu. Keskiviikkona sitten Tampereen kautta takaisin kotiin.

Nyt puhelin pois ja nukkumaan. Tämä taitaa muuten olla eka puhelin-postini. Toivottavasti ei näytä ihan hullulta.


Minttu

Tänään jouduin tiukan paikan eteen. Lähdimme lasten kanssa keskustaan, lounas ja päikkäriaikaan. Ei siinä vielä mitään, mutta K joutui olemaan seisomalaudalla koko reissun ajan. Seisomalaudalla jossa hän ei tahtoisi olla ja josta hän karkaa heti kun vauhti vähänkin hidastuu.

Yleinsä pidemmillä reissuilla ja etenkin keskustassa molemmat lapset istuvat Donkeyssä, se on helpompaa ja turvallisempaa. Miellyttävämpää kaikille, etenkin kun Kaapo vielä nukkuu päikkäritkin. Cameleoneita (ja seisomalautaa) käytämme sitten lähialueella liikuttaessa. Kotikulmilla liikennekkin on rauhallisempaa ja K kuitenkin jaksaa ja haluaa kävellä/pyöräillä/skeitata joten se on taas niin kivempaa kaikille.

Koska yksi reissumme syy oli käydä ostamassa donkeyn puhjenneen kumin tilalle uusi ja Elviksen kantaminen repussa + Kaapon työntäminen rattaissa olisi ollut vielä rasittavampaa läksimme näin. Ja lähtö luonnollisesti viivästyi niin että keskustassa oli pakko suunnata ihan ensimmäiseksi lapsia syöttämään.

Mutta hei, kaikki meni hyvin. Sillä meillä oli upea, mahtava ja erittäin virallinen seisomalaudan turvavyö! Joustava vyö joka on lapselle mukava ja jonka ansiosta äidin ei tarvitse hermoilla kyydistä pois hyppivää ja ihmisvilinään/auton alle ryntäävää lasta. Joskus tälläkin kotiäidillä välähtää, heh heh!

Ihana pinkki ysäri(?)avaimenperä on kirppikseltä, maksoi 50 senttiä ja on siis hvinkin käytännöllinen ja moneen tarkoitukseen sopiva. (Vaikkakin vikan kuvan aikana lapsi oli jo karannut kyydistä pihalle leikkimään…)

Minttu

Mihin menossa?

Mistä tulossa?

No tämähän on ihan helppo. Vastaus on molempiin sama. Viiden pisteen vihje: siihen liittyy korvatulehdus. Lastenklinikka tietty. Yllätys, yllätys, perheessämme podetaan taas korvatulehdusta. Toistaiseksi kuitenkin vain yhden tyypin toimesta. Pikku-Erkki sairastaa tällä kertaa. Ja tosi kipeä onkin, ressukka. Tästä ja monesta muustakin syystäkin blogin puolella on ollut hiljaista. Nyt tämän mamman on taas riennettävä teatterin tuontantopalaveriin jonka jälkeen treenit. Kaapo lähtee illalla pariksi päiväksi mökille. Tulee ihan hirveä ikävä. Ehkä ehdin kuitenkin myös päivitellä tänne hurjan määrän päässä pörrääviä juttuja. Moi!


Minttu

Ostin viime talvena huutonetistä Bugaboo seisomalaudan. Se oli halpa, 11 euroa joten pakkohan se oli saada.
Tänään testasimme lautaa ensi kerran käytössä.

Kaapo ei olisi halunnut aluksi millään mennä laudan kyytiin. Se pelkäsi sitä ja sai hirveät paniikkiraivarit. Lopulta saatiin suostuteltua se kyytiin, sanottiin että se on skettilauta. Matka kauppaan ja takaisin meni yllättävän hyvin. Olin ihan varma että se karkaa, hyppii pois, kaatuu ja tippuu laudalta ainakin sata kertaa, mutta ei. Ainostaan vähän alkoi temppuilemaan, hyppimään, potkimaan vauhtia ja seisoi yhdellä jalalla. Ihan kuin skeitillä.

Rattaita jouduin työntämään niin että kävelin toisella sivulla, etten potkisi lautaan. Ihan hyvä niitä oli niinkin työnnellä, en sitten tiedä viettävätkö ne toiselle puolelle kun talvipyörät vaihtaa pois.

Vaunukoppaa en jaksanut vaihtaa, Elvis viihtyi hyvin makuuasennossa istuinosassa. Tuskin jaksan enään vaihtaakkaan, kohta se jo mielummin istuu tuossa ja muutenkin käytetään edelleen suurimmaksi osaksi donkeyja.

Hyvä keksintö kyllä tuo seisomalauta. En tiedä muista malleista, mutta tämän bugaboon laudan saa leposti kuminauaa kiristämällä ylös, pois tieltä lisäksi siihen on erikseen myytävänä lautaan kiinnitettävä istuin. Kun työntöaisan vetää kokonaan ylös on lapsella hyvin tilaa seistä laudalla suorassa.

Tätä tulee varmasti käytettyä jatkossa enemmänkin!

Minttu

Donkeyt ovat siis olleet meillä käytössä nyt noin kuukauden. Ne on ihanat. En mä voi oikein muuta sanoa. Olen tosi tyytyväinen että me ostettiin nämä. Ollaan menty niin monona kuin duona. Ne ovat juuri täydelliset meidän tarpeisiin.

Lapset istuvat rattaissa vierekkäin, pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa toistensa sekä vanhempien kanssa. Istuimen menosuunnan saa vaihdettua helposti vaikka lapsi kyydissä. Koska lapsilla on omat istuimet, saavat he tarvittaessa myös oman rauhan. 

Koska ennen tilaamista en ollut nähnyt rattaita livenä jännitin varsinkin istuimen leveyttä. Pelkäsin sen olevan liian kapea isommalle lapselle talvikamineissa. Jännitys oli onneksi turhaa. Donkeyssa istuin on muutaman sentin kapeampi kuin cameleoineissa, mutta se ei haittaa. 

Leveys ei ole tuottanut ongelmia. Leveyteen tottui todella nopeasti ja nyt on jopa sellainen superjenkkimutsi-olo niitä työnnellessä. Cameleonit tuntuvat niiden jälkeen ihan leluilta. Liikumme julkisilla ja käymme paljon kaupungilla, kuitenkin tähän saakka ainakin olemme mahtuneet kaikkialle minne ollaan tahdottukin.

 Isot etupyörät takaavat todella tasaisen kyydin. Matka ei tössähdä yllättäviin kuoppiin tai katukivetykseen. Rattaita on tosi hyvä työntää, ne ovat kevyet, liikkuvat ja kääntyvät hyvin ja helposti yhdelläkin kädellä. Uskon että ne toimivat hyvin myös talvella loskassa ja lumessa.

Muutama muukin parannus on cameleoneihin verrattuna. Istuinasennon säätö on niissä yksinkertaisempi ja sulavampi. Se onnistuu yhdellä kädellä. Myös istuinosan/kopan irroittaminen toimii näissä paremmin ja helpommin. Jalkajarru on myös kätevämpi.

Donkeyssä ei ole heittoasiaa. Se ei sinänsä haittaa, sillä en muutekaan käyttänyt sitä. Ainoa hyöty heittoaisasta oli julkisissa, joissa työntöaisan sai kokonaan pois muiden matkustajien tieltä. Donkeyssä on kuitenkin teleskooppivarsi jonka saa työnnettyä todella alas ja näin ollen lähes kokonaan pois tieltä.

Monona, eli yhden lapsen ja sivukorin kanssa, rattaat toimivat hyvin mutta ovat hieman hassun näköiset. Ne tuntuvat myös leveiltä, vaikka eivät oikeasti ole kuin 60cm eli saman verran kuin cameleonit. Sivukori on kuitenkin mainio. Sinne saa mm laukun, skeittilaudan, pallon ja vesipullon. Tai vaikka kauppaostokset. Se on tosi näppärä, ei tarvitse kyykkiä ja kumarrella alakoriin. Isommankaan lapsen kanssa rattaat eivät tunnu toispuoleisilta vaikka sivukori olisikin tyhjänä.

Duonoa (/Twininä) nämä ovat kuitenkin parhaimmillaan. Lapset saa istumaan erikseen haluamaansa asentoon ja suuntaan. Molemmat lapset saa nukkumaan makuuasentoon, mikä ei ole mahdollista ainakaan Phil&Tedseissä. Ihanaa että molemmat lapset ovat näkyvissä ja käden ulottuvilla. Duona tavarakori on myös todella suuri ja sinne mahtuu isommatkin kauppaostokset.

Toivottavasti olen jatkossakin yhtä tyytyväinen kuin nyt. Camelenoista emme kuitenkaan luovu. On kätevää että monilapsisessa perheessä (jossa kaksi lasta käyttää rattaita ja on kaksi aikuista) on kahdet rattaat. Ainakin meillä on ollut jo tarvetta molemmille kun ollaan menty eri paikkoihin.

Suosittelen kyllä näitä kovasti kaikille tuplarattaita harkitseville. Jos vain omassa kodissa esim hissi on ”normaalikoinen” eikä muita esteitä hieman leveämmille rattaille ole. Kaikkialle muualle kyllä pääsee ja mahtuu, tavalla tai toisella.

Bugaboo donkeyt tulevat suomessa myyntiin marraskuun aikana.

Minttu