Yli vuoden kalkkamaalipurkki odotteli kaapissa, tarkoituksena maalata makkarin yksi seinä. Vaikka pähkäilin ehkä hieman erikoisen värin kanssa pitkään, suurin syy maalauksen lykkääntymiseen oli kuitenkin vain se, ettei sopivaa hetkeä sen toteuttamiseen tullut aiemmin. Ja kun sitten vihdoin sain maalausprojektin käyntiin ja heti yhden seinän maalattuani tajusin, että huoneen kaikki seinät oli maalattava samalla. Niin upea väri oli ja rehellisesti, yksi kontrastisienä tuossa huoneessa näytti ikäänkuin vain keskeneräiseksi jääneeltä projetkilta.

En ole aiemmin maalannut seinää kalkkimaalilla, mutta muutaman jakkaran kyllä aiemmin. Kalkkimaalillahan on mahdollista saada aikaan hyvinkin struktuurimaista ja eläväistä pintaa, mutta itse havittelin mahdollisimman sileää lopputulosta. Kalkkimaalissa minua kiinnosti sen mattamainen, lähes liitumainen lopputulos. Vaikka halusin pinnan olevan tasainen, odotin väriltä kuitenkin enemmän juuri sitä eläväsyyttä. Visioni oli sellainen liidusta sienellä pyyhitty tai betonimainen pinta, mutta sellaista varten itse maalaamisenkin olisi kai pitänyt tapahtua vähemmän tasaisuutta havitellen. Nyt pientä eläväsisyyttä näkyy siellä täällä, mutta ei ollenkaan sellaista mikä minulla mielessä oli.

Kalkkimaali onkin parhaimmillaan silloin, jos haluaa jättää vaikkapa pensselinjäljet näkyviin tai sutia maalia rätillä, lastalla tai sienellä – kalkkimaalia voi levittää oikeastaan miten vaan. Väriltään oikein eläväiseen liitutaulumaiseen pintaan voisi myös kokeilla kahdella ihan aavistuksen eri sävyllä tai tummuusasteella olevalla maalilla maalamista vuorotellen, esimerkiksi rätillä pyörivällä liikkeellä tehden.

Mitä tasaisemman lopputuloksen haluaa, sitä lyhyempi pitää maalitelan karvan olla. Omanihan parturoin partakoneella, kun maalikaupan myyjä suositteli minut ostamaan päinvastaisesti pitkäkarvaisen, hahaha. Minua myös neuvottiin, että tasaiseen lopputulokseen kannattaa käyttää mahdollisiman märkää telaa sekä käyttää ihan kunnolla maalia.  Noh, tämä neuvo oli kyllä aika katsatrofi ja sotku oli järkyttävä kun vettä ja maalia lenteli kaikkialle. En siis lopulta noudattanut märän telan ohjetta, mutta maalia kyllä kannattaa tosiaan laittaa heti ihan kunnon kerros.

Olin myös lukenut, että kalkkimaalia tarvitsee maalata vain yksi kerros, mutta ainakin itselläni meni parhaimmillaan kolme kerrosta. Kannattaa muuten antaa maalin kuivua kunnolla välissä (se kuivuu nopeasti), yllättäen märkä maali oli vaaleampaa kun kuivana. Ero voi olla valtava, ei siis kannata hätiköidä ennen kun maali on kaikkialta kokonaan kuiva.

Kalkkimalla voi maalata oikeastaan mitä vaan pintoja ja materiaaleja, jopa ilman mitään esivalmisteluja tai pohjamaalausta.  Olen nähnyt jonkun maalanneen kalkkimaalilla jopa koko sohvan!

Maalipurkissani lukee, että kalkkimaali kestää myös melko hyvin kulutusta, mutta tässä olen itse vähän eri mieltä. Jakkarasta kalkkimaali kului paikoitellen heti käytössä pois, sohvapöydän pinta meni heti pilalle märän kupin pohjasta ja jopa tuohon makkarin seinään sain tehtyä jäljen kostealla tyynyllä / hiuksilla siihen nojaamalla. Onneksi maalin päälle voi kuitenkin käyttää vahaa, joka suojaa pintaa lialta ja kosteudelta. Ohjeissa kuitenkin luki, ettei esimerkiksi seiniä tarvitse suojata, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä kannattaa!

Kalkkimaalin kerrotaan olevan on päästötön ja myrkytön, eli turvallinen valinta maalaushommiin raskaudenkin aikana. Myrkyttömyys on myös syy, miksi kalkkimaalin valitsin. Sanotaan, että kalkkimaali on lisäksi hajutonta ja maalatussa tilassa voi heti nukkua, sillä siitä ei irtoa ilmaan mitään vaarallisia yhdisteitä. Noh, minä kyllä nukuin heti, mutta maalin haju katosi vasta noin kolmen päivän tuuletuksen jälkeen. Vaikka maali haisi, ei se silti käynyt nenään samalla tavalla kun tavallinen maali tai aiheuttanut päänsärkyä, mutta yllätyin sen voimakkuudesta. 

Vaikka moni asia kalkkimaalauksessa ei mennytkään ihan putkeen, tai ainakaan niin mitä olin kuvitellut, olen tyytyväinen lopputulokseen. Sain uutta kipinää sävyttää (vähän kevyemmillä sävyillä) muutakin kotia sillä nyt pojatkin tahtoisivat maalia huoneeseensa, mutta voi olla, että kalkkimaalipurkkiin en välttämättä enää tartu, jos löydän jonkin toisen myrkyttömän ja mattapintaisen vaihtoehdon. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että haluan maalipinnan olevan tasainen ja kalkkimaalin kanssa sellainen lopputulos vaatii aika paljon työtä. Muussa tapauksessa valitsisin kalkkimaalin kyllä uudestaan (ja suojaisin pinnan kun pinnan vahalla).

Toki kalkkimaalejakin on varmasti vähän erilaisia, riippuen valmistajasta. Oman maalini sain aikoinaan pr-näytteenä, se on Vintron Luxyry Supreme Matte -merkkinen. Moni on kysellyt maalin sävystä, se on nimeltään Paloma, mutta joukkoon sekoitin noin 1/4 – 1/3 valkoista kalkkimaalia sekä pienen lirauksen vettä (Pearl -sävy), sillä tuo Paloman sävy oli luonnossa todella tumma. Maali oli minusta hyvin riittoisaa, kolmeen seinään sitä meni yhteensä reilu pari litraa.

Tykkään kovasti siitä, miten eri valaistuksessa ja vuorokauden ajankohasta riippuen sävy elää seinillä. Välillä se näyttää todella lilalta, välillä taas enemmän harmaalta. Täysin mattamainen pinta on mielestäni tosi kaunis ja makuuhuoneessa on nyt ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma.

Oletteko te kokeilleet kalkkimaalia ja löytyisikö vielä jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?

Postaus on julkaistu alunperin 2018

Toukokuu ja putsatut kadut ovat täällä. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa – keväkengät voi vihdoin kaivaa kaapin perältä käyttöön! Minä olen tosin käyttänyt aika paljon lenkkareita lähes koko (lumettoman) talven, ja sen ovat näköisetkin. Vanhojen kenkien lisäksi ainakaan minä en pysy keväisin vastustamaan kiusausta ja olla ostamatta kevään kunniaksi ihan uusia kenkiä.

Kuten te monet tiedätte, olen lenkkarityttö henkeen ja vereen, ja tykkäänkin yhdistellä lenkkareita myös juhla-asuihin. Panostan mielelläni laatuun, mutta myös toki siihen että usein melko arvokkaat lenkkarit pysyvät myös pitkään hyvinä. Näin ollen niille pitää tehdä kunnon suojaus ennen käyttöönottoa, mutta myös pitää huolta myöhemminkin. Kokosinkin teille nyt omia hyväksi havaittuja vinkkejä kenkien huoltoon.

7 VINKKIÄ KENKIEN KEVÄTHUOLTOON

– Suojaa uudet kengät niille sopivalla likaa ja vettä hylkivällä suihkeella. Oma luottomerkkini on Jason Markk. Älä tyydy vain yhdeen yhteen kertaan, vaan suihkuta kengät ainakin kaksi, mielellään kolme kertaa. Anna kuivua hyvin välissä, mielellään jopa vuorokauden. Näin kengät pysyvät siisteinä todella pitkään. Muistaa myös suojata kengät aina kun peset niitä – mutta käytä suihketta vain puhtaille tai puhdistetuille ja kuivalle pinnalle.

– Useimmat kengät kestävät pesukonepesun, mutta siihen liittyy aina riskinsä. Liian kuumassa kengistä saattaa irrota väri tai mikä on yleisempää, kengässä oleva liima sulaa ja tekee kenkiin ikäviä tahroja. Jos kuitenkin peset kengät koneessa pistä ne pesupusiin tai vaikka tyynyliian sisään, pese matalassa lämpötilassa ilman linkousta.

– Kengät saa yleensä puhtaaksi liottamalla niitä lämpimässä vedessä, esimerkiksi ämpärissä. Laita mukaan vähän nestemäistä pesuainetta sekä jotain tujumpaa tahranpostoon, esimerkisi Vanishiä, joka poistaa hyvin lian. Lopuksi harjaa kengän pinta vielä pehmeällä harjalla, kuten vanhalla hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kenkäharjalla. Myös Marseillesaippua toimii kivasti jos kengät kaipaavat vain pientä freeshausta, valkoisille kengille voi käyttää myös valkaisevaa ruokasoodaa, joka on myös luonnollisempaa ja ympäristöystävällisemi tapa.

– Valkoiset pohjat on usein hankala saada puhtaiksi. Yleensä tahroihin tepsii kuitenkin ruokasoodasta ja vedestä tehty tahna – käytä tässäkin apuna hammasharjaa. Myös hammastahnaa, ihmesientä sekä kynsilakan poistoainetta kannattaa kokeilla – mutta muista varoa kengän kangas -tai nahkapintaa.

– Pinttyneet tahrat pohjissa saa piiloon myös siihen tarkoitetulla maalitussilla (esim Sneakers ER). Tämä ei siis poista likaa, mutta saa kengät näyttämään uusilta.

– Pelkillä uusilla kengännauhoilla on suuri merkitys kenkien ulkonäköön. Uudet nauhat maksavat muutaman euron tai valkoiset nauhat voi myös valkaista kloriitilla – tadaa, kenkien ilme kohentuu hetkessä.

– Etenkin kesällä jalat hikoavat ja siksi itse suosittelen käyttämään kengissä aina sukkia, vaikka sellaisia ihan pikkuisia avokassukkia. Tarvittaessa ruokasoodaa voi käyttää myös kengän sisäpuolella talkin tapaan, jolloin se imee pahat hajut pois 🙂

Onko teillä lisää niksejä kenkien huoltoon?

Minä en kyllä lähde lähde mukaan noihin muotihömpötyksiin … olen ajatellut mielessäni aika monesti ja kuinkas sitten on käynyt. On tullut capria ja culottesia, vaikka olin ihan varma ettei enää ikinä! Sama juttu leveiden farkkujen kanssa.

Muistan miten jo vuosi sitten muotilehdissä ja blogeissa hehkutettiin laventelin värin olevan se uusi juttu – ei ikinä, mietin. Siinä on väri joka ei sitten ollenkaan ole oma juttuni. Ja arvatkaa mitä – vuoden väsytystaistelu teki tehtävänsä, nyt väri on mielestäni yksi tämän hetken ihanemmista. Loppusilauksen aivopesulle teki kuitenkin tyttäreni, joka on vain niin hurmaava tuossa laventelin värisessä tupsupipossaan.

En missään nimessä koe seuraavani trendejä tai varsinkaan meneväni niiden perässä. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän uutta ja päivittämään vaatekaappiani vuosia kestävillä ajattomilla vaatteilla. Mutta selvästi alan aina välillä innostumana jostain trendeistäkin, kun sitä tarpeeksi nään. Onneksi huimaa vauhtia kasvavien lasten hankintojaon helpompi perustella. Ja väreillä on muutenkin helpompi leikitellä lastenvaatteissa. Öh, niin ja seinämaalissa… Nimittäin tuolla odottaa liahtavan harmaa maali, jonka ajattelin vetäistä makkarin seinään heti kun saan mieheni myös heltymään ajatukselle. Toivottavasti tämä pipo-aivopesu tehoaa pian myös häneen…

Kun edellisessä postauksessa vitsailin, että minusta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kunnon Martta, ei se ollut ihan pelkkää vitsiä. Vaikka tosin Marttojen siivousohjeista ei välttämättä löydy käyttämääni metodia: räjäytä ja järjestä pakka. Viime vuosina olen pakon sanelemana yrittänyt opetella myös kevyemmän siivouksen tasoja, mutta en saa pikasiivouksesta ikinä samanlaista tyytyväisyyden tunnetta, mitä saan järjestelystä (ja kyllä, horoskooppini on neitsyt!). Imuroinnista huolimatta koti ei tunnu puhtaalta, jos kirjahyllyä ja paperikasoja ei käy ensin läpi.

Jotkut tarkat siellä ovatkin ehkä huomanneen minun kirjoittaneen vaatekappini siivouksesta jo useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran ties kuinka kauan sitten. En ole ikinä päässyt tässä kiireisessä arjessa oikein kunnolla tuumasta toimeen sen kanssa  – ennen kuin nyt. Tai paljastan, että muutama laatikko on vielä käymättä läpi, mutta isoin homma on tehty. Eli kirppikselle ja muualle kierrätykseen menevät vaatteet pesty, lajiteltu ja pakattu pois, kaikki muutenkin kaapissa järkkäilty ja mikä parasta – vaatteet huollettu.

Harva meistä ehkä muistaa (tai ehtii), että vaatteita säännöllisesti huoltamalla niiden elinkaarta voi pidentää vuosikausia. Vaatehuollon jälkeen minulla on kaapissani neljä ihan uutta collegea (oikeasti kaikki ne ovat 6-3 vuoden takaa), muutama aivan bränikkä villapaita, priimakuntoisia housuja sekä siistejä t-paitoja rivissä henkarilla (näistäkin vanhimmat vuodelta 2013). Vaatehuollossa minulla on käytössä villakampa sekä laadukas nukanpoistaja. Käytän päivittäin myös tarrarullaa, mutta sen tilalle ostoslistalla on jo jonkin aikaa ollut paljon tehokkaampi mutta hellemmpi sekä toki myös ekologisempi vaateharja.

Jos kaapistasi löytyy pehmoisia ja pörröisiä villavaatteita, kuten kashmir -tai merinovillatuotteita, on villakampa todennäköisesti näille se paras huoltoväline. Itse vitkuttelin villakamman ostamisen kanssa ihan liian pitkään, vain todetaakseni, että miten olenkaan voinut olla näin kauan ilman! Tätä ennen olin nyppinyt nyppyjä sormin tai nukanpoistajalla, mutta villakampakäsittelyn jälkeen jopa entiseksi luulemani vaalenpunainen kashmirneule (jota käytän usein myös öisin nukkuessani!) muuttuikin kun uudeksi – ja taas niin ihanan pehmoiseksi. Käytän paljon myös merinovilla -sekä kasmiresekoitesukkia, joista myös kampa poistaa nypyt nopeasti ja vaivattomasti. Myös villavaatteille tarkoitettu hohkakivi voisi sopia tähän tarkoitukseen hyvin.

Nukkanpoistajien kanssa historiani onkin sitten paljon paljon pidempi – jonka aikana olen myös ehtinyt kokeilla monen eri valmistajan laitteita. Huonolla nukanpoistajalla voi kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä vaatteelle ja siksi suosittelen tässä mielummin vähän panostamaan kun pihistämään. Kuvissa näkyvän akkukäyttöisen nukunpoistajani ostin reilu vuosi sitten, enkä voisi olla tyytyväisempi. Nukanpoistajien huono puoli onkin se, että nillä voi saada vaatteisiin reikiä aikaan, mutta tämän laitteen myötä huomasin, että jos laite on hyvä ei se myöskään riko ohuttakaan vaatetta.

Siltikään nukanpoistajaa ei välttämättä kannata käyttää kaikista aremmille ja ohuimmille materiaaleille, ainakaan turhaan, sillä se ohentaa vaatteen pintaa entisestään, oma laitteeni sopii kuitenkin myös kashmir-, merinovilla- ja alpakkavaatteillekin. Nukkaimuri on kuitenkin omalla kohdallani pelastus paljon pidetyille collegeille ja puuvillaisille t-paidoille, poistuupa sillä kätevästi joillekin meille tutut reisien toisiinsa hinkkautumisesta syntyneet nypyt myös housujen haaroista… Parasta nukanpoistajassa on se, että vaate näyttää käsittelyn jälkeen kuin uudelta! Myönnän, tykkään huristella tällä vaatteita tälllä läpi ja nukapoistaja kulkee mukana aina reissussakin.

Vaatteita ostaessa kiinnitän huomiota niiden materiaalaihein ja helppohoitoisuuteen. Pyrin ostamaan vaatteita joita ei tarvitse silittää, etenkin jos niiden ripustamiseen kiinnittää huomoita. Suurimman osan vaatteistani kuvaankin pesun jälkeen henkarissa (pois lukien neuleet), jolloin ne eivät yleensä edes kaipaa silitystä. Silti haaveissani on jossain vaiheessa panostaa kunnon vaatehöyryttimeen, jolla saa vaatteet sileiksi ja raikkaiksi helpommin kun perinteisellä silitysraudalla, sillä kun voi höyryttää myös arempia materiaaleja kuten silkkiä ja villaa.

Kun vaatteista pitää huolta ympäri vuoden, tuulettaa, postaa tahrat, pesee tarvittessa ohjeen mukaan, poistaa nukat ja muut pölyt, säilöö ja viikkaa asianmuisesti, ei vaate oikeasti kaipaa sen kummempaa vuosihuoltoa, mutta kyllä ehdottomasti tämä kevät (ja kotonaoloaika) on erittäin otollista aikaa vaatekaapin läpikäymiselle. Itse nautin siitä kun saan kaikki turhat kamat pois, kun vaatekaappi on selkeä, kaikki paikallaan eikä valinnanvara liian suuri, ei aamusin tarvitse myöskään tuhan kauaa arpoa, että mitä sitä pistäisi päällensä.

Vaatehuoltovinkkejä suosittelen käymään kurkkimassa Arkive Atelierin sivujen hoito-ohjeen osiosta, sieltä löytyy myös yksityiskohtaiset ohjeet muunmuassa villakamman käyttöön sekä paljon paljon muuta vaatteiden ja nahkatuotteiden huoltoon liittyvää!

(ps. neuleet on viikattu kuvien ottamisen jälkeen asianmukaisesti pois hengarilta roikkumasta)

Doorien kaappi saatu näkyvyttä vastaan

Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka ihana reissu on ollut, parasta on palata kotiin. Oma sänky ja suihku ovat parasta. Vaikka olimme miettineet matkaa jo pitkään, lähdimme lopulta reissuun nopealla, parin päivän varoitusajalla ja kaiken järjestelyn ohella koti jäi aika kaaoksen valtaan. Tänään sain vihdoin vähän voimia takaisin ja jaksoin siivota – älkää siis luulko että meillä todellakaan näyttää eteisessä aina tältä! Nalakko on jo täynnä koululaisten ulkovaatteita.

Syksyllä saimme vihdoin eteiseemme jotain tolkkua ja nyt sille on tapahtunut pientä jatkoa. Eteisemme on yksi kotimme eniten päänvaivaa tuottanut huone. Eteisestä tullaan luonnollisesti sisään kotiimme, mutta sen sijaitessa keskellä asuntoa, kuljetaan sen kautta myös keittiöön, poikien huoneeseen, olohuoneiseen, pikkuvessaan sekä kylpyhuoneeseen. Yhtään kokonaista seinää ei siis eteisestä löydy ja oviaukkojen lisäksi haastetta tuottaa valokatkaisijoiden paikat.

Kompromisseja ollaan siis jouduttu eteisessä tekemään oikeastaan kaikkeen sisustukseen ja toiminnaillisuuteen liittyvään, mutta toimii se ehdottomasti nyt paremmin kun aiemmin. Aiemman päivityksen yhdeydessä yhdelle seinälle tuli siis iso peili, toiselle kaappi (josta sain myös paljon kaipaamani laskutilaa), lokerikko kaapin päälle sekä viimeiselle vapaalle seinäkaistaleelle yksittäisiä Muuton pyöreitä naulakoita.

Eteisestä löytyy myös kiinteä kaappi, joka sekin on aiheuttanut päänvaivaa heti muutostamme lähtien. Kahdesta syystä: se on aivan liian pieni kuusihenkiselle lapsiperheelle ja toiseksi, sen lähes mustanruskea väri ei sopinut muuten kotimme ilmeeseen ollenkaan. Kaappi on kuitenkin uusi ja kuten sanottu, kiinteä (ja sen sisällä on sähköt) – eli sitä ei ihan noin vain vaihdeta. Joten me naamoimme sen.

Kotimainen Doorie tuli instagramissa vastaan ja ehdotti yhteistyötä, saimme heiltä Ikean kaappiin uudet ovet, peitelevyn sekä vetimet – volà, kaappi on kuin uusi! Doorie tarjoaa Ikean suosituimpiin kaappimalleihin erilaisia ovia sekä peitelevyjä, joilla saa kaappiin uutta tai personaallista ja laadukasta ilmettä. Värivaihtoehtoja löytyy monia. Tähän meillä olevaan Pax-mallistoon on tällä hetkellä valikoimissa neljä väriä: valkoinen, harmaa, terracotta ja tämä meillä oleva mud. Ovet valmistetaan Suomessa.

Systeemi on tosi yksinkertainen, ovet vain vaihdetaan ja niihin käy vanhat saranat, sekä peitelevyt ruuvataan sisäpuolelta kiinni. Koska kaappmme on niin korkea on sijoitettu toiselta puolelta seinää vasten, meille riitti ovien lisäksi vain yksi peitelevy. Tummanruskea runko ei näy edes ovien alta, sillä Doorien ovet ovat Ikean ovia hieman korkeampia juuri tästä syystä. Eli kaapin alkuperäisen rungon värillä ei ole mitään väliä, se kyllä peittyy.

Doorien tuotteiden asennuksen luvattiin olevan yksinkertaista ja siltä se kuulostaa ja instagram-videoissa näyttääkin, mutta me kuitenkin tilasimme ammattilaisen hoitamaan asennuksen ja samalla saimme muutaman muun poraa vaativat asian kotona paikalleen. Ammattilaisella ovien, sivulevyn ja vetimien asennukseen meni aikaa puoli tuntia, joten sanoisin että tämä olisi meillä ollut sellainen reilu tunnin (kahden) homma, taaperon pyörisessä samalla jaloissa 😀

Uusi kaapin väri ei tuonut eteiseen tietenkään yhtään lisää toiminnallisuutta, mutta kaunis väri kuparisine vetimineen saa hymyn huulilleni joka kerta kun ripustan takkini sinne. Vaalea väri antaa luonnollisesti myös lisää tilantuntua huoneeseen ja koko eteinen tuntuu nyt harmonisemmalta.

Ikean juuttimatto on toiminut eteissä hyvin ja sopii kivasti värimaailmaan. Pyöreistä saarnisista naukoistakin tykkään, vaikkeivät ne välttämättä kaikista käytännöllisimmit olekaan. Tuo Vitran lokerikko sen sijaan on ollut alusta saakka niin mieheni kun minunkin mielestäni väärä valinta tuohon. Onneksi sille on paikka poikien huoneessa, mutta sitä ennen pitäisi keksiä jotain sen tilalle. Kylppärin valkokatkaisijoiden ja lattialämmityksen säätönapin paikka vain asettaa aika paljon rajoituksia sille, mitä siihen voisi laittaa. Ideoita otetaan vastaan!

Laitan kohta Ig-storyyni videota kaapin muutoksesta ja itse eteisestä, josta saa kuvia paremmin selkeämmän kuvan.