Tuossa kuukausi sitten koin varsinaisia kauhunhetkiä. Kamerani hajosi. Olin Sidewaysissa kuvailemassa, kun iski vuosikymmenen kauhein vesisade. Suojauksista huolimatta kamera pääsi repussa kastumaan ja seuraavana päivänä hajosi.

Oltiin parin päivän päästä lähdössä reissuun ja Olympuksen yhteiyshenkilöni oli lomalla. Meinasi pienehkö paniikki ja tuskanhiki päästä valloilleen. Kyseessä oli kuitenkin oma mokani. Siitä huolimatta sain kun sainkin yhteyden ja saatiin uusi kamera minulle pikatilauksena päivää ennen lähtöä. Olisi ollut tylsä lähteä matkalle ilman kameraa, vaikka ei nyt ihan hirveästi tullutkkaan siellä kuvailtua.

On tuo kamera vaan niin rakas. En osaisi elää ilman! Rajala Ambassador kisan kautta on tullut testailtua vaikka minkälaisia, mutta tuo on vaan ihan lemppari. Vaikkakin joku järeämpi olisi kiva myös nykyisen kaveriksi. Vaikkakaan tuskin sitä tulisi yhtä usein käytettyä.

Tänään fiilistelin pian taas koittavaa Flowta! Mietin, että jaksaako sinne tänä vuonna ottaa kameraa mukaan ollenkaan. Kuitenkin katsellessani kuvia viime vuodelta tulin siihen tulokeen, että ehdottomasti jaksaa! Ei niin visuaalisesti upeaa tapahtumaa ja ihmisiä voi olla taltioimatta myös muistikortille.

Lisää juttuja kamerasta löytyy esimerkiksi täältä , viime vuoden Flow-postaukset täältä, täältä ja täältä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Puhelimesta löytyi vielä pari kuvaa reissusta. Matkalaukuista on purettu nyt 1/3, joten kotiutuminen arkeen on siis alkanut pikkuhiljaa. Pojilla on vielä kuukausi lomaa jäljellä. Kuukauden päästä täällä on tosiaan sitten kaksi koululaista, mikä jänskättää aika paljon. Kaapo jo tuskastuneena kyselee päivittäin, että milloin se koulu oikein alkaa.

Itselleni on tuo lomavaihde jäänyt vielä vähän päälle, kuten aiemmin jo kirjoittelinkin. Oman koulun alkaessa tämä vähäinenkin vapaa-aika taitaa jäädä aika minimiin, joten otetaan nyt kaikki ilo siitä vielä irti.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen värjännyt itse omiani ja kavereiden hiuksia ehkä neljänneltä tai viidenneltä luokalta saakka. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) suosittelen silti aina ensisijaisesti kampaajalla käymistä, kun itse tekemistä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, ettei kampaajalle ole mahdollista mennä. Ei ole rahaa, tai kuten tänään, ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa ensi tai seuraavaan viikkoon.

Jos itse rupeaa värjäämään hiuksiaan, ei kuitenkaan kannata alkaa mihinkään suuriin muutoksiin kaupan väreillä. Juurikasvun peittäminen tai vanhan värin kirkastaminen on isoimmat jutut mitä (nykyään) itse itselleni viitsin tehdä. Ja itseasiassa tein molemmat tänään. Ei siinä, kuulostaa pikkujutuilta, mutta niissäkin voi mennä vikaan.

Olen viimeiset pari-kolme vuotta pitänyt hiuksissani tuollaista vähän likuvärihenkistä tyyliä. Tykkään siitä, että tyvi on vähän tummempi. Tästä ollaankin nähty blogissakin hyvin erilaisia variaatioita.

Olen juurikasvua värjätessä mokannut muutaman kerran. Jos tummaa väriä menee liian pitkälle vanhan värin päälle, ei juurikasvu silloin peitykkään yhtä tummaksi ja sekös vasta näyttää tyhmältä. Aiemmin myös värjäsin tyven ruskealla, sitten piti siirtyä tummanruskeaan ja nyt jo mustanruskeaan. Kampaajalla käydessä tätä ongelmaa ei olisi.

Muuhun tukkaan halusin myös eloa ja kiiltoa, sekä vähän sähäkämpää väriä. Haaveina oli oranssi-kupari. Testasin nyt ekan kerran tuota KC Color Maskia. Odotin tuloksen olevan räikeän oranssi, mutta jostain syystä hiuksista tuli punaiset! Ihan kivat nekin, vaikka tykkäisin vähän enemmän luonnollisemmasta väristä. Muutaman pesun jälkeen ne toivottavasti vaalenevat oranssimmaksi.

Tuon tyvivärin valitsin tänään oikeastaan vain hinnan perusteella. Se oli tarjouksessa. Kaupan väri kannattaa yleensä valita aina sen mukaan, missä on vähiten ammoniakkia. Ja ehkä ei välttämättä kannata muutenkaan ottaa sitä kaikista stydeintä, vaan useasti kevytväri tai juurikin tuollainen värinaamio ajaa hyvin myös asian ennen kampaajaa.

Reissussa käytin auringolta suojaavia ja korjaavia pesuaineita sekä hoitoja. Väri minulla auringossa niistä huolimatta haalistuu, mutta nyt kyllä huomaan selvästi, että hius ei kuitenkaan tunnu kovinkaan huonokuntoiselta. Koko reilun kolmen viikon aikana myös käytin suoristusrautaa vain kerran. Ehkä pieni tauko lämpökäsittelyistäkin saattoi tehdä hyvää?

Tällainen pikainen hätä-apu rumille hiuksille siis tänään. Mitäs tykkäätte? Ensi kuussa sitten taas kampaajalle! Kuinka usein te muuten käytte kampaajalla?

Niin ja kuten huomaatte, en ole saanut kasvatettua omaa väriä. Ei vaan pysty. Seuraavaksi ajattelin sittenkin ehkä kasvattaa pitkät hiukset 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuttiin eilen reilun kolmen viikon reissusta kotiin. Pitkältä reissulta on aina jotenkin jännä palata kotiin. Jännittää onko vaikka pakastin hajonnut, käynyt murtovarkaita tai hylly romahtanut seinältä.

Olin aluksi ajatellut ottaa vuokralaisia reissun ajaksi, mutten lopulta jaksanut alkaa järkkkäilemään tavaroita niin, että viitsisin sinne ketään tuntemattomia päästää. Jätin vara-avaimet veljelleni ja pyysin myös lisäksi, jos pari kaveria voisi välillä käydä katsomassa että kaikki on kunnossa ja kukat vielä hengissä. Lopulta kuitenkin vain seinänaapurimme piti oveamme silmällä.

Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Isoa postivuorta ja tunkkaista hajua lukuunottamatta kaikki oli niinkuin jätettiinkin. Tai no, matkaevääksi tarkoitetut karjalanpiirakat olivat unohtuneet tiskipöydälle. Kivat homeet!

Reissussa haaveilin myös, että tilaisin kotisiivousken niin, että siivoojaa käy meillä juuri ennen reissua. En sitä ikinä kuitenkaan toteuttanut, mutta onneksi tällä oli siistimpää kun olin muistanut.

Oman kodin näkee taas jotenkin selkeämmin, tavallaan kuten ehkä vieraan silmin. Täällä asuessa tottuu niin keskeneräisiin juttuihin, mutta nyt paljaat silmät oikein pompsahtivat silmille. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin varmaan nyt heti rautakaupaan ja tekisin olkkarin kesken jääneen seinärempan loppuun. Samalla myös huomasin, että onpas meillä kiva koti. Ei meillä täydellistä tai kauhean hienoa ole, mutta just meille sopivaa, kotoisaa.

Lapset lähtivät hetki sitten isälleen ja tarkoituksenani olisi pistää nyt hihat heilumaan. Kuten oli tarkoitus jo eilen illalla. Tuli lomailtua nimittäin vähän aiottua rennommin ja nyt to do-lista sekä vastaamattomien sähköpostien jono on niin pitkä etten uskalla edes katsoa.

Sen sijaan olen eilen ja tänään metsästänyt uusia Pokemoneja, katsonut OITNB:ta, etsinyt istelleni täydellistä koululaukkuja ja jäänyt koukkuun YouTubesta löytyviin videoihin, joissa näitä laukkuja esitellään. Siis kuinka käteviä!

Kaikkien rästitöiden sijaan, olenkin tässä nyt päivän pähkäillyt että voisiko ostaa itselleni jonkun vähän hienomman laukun kouluunpääsyn ja lähestyvien kolmekymppisten kunniaksi. Alan tulla siihen tulokseen, että kyllä. Ja sitten haluan tehdä samanlaisen videon.

Kiva olla kotona taas. Ja ikävöidä samalla takaisin Espanjaan. Perus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Raportti loisteliaasta sinkkuelämästäni ja kaikista niistä kuumista Espanjalaisista miehistä, keitä olen täällä tapaillut:

Tindermatch kutsui katsomaan leffaa. Viisaudenhampaani päällä oli mätäpaise, antibiottikuurin takia minulle oli tullut sekä hiiva että ripuli. Menkatkin alkamassa. Niin ja krapula (voitte vain kuvitella mitä se on neljänkymmenen asteen paahteessa).

En mennyt.

Raportti päättyy.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.