KIITOSLAHJA KAASOILLE

21/05/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – IFOLOR

Meidän hääjuhlasta tuli juuri yhdeksän kuukautta, mutta emme ole vieläkään saaneet aikaiseksi lähettää vieraille kiitoskortteja saatika mitään muitakaan muistamisia. Meidän oli tarkoitus alkusyksystä järjestää kaasoille ja bestmaneille kiitokseksi kaikesta avusta mökkiviikonloppu, mutta kiireiden, lastenhoitoongelmien, oman leikkaukseni sekä monen muun seikan takia päätettiin lopulta siirtää sitä kaikille sopivaan ajankohtaan. Toivottavasti päästään se vielä tekemään, mutta sen lisäksi tahdoimme muistaa näitä tärkeitä ihmisiä myös jollain konkreettisella.

Kirjoittelinkin hiljattain siitä, miten valokuvista teetetty kuvakirja on ihana lahja, ja sellaisiinhan ideat ovat loputtomat. Juuri vaikka häistä on ihana teettää ainutlaatuinen lahja muistoksi yhteisistä hetkistä. On ihan eri asia selailla kuvia vaikkapa puhelimesta kun painetusta kirjasta. Kuvat tuntuvat jotenkin paljon arvokkaammilta myös niin.

Me teetimme tälläkin kertaa kuvakirjat Ifolorilta. Valitsin kirjaan enimmäkseen kuvia jossa on kaasoja ja bestmaneja. Oli ihanaa, kun kuvaaja tuli aamusta meille taltioimaan sitä, kun valmistauduimme kaikki yhdessä ennen kirkolle lähtöä. Nämä kuvat ovat itselleni todella rakkaita muistoja elämäni jännittävimmistä aamusta.

Kaasojen ja bestmanien apu juhlien suunnittelussa ja järjestämisessä oli korvaamaton ja uskon että monella voikin olla vaikeuksia miettiä, että mitä tästä voisi antaa kiitokseksi. Yksilöllisesti teetetty valokuvakirja on ainakin sellainen lahja joka mielläni myös itse saisin. Ja miksei tällaista kirjaa voisi antaa lahjaksi myös hääparille tai aika hauska olisi teettää kuvakirja myös polttareista!

Meillä oli häissä vieraiden käytettävissä myös muutama polaroid-kamera. Niistäkin saadut kuvat ovat aivan ihania, mutta omimme kaikki kuvat muistoksi itsellemme. Kuitenkin polaroideista voi ottaa myös kuvia, tai skannata niitä digimuotoon, jolloin myös sellaisia voi kirjaan lisätä. Me kirjoitamme vielä jokaiselle kaasolle ja bestmanille kirjaan käsin viestin ja liitämme mukaan polaroidin, jolloin kirjasta tulee vielä entistä henkilökohtaisempi.

Ifolor-Kuvakirjan teettäminenhän on tosi helppoa, sellaisen voi tehdä mistä tilaisuudesta tai matkasta tahansa tai sitten ihan vain arkisista räpsyistä. Kuvat ladataan joko Ifolorin omaan ohjelmaan tai nettisaitille, jossa valittavansa on paljon erilaisia kirjoja erilaisilla ominaisuuksilla. Jokaisen sivun sekä kannet voi kustomoida itse tai valita valmiin pohjan. Toki myös valmiita pohjia voi vielä muokata mieleisekseen. Kirjojen valmistukseen sekä postitukseen menee noin viisi arkipäivää. Riippuen toki vähän ruuhkasta.

On hassua ajatella että omista häistä tulee kuluneeksi pian vuosi. Tänä vuonna saan olla osana myös kahden rakkaan ystävän häissä, mikä on ihanaa. Toisissa häissä vielä itse kaasona. Tulevien häiden suunnittelu tuo mieleen paljon muistoja omista häistä ja onkin itsekin ihana selailla näitä kirjoja.

ARVONTA! Mikälaisella kuvalahjalla sinä muistaisit läheistäsi? Kommentoi alle ja olet mukana Ifolorin 20 euron lahjakortin arvonnassa! Arvonta päättyy 28.5.


MEIDÄN HÄÄT
(OSA 1/2 – KIRKKO)

2/09/2017

Jännittävän aamun jälkeen olimme kuin olimmekin kaikki ajoissa valmiina lähtöön kun limusiininkuljettajamme soitteli alhaalta. Kaapo ja Elvis olivat aiemmin pohtineet että häihin kuuluu aina mennä valkoisella limusiinilla, ja sellaisen minä sitten yllätyksenä heille tilasin. Tai oikeastaan en lopulta osannut pitää yllätystä, mutta poikien kanssa me yllätimme kyllä kaikki muut juksatessamme, että ihan tavallinen tilataksi tulisi meitä hakemaan. Minulle olisi käynyt ihan tavallinenkin auto, mutta huomasin että tämä limusiini-asia oli tärkeä lapsille, joten oli kiva huomioida heitä tällä tavalla myös heille hyvin jännittävänä päivänä.

Limusiinissa oli täysi bile-meininki päällä. Ikkunat olivat tummennetut ja sisäosaa koristi eriväreissä vaihtuvat neonvalot. Seinissä olevissa näytöissä pyöri musavideoita ja tunnelma oli katossa vielä Daruden Sandstorm-kappaleen tullessa remixinä kolmannen kerran puteen. Tässä vaiheessa tunnelma rentoutui, sillä eihän sille voinut kun nauraa. Kuitenkin kun auto kurvasi kirkon eteen ja näin sisään astelevia vieraita palasi jännitys uudestaan. Itseasiassa istuin aika pitkään yksin autossa, sillä en halunnut kenenkään näkevän minua etukäteen.

Avioliittomme siunattiin upeassa Johanneksenkirkossa. Ruotsinkieliseen seurakuntaan kuuluva kirkko on yksi Suomen hienoimmista kirkoista ja siksi myös hyvin suosittu. Meille sanottiinkin aluksi ettei vapaita aikoja enää tälle vuodelle olisi, mutta yllättäen sieltä löytyikin peräti kaksi vapaata aikaa joista saimme valita. Toinen heinäkuun lopulle ja toinen elokuulle. Ensimmäinen kuukausi meillä meni kuitenkin lähinnä miettiessä että miten ja missä kaiken järjestämme, vaivihkaa kyselimme sukulaisiltamme että ovatko he miten Suomessa ja onko heillä jotain kyseisille viikonlopuille. Vasta kesä-heinäkuun vaihteessa saimme vihdoin lyötyä päivän lukkoon ja aloitettua häiden valmistelun.

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että vaikka kirkko oli todella suuri ja vieraita tilaisuudessa noin 80, oli kirkossa ihana intiimi tunnelma. Kirkko ei tuntunut yhtään liian isolta tai pramealta. Kaikki oli ihan täydellistä. Siunaaminen tapahtui pyynnöstämme suomeksi ja pappimme oli aivan ihana. Hän puhui kivan rennosti ja kauniisti perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta.

Meille oli tärkeää että saimme vannoa rakkautta rakkaidemme läsnäollessa ja vaikka en itse kuulu kirkkoon, halusin tehdä sen siellä. Tämä tarinamme on ollut niin mieletön ja täynnä niin suuria tunteita, että sen julistamiseenkin tarvittiin yhtä mahtipontinen paikka. Myös se että isäni saattaisi minut alttarille oli asia jonka tahdoin ehdottomasti kokea. Vaikka jännityksen takia osa seremoniasta menikin vähän ohi, niin sitä en kyllä unohda ikinä <3

Siunaamisen ja riisinheiton jälkeen meidän oli tarkoitus jäädä vielä kirkon eteen ottamaan kuvia ennen juhlapaikalle siirtymistä. Juuri silloin satoi kuitenkin aivan kaatamalla ja saimme juuri ja juuri napattua vain yhden yhteiskuvan. Olimme koko viikon seuranneet säätiedotuksia, jotka myös muuttuivat päivittäin. Häitä edeltävänä päivänä oli kuitenkin melko selvää, että juuri siihen aikaan sataisi. Ja niin totta tosiaan oli. Meillä olikin sitten varasuunnitelmana käydä nostamassa maljat kirkon ihan vieressä olevassa tilassa. Siellä oli pientä yllätysohjelmaa ja rentoa oleskelua hetken ennen kun matka juhlapaikalle koitti.

Hääautomme oli hienoin jota olen koskaan nähnyt. Sateen vuoksi emme ajaneet katto auki, mutta senkin edestä sisällä oli sitten koristetta. Ja shampanjaa sekä lempimusaamme. Ajelimme pienen kunniakierroksen ikkunat auki ihmisille vilkutellen (ja kimppua ulkona heilutellen). Oli tosi ihana nähdä ihmisten aidosti riemastuneita ja iloisia ilmeitä ja eleitä. Meillä oli myös hauska kohtaaminen muutaman tutun sekä yhden polttariporukan kanssa.

Sillävälin kaasot olivat laittamassa juhlapaikkaamme kuntoon, mutta kerron siitä sitten lisää toisessa postauksessa!

KUVAT TEEMU HÖYTÖ