Tänään on ollut vähän haikeutta ilmassa. Materiaan liittyy muistoja. Nimittäin rattaisiin. Tuplarattaat eivät ole meillä olleet viime talven jälkeen juurikaan käytössä, viimeksi muutamia satunnaisia kertoja viime keväänä. Silti en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä myyntiin.

Eilen sain kuitenkin rattaat kellarista kuvaamista ja myyntiä varten. Ja koska tänään piti päästä kaupungille hoitamaan muutama asia, lasten ollessa ties kuinka monetta päivää kuumeessa, päätin pakata molemmat pojat pitkästä aikaa duoihin mukaan. Viimeisen kerran.

Mustat bugaboo donkey duot ovat palvelleet meitä 1,5 vuotta. Tilasin ne Elvistä odottaessa Hollannista, kun Suomesta niitä ei vielä saanut. Siitä saakka olen ollut ihan hulluna niihin. Tuolta bugaboo tunnisteen alta löytyy lisää vanhoja postauksia niin näistä donkeystä kuin cameleoineista.

Ja jos rattaiden ostaminen kiinnostaa niin laita viestiä! Muutama näihin on jonossa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kuukausi takaperin kerroin uusista Serlan talousarkeista? Talouspaperi on siis saanut uuden muodon ja entistä enemmän paperia on saatu mahtumaan toimivaan tiiliskiven malliseen pakkaukseen. Myös viisi lukijaani saivat talousarkkeja testattavaksi ja nyt he ovat antaneet tuomionsa. Mutta jos minä vaikka ensin kertoisin meidän omista kokemuksistamme.

Meillä kätevät talousarkit ovat olleet tehokäytössä lähinnä keittiössä. Kätevät niistä siis tekee se, että paperin saa vetäistyä helposti yhdellä kädellä, myös paketti suojaa hyvin papereita roiskeilta ja lialta.

Keittiössä paperiarkit toimivat monenlaisissa tilanteissa, lian pyyhkimiseen, kaatuneiden juomien siivoukseen, pikkusuiden putsaukseen, arkena servetin tapaan sekä vaikkapa ruoanlaitossa vihannesten kuivaukseen.

Karkeahko paperi sopii hyvin myös viinilaisen kiilloittamiseen ja apuna peilien ja ikkunoiden pesussa. Tällä hetkellä meiltä löytyy paketti myös kylppäristä, sillä olen jo monena päivänä unohtanut ostaa vessapaperia.. Jos meillä olisi auto, vähintään yksi paketti matkaisi siellä varmasti mukana, nyt se kulkee rattaissa. Parasta minusta näissä on se, että yhteen arkkiin mahtuu 2,5 rullaista paperia ja ne ovat muutenkin ympäristöystävällisiä sekä kotimaisia.

Testiryhmäläiset olivat löytäneet paljon samoja käyttätarkoituksia ja plussia arkeista kuin minäkin. Testiryhmäläisille siis lähettettiin kokeilujakson päättyessä kysymyksiä, joiden anonyymit vastaukset pääsin minäkin lukemaan. Kaikki testaajat olivat tyytyväisiä ja suosittelevat, ja osa olikin jo suositellut, tuotetta ystävilleen.

Minuspuolia arkeissa löydettiin myös siitä että arkkipaperit olivat normaalia talouspaperia kahrempia (myös plussan puolelta löytyi siis tämä). Paperia tuli myös välillä käytettyä tilanteisiin jossa olisi voinut selvitä myös rätillä. Papereiden ollessa vähissä, uusi paperi ei tullutkaan aina arkista – ja silloin tarvittiin kahta kättä. Paketin laitosmaisesta ulkonäöstä tuli ehkä eniten palautetta. Ehdotettiin paketin tuunauskilpailua sekä kausikuoseja muoviin. Tämänkin ulkonäköongelman ratkaisi vanhoista sälekaihtimista erilaisia koreja tekevä Anna Nygård, jonka kaupasta löytyy nyt myös takousarkkipaketille mitoitettu kori.

Oli kiva päästä testailemaan uutuustuotta yhdessä lukijoiden kanssa. Ehdottomasti järkätään lisää tällaisia testauksia tulevaisuudessa, ehdotuksia ja toiveita testattavista tuotteista saa antaa!

Onko teistä lukijoista moni jo löytänyt nämä uudet arkit tai ehtinyt niitä jo testailemaan?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Vaikka bloggaaminen on minulle nykyisin vähintääkin osa-aikatyö ei se tunnu työnteolta, koska tähän asti työnteko on ollut enemmän tai vähemmän jonkinlaista pakkopullaa. Teen tätä koska rakastan tätä. Bloggaamisesta on tullut elämäntapa. Ja kuten olen aiemminkin kertonut on etenkin viimeisen kahden vuoden aikana bloggaaminen vienyt minut vaikka minne, tuonut tullessaan kaikenlaista ja mikä parasta olen tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin.

Viikkoihin mahtuu paljon kaikenlaista, tuotelanseerauksia, tapaamisia eri yritysten edustajien kanssa, showroomeilla uutuuksien ihmettelyä.. Nämä menot ja tapahtumat ovat enemmän blogin ns. behind the scenes juttuja, joita näkyy korkeintaan välillä vain instagramin puolella. Nyt halusin kuitenkin jakaa viime perjantain ihanan hemmotteluaamun. Kyseessä oli Imedeenin uuden Hair&Nails ravinteen lanseeraus ja kuvat on ottanut Nina Kaverinen.

Voisiko perjantai alkaa paremmin kuin sillä että lapset ovat hoidossa, terveellisellä aamupalalla, uusien ihmisten tapaamisella, parafiinikäsihoidolla, iho-analyysillä, meikillä ja kampauksella. Siitä vielä aurinkoiselle kaupungille tuhlaamaan. Tekipä hyvää!

Ajattelin muuten testata muutaman kuukauden kuurin noita ravinteita, sekä iholle että hiuksille sekä kynsille tarjoitettuja. Kiinnostaisiko kuulla näistä ja muutaman kuukauden päästä sitten tuloksista sitten lisää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Parhaat sisustusideat ja löydöt tuntuvat syntyvän aina vahingossa ja sattumien kautta, niin myös tämän naulakon kanssa kävi. 50 vuotta vanha naulakko löytyi jokin aika sitten hyvättynä ullakolta. Pölyjen pyyhkimisen jälkeen se oli valmis käyttöön.

Aluksi suunnittelin laittavani naulakon hiljattain mustalla liitutaulumaalilla maalatulle keittiön seinällemme. Musta seinä olikin jotenkin niin vakuuttava että en halunnutkaan siihen mitään rikkomaan sitä tunnelmaa. Kirjoittelin jo aikaa sitten olohuoneemme tyhjästä seinästä, ongelmana on etten oikein keksi siihen mitään kivaa. Koska aiemmin melko pelkistetty, vain muutama pastellinen väripilkku muutoin mustavalkoisessa sisustuksessa, olkkari on pikkuhiljaa muuttumassa tavallaan kotoisemmaksi ja rönsylevämmäksi, sopi tämä puinen naulakko tähän uuteen ilmeeseen.

Tykkään keksiä erilaisia käyttötarkoituksia esineille niiden perinteisen tapojen lisäksi. Itselleni on myös tärkeää että sisustus on myös arjessa toimiva, eikä vain kivannäköinen. Olohuoneessa naulakko toimii siis myös oikein hyvin. Hattuhyllyllä on säilytystilaa, koristeita sekä pienten multasormien ulottumissa oleva kukka. Kokkuihin taas saa rennosti roikkumaan kaikkea tarpeellista, päivittäin käytössä olevia esineitä. Nyt siinä roikkuu lukuvalo, uusin postilaatistoka pudonnut lehti, lukulasit ja kamera.

Läysin viime viikolla Granitista myös kivan julisteen, joten tyhjän seinän ongelma alkaa pikkuhiljaa olla ratkaistu. Sen tilalle olen tosin kehittänyt matto-ongelman. Olkkarin vanha matto nimittäin siirtyi lastenhuoneeseen ja tällä hetkellä minulla on kolmas matto testissä. Ja sen käyn palauttamassa huomenna.. Mutta eikös sisustamisen kanssa vähän ole niin, että ikinä ei ole valmista tai sitten kun on niin mielikin on jo muuttunut?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Kaksi vuotta sitten oli yhtä kaunis ja aurinkoinen syysaamu kuin tänäänkin. Elvis oli syntynyt aikaisin edellisenä aamuna ja odottelin jo kovasti lääkärin lupaa lähteä sairaalasta kotiin uuden perheenjäsenemme kanssa.

Tänään Elvis on tyypillinen kaksivuotias. Utelias, itsepäinen ja kova menemään. Tempperamenttia on löytynyt syntymästä saakka. Jo sairaalassa mietin että tämä tyyppi kyllä antaa kuulua kun jotain haluaa. Ja näin on edelleen.

Isoveli on Elvikselle roolimalli, paras kaveri ja rakas ihminen. Riidoiltakaan ei ole vältytty. Se että perheessä on isompi sisarus näkyy paljon etenkin leikeissä. Kovinkaan paljoa Elvis ei vielä puhu, se tulee sitten omalla ajallaan. Hyvin liikunnallinen Elvis on myös, kuten veljensäkkin. Jo reippaasti alle vuoden ikäisenä Elvis alkoi kiipeilemään kaikkialle ja edelleenkin yllätän hänet usein milloin mistäkin lipaston tai pöydän päältä. Musikaalisuus tuntuu myös periytyvän.

Elviksen lempiasioita tällä hetkellä ovat ainakin kylpeminen, keinuminen, Toy Story ja tornien rakentelu. Lempiruoka taitaa olla jauhelihakeitto (koska Happy Mealia ei lasketa) ja etenkin porkkanat. Kovin paljoa makean perään Elvis ole, kuten taas veljensä (ja äitinsä).

Elviksen ensimmäisenä vuotena kirjoittelin blogiin joka kuukausipäivä ainakin pienen postauksen kehitysaskeleista. Tuntuu ihan uskomattomalta että viimeisestä tällaisesta postuksesta on jo vuosi. Aiemmat, Kasvu & Kehitys tägillä kulkevat postaukset pääset halutetessa lukemaan tästä: 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk, 9kk, 10kk, 11kk, 12kk.

Nyt kaksivuotiaana Elvis pääsee myös kerhoon. Ensimmäinen kerhopäivä onkin heti maanantaina, jännää!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.