Moi pitkästä aikaa! Tuli puolivahingossa pidettyä täältä blogista viikon tauko, lähes kymmenenvuotisen blogiuran aikana sellaista ei ole montaa kertaa sattunut. Viime viikkona on tuntunut siltä, että tämä arki rullaa ehkä vähän turhaan paikallaan, tavallinen elämä on ollut paikoin kuormittavaa, se taas syö luovuutta, enkä ole edes puoliväkisin viitsinyt keksiä jutunjuurta tänne. Mielestäni se on ihan okei.

Kaikille tulee välillä kausia kun elo on vähän tahmeaa, kausia kun ei ihan lähe tai jaksa vetää täysillä. Silloin ei mielestäni myöskään tarvitse yrittää pakolla suoritua kaikesta kuten ennen tai someen esittää, että kaikki olisi silti hyvin. Kaikki ei ole kuitenkaan huonostikaan, elämä on vain vähän raskasta juuri nyt – enkä tuskin ole ainut?

Tässä maailmantilassa on mielestäni enemmän kun ok tehdä asiat vähän sinne päin. Jos koskaan niin nyt on aika olla itselleen (ja muille armollinen) – vaikka joudun siitä edelleenkin itseäni välillä muistuttamaan. Ehkä kuitenkin viime viikolla tajusin tämän ensimmäistä kertaa kunnolla, tai ennenkaikkea pystyin toimimaan näin hyvillä mielin.

Jäin neljäksi päiväksi yksin kotiin ja mielessäni oleva to do -lista oli valtava ja kasvoi kokoajan. Kuitenkin lopulta sain tehtyä niistä asioista vain pienen osan, mutta se ei ahdistanut tai harmittanut. Tuntuipa hyvältä. Toivottavasti näitä oppeja osaan noudattaa paremmin myös sitten kun elämä palailee taas normaaliksi.

Myös arki-postaussarja on tästä syystä jäänyt jälleen muutaman viikon tauolle, onneksi alusta saakka otinkin sarjan sen kanssa linjan, etten suhtaudu siihen liian vakavasti tai liian tiukoin säännöin- sillä se synnyttää silloin vain stressiä. Tässäpä samassa siis myös satunnaisia kuvia viime viikoilta, eli 17, 18 ja 19. Puistossa oloa, juhlimista, seinien maalausta, äänikirjoja, kevätsäätä, vuoden eka jääkahvi, ekat paljaat nilkat, kukkivat kirsikkapuut, ulkoilua, lasten leikkejä.

Minusta tämä arki-sarja on nykyään aina kovin silmiä avaavia. Aina kun miettii, että elämä rullaa vaan samaa kaavaa, voi nopealla vilkasulla todeta, että jokaikinen päivä on tuonut jotain uutta ja ihmeellistä, jotain mistä on saanut iloa – ei mitään pakkopullaa.

Vanhemmat arki-sarjan postaukset:
ARKI 1 & 2, ARKI 3 , ARKI 4,  ARKI 5, ARKI 6,  ARKI 7, ARKI 8,  ARKI 9,  ARKI 10,  ARKI 11,  ARKI 12,  ARKI 13 & 14, ARKI 15 & 16

Postaus on julkaistu alunperin 2018

Toukokuu ja putsatut kadut ovat täällä. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa – keväkengät voi vihdoin kaivaa kaapin perältä käyttöön! Minä olen tosin käyttänyt aika paljon lenkkareita lähes koko (lumettoman) talven, ja sen ovat näköisetkin. Vanhojen kenkien lisäksi ainakaan minä en pysy keväisin vastustamaan kiusausta ja olla ostamatta kevään kunniaksi ihan uusia kenkiä.

Kuten te monet tiedätte, olen lenkkarityttö henkeen ja vereen, ja tykkäänkin yhdistellä lenkkareita myös juhla-asuihin. Panostan mielelläni laatuun, mutta myös toki siihen että usein melko arvokkaat lenkkarit pysyvät myös pitkään hyvinä. Näin ollen niille pitää tehdä kunnon suojaus ennen käyttöönottoa, mutta myös pitää huolta myöhemminkin. Kokosinkin teille nyt omia hyväksi havaittuja vinkkejä kenkien huoltoon.

7 VINKKIÄ KENKIEN KEVÄTHUOLTOON

– Suojaa uudet kengät niille sopivalla likaa ja vettä hylkivällä suihkeella. Oma luottomerkkini on Jason Markk. Älä tyydy vain yhdeen yhteen kertaan, vaan suihkuta kengät ainakin kaksi, mielellään kolme kertaa. Anna kuivua hyvin välissä, mielellään jopa vuorokauden. Näin kengät pysyvät siisteinä todella pitkään. Muistaa myös suojata kengät aina kun peset niitä – mutta käytä suihketta vain puhtaille tai puhdistetuille ja kuivalle pinnalle.

– Useimmat kengät kestävät pesukonepesun, mutta siihen liittyy aina riskinsä. Liian kuumassa kengistä saattaa irrota väri tai mikä on yleisempää, kengässä oleva liima sulaa ja tekee kenkiin ikäviä tahroja. Jos kuitenkin peset kengät koneessa pistä ne pesupusiin tai vaikka tyynyliian sisään, pese matalassa lämpötilassa ilman linkousta.

– Kengät saa yleensä puhtaaksi liottamalla niitä lämpimässä vedessä, esimerkiksi ämpärissä. Laita mukaan vähän nestemäistä pesuainetta sekä jotain tujumpaa tahranpostoon, esimerkisi Vanishiä, joka poistaa hyvin lian. Lopuksi harjaa kengän pinta vielä pehmeällä harjalla, kuten vanhalla hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kenkäharjalla. Myös Marseillesaippua toimii kivasti jos kengät kaipaavat vain pientä freeshausta, valkoisille kengille voi käyttää myös valkaisevaa ruokasoodaa, joka on myös luonnollisempaa ja ympäristöystävällisemi tapa.

– Valkoiset pohjat on usein hankala saada puhtaiksi. Yleensä tahroihin tepsii kuitenkin ruokasoodasta ja vedestä tehty tahna – käytä tässäkin apuna hammasharjaa. Myös hammastahnaa, ihmesientä sekä kynsilakan poistoainetta kannattaa kokeilla – mutta muista varoa kengän kangas -tai nahkapintaa.

– Pinttyneet tahrat pohjissa saa piiloon myös siihen tarkoitetulla maalitussilla (esim Sneakers ER). Tämä ei siis poista likaa, mutta saa kengät näyttämään uusilta.

– Pelkillä uusilla kengännauhoilla on suuri merkitys kenkien ulkonäköön. Uudet nauhat maksavat muutaman euron tai valkoiset nauhat voi myös valkaista kloriitilla – tadaa, kenkien ilme kohentuu hetkessä.

– Etenkin kesällä jalat hikoavat ja siksi itse suosittelen käyttämään kengissä aina sukkia, vaikka sellaisia ihan pikkuisia avokassukkia. Tarvittaessa ruokasoodaa voi käyttää myös kengän sisäpuolella talkin tapaan, jolloin se imee pahat hajut pois 🙂

Onko teillä lisää niksejä kenkien huoltoon?

Sohaa, sipsiä, shampanjaa – ja joo, myös tuttua taaperon perässä juoksemista, puistoilua vesisateessa, veljesten riitoja, jatkuvaa tiskikoneen täyttöä ja kaikkea sitä normaalisettiä, mutta pienellä maisemanvaihdoksella maustettuna. Vietettiin perheen kesken vappua Hangossa ja vaikka suurin osa ajasta tuntui olevan sekavaa säätöä, teki tosi hyvää päästä muutamaksi yöksi säätämään jonnekin muualle kun tänne ainaiseen ja tuiki tuttuun kotiin.

Olisin hyvin voinut jatkaa vapun viettoa vielä muutaman päivän, mutta samaan aikaan oli jo ihana palata kotiinkin.

– Join vaaleanpunaisen babyshower-shampanjani kukkivan kirsikkapuun alla
– Yritin jumpata kotona ja se oli aika hirveää (kaipaan uimaan ja salille)
– Ihmeteltiin kevätsäätä, eli ihanaa auringonpaistetta ja yhtäkkiä yllättäviä raekuuroja
– Kestovärjäsin itse omat ripset ja leikkasin lapsen hiukset
– Juhlittiin pääsiäistä ja Vappua
– Tehtiin perheen kesken pieni muutaman yön maisemanvaihdos Hankoon
– Muuten oltiin vain kotona tai ulkoilemassa eikä nähty ketään
– Välitin mummille synttärikukat lähetillä
– Luonto heräsi
– Siitepölyallergia vaivasi
– Pyöräilin yksin toiseen kaupunginosaan ja se tuntui luxuslomalta
– Pyöräilin myös kerran yksin keskellä yötä ja sekin oli ihanaa
– Oli ihan liian aikaisia aamuja
– Myy oppi katsomaan lastenohjelmia
– Sattuneita haavereita 8 kpl, missattuja Meet-tunteja 4 kpl, koko perheen yhteisiä pyöräretkiä 3 kpl, leikkipuistossa vietettyjä tunteja n 90, juotuja kahvikuppeja 59 kpl, hermoromahduksia 75659764 kpl, omia päiväunia 3 kpl, kaatuneita (tai kaadettuja) vesilaseja 19 kpl, vaihdettuja kukkamultia / levottuja leipiä / pestyjä ikkunoita 0 kpl

Tästä viikosta eteenpäin ovat Helsnkiläiset oppilaat voineet hakea ruoan koululta mukaan kotiin. Kun koulut yli kuukausi sitten suljettiin, moni murehti niiden lapsien vuoksi, jota eivät perheen sosiaalisen tai taloudellisen tilanteen vuoksi välttämättä kotona saa sitä lämmintä ateriaa, mitä he olivat koulussa saaneet. Eikä huoli ole ollut turha.

Eri kunnissa ollaan toimittu kouluruan kanssa tietääkseni vähän eri tavoin, jossain kaupungeissa ollaan kotiin jaettu ruokakasseja, joissain ei ole saanut mitään. Jos oikein olen ymmärtänyt Helsingissäkin on saanut osallistua aiemmin koululla tapahtuvaan kouluruokailuun, vaikka lapsi olisikin muuten etäopetuksessa. Itse en halunnut että lapset käyvät koulussa syömässä, sillä vältämme kaikkia kontakteja – ja koska meillä on siihen mahdollisuus.

Jotkut päivät ovat tuntuneet siltä, ettemme muuta teekään kun kokoajan ruokaa tai mietimme sen valmistusta. Siksi me ainakin otimme uuden systeemin ilomielin vastaan. Kaksi kertaa viikossa koululta haetaan koko viikon valmiiksi rasioihin paktut lounaat, jotka sitten itse lämmitetään kotona. Valittavana on joko seka -tai kasvisruoka.

Ei tämä poista sitä, etteikö meidän tarvitsisi silti tehdä päivittäin ruokaa, mutta itselleen sitä keksii lounaaksi jääkaapin peruilta aina jotain – toisin kun koko perheen tarpeisiin (tai makumieltymyksiin). Mikä parasta, pojat ovat aivan fiiliksistä kouluruoasta. Molempien mielestä koulussa on pääosin aina tosi hyvä ruoka ja samaa mieltä he ovat olleet tämänkin viikon ruoista.

Oli ihana nähdä miten iloisia pojat olivat annoksistaan ja siitä, kun he saivat koulusta tuttua ruokaa. Tuntui, että se ikäänkuin vei elämää taas hitusen verran siihen normaaliin, mitä se aiemmin oli. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa näillä pienilläkin jutuilla on suuri merkitys. Koulun take away-annokset ovat saaneet siis täällä ihan loistavan vastaanoton, korvasta korvaan ulottuvan hymyn.