MAALISKUUSSA

31/03/2017

  • Minusta tuli kummitäti
  • Olin mukana yllätysbileissä ja löhösin koko illan kavereiden kanssa siellä sängyssä
  • Sain nuhteita parhailta ystäviltäni
  • Tapasin kauheasti uusia söpöjä poikia
  • Ostin piilarit
  • Kävin mammografiassa
  • Maalailin huonekaluja keskellä yötä
  • Tein kylppäriremontin keskellä yötä
  • Jäi ekaa kertaa ihan kauhean huono mieli treffeistä
  • Olin sellaisessa jumpassa jonka jälkeen en pystynyt kävelemään viikkoon
  • Teki mieli häipyä somesta
  • Kävin Espoossa, Vantaalla ja Lahdessa
  • Teki mieli vaan alkaa kirkumaan keskellä katua kun vitutti niin paljon
  • Olin kaksi kertaa kirkossa
  • Kuljin ihan liikaa takseilla
  • Ostin 33 kännykkälippua
  • Tilasin vain 8 kertaa Woltista ruokaa
  • Sairastelin vähän
  • Kävin virtuaalitodellisuudessa
  • Tulin jatkoilta kello 10 aamulla kotiin
  • Tajusin vihdoin päässeeni irti vuosikausia kestäneestä ikävästä erästä kohtaan
  • Olin yhtenä yönä kaverilla yökylässä
  • Heräsin monena aamuna ilman herätyskelloa
  • Olin kaksi päivää paastolla
  • Tyhjensin vaatehuoneestani neljä Ikea-kassillista vaatteita pois
  • Ostin viidet kengät
  • Heräsin siihen kun sängyssäni käveli kissa ja meinasin saada sydärin
  • Yritin löytää uusia farkkuja (mahdotonta)
  • Tein mielenkiintoisia työjuttuja
  • Menetin hermoni totaalisesti erääseen ryhmätyöprojektin jäseneemme
  • Olen puhunut paljon tisseistä
  • Elviksen kuviskerhokaverin isä kysyi minulta englanniksi että puhunko suomea ja vastasin vahingossa että en, enkä kehdannut enää korjata
  • Ostin kirppikseltä monta vuotta himoitsemani suolakivilampun
  • Kävin katsomassa esikoiseni ensimmäiset futisturnaukset
  • Join kuohuviiniä aamupalaksi
  • Ihastelin Pasilan rujoa kauneutta auringonlaskun aikaan
  • Tein tosi törkeät oharit
  • Nukuttiin viikko kaikki samassa huoneessa, koska pelkäsin pimeää
  • Möin vahingossa kirppiksellä eriparia olevat kengät
  • Söin elämäni ekan Omar-munkin
  • Leikin uutisankkuria
  • Sain elämäni parasta hajuvesipalvelua
  • Ostin hiushajuveden
  • Kävin vain kaksi kertaa koululla
  • Käytin enemmän vaaleaa huulipunaa kun punaista
  • Huomasin muuttuneeni housu-ihmiseksi
  • Söin laksatiivia ja melkein kakkasin housuun ratikassa

 


ME

31/03/2017

Tässä ollaan me. Minä ja mun lapset. Mun perhe. Meidän perhe. Me. Joka päivä saan ihmetellä ja ihastella, miten olenkaan omalta osaltani tuonut maailmaan tuollaiset mahtavat tyypit. Samalla tulee usein ihmeteltyä sitä miten tämä elämä on tuonut tähän pisteeseen. Niin se on varmaan vähän kaikilla, ainakin välillä?

Nyt kun ystävät ympärillä alkavat olemaan siinä perinteisemmässä lastentekoiässä, tulee väistämättä välillä mietiettyä, mitäs jos minä olisin nyt samassa tilanteessa. Mitäs jos en olisikaan perustanut perhettä silloin nuorempana? Missä olisin nyt? Mitäs jos olisin tässä samassa tilanteessa, mutta ilman lapsia? Ei olisi ketään meitä, minä vain.

Voisi olla aika kovat paineet. Voisi olla yksinäistä.

Mutta tässä me kolme nyt ollaan. Mietitään että mitä illalla syödään, mitä leffaa mennään viikonloppuna katsomaan, haaveillaan kesästä, uimisesta, pyöräilystä ja jalkapallosta, suunnitellaan tulevia ulkomaanmatkoja ja muistellaan lämmöllä menneitä. Sitten siinä niiden välissä vaan ollaan. Tässä hetkessä. Kömmitään toistemme viereen sohvalle ja röhnötetään, silitetään hiuksia ja ollaan vaan.

Ollaan onnellisia toisistamme. Siitä että ollaan saatu elämältä juuri toisemme. Että ollaan tässä yhdessä. Me.

Kuvat Julian Schröpel / Simbayu Visual Arts 


PANKKI PUHELIMESSANI

30/03/2017

Kaupallisessa yhteistyössä S-Pankin kanssa, pääsin ensimmäisten joukossa testaamaan S-mobiili-sovellukseen tullutta Siirto-Palvelua.
Siirrolla voi nimensä veroisesti siirtää ja vastaanottaa rahaa ilman tilinumeroa, pelkällä puhelinnumerolla.

Palvelu on tosi kätevä esimerkiksi kirpputorilla tai vaikkapa kavereiden kesken ravintolalaskua jakaessa. Minä ainakin olen usein se, jolla ei yleensä löydy lompakosta hirveästi käteistä tai ainakaan pientä vaihtorahaa. Siirrolla raha liikkuu pankista riippumatta heti tililtä toiselle ja ilmoitus rahan siitymisestä tulee myös heti mobiililaitteelle. Eikä tosiaan tarvitse muistaa muuta, kun puhelinnumero!

Siirron saa käyttöönsä lataamalla puhelimeen S-mobiili-sovelluksen. Siirron käyttöä varten tarvitsee S-Pankin verkkopankkitunnukset, jotka saa ilmaiseksi jos omistat valmiiksi S-Etukortin. Itse kävin hakemassa tunnukset sekä uuden etukortin hukkuneen tilalle Helsingin Sokoksen S-Pankin asiakaspalvelupisteestä. Ensimmäiset tunnukset saapuvat kahden päivän päästä postitse kotiin jonka jälkeen ne voi jatkossa myös käydä hakemassa S-Pankista.

Minulla on tosiaan ollut S-Etukortti jo vaikka kuinka pitkään, mutta noin vuosi sitten se hävisi enkä vain ole muistanut hakea uutta. Vaikka Alepassa lähes päivittäin asioinkin. Entuudestaan minulla ei ole ollut verkkopankkitunnuksia, eikä minulle myöskään ole tullut mitään tiliotteita, joten oli melkoisen iloinen yllätys, kun huomasin tililleni kertyneen vuosien mittaan bonuksia lähes neljäsataa euroa! Meni heti uudet kevätkengät tilaukseen.

S-mobiilin kautta pystyy hyvin siis myös seuraamaan tilitapahtumia, ostoksia ja niitä kertyneitä bonuksia. Jatkossa ajattelinkin pistää merkille vähän tarkemmin ostokäyttäytymistäni. Minulla ei nimittäin ole ikinä ollut mitään käsitystä siitä, paljonko esimerkiksi laitan kuukaudessa ruoka-ostoksiin rahaa. Ja jatkossa muistan todellakin pitää sen S-Etukortin myös mukana, jos sillä saa tuollaisia summia kerrytettyä!

Siirto-palvelu jää myös ehdottomasti käyttöön ja olenkin jo parille kaverillekin vinkannut siitä. On niin paljon helpompi siirtää se muutama euro kaverin tilille ilman ainaista pankkitunnuksien kaivelua. Palvelulla voi myös pyytää rahaa, eli jos vaikka kaveri on unohtanut siirtää, niin napin painalluksella voi lähettää siitä muistutuksen. Ostan ja myyn aika paljon nettikirppisten kautta tavaraa, ja tämä ainakin itselleni paljon mieluisampi tapa, kun rahat saa siirrettyä suoraan tilille. Samalla voi tarkastella niitä tuloja ja menoja, kun kaikki tapahtumat ovat mobiilissa ylhäällä tapahtumahistoriassa. Suosittelen ottamaan käyttöön!

Kerro missä tilanteessa sinä käyttäisit Siirtoa? Vastanneiden kesken arvon 3 x 20 € S-ryhmän lahjakorttia! Osallistumisaikaa on 6.4 saakka ja arvontaan osallistuvat siis kaikki alle kommentoineet!


KUN STRESSAA, NUKU PÄIKKÄRIT

29/03/2017

Pillahdin tänään itkuun pankkivirkailjan edessä. On taas vähän kiirettä pitänyt. Aamu alkoi sillä, kun juoksin ensin hiki hatussa Elviksen päiväkotikeskusteluun, sieltä matkalla postiin nappasin sentään kahvin mukaan.

Yksi inhokkihommaani on käydä postissa, joka jostain syystä on aivan kaupungin toisella laidalla. Yksi tärkeistä paketeista oli kadonnut, sitä ei löytynyt mistään. Kaksi muuta pakettia olivat taas aivan liian suuria ja painavia yksin kannettaviksi. Satuin myös vilkaisemaan säköpostiani kaiken hässäkän keskellä. Olin kokonaan unohtanut yhden työasian! Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että korttitalo romahtaa ihan just. En voinut kun pahoitella ja luvata tekeväni unohtuneen homman mitä pikimmin.

Heti sen jälkeen muistin, että minunhan piti käydä vielä pankissa. En ole saanut muutamaan viikkoon mitään laskuja maksettua, sillä en yhtäkkiä muista käyttäjätunnustani! Tunnusta joka minulla on ollut ihan sama siitä saakka kun tili minulla on ollut, eli aina. Uusi tunnus pitäisi hakea sieltä, ennen kun puhelin, sähkö ja vuokasoppari olisivat seuraavaksi poikki.

Ratikkamatkalla sitä ehti sitten murhetia kaikkia niitä tekemättömiä koulutehteviä, ryhmätyötä joka on saanut minut repimään hiuksia päästäni sekä kaikkia muita 28654830282 asiaa jotka pitäisi hoitaa. Keskustaassa oli aivan liikaa ihmisiä ja mieluiten olisin vain mennyt johonkin hämärään nurkkaan hengittelemään paperipussiin. Lounasiakaan pankissa oli tietenkin tunnin jono. Olisipa mukana ollut lounasta. Tai aamupalaa.

Niin no se itku sitten. Sehän alkoi, kun vihdoin tiskille päästyäni selvisi, etten voikkaan saada tunnusta heti mukaani. Se lähetetään minulle postilla ja uudet pankkitunnukset sen jälkeen noin viikon päästä. Hain pää painuksissa kaupasta salaatin mukaan ja istuin koko ratikkamatkan suupielet alaspäin kääntyneinä ja aurinkolasit silmillä.

Kotona tsemppasin vielä unohtuneen työjutun kanssa ja sain kun sainkin sen tehtyä. Sitten kaikkeni antaneena oli vaihtoehtonani alkaa itkeä kovempaa, alkaa heittelemään kiukkuisena tavaroita tai kerätä itseni. En valinnut näistä vaihtoehdoista mitään, vaan menin päikkäreille. Unohdin laittaa herätyksen ja nukuin kaksi tuntia. Maailma näytti taas vähän paremmalta unien jälkeen.

Täyspäiväisen opiskelun yhdistäminen täyspäiväiseen työhön saattoi olla omien voimavarojen liioittelua. Herkkä mieli ja päässä aamusta iltaan pyörivät ideat eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Tarvitsen paljon tilaa ja aikaa ajatella, ja välillä tämä kaikki tuntuu ihan liian ylivoimaiselta. Mutta onneksi vain välillä. Stressi saa minut todella hajamieliseksi, asian unohtuvat, kasaantuvat ja kierre on valmis.

Päikkäreiden nukkuminen ehkä vie pari tuntia työskentelyaikaa, mutta en usko sen olevan kovinkaan tehokasta aikaa ennen akkujen lataamista. Jollain muulla stressinhallintakeinona voi olla rentoutusharjoitukset, luonnossa kävely tai liikunta. Itselleni toimii selvästi parhaiten kaikken hommien lopettaminen hetkeksi ja unten maille meno.

Ihan vielä en ole valmis menemään lukemaan luokamme ryhmächatin 572 lukematonta viestiä, mutta muuten tuntuu että kyllä mä tähän pystyn! Tottakai mä pystyn. Mutta vasta huomenna, koska nyt aijon mennä takaisin nukkumaan.

Niin ja muistan sen käyttäjätunnuksen taas!


ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.