Kaupallinen yhteistyö – Henki-Fennia
Postaus sisältää arvonnan

Kaupallinen yhteistyö – Henki-Fennia

Etenkin näin taas muuttuvan elämäntilanteen ja jännittävien aikojen aikana sitä alkaa miettimään myös sitä, miten perheeni pärjää jos minulle sattuu jotain. Ajatus on todella ikävä, eikä sitä kannata jäädä vatvomaan, mutta on oikeasti tärkeä miettiä välillä myös näitä ikäviä asioita. Aika usein sitä tulee oltua huolissaan vain lapsista.

Vakuutusasioita tulee lähinnä ainakin itse mietittyä muuttojen ja matkojen yhteydessä. Kaikilta varmaan löytyy koti -ja matkavakuutus, mutta kuinka moni on vakuuttanut itsensä? Meillä on suomessa hyvä julkinen sairaanhoito, mutta vakavimmissa tapauksissa siitä ei kuitenkaan ole hyötyä omaisille. Etenkin perheen kasvessa on otollinen aika päivittää myös henkivakuutusasiat ajan tasalle.

Meillä oli loppuvuodesta tilanne, kun matkustin yksin lasten kanssa ulkomaille. Suurin pelkoni matkan suhteen oli se, että miten lapset pärjäävät vieraassa maassa jos minulle sattuisi jotain. Loppureisusta kävikin sitten niin, että sairastuin ja jouduin yöksi sairaalaan. Tilanne ei ollut onneksi hirvittävän vakava ja kaikki meni hyvin, mutta se pisti ehdottomasti miettimään sitä että minulla pitäisi olla vakuutus myös silloin kun en ole matkoilla – koska ikinä ei voi tietää. Muutenhan lapset voivat jäädä ihan tyhjän päälle.

Nyt kun perhe kasvaa ja omia lapsia on pian kolme, tunnen entistä enemmän vastuuta siitä että en tosiaan elä vain itselleni. Henkivakuutus auttaa myös tilanteissa jossa joutuisin vaikkapa työkyvyttömäksi sairauden tai vamman vuoksi. Eihän tällaisia asioita haluaisi edes ajatella, mutta myös näiden miettiminen kuuluu mielestäni vastuulliseen vanhemmuuteen.

Vakuutus on pieni hinta mielenrauhasta ja turvasta. Fennian laskureilla voi käydä laskemassa itselleen vaikkapa juuri sen henkivakuutuksen hinnan. Vuoden loppuun asti Fennialta saa henkivakuutuksista vielä 30% alennuksen.

Turvan määrä on hyvä laskea omien tarpeiden mukaan niin, ettet sinä tai läheisesi joudu taloudellisiin vaikeuksiin pahimman sattuessa. Fennia suosittelee, että vakuutussumma kattaa vähintään velat, vuoden nettotulot sekä 20 000 euroa lasta kohden. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy iän sekä valitseman korvaussumman mukaan. Toki summia voi muuttaa niin mikä tuntuu itsestään parhaalta.

Oma vakuutukseni sekä kuoleman että pysyvän työkyvyttömyyden varalle tulisi Fennian suositusten mukaan maksamaan yhteensä noin 20 euroa kuukaudessa. Pelkkä henkivakuutus olisi 10 euroa kuussa. Korvaus lapsilleni olisi tällöin yhteensä 90 000 euroa. Mielestäni vakuutuksen hinta ei kuulosta ainakaan liian isolta verrattuna siihen, että se toisi taloudellista turvaa perheelleni pitkäksi aikaa jos minulle sattuisi jotain. En missään nimessä tahtoisi että he joutuisivat kaiken keskellä miettimään myös raha-asioita.

Missä elämäntilanteessa te ottaisitte tai olette ottaneet henkivakuutuksen? Kommentin jättäneiden kesken arvon 2 leffalippua!
Arvonta päättyy 27.8.

Et ole vielä synnyttämässä? – En ole, kun mä seison tässä sun edessä jos et huomannut.
Ei sinne vatsaan vielä kukaan ole jäänyt asumaan – Aijjaa, no hyvä tietää!
Nauti nyt – Ai mistä?
Onko mitään merkkejä että se pian syntyisi? – Joo, pää näkyy jo.
Se tulee sitten kun on valmis – 🙂
Ai se ei ole vieläkään syntynyt? – Eikun mä vaan piilottelen sitä täällä paidan alla.
Vitsi sulla on iso maha, odotatko kaksosia? – Mun vatsassa on puolimetrinen, yli kolmikiloinen vauva, istukka ja lapsivettä, enkä mä nyt ollut mikään fitnesstypy ennen tätä raskauttakaan.
Ootko silti IHAN VARMA ettei siellä ole kaksosia? – Oon ihan varma että sulla on kohta nyrkki silmässä.
Mun serkun kummin kaimalla meni kolme viikkoa yli ja lopulta viiden päivän ponnistuksen jälkeen se jouduttiin leikkaamaan kun imukuppikin jäi toosaan jumiin ja se repes tosi pahasti – Ai ku kiva.
Siis sulla on varmaan tosi raskasta, ihan kauheeta varmaan olla noin iso ja vaan odottaa – Kiitos.
Milloin oikein ajattelit synnyttää? – Viime viikolla.

Tai ehkä parempi ettet sano mitään 😀

Optimistisesti tosiaan päivät, vaikka voihan tässä perjatteessa mennä vielä pari viikkoakin ennen kun vauva syntyy. Näin uudelleensynnyttäjänä olin aivan varma siitä, että tämä kolmas lapsi kyllä syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Tiedän tottakai sen, että lapsi syntyy kun syntyy, eikä siihen mitkään poppaskonstit auta – mutta mikä ihme kestää!?

Viimeisen reilun viikon kroppani on sanonut minulle, että ihan kohta. Selvästi vähän kipeämpiä supistuksia ja polttoja on tullut, mutta hyvin satunnaisesti. Olen ollut ihan järjettömän huonolla tuulella – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Minua on oksentanut – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Olen nukkunut huonosti – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Ja olen nukkunut myös hyvin – joka sekin kuulemma enteilee lähestyvää synnytystä. On bongaitu limpatulppaa ja jopa käyty sairaalassa käyrillä vauvan liikkeiden vähentymisen vuoksi – kaikki nämäkin enteilevät muuten sitä synnytystä! (mikä on tosi jännä juttu, kun laskettu aika on kahden päivän päästä)

Piinavaksi tilanteen tekee juuri se, kun en pysty itse saamaan asiaa pois mielestäni. Kokoaja sitä kuulostelee omaa kroppaansa ja olojaan. On jatkuvasti vähän varpaillaan, että joko nyt? Ja samaan aikaan olen ihan luovuttanut että tämä syntyisi ikinä täältä. Siinä ei paljoa kohduta muiden lohkaisut siitä, miten ”kukaan ole ikinä jäänyt sinne asumaan, eh heh”. Molemmat pojat ovat syntyneet neljä päivää ennen laskettua aikaa, miksi tämä ei?

Pikku lisästressi on myös vauvan koosta. Kerroinkin että sain vasta muutama viikko kuulla raskausdiabeteksestäni ja että minulta mitattiin nyt vasta ensi kertaa myös sf-mitta, joka nykyään huitelee jossain ihan pilvissä. Silti en saa neuvolasta lähetettä painokontrolliin, en edes diabeteshoitajalle. Ja viime neuvolakäynnilläni terkkakin oli sitä mieltä, että ei se sokereiden mittailu nyt niin tarkkaa ole jos menee vähän yli. Ja kun kerta olen jo aiemmin synnyttänyt niin hyvin sieltä mahtuu vähän isompikin vauva tulemaan. Tämä on varmaan ihan totta, mutta halusin siti tietää ja varautua jos näin on. Lisäksi myös raskaudiabetes voi käsittääkseni vaikuttaa istukan toimintaan, joten olisi mieltä helpottavaa jos nämä asiat edes tarkistettaisiin. On myös kummallista miten paljon käytännöt vaihtelevat nevoloittain ja sairaaloittain. Jossain muualla raskautta ei edes päästettäisi yliaikaiseksi minun tilanteessani, nyt vaan mennään ja katsotaan kuinka käy.

Toisaalta meillä ei vieläkään ole todellakaan asiat täällä valmiina vauvaa varten. Ei ole vaippoja tai pakattua sairaalakassia, saatika mitään hoitopöytiä tai vimosen päälle sisustettua vauvan nurkkausta. Ehkä tämä tyyppi onkin sitten vähän vaativampi tapaus, eikä meinaakkaan tulla ennen kun mobile kiikkuu katosta ja sänky on pedattuna.

Kuten mainitsinkin, näihin piinapäiviin kuuluu ilmeisen yleisesti tuo huonotuulisuus. On ihan käsittämätöntä miten kärttyinen voinkaan olla. Äsken huusin radiolle (joka olin itse hetkeä aiemmin laittanut päälle), että OLE JO HILJAA! Meni vähän myös tunteisiin, kun lapsi yksi päivä kysyi että ”äiti, miksi olet niin vihainen”, kun räpätin siitä MITEN NE LEGOT KUULUU SIIVOTA (he kuitenkin sentään siivosivat)! Onneksi saan nämä viimeiset päivät viettää ihan yksinäni kotona, voin rauhassa raivota ärsyttävälle itsestään päälle menevälle liesituulettimelle ja paskalle pussilakanalle jossa ei ole käsiaukkoja.

Piiiii-naaaaaa-vaaaaa.

Kaupallinen yhteistyö – Sannan Ruokakassi
Postaus sisältää arvonnan sekä alekoodin!

Kaupallinen yhteistyö – Sannan Ruokakassi

Olen varmasti aiemminkin kertonut, että oma arjen kipupiikkini on ehdottomasti päivittäinen ruoan miettiminen ja kaupassakäynti. Välillä sitä onneksi keksii suht helposti, että mitä tänään syötäisiin, mutta valitettavan usein se on työn ja tuskan takana. Puhumattakaan siitä kaupassakäynnistä. En ole kovin hyvä ennakoimaan ja siksi joudummekin ramppaamaan lähikaupassamme lähes päivittäin.

Kahdestaan miehen kanssa ollessa helppo ratkaisu on tilata take a way ruokaa, mutta lapsille kuitenkin tarjoan mielummin jotain alusta saakka itse tehtyä, puhumattakaan siitä miten kalliiksi viisihenkisen perheen ruokkiminen ravintolaruoalla tulee. Pakko myös myöntää, että ruokaa on tullut tilattua jo vähän kyllästymiseen asti. Siksi aina välillä meillä turvaudutaankin ruokakassi-palveluun, jossa kotiin kannetaan useamman päivän ruokatarpeet resepteineen.

Sannan Ruokakassi onkin jo varmaan osalle teistä tuttu, olen aiemminkin kirjoitellut siitä ja onpa oma lemppari reseptinikin, punajuuririsotto päässyt yhteen kassiin mukaan. Kuten palvelun nimestäkin voi ehkä jo arvata, kaiken takana tosiaan häärii ihan oikea Sanna.

Meillä oli alukesästä kiva iltapäivä yhdessä Sannan sekä Iinan kanssa kokkaillen ja samalla saimme tutustua vielä vähän paremmin tarinaan sekä historiaan Sannan Ruokakassin takana. Oli hauska kuulla yrityksen alkutapaileista, siitä miten Sanna on yömyöhään pakannut kasseja kotikeittiössään tai hakenut kaatosateessa pyörällä puuttuvia tuotteita kaupasta kasseihin. Koska Sanna on itsekin äiti, hän ymmärtää hyvin arjen haasteita ja on ottanut tämän huomioon myös simppeleitä reseptejä suunnitellessaan.

Nykyisin ruokakassi-konsepti pyörii jo isommin, apuna on muutakin henkilökuntaa, mutta silti kaikki reseptit valmistuvat edelleen Sannan keittiöstä käsin. Nykyään myös ruokakassejakin on erilaisia, moneen eri tarpeeseen, kuten perhekassi tai vegekassi. Kaikkia kasseja yhdistää helppo ja monipuolinen kotiruoka ja se, että tuotteet ja raaka-aineet ovat huolella valittuja. Ruokakassit on myös suunniteltu niin, ettei hävikkiä synny mikäli annokset valmistaa reseptin mukaan.

Ruokakassin jo tilata joko silloin tällöin, jos vaikka tietää että jostain viikosta on tulossa muutenkin kiireinen, tai sitten jatkuvalla tilauksella joko jokaiselle -tai jokatoiselle viikolle. Tulevien viikkojen kassien sisällöt voi käydä katsomassa etukäteen netistä ja ne toimitetaan kotiovelle aina maanantai-iltaisin.

Kokkailun lomassa juttelimme samalla muunmuassa kiireisen lapsiperhearjen haasteista ja tavoista helpottaa sitä. Valmistimme rennosti yhdessä todella helppoa pizzaa sekä raikasta coleslawta. Ihan loistava vinkki Sannalta oli käyttää pizzojen pohjiksi esipaistettuja Naan-leipiä. Tämä on tosi nopea tapa saada hyvää ja helppoa, mutta vähän normaalista poikkeavaa illallista koko perheelle tai sitten vain nopea lounas itselleen. Korvattiin vielä tomaattisose paprikatahnalla ja täytteeksi laitettiin oliivia ja fetaa – siis ah miten hyvää! Ihanan raikas lisuke oli myös turkkilaiseen jogurttiin tehty colesaw, johon tuli kaalin lisäksi omenaa, kurkkua, limeä sekä minttua.

Sannan Ruokakasseja on tosiaan erilaisia perheen koon ja illallisten määrän mukaan. Vallikoimasta löytyy neljä erilaista: Perhekassi, Vegekassi, Lasten suosikkikassi, Makukassi sekä Gluteeniton Perhekassi.

Kerro mikä sinun tai teidän perheen luotto-arkiruoka ja osallistut Sannan Ruokakassin arvontaan! Arvonta päättyy 20.8.

Lisäksi koodilla MAMIGOGO10 saa nyt kaikista kasseista 10 eur alennuksen!

Täällä alkoi tänään koulu ja nyt pojat ovat siis virallisesti eka -ja kolmosluokkalaisia. Kaapolle kouluhommat ovat jo tuttua kauraa ja hän kovasti jo odotti kavereiden näkemistä. Elvistä sen sijaan jännitti vähän enemmän, eikä ihme, kyseessä kun on ihan uusi koulu eikä luokalla ole ketään entuudestaan tuttua. Jännityksestä huolimatta päivä meni tosi hyvin ja oli kuulemma kivaa.

Itsellänikin nousi muutaman hikikarpalot ostalle (helteen lisäksi) myös siksi, että aamulla puoli tuntia ennen koulunalkua sain tiedon, ettei Elvis ole saanut paikkaa hakemastamme koulun iltapäiväkerhosta. Ei tullut edes yhtä liikutuksen kyyneltä vieräytettyä, kun yritin vain pysyä lapsen silmissä villipyttynä. Onneksi sain koulupäivän aikana säädettyä paikan toisaalta ja kävimmekin siihen jo tutustumassa koulun jälkeen. Olisin vain itsekin ollut vähän rauhallisemmin mielin, jos olisin voinut kertoa muutenkin kaikkea jännittävälle lapselle, että mitä koulupäivän jälkeen tulee sitten tapahtumaan. Onneksi kaikki meni lopulta senkin suhteen hyvin.

Elviksestä ekana päivänä kivointa oli oma pulpetti ja nimikyltin värittäminen. Jännittävä sattumus oli se, kun toisen luokan opettaja oli ottanut hänet vahingossa ruokalassa toisen ryhmän kanssa syömään. Reppana ei ollut uskaltanut sanoa mitään, vaan kuuliaisesti totellut ja syönyt väärän luokan kanssa. Välitunti oli kuulemma ollut liian lyhyt, mutta Elvis oli silti omien sanojensa mukaan ehtinyt sillä ensin istua 15 minuuttia jonkun toisen luokkalaisen kanssa penkillä ja sen jälkeen vielä juossut tämän kanssa 15 minuuttia. Ketään uusia kavereita hän ei mielestään silti ollut vielä saanut, koska ei muista kenenkään nimeä.

Ekaa koulupäivää käytiin juhlistamassa jättimäisellä korvapuustilla lähikahvilassa. Kaapo huiteli omia menojaan kavereiden kanssa. Kotona tehtiin yhdessä myös ekat läksyt – miten liikuttavaa!

Olen niin ylepä tuosta pienestä pojasta, joka on kaikesta jännityksestään huolimatta tosi reipas, rohkea ja iloinen. Hän odottaa kovasti jo huomista koulupäivää sekä ip-kerhoa, vaikka ”jännittää edelleen aika paljon”.