Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt 😀 Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luulen että meillä kaikilla on jotain esineitä jotka muistuttavat jostain tietystä elämäntilanteesta tai tapahtumasta. Kun tarkemmin mietin, lähes kaikki omistavani tavarat tuovat mieleeni jonkin muiston. Osa muistoista tuntuu vahvempina ja merkityksekkääimpinä kun toiset.

Blogissakin paljon näkyneet, mintunvihreiksi maalatut, pinnatuolit symboloivat minulle uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Eron jälkeistä elämää ja uuteen kotiin muuttamista. Vanhin lapsuudenystäväni oli muuttamassa pysyvästi Lontooseen samaan aikaan kun minä löysin pitkien etsintöjen jälkeen sopivan kodin minulle ja pojille. Ystäväni kellarista löytyi jonkun, vuosia sitten, hylkäämät kolme punaista pinnatuolia. Lastasimme ne Puu-Vallilassa yhdessä exäni kanssa ex-appeni autoon ja veimme ne uuteen kotiini.

Muistan vielä ensimmäisen illan ja yön uudessa kodissa hyvin. Minulla ei ollut vielä sänkyä eikä pöytää. Istuin lattialla, katsoin sinnkulaivaa ja söin nuudeleita. Yhtä tuoleista käytin pöytänä. Siitä on jo yli kolme vuotta.

Myöhemmin maalasin tuolit söpön mintunvihreiksi ja ne olivatkin kotimme väripilkku. Lähes poikkeuksetta joka viikko blogiin tuli kysymys, jossa tiedusteltiin tuolien sävyä. Ja olivathan ne aivan ihanat.

Kuitenkin jokin aika sitten alkoi tuntumaan että kaipaan jotain uutta. Tuolit saivat lähteä. Ne hallitsivat keittiötä liikaa. Tuntui että nyt oli aika uudelle alulle.

Eleltiin jonkin aikaa pelkkien jakkaroitten voimin. Mielestäni nuo perinteiset simppelit jakkarat ovat tosi kauniit, enkä kaivannut muuta. Paitsi ehkä pientä selkänojaa. Sellaista, joka ei tulisi pöydän reunan yli.

Ja sellaiset löytyvätkin Artekilta. Artekin k65 tuoli on mielestäni ollut aina yksi kauneimmista tietämistäni tuoleista ja olen tosi iloinen, että kirpparilta sellaiset bongaamani ilahduttavat nyt keittiössämme. Vielä voisin ainakin kaksi samanmoista huolia lisää, joten jos törmäätte valkoisiin tai koivun värisiin kuusvitosiin, niin vinkatkaa ihmeessä!

Olisi ihana kuulla myös tarinoita teidän tärkeiden tavaroiden takaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sen jälkeen kun vaihdettiin huonejärjestystä ja telkkari siirtyi poikien huoneen nurkkaan, ovat yhteiset leffaillat jääneet. Viikonlopun leffaillat ovat kuitenkin lemppareitamme. On ihana kun pojat kömpivät molempiin kainaloihin popcornia mussuttamaan ja pysyvät siinä liikkumatta puolisentoistatuntia. Tykkään itsekkin katsella hyviä koko perheen animaatioita sekä tietysti suosikkeja omasta lapsuudestani.

En kuitenkaan tykkää että telkkari hallitsee ja on koko huoneen keskipisteenä. Siksi lähdinkin mielelläni testamaan Indedaysin ja Lenovon kampanjan myötä uutta Lenovon YOGA Tab 3 Pro –tablettia, jolla voi myös heijastaa kuvaa seinään. Ihan kuin leffatetatterissa!

Ominaisuuksiltaan tabletti on muutenkin hyvin monikäyttöinen. Siinä on huima 18 tunnin akunkesto jonka lisäksi se kestää käsittelyä myös lasten hurjemmissakin peleissä. Sitä voi käyttää jopa haarukalla!

Tällä kertaa käytimme tablettia kuitenkin projektorin kanssa ja katsoimme yhden oman lapsuuteni lempileffoista, eli Space Jamin. YOGA Tab 3 Prossa on vallankumouksellinen integroitu projektori, joka muuttaa minkä tahansa huoneen kotiteatteriksi. Sillä voi heijastaa kooltaan jopa 70” (178 cm) kuva mille tahansa seinälle tai kattoon käännettävän saranan ja huippukirkkaan 50 lumenin valovirran avulla. Meillä kun moni seinä on ihan perusvalkoinen, onnistuu kotiteatterin teko lähes mihin huoneeseen tahansa. Seinätilaa omaan kotiin saa helposti myös vaikka verholla tai sitten kuvan voi heijastaa kattoon ja katsella leffaa vaikka sängyllä makoillen.

Me ei saatu olkkaria ihan täysin pimeäksi, mutta silti kuva oli kivan tarkka. Snäpistä joku ehkä huomasinkin mitä leffan jälkeen tehtiin. Laiton YouTubesta pyörimään pilvien yllä kuvattua viedota ja pohat tanssivat ja temppuilivat projektion edessä. Kunnon tilataidetta!

Olen tosi innoissani juurikin tuosta projektoriominaisuudesta. Nyt on kiva kustua myös kavereita leffaa katsomaan, ei tarvitse enää tihrustaa läppärin näytöltä. Eikä se vaikuta sisustukseen mitenkään. Testaillaan lisää vielä muita ominaisuuksia, niin kerron niistä vielä myöhemmin lisää 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pliis sanokaa että teilläkin näyttää edes joskus tältä. En tajua mikä siinä on, että mitä vähemmän sitä ehtii olla kotona, sitä järkyttävämmältä täällä näyttää. Pian kun koulut ja arki taas alkaa, ajattelin ihan tosissani tutkia mahdollisuuksia kotisiivoukselle. Olisipa sellainen ihana. Toisaalta, en kyllä kehtaisi päästää ketään siivoamaan tänne. Että onko siinäkään sitten järkeä, että ennen siivoojan tuloa pitäisi aina paniikissa siivota? 😀

Käykö teillä jollain siivooja? Jos, niin kuinka usein ja mitä olette tykänneet? Entäs onko joku luovuttanut ja elää vaan samanlaisessa kaaoksen vallassa, kun mitä meillä nyt on. Nimittäin lähellä on sellainenkin ratkaisu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuttiin eilen reilun kolmen viikon reissusta kotiin. Pitkältä reissulta on aina jotenkin jännä palata kotiin. Jännittää onko vaikka pakastin hajonnut, käynyt murtovarkaita tai hylly romahtanut seinältä.

Olin aluksi ajatellut ottaa vuokralaisia reissun ajaksi, mutten lopulta jaksanut alkaa järkkkäilemään tavaroita niin, että viitsisin sinne ketään tuntemattomia päästää. Jätin vara-avaimet veljelleni ja pyysin myös lisäksi, jos pari kaveria voisi välillä käydä katsomassa että kaikki on kunnossa ja kukat vielä hengissä. Lopulta kuitenkin vain seinänaapurimme piti oveamme silmällä.

Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Isoa postivuorta ja tunkkaista hajua lukuunottamatta kaikki oli niinkuin jätettiinkin. Tai no, matkaevääksi tarkoitetut karjalanpiirakat olivat unohtuneet tiskipöydälle. Kivat homeet!

Reissussa haaveilin myös, että tilaisin kotisiivousken niin, että siivoojaa käy meillä juuri ennen reissua. En sitä ikinä kuitenkaan toteuttanut, mutta onneksi tällä oli siistimpää kun olin muistanut.

Oman kodin näkee taas jotenkin selkeämmin, tavallaan kuten ehkä vieraan silmin. Täällä asuessa tottuu niin keskeneräisiin juttuihin, mutta nyt paljaat silmät oikein pompsahtivat silmille. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin varmaan nyt heti rautakaupaan ja tekisin olkkarin kesken jääneen seinärempan loppuun. Samalla myös huomasin, että onpas meillä kiva koti. Ei meillä täydellistä tai kauhean hienoa ole, mutta just meille sopivaa, kotoisaa.

Lapset lähtivät hetki sitten isälleen ja tarkoituksenani olisi pistää nyt hihat heilumaan. Kuten oli tarkoitus jo eilen illalla. Tuli lomailtua nimittäin vähän aiottua rennommin ja nyt to do-lista sekä vastaamattomien sähköpostien jono on niin pitkä etten uskalla edes katsoa.

Sen sijaan olen eilen ja tänään metsästänyt uusia Pokemoneja, katsonut OITNB:ta, etsinyt istelleni täydellistä koululaukkuja ja jäänyt koukkuun YouTubesta löytyviin videoihin, joissa näitä laukkuja esitellään. Siis kuinka käteviä!

Kaikkien rästitöiden sijaan, olenkin tässä nyt päivän pähkäillyt että voisiko ostaa itselleni jonkun vähän hienomman laukun kouluunpääsyn ja lähestyvien kolmekymppisten kunniaksi. Alan tulla siihen tulokseen, että kyllä. Ja sitten haluan tehdä samanlaisen videon.

Kiva olla kotona taas. Ja ikävöidä samalla takaisin Espanjaan. Perus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.