Donkeyt täynnä lapsia ja tavaraa muutaman päivän reissulle. Uusi mottoni on, älä kanna mitään jos saat sen jotenkin vain tungettua rattaisiin. En osaa nykyisin pitää edes käsilaukkua, vaan se on survottuna aina mihin milloinkin, lapsen syliin, lapsen alle, lapsen selän taakse tai kuomun väliin.

Edelleen olen erittäin tyytyväinen ja iloinen viime syksynä meille tulleista bugaboo donkeystä. Kokemusta niiden kanssa liikkumisesta on vaikka minkälaisia. Toimivat tosi hyvin myös näin, yksin lasten kanssa vähän pidemmälle junalla reissatessa. Istuimet toimivat tarvittaessa myös hätäratkaisuna taksissa turvaistuimina.

Perillä ollaan siis määränpäässä. Tamperetta ei tosin katsastettu, edes pikaisesti. Ainoastaan täsmäisku ruokakauppaan ja siitä suoraan kylpylään. Ilta menikin siis lilluessa, huomenna edessä samanmoista sekä toivottavasti aurinkoa, hellettä ja tosi hauskan näköinen rantsu. Keskiviikkona sitten Tampereen kautta takaisin kotiin.

Nyt puhelin pois ja nukkumaan. Tämä taitaa muuten olla eka puhelin-postini. Toivottavasti ei näytä ihan hullulta.


Minttu