Tiedän että moni haluaisi nähdä kuvia uudesta asunnostamme, mutta malttakaa vielä hetki! Sain tänään viimeisen maalikerroksen makkarin lattiaan. Se on ollut nyt viikon tyhjillään ja tulee olemaan vielä toisenkin viikon kuivumisen takia. Sen sijaan kaikki makkarin kalusteet, sekä suurinosa olkkarin tavaroista, ovat sitten keittiössä. Olohuoneessa ollaan taas pidetty leiriä, ollaan siellä patjoinemme vielä ”retkellä” hetken. Instasta voi käydä vähän kurkkimassa, muutamia kotikuvia kuitenkin löytyy jo sieltä.

Tässä sensijaan sitten kotimme pohjakuvaa. Uusi kotimme on tosiaan isohko läpitalon kulkeva kaksio. Asuntomme sijaitsee talon eteläpäädyssä, kuusiasuntoisen rapun ylimmässä kerroksessa ja ainut seinänaapurimme on tuossa keittiön pitkän seinän puolella. Muutaman vuoden jälkeen lähes keittokomeron kokoisessa keittiössä kokkaamisen jälkeen on ihanaa kun pitkästä aikaa on taas tilaa. Ikkunan alla meillä tosiaan on, jo muutamassa postauksessa näkynyt, ruokapöytä sekä tuolla pitkällä seinällä Lundian kaappi. Oma makkari jäi haaveeksi vaan, mutta suunnitteilla on ennen kesää rakennuttaa itselleni parvi, joka tulisi osittain tuohon toisen vaatehuoneen päälle.

Kuten olen aiemminkin kertonut, sisustuksen kanssa aion ottaa sen verran iisisti että tunnustelen rauhassa mikä sopisi minnekkin, enkä tee hätiköityjä päätöksiä. Pikkuhiljaa siis. Värimaailma pysyy kuitenkin varsin hillitynä ja pastellisena, myös makkarista aion jättää pois aiemmin poikien huoneessa vallanneen keltaisen. Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna persoonattomalta, mutta tiedän että tästä tulee niin meidän näköinen. Vaikka tavallaan tekisi mieli vaan laittaa kaikki kerralla kuntoon, olen huomannut että omalla kohdallani toimii juurikin sellainen pyörittely ja mietiskely. Saa ainakin sitten semmoista josta tykkää vielä usemmankin vuoden jälkeen.

Mutta tältä siis näyttää uusi kotimme paperilla, huoneet ovat korkeat, ainakin 3,5 metriä, kylppärissä yli neljä metriä. On leveää ikkunalautaa, ruutuikkunaa, narisevia lattialistoja, vanhoja kaksoisovia ja toimiva pönttöuuni. Ei kai sitä ainakaan vähempää 1899 rakennetusta talosta voisi odottaakkaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen saanut kyselyitä että miten muutto meni, ja olisiko minulla antaa mitään vinkkejä siihen liittyen. No, muutto meni hyvin ja paras vinkkini on palkata muuttomiehet! Voin vannoa, etten tule enää ikinä muuttamaan millään muulla tavalla. Vaikka en tosin viime muutossakaan joutunut tavaroita kauheasti kantaamaan, on ylipäätään kavereiden ja perheen värväämineen tähän nihkeään hommaan tosi tylsää.

Olen kuullut sanottavan, että muutto on yksi stressaavimmista asioista jota ihminen elämän aikana kokee. Ja se on varmasti aivan totta. Kaikkien mahdollisten käytännön järjestelyiden lisäksi kun siihen liityy niin paljon tunteitakin. Vaikka uuteen kotiin on kiva muuttaa, niin itse muuttaminen on kuitenkin raskasta. Koko omaisuuden pakkaaminen on rasittavaa puuhaa, mutta siinä sentään saa samalla karsittua tavaraa. Kaikista hirvein osuus on se tavaroiden siirtäminen paikasta toiseen. Ja tällä kertaa tosiaan ulkoistin koko homman. Paras päätös aikoihin!

Noin kuukausi ennen muuttoa aloin vertailemaan eri muuttofirmoja, luin netistä kokemuksia ja lähetin muutaman tarjouspyynnön. Vaikka halusin itse pakata tavarani, tahdoin kuitenkin vuokrata muuttolaatikot. Mitään kaupasta baananilaatikoiden raahamista en olisi jaksanut. Lopulta palautteiden ja sopivan muuttopaketin löytyessä päädyin Niemen muuttopalveluun, vaikka se ei kaikista edullisin ollutkaan. Mutta se vaikutti tehokkaimmalta, luotettavimmalta sekä juuri niihin omiin tarpeisiini sopivimmalta. Sovimme kiinteän urakkahinnan, mutta mahdollista olisi ollut sopia myös tuntiveloituksen mukaan.

Viikko ennen muuttoa minulle toimitettiin 52 muuttolaatikkoa, kaksi henkarilaatikkoa (maailman kätevin keksintö) sekä muita erilaisia pakkausmateriaaleja, kuten kuplamuovia, teippiä, pahvia ja lattiasuojaa. Muuttolaatikot laskettiin vanhan asunnon neliöiden mukaan, ja niitä oli mielestäni juuri sopiva määrä. Ainoastaan muutamaan jätesäkkiin jouduin pakkaamaan vaatteita, mutta jos muutaman laatikon olisin pakennut vähän tiiviimmin, olisivat nekin varmasti mahtuneet. Kaikki henkareissa olevat vaatteet sai kätevästi korkeisiin henkarilaatikoihin, joista ne oli sitten helppo nostaa uudessa kodissa suoraan vaatehuoneen tangoille. Toisen laatikoista vein vinttikomeroon, ja nyt säilytän siinä siististi talvivaatteet ja muut.

Muuttopäivänä muuttomiehet saapuivat autonsa kanssa sovitusti ja minä yritin lähinnä vain pysyä poissa jaloista. Olihan se vähän hassua istua koneella ja syödä lounasta kun toiset rehkivät. Olin todella yllättynyt miten tehokkaita he olivat, selkeästi ammattilaisia! Sitä ääneen ihmetellessäni sain vielä kehuja hyvästä pakkauksesta, kuulemma joskus muuttokohteisiin mennessään siellä saatta olla vielä aamupuurot kattilassa ja puolet tavaroista pakkaamatta. Tein siinä samalla myös alustavaa muuttosiivousta huoneiden tyhjentyessä, joten sain käytettyä ajan hyvin hyödyksi.

Kun tavarat olivat autossa hyppäsimme kaikki kyytiin ja huristimme uuteen osoitteeseen. Olipa muuten kätevää kun oli yksi tarpeeksi suuri auto, eikä tarvinnut ajella edes takaisin, vaan ihan kaiken sai kuljetettua kerralla. Jännintä oli tietenkin istua ison rekan etupenkillä neljän muuttomiehen kanssa.

Täällä uudessa päässä hommaa riitti sitten vähän enemmän, koska talossa ei ole hissiä. Varsinkin tässä vaiheessa taputtelin itseäni olalle erittäin hyvästä päätöksestä ulkoistaa muutto. Muuttomiehet kyselivät jatkuvasti toiveita tavaroiden sijoittelemiseen ja varmistelivat että kaikki oli varmasti hyvillä paikoillaan ja niin että itse myöhemmin niiden kanssa pärjään. Koko hommaan meni yhteensä noin neljä tuntia, joka on ainakin puolet vähemmän siitä mitä kavereiden avulla muuttamiseen olisi mennyt. En voi kuin suositella!

Mitään muita sen kummempia muuttovinkkejä ei ole antaa. Mutta itse ainakin huomasin että oli hyvä että aloitin kaappien läpikäymisen hyvissä ajoin. Sain myytyä kirppareilla ja vietyä kierrätykseen paljon tavaraa, joka auttoi taas itse pakkaamisessa ja myöhemmin myös uudelle vintille oli vähemmän raahattavaa. Surutta heitin ja annoin tavaraa pois, enkä kyllä jäänyt kaipailemaan niitä. Tosiaan nuo henkarilaatikot olivat myös tosi kätevät. Ja vaatteet kannattaa myös pakata laatikoihin jätesäkkien yms sijasta, silloin niitä ei tarvitse uudestaan järjestellä ja viikkailla, vaan nostaa suoraan vaan kaappiin. Astiat kannattaa suojata pakkaus -tai silkkipaperilla, sanomalehtien sijasta, silloin nekin voi ottaa heti käyttöön. Sanomalehdistä kun helposti tarttuu painomustetta ja ne pitää sitten pestä. Yksi vinkki jonka lukijalta myös sain, oli pakata käytössä olevat petivaattet, peitot ja tyynyt matkalaukkuihin. Näin ollen ne saa sieltä heti helposti käyttöön eikä matkalaukkujakaan tarvitse myöhemmin reissuun lähtiessä purkaa. Onko teillä antaa vielä omia vinkejä muuttoja helpottamaan? Entä onko kokemuksia muuttomiehistä vai miten teillä muutot on yleensä hoidettu?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ostin viikonloppuna kaveriltani vanhan Lundian hyllykokonaisuuden. Sen hakemisesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta kerron nyt vaan lyhyesti että siihen liittyi Kallio auttaa- nettiryhmä, tuntematon mies ja paku sekä vastapalveluksi sohvan kantamista. Hylly on melko vanha, aluperäisesti rakaa puuta, jota edellinen omistaja oli valkoisella sutinut sieltä täältä. Maalasin tikkaat ja hyllyt uudestaan muutamaan kertaan sekä kävin hakemassa tukitikaksen taakse, jottei hylly heiluisi niin kovasti. Kunnostettavana on vielä toisen puolen liukiovet, joihin on kivasti lakattu vihreät servetit kiinni… Voin kertoa että niiden repiminen ei ole lempipuuhaani. Laitan parempia kuvia kun homma on valmis!

Ajatus avonaisesta astiakaapista on ollut mielessä oikeastaan siitä saakka kun tämän keittiön ensimmäisen kerran näin. Tilaa täällä on noin viisi kertaa enemmän, kun edellisessä keittiössämme, joten tänne voisi oikeastaan keksiä mitä vaan. Halusin kuitenkin pitää keittiön vain keittiönä ja siitä syntyikin ajatus tästä astiahyllystä. Halusin myös että lapset ylettyisivät helposti astioihin, he voisivat auttaa pöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja että se muutenkin tukisi heidän omatoimisuuttaan. Siitä taas tuli ajatus laittaa myös aamiasmyslit sellaiselle korkeudelle, että lasten olisi helppo myös käydä sieltä ne itselleen aamuisin kaatamassa. Ainut asia mikä noissa avohyllyissä mietityttää on se että kuinka nopeasti astiat pölyyntyvät. Onko jollain kokemusta?

Astioista puheenollen, Arabian Koko arvonta oli varmaankin koko blogihistoriani suosituin arvonta, huima määrä osallistuja, kiitos kaikille! Selvästi Koko on vienyt monen sydämen, kuten omanikin, jo heti silloin 10 vuotta sitten. Myös uudet värit olivat monen mieleen. Voittaja on arvottu ja 150euron lahjakortti menee: ”Riikka Tarvonen: Uusista ehdottomasti niitty on paras. Muuten toki suosikki on valkoinen, joka toimii hyvänä pohjana kaikille muille herkullisille väreille :)” Onnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mietin juuri että olenko nähnyt ollenkaan auringon paistavan koko tammikuussa, en muistanut nähneeni. Ja tänään se sitten paistoi! Miten ihanaa. Eikä yhtään haitannut että jouduimme viettämään koko päivän sisällä. Elvis oli nuhainen ja kuumeessa, epäilin Kaapolla alkaneen vesirokon (joka ei sitten ollutkaan) ja itselläni oli hirveästi asioita hoidettavana tässä kotosalla.

Perjantai on meille myös perinteisesti siivouspäivä. Täällä kotona onkin ihan kauhea kaaos kun olen muuttoa varten järjestellyt kaappeja. Siellä täällä on kasoja ja kasseja, kirpparille meneviä tavaroita, kierrätykseen ja kirppariostajia odottavia. Ostin eilen myös uuden telkkarin, ja sitä lapset ovat tänään saanet katsoa ihan liikaa.

Aika kivoja välillä tällaiset kotipäivät, jolloin voi vaan puuhastella meikittömänä leggarit jalassa ja nukkua päikkärit. Perjantai-illan kruunasi pizza ja kolmisteen sohvalla köllötellen katseltu leffa. Ihanaa viikonloppua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sain teiltä tosi ihania kommentteja koskien edellistä asunnonpohdintaani. Ihan mahtavaa keskustelua ja näkökulmia teillä on aiheeseen asunto vai sijainti. Kuten ehkä postauksesta saattoi hieman paistaa läpi, kyseinen asunto teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka se väärällä aleueella olikin. Vaikka yritin kovasti itselleni vaakuutella etten voisi sinne muuttaa, osa minusta kuitenkin teki heti myönteisen päätöksen kun asunnon oven ensimmäistä kertaa avasin. Vaikka kaikki oli hyrskyn myrskyn, se tuntui vaan niin meidän omalta.

Etsin siis pitkään sopivaa kolmiota tietystä kaupunginosasta, ja nyt on niin että muutamme isoon kaksioon kuitenkin ihan toiseen. Edelleen ajatus vähän hirvittää, lähinnä että millainen kulttuurishokki se tulee olemaan. Vai tuleeko sittenkään. Ajattelen asian kuitenkin myös kohtalon oikkuna. Jos pojat eivät olisi saaneet sieltä päin päiväkotipaikkaa, en ikinä olisi edes katsonut asuntoja siltä alueelta. Ehkä tämä tuo vielä jotain hyvää tullessaan, siihen on pakko luottaa. Tämän kuului nyt mennä näin.

Uuden asuinaleemme suurin puute omasta mielestäni on se, että siellä ei vaan voi kävellä alakertaan kahvilaan tai käydä teettämässä valokuvia kadun toisella puolla, kaupassa vieressä sekä poiketa kirpparilla kirjastoon mennessä, ja nähdä samalla sattumalta kymmenen tuttua. Jos haluaa nähdä ihmisiä pitää tuolta aina lähteä erikseen lähteä jonnekkin. Uudessa asuinalueessamme on kuitenkin myös paljon hyvää. Piha on täydellinen, paljon saman ikäisiä lapsia asuu naapurissa. Vieressä on todella paljon ulkoilu ja liikuntamahdollisuuksia. Samoin päiväkoti ja tuleva koulu näkyvät ikkunoista. Julkiset kulkuyhteydet joka suuntaan ovat todella hyvät ja uudessa pihassamme tuntuu olevan hyvin yhteisöllinen meno. Juuri sellainen mitä olenkin kaivannut. Tavallaan kun asuisi urbaanisti maalla, mutta kymmenessä minuutissa ratikalla onkin jo keskustassa.

Ja tietenkään asiat eivät kohdallani menneet sitten kuitenkaan näin helposti. Heti selvisi että asunnossa on jotain vikaa. Ja sehän oli vesivaurio. Sitten tuli home-epäily. Tässä vaiheessa moni olisi varmasti jo ottanut jalat alleen. Melkein minäkin. Mutta kun olin jo ehtinyt kiintyä asuntoon ja jopa hyväksymään sen sijainnin. Viikon verran selvettelin asiaa, juttelin naapureiden kanssa, entisten asukkaiden kanssa, isännöitsijän sekä remontista vastaavan urakoitsijan kanssa. Katto oli vuotanut, kosteus oli muhinut seinässä, ja kyllä vaan, se oli aivan homeessa. Mutta luotan siihen että kun kaikki korjataan ja vaihdetaan on se parempi kun ikinä ja voimme turvallisin mielin uuteen kotiin muuttaa.

Vaikka olen aina tiedostanut tämän nykyisen kotimme väliaikaiseksi, tulee tätä silti ikävä. Tämä on kuitenkin ollut kotimme kohta kahden vuoden ajan. Elvis oli pieni taapero kun tänne muutimme, söi tuttia, joi pullosta ja nukkui pinnasängyssä. Nyt mietin asioita kuten hänen tulevaa koulumatkaansa. Kahdessa vuodessa oman kotinsa alkaa tuntemaan perinpihjaisesti, miten aurinko tiettynä aikana paistaa sisään, mikä lattilauta narahtaa ja miten kulkea pilkkopimässä yöllä vessaan. Tällaiset muutokset ja muutot myös aiheuttavat aina haikeutta. Sitä alkaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja. Kuten myös tätä edeltäväämme kotiamme, missä elimme vielä kokonaisena perheenä. Niin ne asiat vaan muuttuvat, eikä mikään tosiaankaan mene niinkun on suunniteltu.

Meillä on tässä vielä kuukausi aikaa hyvästellä vanha kotimme ennen rempan valmistumista ja muuttoa. Vaikka olen todella innoissani uudesta kodista on vaikea myös hyvästellä yksi aikakausi. Muuttaa pois kaupunginosasta johon molemmat pojat ovat syntyneet ja koko ikänsä täällä tähän saakka asuneet. Sitten taas muistutan itselleni että uusi koti on nykyisestämme 1,7 km päässä ja naurahdan omille hölmöille ajatuksilleni.

Ja koska tästä nyt vahingossa tuli sekava sepustus niin tiivistän: ME MUUTETAAN SIIHEN IHANAAN TALOON JA IHANAAN ASUNTOON JA SIELLÄ ON TOIMIVA PÖNTTÖUUNI JA SAAN VIHDOIN TISKIKONEEN AAAAAAAAH!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.